Millesgården on aivan syyttä suotta päätynyt hiukan unohdettujen Tukholman kohteiden joukkoon. Tai toisaalta ymmärrän sen kyllä oikeastaan ihan hyvin. Itsellänikin on jäänyt monta tosi kiinnostavaa näyttelyä näkemättä, kun Millesgården on tuntunut sijaitsevan niin kaukana ja hankalan matkan päässä, Lidingöllä asti. (Vieläkään en voi käsittää, etten saanut raahttua luitani kuvittaja ja muotipiirtäjä Mats Gustafsonin näyttelyyn!)
Olen käynyt ko. paikassa vain tasan kerran (taksilla ees-taas), ennenkuin nyt viime viikolla päätettiin Tinnin kanssa tsekata voimakkaista sisustuskankaistaan, tapeteistaan ja – erityisesti täällä meillä – yhteistyöstään Svensk Tennin kanssa tunnetun Josef Frankin näyttely.
Tosi kivasti ja katsojaystävällisesti kuratoitu näyttely nosti kaikki Josef Frankin jopa puhkirakastetut ja vähän tuntemattomammatkin kankaat keskeiseen asemaan. Tosin taiteilijan alkuaikojen ura arkkitehtinä ja myöhemminkin jatkunut kalustesuunnittelu sai sekin osuutensa. Sinänsä aina-sitä-oppii-uutta -tyyppisesti kiinnostavaa, että en yhtään tiennyt, että hän on tosiaan koulutettu arkkitehti ja uransa alkuaikoina keskittynyt juuri siihen.

Oli myös mukava huomata, että Josef Frank oli 67-vuotias aloittaessaan akvarellien tekemisen. Ehkä sitä meikäläiselläkin on vielä kokonaan uusi ura tiedossa – olenhan jo yhden kolmen päivän kurssin käynyt pari vuotta sitten. Ja viime kesänäkin tuli maalailtua ainakin parina-kolmena päivänä. He he..

Itse näyttelyn lisäksi Millesgårdenista tekee kiintoisan vierailukohteen heidän upea puutarhansa. Moneen eri tasoon rakennettu, toinen toistaan erityisimmin patsain koristeltu ulkotila on jo sinällään näkemisen arvoinen. Terassilta avautuva näkymä suoraan Värtahamniin ja lähtöä odottaviin Silja Linen liikkuviin kerrostaloihin ei ehkä ole kaikkein romanttisin, mutta vaikutelma on silti aika mahtava.
Etenkin kauniina päivänä mukaan kannattaisi ottaa kirja tai jotain muuta luettavaa. Sitten sitä voisi vetäytyä jonnekin ihanaan puolivarjoon oliivipuiden katveeseen unelmoimaan itsensä jonnekin sekä ajassa että paikassa kauas pois.

Millegårdenin kiva kahvila & deli tarjoaa herkullista huikopalaa ja hyvää fikaa mukavassa miljöössä. Kahvilaan on sisäänkäynti myös kadulta, mutta koodilla varustettu portti estää luikahtamasta puutarhaan maksamatta museon sisäänpääsymaksua.
No miten sinne sitten pääsee? Helposti ja yllättävän nopeasti julkisilla liikennevälineillä niin, että ensin ajaa punaisen linjan T-banalla Ropstenille (päätepysäkki, no worries), marssii asemalta ulos ja hyppää ihan mihin tahansa Lidingölle menevään bussiin (201, 202, 204, 205, 206, 211, 212, 221). Bussilla yksi pysäkinväli = Lidingön sillan yli (pysäkin nimi: Torsviks torg) ja sitten kävelyä noin viisi minuuttia takaisinpäin ja rantaa kohti. Siellä on viitat, mutta heikkohermoiset tarkistaa tietty puhelimesta, että gps-signaalin perusteella on menossa oikeaan suuntaan.
Josef Frank -näyttely jatkuu vielä lokakuulle ja myöhemmin tulossa on mm. Astrid Lindgrenin näyttely. Suosittelen lämpimästi!