Toimistolla oli vielä tänään aikas leppoisa meininki. About puolet meidän osastosta oli edelleen joululomilla ja sen lisäksi aika monet oli päättänyt tehdä töitä kotikonttorilta käsin. Periaatteessa tänään olisi siis ollut aivan täydellinen hetki hiipparoida töissä ihan perusteellisessa rento perjantai -asussa.
Yksi tuttu kollega – eri osastolta tosin – vaihtaa työpaikkaa ja tänään oli hänen viimeinen työpäivänsä. Olimme isolla porukalla viettämässä läksiäisiä Boqueria-nimisessä tapas-ravintolassa ja siksi piti valita perjantain asuksi jotain, millä kehtaa lähteä ihan ihmisten ilmoille. Täydellisen Casual Friday -tyylin sijaan päädyin siis rentoa ja skarppia yhdistelevään semi-versioon.
Espritin farkut on niin mukavat ja rennot jalassa, että hengailen ne jalassa kotonakin perusverkkareiden sijaan. Kauluspaita on sekin ihana päällä, mutta kyllähän kaulukset ja kultanapit tuo aina vähän ryhdikkyyttä. Kokonaisuuden viimeistelee raksut poni-nilkkurit, jotka pääsevät vihdoin tämän sesongin ensimmäiselle ulkoilukerralleen. Sen verran olen pihi, että en raatsi pistää niitä jalkaan, jos on yhtään kostean kelin vaaraa. Tänään on ollut tasaiset viisi pakkasastetta, mikä on just hyvä.

Oikeastaan ajattelin skipata koko läksiäiset. Jos totta puhutaan, juuri nyt oloni ei ole mitenkään erityisen hilpeä tai sosiaalinen. Sitten tuumasin, että pieni irrallinen hetki kollegoiden kanssa voi tehdä ihan hyvääkin. Työkaverisuhteissa on se hyvä puoli, että useimpien kanssa ollaan vain sopivan pinnallisesti tuttuja ja oli oikeastaan kiva hölpötellä tunti-pari ihan kaikkea kevyttä ja tavallista vain.
Ja hei, kuvasta näkyy myös yksi täkäläisittäin tuore ilmiö: meillekin on tullut talvi! Lunta ei ole kuin nimeksi (tosin lisää on luvattu koko viikonlopun ajan) ja pakkastakin Suomen lukemiin aika vaatimattomasti (eilen -12, mikä on täällä tosi paljon ja tänään -5), mutta talvi kuitenkin.
Jotenkin sitä on ikänsä aikana tottunut vuodenaikojen vaihteluun, että tuntuu ihan sielussa hyvältä, kun sinänsä leppoisat +12 asteen aurinkoiset kelit ja viheriöivät nurmikot on vihdoin vaihtunut pakkaseen, valkoiseen maisemaan ja hiljalleen leijuviin lumihiutaleihin. Mistähän se johtuu, että kirpsakan pakkasilman hengittäminen tuntuu niin puhtaalta ja ihanalta? Eilen ja tänään on hetkittäin paistellut aurinkokin, joten sen puoleen ei todellakaan ole valittamista. (Paitsi että pääsispä mäkeen…)

• paita, Balmain X H&M
• farkut, Esprit (saatu)
• kengät, Acne

“New in” -osaston päivitys laahaa virallisesti vähän jäljessä. Tässä on kuitenkin toinen saaliini Balmain X H&M -mallistosta: mustavalkoinen, kultanappinen silkkipaita. Paita on ollut jo varsin ahkerassa käytössä, pari kertaa ravintolassa illallisella, pari kertaa toimistolla etsetera.
Tuollaisten näyttävien ja helposti huomiota herättävien vetimien käyttäminen liian tiuhaan on hiukan ongelmallista, sillä ne jäävät ihmisten mieleen. Ei sillä, että varsinaisesti vaivaantuisin siitä, vaikka joku random tyyppi ajattelisikin, että “taasko sillä on toi”… Jotenkin silti on helpompaa heittää päälle minimalistinen harmaa tai musta neule vaikka joka toinen päivä kuin huomionkipeä silkkipaita. Toisin sanoen pientä lepoa tiedossa erotuomaripaidalle!
Tykkään paidasta kovasti, vaikka jos olisin tietänyt, olisin ottanut kokoa pienemmän. Joskus H&M:n 38-koko on mitoitukseltaan aika pieni ja kun sitten vielä kuulin huhuja, että ainakin jotkut Balmain-malliston vaatteet on kokoonsa nähden nafteja, tilasin koon 40. Hihat ovat sen verran pitkät, että joudun kääntämään rannekkeen, mikä on sikäli harmi, että ihkut kultanapit menevät piiloon. Muutenkin paidassa on sen verran reilusti tilaa, että kokoa pienempi olisi ollut varmasti piirun parempi.

Ei tuo silti käyttämättä jää! Tunnen oloni ihan kunkuksi erotuomariraidoissa (erotuomarihan se lopulta on se, joka päättää miten sitä peliä pelataan… :D) ja ylellisen oloinen silkki hyväilee ihoa. Ja kieltämättä kultanapitkin antavat ihan hyvältä tuntuvan power-efektin.
Tähän mennessä olen yhdistellyt paitaa eri hameisiin ja farkkuihin. Tuo toimii hyvin myös avoimena, rentoon jakkumaiseen tapaan pidettynä. Tänään toimistolla erotuomaripaita sai kaverikseen tämän syksyn luottohameen ja vanhat H&M:n kiilanilkkurit, joista en raaski luopua, vaikka alkavatkin olla jo vähän kulahtaneet. Sen verran keveät ja hyvät kengät on jalassa ja lisäksi säistä piittaamaton mokkamainen keinomateriaali sopii hyvin tällaisiin päiviin, kun taivaalta tulee ties mitä.

Aikamoinen H&M-univormu tästä näköjään tuli, mutta välillä se menee näin.
Nyt takaisin Nobel-mekkojen pariin, niin saatte sitten huomenna analyysiä ja huomioita niistä!

 

• paita, Balmain X H&M
• hame, H&M
• nilkkurit, H&M

*Sisältää kaupallisia linkkejä

Rakastan loppuvuoden kaikkia ziljoonia juhlia, pikkujouluja, glögitapaamisia – ja yleensä rauhaisasti kotona vietetyn joulun jälkeen vielä huipennuksena uuden vuoden bileitä. Juuri nyt kaltaiseni kimallusta rakastava harakka voi verhoutua paljetteihin ja metallinkiiltoon ihan hyvällä syyllä.
Sain valita indiedaysin ja Nellyn yhteistyön ansiosta itselleni Nelly.comista juhla-outfitin. Inspiraation lähteenä käytin sekä aikaisempia red carpet tsuumailujani että shoppailuhaaveitani. Halusin ehdottomasti juhlavat housut ja metallinkiiltoa asuuni.

Juhlahousut on siitä kätevät, että ne on hurjan helppo asustaa joko ihan kohtuullisen isoonkin juhlaan sopivaksi ja toisaalta arkisempien asusteiden kanssa ne käyvät ihan vaikka tyttöjen illalliselle. Mietin hiukan jopa shortseja (paksujen läpinäkymättömien mustien sukkisten kanssa esim. nämä olisivat tosi söpöt), mutta ihastuin niin kovasti liuhulahkeisiin mustiin juhlahousuihin, että en voinut enää ajatella muuta.
Housut ovat kivan raskasta, mukavasti laskeutuvaa jerseytä ja elastaania on sen verran, että nuo voisi uskaltaa laittaa jalkaan jopa jouluaattoillan päivälliselle. Tykkään hurjasti lahkeiden leveydestä – fiilis on melkein kuin olisi pukeutunut maksimekkoon. Keskellä takana oleva vetoketju lisää juhlavaa ja “hamemaista” fiilistä. (Liuhupuntit näyttävät muuten olevan juuri alessa Nellyllä).

Kenkiin halusin vähän kimallusta juhlasesongin kunniaksi. En nyt tiedä onko kevyet sandaalit kaikkein fiksuin valinta talvikauden juhliin, mutta eihän sitä nyt kaikkia päätöksiä voi pelkän järkevyyden perusteella tehdä. Toisaalta housujen kanssa ei ole mikään pakko käyttää sukkia, joten en suostu näkemään tässä mitään ongelmaa. Sukkiksien kanssa tuo malli on hiukan hutera, mutta toisaalta onpahan siinä sitten samalla kesäjuhliinkin sopivat kengät valmiina.
Ihastuin sandaaleissa erityisesti niiden kullan ja hopean välimaastossa olevaan metallinsävyyn. Kiva yksityiskohta, kun muuten yhdistelen asussa hopeaa ja kultaa.

T-paitamallinen kulta-musta paljettitoppi oli oikeastaan ensimmäinen asia, jonka päätin tässä asukokonaisuudessa. Olen ollut ihan intona juuri nyt kaikesta metallinkiillosta ja halusin ehdottomasti vähän paljetteja juhlagarderobiini. Paidan malli on sen verran iisi, että siitä ei kovin helposti tule överifiiliksiä. Tosin se on hiukan lyhyt, mikä on mielestäni vain hyvä asia, koska en tykkää tunkea paitoja vyötärönnauhan alle. Alaosan pitää toki olla korkeavyötäröinen, jos haluaa (kuten minä!) välttää jenkkakahvojen vilauttelua..
Toppikin on tosi helposti yhdisteltävissä ja voisin kuvitella että se olisi varsin hauska myös jakun alla farkkuihin yhdistettynä, vaikka ihan tavallisena AW-iltana

Asun perusidea on siis mustalla raamitettu kulta-hopea kokonaisuus. Laukku ei ole Nellyltä vaan syvästi rakastamani hankinta Balmain X H&M -mallistosta.
Sen verran asu kimaltaa jo muuten, että ainakin näin testailuvaiheessa tuntui hyvältä jättää korut aivan minimiin. Vain muutamat simppelit hopeakorut, hopeisella hilelakalla lakatut varpaankynnet ja kiharoille väkerretyt hiukset riittää stailaukseksi.
Ensi perjantaina on meidän työpaikan pikkujoulujuhlat. Jotkut ehkä muistavatkin, että meillä on yleensä aina juhlilla joku teema ja monet pukeutuvat sen mukaisesti. Teema ei ole sama kuin naamiaiset, vaikka raja on tietty aika häilyvä. Tämän vuoden teema on “After Ski”, mikä tarkoittanee sitä, että ihan tismalleen tämän näköisenä tuskin lähden matkaan. Hiukan kyllä on vielä hakusessa, miten hauskimmin ja eleganteimmin tulkitsisin teemaa…
Sen sijaan uuden vuoden tulen varmasti ottamaan vastaan tismalleen tässä combossa!

 

• toppi, NLY Trend*
• housut, NLY Trend*
• sandaalit, NLY Trend*
• laukku, Balmain X H&M

*Sponsored

Olen aina ollut sitä mieltä, että bloggaamisessa yksi hienoimmista asioista on samanhenkisten, upeiden ihmisten tapaaminen. Useimmiten kohtaaminen tapahtuu netissä – mikä on aika luonnollista tässä formaatissa – mutta aina silloin tällöin on mahdollisuus tavata kaikkia mahtavan hienoja ihmisiä myös livenä.
Lisähuomautuksena edelliseen pitää nyt kyllä ehdottomasti sanoa, että en millään muotoa pidä automaattisesti vähempiarvoisena tai pinnallisempana netissä löydettyjä kaverisuhteita. Itselläni on ainakin muutamia lukijoita, jotka on ollut mukana jo todella pitkään, jotka ovat eläneet kanssani monet ilot ja surut, nähneet Karkin ja Peetun kasvavan yläaste-teineistä yliopistossa opiskeleviksi nuoriksi naisiksi ja nähneet omankin elämäni muuttuvan matkan varrella. Monet ovat olleet mukana tässä yhä jatkuvassa itseksi tulemisen prosessissani, kannustaneet, tukeneet ja antaneet vinkkejä.
Myös toisten bloggareitten kanssa ystävyyssuhteet kehittyy ensisijaisesti netissä, blogien, kommenttien ja facebookin kautta. Silti on aina niin ihanaa, kun välillä saa tavata ihan nokakkain.

 
Aina välillä harmittaa, että asun niin kaukana (ja turhan tyyrin matkan takana…) Helsingistä, että en pysty osallistumaan kovinkaan moniin tapahtumiin, joissa voisin tavata ihania bloggarikollegojani, mutta onneksi sentään aina joskus!
Kuvista kiitos: Krista Luoma Photography

Joskus aurinko paistaa, vaikka taivas olisi harmaa ja vettä vihmoisi vaakasuoraan. Tämä syksy on ollut äärimmäisen helppo jopa kaltaiselleni patologiselle syysmasistelijalle – kauniita, ihanan aurinkoisia ja poikkeuksellisen lämpimiä päiviä on ollut niin paljon, että sitä melkein on unohtanut, millaista sydänsyksy voi pahimmillaan olla. Nyt tänä viikonloppuna oli pitkästä, todella pitkästä, aikaa harmaata ja sateista.
Vaikkei sitten tavallaan kuitenkaan. Rakas ystäväni Tuike tuli Tukholman visiitille perjantaina ja vaikka välillä tarvittiinkin sateenvarjoa, tuntui, että koko viikonlopun paistoi aurinko. Ja se oli tietty sen ansiota, että oli ihan parasta seuraa ja tosi kivaa tekemistä! Ollaan syöty hyvin ihanissa ravintoloissa, käyty Abba-museossa (ihan mahtavan huippu paikka!), pyöritty kaupungilla ja ehdittiin myös sovittaa aikatauluun vierailu ruoka- ja viinimessuille.

Aikoinaan, kun asustelimme Tampereella, mutta monet tutut ja varsinkin Karkin ja Peetun isän suku Helsingissä, tuli havaittua ihan käytännössä, miten Tampereelta on oikeastaan aika lyhyt matka Helsinkiin. Jostain syystä kuitenkin Helsingistä tuntui olevan kovin pitkä matka Tampereelle. Se, miten kaukana jonkin paikan kokee olevan, ei näköjään välttämättä ole mitenkään suhteessa faktiseen etäisyyteen eikä edes siihen, miten paljon itse matkustaminen maksaa (juna- ja bussiliput kun tuntuvat nykyään olevan kalliimpia kuin lentoliput ja useimmiten kai menopaluu on saman hintainen kahden paikan välillä huolimatta lähtöpaikkakunnasta?).
Tavallaan on ymmärrettävää, että omasta mielestäni on ihan relevanttia matkustaa useammankin kerran vuodessa Tukholmasta Tampereelle ihan vain vaikka viikonlopuksi ja jonkin pienemmänkin syyn takia, koska se on vanha kotikaupunkini. Toisaalta, kun olen menossa jonnekin muualle, kynnys on jostain syystä korkeampi, vaikka hinta ei olisi yhtään sen kalliimpi. Samalla tavoin Tampereelta Tukholmaan reissaajat ovat matkalla ulkomaille – ja silloin koko homman rima nousee ihan toiselle tasolle.
Sikäli olen tosi innoissani siitä, että vietän oman The Syntymäpäiväni New Yorkissa. Olen haaveillut reissusta sinne jo niin kauan, että se alkoi hiukan saada sellaista tavoittamattoman haaveen säihkettä. Että se muka on niin kaukana ja kallis ja kaikkea. Mutta nyt ollaan sinne kuitenkin menossa ja toivottavasti oman pääni sisäisen maapallon fiilispohjaiset etäisyydet kutistuu myös tämän reissun myötä vähäsen.

Tukholmassa on ollut tosiaan tänä viikonloppuna aika harmaa ja välillä vähän sateinenkin keli – tosin hirmu lämmintä on ollut koko ajan. Viikko sitten Helsingissä oli ihan toisenlainen meininki. Aurinko paistoi ja Karkki ikuisti Bloggers’ Inspiration Dayn asuni oman residenssinsä kulman takana.

• viitta, Esprit (saatu)
• t-paita, H&M
• farkkutakki, Esprit (saatu)
• talvitakki, Boomerang
• farkut, Esprit (saatu)
• huivi, Alexander McQueen
• laukku, Rebecca Minkoff
• kengät, Dr. Martens