Tag: Näyttelyt

Yllättävän koville otti koronasta toipuminen! Vaikka en ollut millään mittakaavalla mitenkään erityisen superkipeä tai edes korkeassa kuumeessa (toki suhteellisen kauan, 8 päivää kuumeessa…), voimat meni kyllä aivan totaalisesti. Viikko sitten olin onneksi jo sen verran tolpilla, että tohdin lähteä käymään Nordiska Museetissa tsekkaamassa kovasti kehutun “Nordens Paris” -näyttelyn. (Takana oli neljä kuumeetonta päivää ja olin käytännöllisesti katsoen oireeton, lisäksi pidin maskia aina muulloin paitsi näissä kuvissa, jos joku siellä epäilee moraaliani!)

En nyt ryhdy sen kummemmin tekemään raporttia itse näyttelystä, mutta pieni tiivistelmä on varmasti paikallaan. Eli “Nordens Paris” esittelee NK:n ranskalaisen ateljeen tuotantoa ja historiaa 1902 – 1966. Nuo Haute Couturen kultavuodet perustuivat ajatukseen, että valitut ompelimot saivat hankkia muotitaloilta oikeuden toteuttaa 5 – 10 kpl kutakin ostamaansa luomusta. Eli sikäli NK:n ompelimossa toteutettiin aitoja Diorin, Balenciagan, Chanelin etc. asuja. Mittatilauksena tietenkin.

Näyttelyn on kuratoinut vanha kurssikaverini Susanna Strömqvist – ja muistan hänen olleen jo tuolloin opiskeluaikoina erittäin kiinnostunut tuosta Couture-muodin mekaniikasta aikana ennen Prêt-à-porter valmisvaatetuotantoa. Perusteellinen taustatyö näkyy ja itse ainakin olisin voinut viettää koko päivän saumoja syynäten ja tarinoihin tutustuen. Ainoa miinuspuoli on se, että vaatteisiin ei saa koskea (no ei tietenkään!) – olisin niin mielelläni hypistellyt kankaita, kurkistellut vaatteiden sisälle ja nähnyt helmojen heilahtelun.

Suosittelen lämpimästi näyttelyä aivan kaikille, joita kiinnostaa elävä muodin lähihistoria, kauniit vaatteet (“slow fashion”), kädentaidot ja ylipäätään muotibisneksen kehitys! Koronatilanne ei ihan vielä taida antaa periksi reissaamiselle, mutta näyttely on Nordiska Museetissa aina tuonne syyskuulle asti – eli vielä ehtii!

Näyttelyvisiittini tein yhdessä Peetun ja vaatteita & designia rakastavan kollegani kanssa (hänkin ensimmäiseltä koulutukseltaan ompelija!) – ja pitihän Peetu heti suostutella ottamaan asukuvat!

Olen aina tykännyt pukeutua vihreään, mutta tuo kashmirpaidan hennonvihreä on uusi tulokas paletissani. Se tuntuu ihanan keväiseltä ja valoisalta – ja jotenkin lempeältä talvikalmankelmeää ihoa vasten. Peetulta vuosia sitten saamani pashmina-huivi sointuu sen kanssa jotenkin erityisen kivasti.

Uutuus, jota tässä nyt erityisesti esittelen, on kuitenkin Dagmarin alesta bongaamani lyhyt villakangastakki. Tajusin jossain vaiheessa, että en omista yhtään lyhyttä takkia – urheiluvaatteita lukuunottamatta – ja niin ihanan lämpimiä kuin pitkät takit onkin, välillä sitä kyllä kaipaa jotain vähän keveämpää. Lannepituisessa takissa on jotenkin älyttömästi paljon kevyempi liikkua.

Kaikki muut asun osat onkin sitten vanhoja palvelijoita, mutta kutsukaamme heitä klassikoiksi! (Tosin nyt huomaan, että kaikissa asukuvissa on nuo samat kengät… 😀 On mulla kyllä jotkut muutkin – lupaan tsempata seuraaviin kuviin vaikka jotkut bootsit!)

  • neulepaita, H&M
  • farkut, Heidi Klum x Esmara
  • takki, Dagmar
  • kengät, Aldo
  • huivi, Peetun tuliainen Intiasta
  • korvikset, Kalevala
  • kassi, Marimekko

Millesgarden
Millesgården on aivan syyttä suotta päätynyt hiukan unohdettujen Tukholman kohteiden joukkoon. Tai toisaalta ymmärrän sen kyllä oikeastaan ihan hyvin. Itsellänikin on jäänyt monta tosi kiinnostavaa näyttelyä näkemättä, kun Millesgården on tuntunut sijaitsevan niin kaukana ja hankalan matkan päässä, Lidingöllä asti. (Vieläkään en voi käsittää, etten saanut raahttua luitani kuvittaja ja muotipiirtäjä Mats Gustafsonin näyttelyyn!)
Olen käynyt ko. paikassa vain tasan kerran (taksilla ees-taas), ennenkuin nyt viime viikolla päätettiin Tinnin kanssa tsekata voimakkaista sisustuskankaistaan, tapeteistaan ja – erityisesti täällä meillä – yhteistyöstään Svensk Tennin kanssa tunnetun Josef Frankin näyttely.
Tosi kivasti ja katsojaystävällisesti kuratoitu näyttely nosti kaikki Josef Frankin jopa puhkirakastetut ja vähän tuntemattomammatkin kankaat keskeiseen asemaan. Tosin taiteilijan alkuaikojen ura arkkitehtinä ja myöhemminkin jatkunut kalustesuunnittelu sai sekin osuutensa. Sinänsä aina-sitä-oppii-uutta -tyyppisesti kiinnostavaa, että en yhtään tiennyt, että hän on tosiaan koulutettu arkkitehti ja uransa alkuaikoina keskittynyt juuri siihen.
Millesgarden Millesgarden Millesgarden Millesgarden
Oli myös mukava huomata, että Josef Frank oli 67-vuotias aloittaessaan akvarellien tekemisen. Ehkä sitä meikäläiselläkin on vielä kokonaan uusi ura tiedossa – olenhan jo yhden kolmen päivän kurssin käynyt pari vuotta sitten. Ja viime kesänäkin tuli maalailtua ainakin parina-kolmena päivänä. He he..
Millesgarden
Itse näyttelyn lisäksi Millesgårdenista tekee kiintoisan vierailukohteen heidän upea puutarhansa. Moneen eri tasoon rakennettu, toinen toistaan erityisimmin patsain koristeltu ulkotila on jo sinällään näkemisen arvoinen. Terassilta avautuva näkymä suoraan Värtahamniin ja lähtöä odottaviin Silja Linen liikkuviin kerrostaloihin ei ehkä ole kaikkein romanttisin, mutta vaikutelma on silti aika mahtava.
Etenkin kauniina päivänä mukaan kannattaisi ottaa kirja tai jotain muuta luettavaa. Sitten sitä voisi vetäytyä jonnekin ihanaan puolivarjoon oliivipuiden katveeseen unelmoimaan itsensä jonnekin sekä ajassa että paikassa kauas pois.
Millesgarden Millesgarden Millesgarden Millesgarden Millesgarden Millesgarden Millesgarden Millesgarden Millesgarden
Millegårdenin kiva kahvila & deli tarjoaa herkullista huikopalaa ja hyvää fikaa mukavassa miljöössä. Kahvilaan on sisäänkäynti myös kadulta, mutta koodilla varustettu portti estää luikahtamasta puutarhaan maksamatta museon sisäänpääsymaksua.
No miten sinne sitten pääsee? Helposti ja yllättävän nopeasti julkisilla liikennevälineillä niin, että ensin ajaa punaisen linjan T-banalla Ropstenille (päätepysäkki, no worries), marssii asemalta ulos ja hyppää ihan mihin tahansa Lidingölle menevään bussiin (201, 202, 204, 205, 206, 211, 212, 221). Bussilla yksi pysäkinväli = Lidingön sillan yli (pysäkin nimi: Torsviks torg) ja sitten kävelyä noin viisi minuuttia takaisinpäin ja rantaa kohti. Siellä on viitat, mutta heikkohermoiset tarkistaa tietty puhelimesta, että gps-signaalin perusteella on menossa oikeaan suuntaan.
Josef Frank -näyttely jatkuu vielä lokakuulle ja myöhemmin tulossa on mm. Astrid Lindgrenin näyttely. Suosittelen lämpimästi!

ida_klamborn
Ida Klamborn avaa Södermalmilla Brunogalleriassa sijaitsevaan Aplace-putiikkiin oman pop-up storen, joka on avoinna joulukuun loppuun asti. Todella hauskaa sillä Klambornin tiedostaville, hauskoille ja feministisille luomuksille ei ole kovin montaa jälleenmyyjää.
New Breed Aplace Brunogallerian
Brunogallerian Aplace tarjoaa paikan pop-up -putiikille myös muutamalle muulle, vähän marginaalisemmalle suunnittelijalle. Joulukuun loppuun asti “New Breed” -konseptin alta löytyy mm. Minna Palmqvist, Ida Klamborn ja Amandah Andersson. New Breedin avajaisia vietetään tänään illalla ja huomisesta lähtien ovet ovat avoinna ihan kaikille.
Weleda
Weledalla on tänään iltapäivällä ystävämyynti. Laadukasta luonnonkosmetiikkaa joulupakettiin tai oman itsen hemmotteluun!
I samband med adventstider bjuder Weleda in till en stor utförsäljning. Varmt välkommen att handla ekologiska hudvårdsprodukter med 30-80 % rabatt.
Gäller så långt lagret räcker.
Under eftermiddagen och kvällen gästas Weledas innergård av en kör som förgyller utförsäljningen med stämningsfull julmusik.
Torsdag 3 december kl. 16.00-19.30
Weleda, Ludvigsbergsgatan 20
Vi tar kort och kontanter
Hoppas att vi ses!
YSL etc vintage event
Shoppailun lisäksi tänään on mahdollisuus mennä Kulturhusetiin kuuntelemaan ja keskustelemaan vintage-muodista. Mihin kannattaa kiinnittää huomiota? Mitä kannattaa ostaa? Kannattaako vintage-muotia keräillä?
YSL, Hermès, Pucci och Gucci. Beata af Donner är expert på “vintage fashion” hos Auktionsverket. Kom och hör henne prata om vad som är värt att investera i, samla på, värna om. Vi ses i utställningen “Camilla Thulin – Kostymer, korsetter och Army of Lovers”. Samtalsledare: Karina Ericsson Wärn, modechef.
Tapahtuma alkaa klo 18.00, mutta paikalle kantsii mennä aikaisemmin, jotta ehtii tutustua Camilla Thulinin kokoamaan näyttelyyn: “Kostymer, korsetter och Army of Lovers”.

Utopian Bodies
Mikäli olet kiinnostunut muodista edes ihan pikkuriikkisen yli sen alueen, jota kutsutaan shoppailuksi, tässä on näyttely, jota ei kertakaikkiaan voi jättää näkemättä!
Liljevalchsissa muutama viikko sitten avattu näyttely Utopian Bodies – Fashion Looks Forward on kattavin ja mielenkiintoisin, mitä näillä leveysasteilla on ikinä nähty. Kaikki yksitoista eri tilaa esittelee erilaisen näkökulman pukeutumiseen, vaatteiden rooliin ja tulevaisuuteen. Osa kallisarvoisimmista näyttelyesineistä on lasivitriineissä, mutta suurinta osaa pääsee katsomaan todella läheltä – mikä ainakin tällaista ex-käsityöläistä kiinnosti kovasti.
Esillä on ihan mielettömiä luomuksia, ajattelua haastavia teoksia (joita ei ole tarkoitettukaan käytettäväksi), jonkin verran muodin historiaa (mutta ei niinkään pukuhistoriaa, joka on ihan oma taiteenlajinsa) ja mielikuvitusta kutkuttavia katsauksia nyt jo testikäytössä oleviin tulevaisuuden tekniikoihin. Miten olisi vaikkapa 3D-printatut sandaalit?
Utopian Bodies 2 Utopian Bodies 3 Utopian Bodies Utopian Bodies 5 Utopian Bodies 6 Utopian Bodies Utopian Bodies Utopian Bodies 9 Utopian Bodies Utopian Bodies 11 Utopian Bodies Utopian Bodies Utopian Bodies Utopian Bodies 15
Utopian Bodies -näyttely sopii erinomaisesti vierailukohteeksi myös vähän isompien lasten kanssa. Varsinaisen näyttelytilan ulkopuolella on laaja workshop-alue, jossa on tarjolla runsaasti erilaista materiaalia – kankaita, helmiä, paljetteja, nauhoja, liimaa, neuloja, lankaa etc.. – joiden avulla nuoret näyttelyvieraat voivat luoda oman tulkintansa haluamastaan muodista.
Täytyy tunnustaa, että lasten alue näytti niin inspiroivalta, että olisin erittäin mielelläni jäänyt itsekin sinne askartelemaan. Terkuin nimimerkki: “Barbille vaatteita vielä lukioikäisenä ommellut”. Haha!
Utopian Bodies
Vaikka pyörimme ystäväni Camillan kanssa näyttelyssä useamman tunnin ja nyt olen sulatellut kaikkea näkemääni jo viikon verran, tuntuu kuitenkin siltä, että haluan ehdottomasti nähdä Utopian Bodiesin vielä uudelleen. Harvoin, jos milloinkaan, näkee näin hyvin toteutettua, todella laajaa ja erittäin inspiroivaa muotiin keskittyvää näyttelyä näillä meidän leveysasteilla. Suosittelen todellakin lämpimästi ja jos ette usko minua niin ylistäviä arvosteluja voi lukea mm. täältä: Rodeo, “höstens mest omistliga modeupplevelse i Stockholm, DN, “modefest med politisk djup”, SvD, “En modeutställning som går utanpå det mesta”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tässä kaiken jouluhösäämisen keskellä ajattelin vinkata aivan mahtavasta näyttelystä, jota kävin muutama viikko sitten katsomassa Fotografiskassa. In Full Light on retrospektiivinen näyttely, jossa on esillä Herb Rittsin ikonisia  (hate the word but what can I do…) muoti- ja julkkiskuvia, tunnusomaisia potretteja ja ilmeisesti myös varsin paljon materiaalia, jota ei ole aikaisemmin julkisesti nähty.
Itse koin todellisen ahaa-elämyksen heti sisään astuessani. Toki Herb Ritts oli tuttu nimi, mutta en ole mikään hifistelijä näissä(kään) asioissa, joten ihan tarkkaa kuvaa näyttelyn sisällöstä ei ollut mielessäni etukäteen. Jo ensimmäisten teosten kohdalla tajusin, että wau, tässä on se tyyppi, joka on vaikuttanut varmasti eniten siihen, miten ylipäätään katson kuvia ja mistä tykkään.
Ritts oli yksi supermalliaikakauden tärkeimmistä kuvaajista. Lisäksi hän ohjasi mm. musiikkivideoita (Chris Isaak: Wicked Game feat. överiupea Helena Christensen, Madonna: Cherish) ja mainoksia Calvin Kleinille, Lancomelle, Levikselle etc.
80-luvun loppu ja 90-luvun alku oli aikaa, jolloin käytännöllisesti katsoen kaikki vielä katsoivat MusicTV:tä (ja sieltä tuli käytännöllisesti katsoen vain musiikkivideoita) ja tv-mainoksilla oli niin suuri merkitys, että oli tosi iso juttu, kun esim. Levi’s julkaisi uuden mainosfilminsä. Tällä hetkellä tuo on absurdi ajatus jopa itselleni, mutta silloin se oli tärkeää ja Herb Ritts oli yksi suurimmista ajankuvaan vaikuttaneista tekijöistä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tykkään muutenkin tosi paljon käydä Fotografiskassa. Se on jotenkin helppoa ja inspiroivaa – siis helppoa silloinkin, kun kuvat itsessään ovat haastavia ja vaikeita. Ehkä se johtuu pelkästään siitä, että asun kävelymatkan päässä, tai siitä, että vanha satamarakennus tuo positiivisella tavalla mieleen kotikaupunkini Tampereen Tullikamarit ja muut tiilirakennukset. Tai ehkä se johtuu siitä, että Fotografiskassa onnistutaan rakentamaan näyttelyitä, jotka ilahduttavat muitakin kuin Todellisia ja Vakavia Kulttuurin Harrastajia.
Fotografiskan ravintolakin on uudistettu. Me ei siellä käyty, koska seuralaiseni halusi mennä Urban Deliin, mutta vanhastaan tiedän, että sieltä on aivan mielettömät näköalat Tukholman lahdelle. Ruokakin on kuulemma hyvää, mutta konsepti hiukan outo (keskipikkuisia annoksia, joita kuuluu tilata useampia tullakseen kylläiseksi…).
Madonna (True Blue Profile), Hollywood 1986
Herb Rittsin In Full Light -näyttely on Fotografiskassa vielä helmikuun 15. päivään asti. Suosittelen ehdottomasti nipistämään jostain sen tunnin-kaksi, minkä näyttelyn näkeminen vaatii!
Viimeinen kuva: Fotografiska/Herb Ritts

Old stuff