Sain Business Woman -blogista haasteen vastata muutamaan hauskaan kysymykseen – monet kiitokset! Pelkään, että vastauksista tuli hiukan liiankin paljastavia – en olekaan sellainen sivistynyt kahviloissa istuskeleva city-ihminen kuin kuvittelin… mutta menköön nyt!

Kuvituksena on Peetun loppukesäinen toimistoasu. Klassisten tyylisäännösten mukaan sinisen ja ruskean yhdistelmä olisi todella iso no-no. Omasta mielestäni combo näyttää kivalla tavalla syksyiseltä – samanaikaisesti sekä raikkaalta että tunnelmalliselta.
Paita ja hame Asokselta, sandaalit Alexander Wangin H&M mallistosta.

Mutta nyt haastekysymyksiin!
1. Millaista on paras kahvipöytäkeskustelu?
Ihan hävettää tunnustaa, että en käytännössä milloinkaan “istu kahvipöydässä”, vaikka asunkin täällä fika-kulttuurin kotimaassa! Juon kahvini aina lennossa – enkä töissäkään koskaan kahvittele, paitsi jos on joku pakottava syy, jonkun syntymäpäivät, läksiäiset tms. Ne harvat kerrat, kun päädyn fikalle, tapaan yleensä ystävää, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Ja silloin vaihdamme lähinnä kuulumisia. Tai sitten olen päätynyt Tinder-deitille ja silloin keskustelu muistuttaa yleensä työhaastattelua. Eli paras kahvipöytäkeskustelu on näistä kahdesta vaihtoehdosta valittuna kuulumisten vaihtaminen.
2. Millainen on sinun roolisi siinä?
Olen yleensä aika aktiivinen – vähän ehkä liiankin suulas. Olen yrittänyt opetella antamaan muillekin tilaa enemmän, enkä tosiaankaan kuvittele, että olen mitenkään briljantti ja että sen takia tarvitsen kaiken ilmatilan. Innostun vain herkästi ja saattaa olla, että minulla on mielipide kaikkeen. Yritän kuitenkin tehdä myös kysymyksiä ja kuunnella toisia – se ei kyllä ole mikään vahvuusalueeni…

3. Mitä teet seuraavaksi?
Seuraavaksi? Katson ehkä jakson Gilmore Girlsiä Netflixistä ja menen iltapesulle ja nukkumaan noin niinkuin välittömästi ajateltuna.
Filosofisesti otettuna vastaus on: en tiedä. Se, että elämäni seuraava “siirto”, ei ole vielä oikein kirkastunut, ei häiritse lainkaan. Pari viime vuotta on ollut niin täynnä muutoksia, että hiukan kaipaankin hengähdystaukoa ja rauhallisempaa vaihetta. Uskon, että tiedän, mitä teen seuraavaksi, kun sen aika koittaa.
4. Rantaloma vai kaupunkiloma?
Mieluiten niiden yhdistelmä! Siksipä unelmamatkakohteitani ovat mm. Barcelona, Palma de Mallorca, L.A. (tai puolet Kalifornian rannikkoa kai täyttää kriteerin), Rio de Janeiro jne. Toisaalta haaveilen reissusta New Yorkiin, Tokioon, Milanoon, Pariisiin ja moneen muuhun suurkaupunkiin – samoin kuin noin ziljoonalle maailman kauneimmaksi valitulle rannalle.
(Minäkö keski-ikäinen? -blogin Tiia sai saman haasteen Business Woman blogista ja hänen vastauksistaan bongasin yhden suurimmista haaveistani: kunnon road trip Jenkkien läpi. Siinäkin saisi sekä ranta- että kaupunkielementit toteutettua!)

5. Mikä on viimeisin hankinta itsellesi?
Lentoliput Uumajaan.
Marraskuun puolen välin jälkeen suuntaamme Peetun kummitädin Tinnin ja Tinnin tyttären (joka on mun kummityttöni!) kanssa pitkäksi viikonlopuksi Uumajaan Peetua moikkaamaan. Marraskuun loppupuoli ei taida säiden puolesta olla se maailman paras ajankohta lähteä pohjoiseen, mutta mitäs siitä. Uumajassa on kuulemma uskomattoman hyviä ravintoloita ja vilkas kulttuuritarjonta, joten varmasti saamme aikamme kulumaan!
6. Kun kutsut ystäviä kylään, mitä kahvipöydästäsi löytyy?
Kuohuviiniä ja pikkusuolaista… Kuten sanottu, en ole varsinainen kahvittelija. Kun kutsun ystäviä kylään, useimmiten syömme lounasta tai illallista yhdessä – tai sitten tarjolla on tosiaan pieniä herkullisia cocktail-paloja kuohuvan kanssa. Olen niin surkea emäntä, että usein illallisellakin unohdan erikseen kysyä, että haluaako joku aterian päätteeksi kahvia. Onneksi ystäväni tietävät tämän ja osaavat pyytää kaffetta niin halutessaan. 😀

7. Mitkä osiot luet sanomalehdestä ja mitkä jää lukematta?
Tilaan lehteä vain pe-su ja silloin tykkään lukea sen hyvinkin tarkkaan. Ainoastaan yleisönosasto jää lukematta ja taloussivuilta pörssi-jutut. Urheilusivut tulee selattua varsin pintapuolisesti nekin, mutta muuten tavaan yleensä läpi kaikki pikku-uutiset ja mielipidekirjoituksetkin. Viikonloppuinen lehdenlukutuokioni venähtää helposti pitkäksi, mutta se on sellaista tavallisen elämän luksusta, josta en halua luopua!
8. Miten säilöt valokuvasi?
Säilytän kuviani armottoman sekaisin ja huonosti  – oli sitten kysymys digitaalisista tai paperikuvista. Pelkään, että olen tuhonnut ison osan ensimmäisen sukupolven digi-kuviani ajalta, kun vielä asuttiin Suomessa. Yksi ensimmäisiä irtokovalevyjämme kärähti jossain vaiheessa ja olen melko varma, että ainakin viiden vuoden kuvat meni siinä samalla. Onneksi ensimmäisistä Ruotsin vuosista tuli teetettyä jonkin verran paperikuvia. Tosin aikamoisessa epäjärjestyksessä nekin on säilötty kellariin.

9. Paras tapa rentoutua?
Kävely luonnossa ja uiminen järvessä tai meressä rentouttaa parhaiten sekä sielun että ruumiin. Bonuksena olisi kunnollinen suomalainen, mieluiten puilla lämmitettävä sauna, joita valitettavasti täältä Tukholman alueelta ei tiettävästi löydy ainoatakaan. Vaihtoehtoisesti kivan, fiksun, hömpän töllääminen Netflixistä sohvalla löhöten – mieluiten yhdessä Karkin ja Peetun kanssa.
10. Oletko sinä illan virkku ja aamun torkku vai miten nämä sanat järjestyvät sinun tapauksessasi?
Periaatteessa olen sitä mieltä, että olen tehokkaimmillani aamulla. Käytännössä olen kuitenkin illan virkku. Välillä tuntuu, että vaikka olisin ollut miten väsynyt päivän mittaan, alan vain virkistyä, kun kello näyttää nukkumaanmenoaikaa. Olen myös äärimmäisen huono siirtymään sohvalta sänkyyn, joten illat venyvät helposti ihan liian myöhäisiksi. Yritän pakottaa itseni ajoissa nukkumaan, sillä arkiaamuni voivat olla parhaimmillaankin melkoisen tahmeita.
Seuraavaksi haastan mukaan bloggarikollegat: Lady of the Mess -blogin Ladyn, At Maria’s -blogin Marian ja But I am human not a sandwich -blogin Iinan. Haasteeseen ovat tervetulleita tarttumaan muutkin!
Tässä teille räätälöimäni (vähän vähemmän kahvitteluun keskittyvät) kysymykseni:
1.  Lempiharrastuksesi (bloggaamista ei lasketa!)?
2.  Jos olisit ruoka-annos, mikä olisit? Miksi?
3.  Paras piirteesi äitinä?
4.  Jos saisit kokonaan vapaan viikonlopun, mitä tekisit?
5.  Mitä haluaisit vielä opiskella?
6.  Salainen taitosi?
7.  Oletko syys-, talvi-, kevät- vai kesäihminen?
8.  Seuraava itsellesi suunnittelema isompi hankinta?
9.  Turvavaate, johon pukeudut, kun et keksi, mitä laittaisit päällesi?
10.  Milloin ja miten aloitat jouluvalmistelut?
 

Kesäloman jälkeinen ensimmäinen työviikko on alkanut sellaista haipakkaa, että hyvä, kun on ehtinyt vähän hengähtää välillä! Työpäivät on venynyt pitkälle iltaan ja Minttu on ollut sen jälkeen aikas slut. Tänään onneksi pääsin ajoissa kotiin ja kun sääkin muuttui kesken päivän yhtäkkiä sekä aurinkoiseksi että lämpimäksi, skippasin illaksi varatun joogan ja meninkin lenkille. Ai että kyllä teki hyvää! Lenkkipolun varteen on myös pykätty varsin kiva ulkoilmapunttisali – ja siellä on näppärä käydä vähän nostelemassa tukkeja hölköttelyn päätteeksi.
Tänään oli tosiaan illallakin vielä parisenkymmentä astetta lämmintä ja oikein aurinkoista. Tosin ei kuitenkaan ihan niin ihanaa kuin näissä pari viikkoa sitten otetuissa kuvissa, joissa ollaan Karkin ja Peetun kanssa juhlimassa, kun hyvä ystäväni täytti pyöreitä. Ihan mieletöntä, että tosiaan just oli niin kuuma, että tuskin edes yömyöhällä tarvitsi mitään pitkähihaista!
Aika mieletöntä on myös se, miten kuva paljastaa, että Peetu on äiskäänsä pidempi, vaikka jalassani on 11 cm korot ja toisella Birkenstockin läpsyt!

Romanttinen vanhaan Renuun tehty food truck toimi juhlien alkukuohuvien ja cocktail-palojen tarjoilupisteenä. Sen omistaa juhlakalun ystävä, joka vastasi muutenkin illan herkullisesta, Pohjanlahti-henkisestä tarjoilusta. Kaikki muut oli jo mennyt sisälle syömään ennen kuvien ottamista – siksi tässä on niin rauhallista.

Oma juhla-asuni koostui Gestuzin ihanasta helmijakusta (tosin hiukset jää koko ajan kiinni helmiin… Haha!), H&M:n hameesta, Primarkin topista, Lacosten sandaaleista ja Karen Millenin clutchista.

En ollut erikseen kysynyt lupaa juhlissa otettujen kuvien julkaisemiseen, joten tässä vain hiukan fiilistelyä. Yläkulmassa näkyy osa päivänsankarin kampausta, jonka on väsännyt yours truly. Tein myös juhlameikin, joten eiköhän tässä aletakin olla jo puolivalmiita ammattimeikkaaja-kampaajia! Haha!! No eivais! Ihan onnistunut look saatiin kuitenkin aikaiseksi, vaikka varsinkin kampaus piti tehdä alusta muutamankin kerran, ennenkuin sopivan huoleton sykerö oli valmis.

Peetulla oli juhlissa Mintun ompelimosta valmistunut mekko ja valkoiset Birkenstockit (aurinkolasit Bvlgari) ja Karkilla Filippa K:n silkkisatiinimekko, Mintun Alexander Wang for H&M läpysköiden kanssa.
Muuten aivan järkyttävän huonot ainakin minun jalkaani nuo Wangin yhteistyömallistolipokkaat. Tykkään niiden mallista ja ulkonäöstä tosi paljon, mutta vaikka olen koko kesän koittanut sinnikkäästi kesyttää niitä, saan edelleen aivan mielettömät rakot ihan pelkältä roskienvientimatkaltakin.

Maaginen kuumankostea loppukesän yö – täydellinen hetki iloisten ja lämminhenkisten juhlien järjestämiselle!
 

Kyllä syksyssä on hyvätkin puolensa. Siis jopa meikäläisen kevät/kesä -tyypin mielestä. Vaikka sinänsä en rakastakaan pimeyttä ja hiipivää kylmyyttä, on syksy melkein vielä parempi ajankohta tehdä isompia ja pienempiä “uuden vuoden lupauksia” kuin varsinainen uusi vuosi. Kai se on se kaikkien kouluvuosien alitajuntaan iskostama ajatus uudesta alusta, mikä edelleenkin vaikuttaa. Tai paremminkin nyt tulee tehtyä suunnitelmia ja kirjaimellisesti aloitettua uutta – eikä niinkään varsinaisesti luvattua ympäripyöreitä, kuten vuoden vaihtuessa.
Syksyn projektilistallani on ainakin muutama kiva uusi juttu. Ajattelin mm. aloittaa kroki-piirtämisen… Lehtiö ja hiilet on jo hankittuna sekä aloittelijoille sopiva avoin kurssi tsekattuna. Nyt vain pitäisi kerätä rohkeus ryhtyä puuhaan!

Vielä riittää onneksi lämpöä ja valoakin melko pitkälle iltaan, vaikka tuulessa tuoksuukin jo syksy ja pimeys laskeutuu hämmentävän tiiviinä. Tuntuu myös ihanalta, että edessä on kaikenlaisia mukavia suunnitelmia – reissuja Helsinkiin ja Uumajaan, rakkaan ystävän vierailu ja muutamia mukavia juhlia. Ja ehkä vielä tulee sekin hetki, kun voin sanoa nauttivani syksyisestä tunnelmasta, kynttilöistä ja sohvan nurkkaan viltin alle käpertymisestä. Vielä kuitenkin ruiskukat kukkii partsilla ja päivisin voi imeä itseensä valoa varastoon.
Peetu on jo palannut tyytyväisenä takaisin Uumajaan jatkamaan opintojaan. Kesän alussa hankittu pirteän tyttömäinen farkkulappumekko taipuu asustamalla syksyisemmäksikin komboksi, mutta vielä tarkenee t-paidalla ja paljain säärin!

 

• t-paita, Primark
• mekko, Monki
• kengät, Swedish Hasbeens

Tukholman muotiviikko on taas tältä sesongilta takana. Tämä päivä on mennyt lähinnä himmaillessa – ja melkein 12 tunnin yöunien jälkeen olo alkoi olla taas kuin ihmisellä. Ei mikään ihme, että kaikki fashion-aktiivit ovat enemmän tai vähemmän nuoriso-osastoon kuuluvia – kuka muuten jaksaisi bilettää aamusta iltaan edes kolmea vuorokautta putkeen? Ihan ihmetyttää, miten jaksavat ne, jotka seuraavaksi suuntaavat maailman suurille muotiviikoille New Yorkiin, Lontooseen, Milanoon ja viimeiseksi muodin pääkaupunkiin Pariisiin. No, en kyllä kieltäytyisi moisesta kiertomatkasta itsekään – ehtisihän sitä levätä sitten myöhemminkin.
Tänään olen tosiaankin vain purkanut kuvia muistikorteiltani ja tehnyt paluuta arkeen. Kaupassa käymisen ja tiskien tiskaamisen lisäksi olen myös ehtinyt pitkästä aikaa lukea kavereitteni päivityksiä facebookissa.

Ehkä olen hiukan tavallista herkempi Suomesta kantautuviin, yleistä fiilistä kuvaaviin signaaleihin, koska Karkki on muuttamassa ensi maanantaina Helsinkiin ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Mutta täytyy kyllä sanoa, että hiukan kyllä kylmää – tai oikeastaan aika paljon – se hurjan vihamielinen ja luotaantyöntävä ilmapiiri vierasmaalaisia kohtaan, mikä Suomessa tällä hetkellä tuntuu olevan. Niin monet fiksuina pitämäni ihmiset levittävät argumentoinnin verhoon puettuja selkeän rasistisia mielipiteitä ja ajatuksia, että tuntuu kuin tuollainen, ihmisarvoja polkeva ajatusmaailma, olisi saamassa tukea myös koulutettujen ja älykkäinä pitämieni ihmisten keskuudessa.
Tiedän, että meillä täällä Ruotsissa on talous ja yhteiskunta ihan toisenlaisessa kuosissa kuin Suomessa. Eikä täälläkään integrointi ole ollut täysin ongelmatonta – miten voisikaan olla, kun saapujat ovat monesti moniongelmaisia jo valmiiksi. Ruotsissa on myös saatu harjoitella ongelmallisten maahanmuuttajaporukoitten kotouttamista jo pitkään. Suomalaiset saapuivat sankoin joukoin tänne jo 60-luvulta alkaen. Monet toki töihin, mutta tosi monet myös siksi, kun kuulivat, miten hyvät olot täkäläinen “sossu” tulokkaille tarjosi. Ja jos nyt jollekin on epäselvää, voin kertoa, että 60-luvulla tai sen jälkeen Suomi ei ole ollut sodassa. Eli kaikki lähtijät olivat paremman elämän tavoittelijoita.
Suomalaiset pitävät itseään mielellään kovina työntekijöinä ja täsmällisinä sanansa pitäjinä. Olen aika varma, että jos täkäläisistä suomalaisten tekemistä rikoksista tehtäisiin samanlaista, tilastollisesti vääristynyttä raportointia, mitä mamuista näköjään nyt Suomessa maahanmuuttokriittiset mielellään tekevät, tulos ei varmasti miellyttäisi suomalaishenkisten mieliä.
Ei niin, että itselläni olisi todellakaan mitään ratkaisuja vaikeisiin maahanmuuttokysymyksiin. Jotenkin vain tuntuu siltä, että maailma on ainakin jossain määrin lakannut olemasta pikkukylä ja kaikkien pitäisi ajatella enemmän globaalisti kaikkien etua ja edistää ihmisarvoista elämää. Rajoja ei vaan voi sulkea ja sanoa, että sä nyt oot siellä ulkopuolella ja harmi sulle se. Kaikista pitää pitää huolta ja ihan jokaikiselle ihmiselle pitäisi antaa mahdollisuus.
En väitä, etteikö itseäni välillä rasittaisi Tukholman lukuisat kerjäläiset – etenkin, kun en oikeastaan milloinkaan pidä käteistä lompakossani. Toisaalta, kun paperimukia ojentelevia ihmisiä on melkein joka kulmassa, pari kuppiin heitettyä kruunua tuskin muuttaisi asiaa. Joskus keväällä luin DN:stä (täkäläinen iso sanomalehti), miten jotkut sen sijaan, että kerjäisivät, olivat passissa kunnallisilla kierrätysasemilla ja auttoivat pakkaamaan pahvilaatkoita, laseja etc. En nyt tiedä miten positiivista tuo on kansantalouden kannalta, mutta itse olisin ainakin valmis maksamaan, jos joku tekisi puolestani ällön lajitteluhomman. Ja siis muutenkin yritän aina löytää rahaa soittajille, esiintyjille etc. Sen verran rajoittunut olen näköjään minäkin, että mielummin annan ne sattumoisin taskuuni päätyneet kolikot jollekin, joka tekee jotain, eikä vain istu kadunkulmassa kuppi kädessä.

Peetun paidan teksti inspiroi varsinaiseen mielipideryöppyyn, mutta oikeasti piti esitellä neidon uudet ihanat valkoiset Birkenstockit!
Täällä on ollut tänään ihan merkillinen sää. Aamulla oli pilvistä ja edellisiin päiviin verrattuna hiukan viileää. Sitten alkoi paistaa ja oli tosi kaunista, mutta illan tullen taivas meni synkkään pilveen ja olo on ollut ihan rajua ukkoskuuroa odottava. Sellaista ei tosin ole kuulunut, mutta tiedätte varmaan tunteen, kun on hikistä, vaikkei ole niin kuumakaan, tosi painostavaa ja omituisella tavallaa pimeää. Suoraan sanottuna vähän kuin ennen menkkoja – alkais nyt jo!
Mitään ukkosta ei kuitenkaan ole kuulunut ja kisutkin on ihan rauhallisia, että ehkä tässä sitten vain päädyn pikkuhijaa iltapesulle ja punkkaan. Kyllä näissä loppukesän lomapäivissäkin on puolensa!

 

• t-paita, Primark
• college-paita, Asos
• hame, Monki
• sandaalit. Birkenstock

Taisin jo tunnustaakin, että meillä on Peetun kanssa samanlaiset Adidaksen mustat verkkatakit. Peetuhan sen ensimmäiseksi bongasi hyvässä alessa Adidaksen outlet-putiikissa ja hän onkin ehtinyt jo käyttääkin sitä monessa eri asukokonaisuudessa.
Tässä yksi suosikkiyhdistelmistäni. Valkoinen toppi ja hame ovat toisaalta kesäisen raikkaat – toisaalta hauskasti vähän old school tennishenkiset.

Yhdet Peetun suosikkitennarit ovat olleet jo pitkään Vansin kisutossut. Enkä yhtään ihmettele, että miksi! Suloisethan nuo ovat kuin mitkä, ja sävymaailmaltaan yllättävänkin helpot yhdisteltävät.

Huulilla Sephoran alennusmyynnistä löytynyt huikean neon-oranssi huulipuna, joka matsaa täydellisesti verkkatakin kauluksen sisäsauman raitoihin.

 

• toppi, Primark
• hame, Asos
• takki, Adidas
• tennarit, Vans