Nyt ei saa tulla sanomaan, etteikö teitä olisi varoitettu! Tänään sarjassamme ensimmäinen ziljoonasta tulevasta Dr. Martens -asusta. Haha!

Ensimmäisen varsinaisen Dr. Martens -päivän huomioita:

• Kyllä pitää paikkansa, että kengät vaativat sisäänajoa, ennenkuin muokaantuvat jalkaan ja ovat oikeasti mukavat. Lounastunnilla oli pakko käydä hakemassa apteekista Compeedit molempiin kantapäihin. Kuitenkin täytyy sanoa, että mitenkään sellaiset purskahdan-justiinsa-itkuun-koska-jalkoihin-sattuu-niin-kamalasti -pahat nuo ei missään tapauksessa ole. Sellaisiakin on nimittäin koettu.
• Erinomaisesti istahtaa maihinnousukengät naisellisen (olematonta) vyötäröä korostavan jakun kanssa toimistollekin.
• Askellus saa kummasti uskottavaa jämäkkyyttä, kun alla on kunnon jalkineet. Ihana lompsia menemään ilman, että tarvitsee pelätä koron lipeävän kaduilla lojuvien niljakkaiden (mutta kauniiden!) lehtien takia.
• Maihinnousukenkien laittaminen jalkaan aamukiireessä vie aavistuksen pidempään kuin ballerinojen. Lisättävä siis + 30 sec. aamutoimiin.

Lisäksi ihmettelin, että mikä tässä ostopäätöksessä nyt sitten oli muka niin vaikeaa. Dr. Martensit tuntuvat hyvin luonnikkaalta ja positiivisella tavalla siltä kuin ne olisivat kuuluneet aina garderobiini. Kuitenkin siis niin, että se uusien kenkien aiheuttama onnellisuus, joka saa hymyilemään joka kerta, kun sattuu vilkaisemaan jalkojaan, ei himmentynyt piiruakaan!

• jakku, H&M
• farkut, Acne
• kengät, Dr. Martens

Kyllä ennenvanhaan oli helppoa, kun kalenterista saattoi katsoa, mitkä värit on in juuri nyt. Syksyllä terrakottaa ja viininpunaista, talvella mustaa ja smaragdia, keväällä puuteripastelleja ja merihenkeä, keskikesällä kirkkaita perusvärejä ja oranssia. Vielä sitäkin aikaisemmin oli vielä helpompaa; muodin saattoi tsekata hameen helman pituudesta.

Nykyään on toisin. Kaikkia värejä käytetään kaikkina vuodenaikoina ja helman pituudella on ollut viimeisten noin ziljoonan sesongin aikana merkitystä vain teinityttöjen äideille – jos edes heillekään. Yhdistelmät, kokonaisuus ja etenkin siluetti on se, mikä ratkaisee, tuntuuko asu trendikkäältä vai ei. (Ja nyt täytyy sanoa, että “tuntuu”-verbin valinta ei ollut mikään sattuma. “Näyttää” -olisi ollut ehkä ilmiselvempi vaihtoehto, mutta siinä vaiheessa, kun jokin asia pukeutumisessa “tuntuu” oikealta tai väärältä, aletaan olla perustrendien ytimessä.)

Tänään tuntui ihan oikealta pukeutua kesäisen hedelmäiseen oranssinpunaiseen neulepaitaan. Asun syksyistämisestä huolehti H&M:n mid-season salesta hankkimani harmaa-musta perushame, mustat sukkikset ja samaisesta alesta hankkimani mustat nilkkurit. Vetskariyksityiskohdilla pimpattu &Other Stories -kauluspaita on oikeastaan ihan superlemppari. Jostain syystä kuitenkaan se tyyppi, joka meillä silittää kauluspaidat (and that will be me…) ei ole yleensä kovinkaan reipas palauttamaan ihanuuskauluspaitoja pesun jälkeen takaisin käyttöpaitojen tangolle…

Ihan normaalin työpäivän ja ilman varikkopysähdystä hoidettu Filippa K:n 20 v. juhlien asun kulmakivi oli tietty oranssinpunainen, punaisenoranssi Filippa K:n neulepaita. Huomenna lisää kuvia itse tapahtumasta! Ja hei, kannattaa tagata Instagramissa kaikki Filippa K -aiheiset kuvat tagilla #fk20yers – paras kuva voittaa ikoniset 90-luvun Filippa K -farkut!

• neule, Filippa K
• kauluspaita, & Other Stories
• hame, H&M
• nilkkurit, H&M

Mitä ihmettä on tapahtunut? Onko kasvihuoneilmiö sittenkin täällä?

Tänään ennen töihin lähtöä, kun katsoin ikkunasta ulos, sieltä tuijotti takaisin mustanharmaa syysaamu – ihan niinkuin niin monena aamuna tätä ennenkin. Kiskoin päälle normi päällysvaatteet, kevyen villakangastakin ja ison merinovillahuivin. Ei tullut mieleenkään vilkaista lämpömittaria. Olisi ehkä pitänyt, sillä ulko-ovella tervehti niin lämmin ulkoilma, että tuntui melkein kuin olisi astunut ihan toiselle leveysasteelle.

En missään tapauksessa valita, mutta että 14 astetta, kun kalenterissa lukee melkein marraskuu??

Töissä oli tosi kiva päivä! Yhdet meidän tosi tärkeät asiakkaat tulivat koko päivän mittaiseen tuotekoulutukseen ja sain kunnian toimia yhtenä kouluttajista. Aamulla olin tietty aavistuksen jänskänä, mutta heti, kun päästiin vauhtiin, oli tosi mahtavaa. Tosiaan tykkään aivan mielettömästi tällaisista päivistä! Eikä asiaa ollenkaan huonontanut se, että koulutettavana olleet asiakkaat olivat tosi tyytyväisiä juuri heille räätälöityyn päivään. Lisäksi lounas (bouillabaisse, valkoviinissä höyrytettyjä sinisimpukoita ja fenkolileipää…) oli aivan taivaallinen.

Sovimme kouluttajaporukan kanssa, että päivän dress code on valkoinen kauluspaita ja mustat housut. Venytin rajoja sen verran, että laitoin tummansininet housut ja mustan jakun. Tummansiniset housut oli yhdellä toisellakin, enkä saanut moitteita jakusta, joten olen ihan tyytyväinen. Tyyliin olisi ehkä paremmin sopinut toisenlaiset kengät, mutta oli ihan pakko ajatella sitä, että jaksaa seistä ja olla liikkeellä koko päivän, joten creeperseillä mentiin.

• kauluspaita, Cheap Monday
• jakku, H&M
• chinot, COS
• kengät, Vagabond

Yksi kollega sanoi tänään iltapäivällä töistä kotiin lähtiessään, vähän niinkuin hyvän illan toivotukseksi, että nyt on about pisin mahdollinen aika seuraavaan maanantai-aamuun. Vaikka miten yritän olla vastaan stereotyyppistä “I hate Mondays” -ajattelua, en voi sille mitään, että maanantaisin yleensä on jotenkin mäntti olo. Siis silloinkin, kun takana on elvyttävä, ihana viikonloppu ensin Suomityttöringin saunaillassa ja sitten lauantai ja sunnuntai Karkin ja Peetun kanssa leppoisasti hengatessa. (Sekä samalla raivokkaasti kotitöitä tehden, mikä ei ehkä kuullosta niin ihanalta, mutta puhdas koti ja pyykätyt vaatteet & puhtaat lakanat = zen).

Maanantainen työpäiväkin meni ihan mukavasti, eikä tuleva viikko stressaa millään lailla. Kaikenlaista kivaa on tulossa, saan mm. viettää taas keskiviikon koulutushommissa ja niistä päivistä tykkään aina ihan erityisesti.

Pieniä kulkuteknisiä ongelmia on tosin ollut. Aamulla Peetu missasi oman asemansa, kun keskustelimme jostain niin tiiviisti, mutta tyttö on aina niin hyvissä ajoin matkalla töihin, että mitään vaaraa myöhästymisestä ei ole, vaikka joutuikin palaamaan aseman verran takaisin. Itselläni taas kotimatka venähti melkein parituntiseksi, koska sinisen linjan tunnelbana-liikenne oli täysin pysähdyksissä. Sekään ei oikeastaan haitannut, koska päätin heti, että tämä on maailmankaikkeuden merkki siitä, että nyt on aika lukea pari kappaletta enemmän nyt työn alla olevaa kirjaa (John Green: An Abundance of Katherine).

Siitä huolimatta maanantai tuntui mäntiltä ja rasittavalta. Ilman mitään syytä. Eikä ollut ensimmäinen kerta.

Maanantaihin maastoutumista helpotti H&M:n mid-season salesta mukaan tarttunut lähestulkoon camo-kuosinen vekkihame ja metsänvihreä vanha COS-neuletakki. Neuletakki lämmittävässä villaisuudessaan auttaa kyllä sulattamaan pahemmankin angstin kuin täysin randomin maanantai-masiksen. Hame puolestaan on mukavuudessaan verrattavissa kotiverkkareihin. Mitä sitä muuta oikeastaan voi maanantaiselta toimistoasulta toivoa?

• neuletakki, COS
• hame, H&M
• kengät, Vagabond

Vähän toisenlaista asukuvaa tänään. (Kuvissa ei tosin näy juuri lainkaan paljasta pintaa, joten sinä, joka tulit blogiin googlen ja lupaavan otsikon houkuttelemana, voit ihan rauhassa jatkaa eteenpäin muille sivustoille…).

Vietin eilen ihanan perjantai-illan täkäläisten Suomi-kavereitteni kanssa. Suuntasimme suoraan työpäivän jälkeen hiukan Tukholman pohjoispuolelle Vaxholmiin. Reippailimme hetken kauniissa, kirpeässä syysillassa ja sitten suuntasimme yhden ystävän luokse saunomaan ja illalliselle.

Omg. Olisi varmaan korkea aika päivittää ulkoiluasusteet… Haha! Vaikka ihan hyvinhän sitä hiukan ikääntyneissäkin releissä saa reippailtua. Ei kai sitä ihan aina tarvitse tyylipisteitä keräillä?

Suomitytöt hämärtyvässä syysillassa. Jännä juttu, miten tuntuu, että keltaiset lehdet melkein kuin valaisevat juuri ennen pimeyden laskeutumista.

Lenkin jälkeen odotti lämmin sauna. Aivan mielettömän ihanaa!

Suomessa asuessani en ollut mikään kovin ahkera saunoja – etenkään ystäväpiirin himosaunojiin verrattuna, jotka lämmittivät saunan monta kertaa viikossa. Nyt, kun saunaan pääseminen ei enää ole mikään itsestäänselvyys, olen oppinut todella arvostamaan niitä hetkiä, kun pääsen lämmittelemään kunnon löylyihin.

Välillä käytiin vilvoittelemassa ulkona. Yöllä taisi olla jo aste, pari pakkasta. Ja ihan mielettömän upea täysikuu.

Minttu ulvoo kuuta… 🙂

Saunomisen yhteydessä testailimme Lumenelta saamiani “Artic Spa” sarjan vartalonhoitotuotteita. Tuotteissa on käytetty tupasvillan kukinnosta saatavaa uutetta. Tiedotteen mukaan tupasvillan sokerit kosteuttavat ihoa ja antioksidantit suojaavat, mineraalit puolestaan ravitsevat ja edistävät ihon hyvinvointia.

Miedon tuoksuiset ja kermaisen täyteläiset tuotteet saivat osakseen hyväksyviä kommentteja. Itse tykästyin varsinkin kuivalle iholleni hyvin sopivaan, runsaaseen, mutta silti melko nopeasti imeytyvään vartalovoihin.

Saunan jälkeen nautimme herkullista, samana päivänä poimituista kanttarelleista tehtyä kanttarellilasagnea ja juoruilimme pitkälle yli puolenyön.

Ulkoilu, saunominen ja hyvien ystävien seura = parhautta parhaimmillaan!