Hirmuinen haipakka on taas ollut mukamas! Tänään aamulla kello soi vähän neljän jälkeen. Olin mielestäni ihan hyvissä ajoin, mutta etukäteen tilaamani taksi soitti olevansa paikalla, kun olin vielä aamutakki päällä paklaamassa cc-voidetta nassuuni. No, pieni pikafiksaus ja olin viidessä minuutissa täysissä pukeissa matkatavaroiden kanssa alhaalla.
Syy hässäkkään on puolivuosittainen bloggarin huippuhetki, Bloggers’ Inspiration Day ja Inspiration Blog Awards Helsingissä.
Päivähäppening oli mielestäni antoisin pitkään aikaan – ja siitä lisää vähän myöhemmin. Nyt on jo ihan hillitön kiire saada gaala-mode päälle!
Tässä kuitenkin päivätapahtuman asuni. Kaapuhässäkkä on uusi hankinta Monkilta ja tykkään siitä tosi paljon!

• Kaapu, Monki
• Hame, H&M
• T-paita, minimarket
• Tennarit , Adidas Originals
• Laukku, Michael Kors

Kevätsää on tänään ollut vähän kuin mielialani. Välillä paistaa todella heleästi pilvettömältä taivaalta, on lämmintä ja ihanaa. Seuraavaksi, kun katsoo ikkunasta, taivas on täyttymässä pikimustista pilvistä, napakka tuuli riepottelee vielä toistaiseksi kevätkaljuja puita ja kohta jo sataa rankasti.
Ja sitten taas paistaa!

Opetuksena lienee se, että kantsii nauttia täysillä paisteisista hetkistä, iloita ja imeä energiaa itseensä. Sadekuuron iskiessä voi aivan mainiosti pysytellä sisällä kuivassa ja turvassa ilman stressiä tai kiirettä mihinkään. Aina voi luottaa siihen, että kohta taas paistaa.
Pätee niin keleihin kuin elämäänkin. Metafora sopii muutenkin tällaiselle itseni kaltaiselle sääriippuvaiselle.
Konkreettisesti tuo hiukan toki aiheuttaa haasteita ihan käytännön tasolla. Nopeat vaihdokset tekevät säänmukaisen pukeutumisen täysin mahdottomaksi. Kerrospukeutuminen auttaa hiukan toki – ja se, että jättää sateelle arat mokkakengät kotiin. Sekä tietysti se, että on henkisesti valmistautunut sekä pieneen viluiluun että hikoiluun. Tai vaihtoehtoisesti varautuu päivään matkalaukullisella vaihtovaatteita!

• neule, joku Zalandon oma merkki, en enää muista mikä ja lappu on revitty pois
• jakku, Monki
• farkut, Esprit (saatu)
• nilkkurit, H&M

[mittaustagi]

Arvatkaapas, mikä tuntuu hippasen epäreilulta? No se, että Instagram suorastaan tulvii toinen toistaan mehevämmän näköisiä Runebergintorttuja – ja täällä lahden toisella puolella niistä ei tiedetä yhtään mitään! Universumissa on virhe!
Tykkään ihan älyttömästi sellaisesta muhevanpehmeäntiukasta versiosta, missä on aidoilta vadelmilta maistuvaa hilloa (eikä mitään teollista punaista liivatejuttua..), jota kiertää ohut sokerikuorrutenauha. Tortun ei tarvitse olla mitenkään iso, mutta sopivasti kostea ja vähän “raskas”. Niinkuin huomaatte, täällä on tänään käytetty tovi jos toinenkin Runebergintortuista haaveilemiseen.
Joskus muinoin facebookissa kiersi testi, taisi olla peräti Hesarin tekemä, missä sai testata, miten hyvin osaa erilaiset suomenkielen oikeinkirjoitussäännöt. En enää muista, millaisen tuloksen sain – varmaan jonkun keskinkertaisen, kohtuuhyvän, mutten mitään huippupisteitä tosiaankaan. Yksi kysymyksistä käsitteli Runebergintortun oikeaa kirjoitusasua. Muistan hyvin, että se meni pieleen silloin ja tuskin tuo nyt käyttämänikään muoto täysin oikein on. No, kommunikaatio se on kuitenkin se tärkein näissä hommissa – ainakin omasta mielestäni.
Toisaalta väärät kirjoitusasut ja reippaat kielioppivirheet saattavat vaikeuttaa tai jopa estää viestin menemisen perille. En valitettavasti ole itsekään mikään täydellisen kieliopin taitaja, mutta täytyy sanoa, että erikseen kirjoitetut yhdyssanat aiheuttavat niin vakavaa kutinaa ihon alla ja surinaa korvien välissä, että en enää pysty keskittymään siihen, mitä kirjoittaja yrittää sanoa. Koskee molempia kotimaisia.

Runebergintortusta sujuvasti kielipoliisihommiin ja sieltä kulman kautta päivän asuun…
Tai ei – ensiksi haluan hehkuttaa sitä, että tänään oli valoisaa – siis päivänvaloa – kun läksin töistä kotiin! Mikä fiilis! Toki meillä on hiukan lyhyempi työpäivä perjantaisin, mutta silti! Hymyilin ja hymistelin itsekseni koko matkan toimistolta tunnelbanalle. (Olisi tehnyt mieli laittaa tuohonkin huutomerkki, mutta joku raja sentään…). Eikä siinä vielä kaikki – kotikulmille saavuttuani oli edelleen ei-pimeää. Työmatkani kestää kuitenkin noin 50 minuuttia.
Eli ei muuta kuin vahvaa uskoa nyt vain siihen, että kohta se ihana, odotettu k:lla alkava juttu on täällä. Kevät! Mikä ihana sana!

Itselläni on sellainen huono tapa, että pinoan silittämistä kaipaavat vaatteet pesun jälkeen vaatekaapin tankohyllyn alle epämääräiseksi kasaksi. Perusajatus on tietenkin se, että ne silitetään siitä aivan heti seuraavaksi ja ripustetaan nätisti henkarille. Ei tule varmastikaan yllätyksenä, kun tunnustan, että näin ei kovin usein käy (joskus sentään!). Lopputulos on se, että silitettävien pino kasvaa ja alimmaiseksi jääneet hiukan unohtuvat. Pinon alimmaiset unohtuvat luonnollisestikin siksi, että niiden silittäminen käyttövalmiiksi ei ole tuntunut houkuttelevalta juuri sillä hetkellä.
Kaikki tämä kuullostaa varmasti jonkun pedantimman ihmisen korvissa aivan kauhistuttavalta. Positiivista vaatteen vetovoimakykyyn perustuvassa silitysjärjestyksessä on se, että kyllästymiseen asti käytetyt vaatteet saavat hetken lepoa. Ja mikä iloinen jälleennäkeminen, kun kerran päättää, että nytjumankekka pistetään sileäksi koko pino, ja kasan alimmaisena pilkotteleekin vanha lempparihame!
Toimistolla oli tosin tänään helmikauluspaidan ja neuletakin kaverina ihan vaan farkut. Illaksi halusin vaihtaa jotain vähän perjantaimaisempaa.
(Ja kyllä, tämän viikonlopun ohjelmassa on todellakin myös hiusten tyvikasvun värjäys!)

• paita, Forever21
• neuletakki, Filippa K
• hame, frkn
• nilkkurit, Acne

[mittaustagi]

Juuri tismalleen tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä tekstiä, istun sängylläni detox-teetä kupissa ja mietin jatkaisinko bloggaamisen jälkeen Greys Anatomyn vai Suitsin katsomista. Varsinaista Friday Night Fever -fiilistä – haha!
Mutta oikeesti – tänään on ollut ihan mahtava juhlaperjantai. Aamu alkoi töissä ihan mielettömällä aamiaisella. Siis tarkoitan sellaisella superluxushotelliaamiais-tason extraihanalla aamiaisella, että ei mitään rajaa. Syy siihen, että koko firmalle tarjottiin tällainen mahtava aamiainen oli se, että vihdoinkin saavutimme viisi vuotta sitten asetetun (silloin todella utopistiselta tuntuneen) tavoitteen. Tavoitteen saavuttaminen on tietty hienoa ja toimitusjohtajan puheen aikana tuli kieltämättä sellainen fiilis, että minäkin, vaikka olenkin vain yksi markkinointiosaston monista rivityöntekijöistä, olen ollut osallinen siihen, että nyt ollaan koko firmana siellä, missä haluttiinkin.
Juhlafiilistä on lisännyt se, että vihdoinkin sain laitettua matkaan The Syntymäpäivän kutsut. Alunperin oli tosiaan tarkoitus dissata koko merkkipäivä, mutta ystävien painostus yhdistettynä siihen tosiasiaan, että normaalisti en milloinkaan jättäisi väliin syytä juhlia, antoi viimeisen sysäyksen juhlavalmisteluille. Niinkuin sanotaan – aina on hyvä syy avata vielä yksi skumppapullo..

Perjantain asustani sain työkaverilta kommentin: “oletpas tänään sporttinen”. Olin hiukan yllättynyt, mutta toisaalta hyvin samaa mieltä. Neuletakki – ja varsinkin resorien raidat – antaa kivasti street-sport fiiliksiä. Ja ehkä martensit myös voi jonkun silmään näyttää sporttiselta. Neuletakki on muuten tasan ainoa aleostos, jonka olen tehnyt tänä vuonna. Merinovillaiset hihat ja selkäosa viettelivät vilukissan edullisen hinnan ohella.

 

• neuletakki, H&M
• housut, Lindex
• kengät, Dr. Martens

[mittaustagi]

En tiedä pitääkö paikkansa, mutta jotenkin tuntuu, että pakkaspäivinä alkuillan sininen hetki on jotenkin erityisen kaunis. Ihan vielä päivien pitenemistä ei havaitse – ainakaan normitoimistorotan työajoilla. Sydäntalven kirpeydestä huolimatta kevät tuntuu jo kuitenkin ilmassa ja lisääntyvän valon vaistoaa selvästi.
Tänään oli hyvien uutisten maanantai. Karkki palasi aamulla viikonlopun mittaiselta Tampereen reissulta ja kertoi mummun olevan ilahduttavan pirteässä kunnossa. Kuntoutumisen vaatimaa tsemppihenkeäkin löytyy kuulemma kovasti, mikä höllentää omaa kaulaani puristanutta pantaa ihan mielettömästi.

Matsasin (en tarkoituksella!) maanantaisen toimistoasun sinisen hetken sävyihin. Katselin tänään makuuhuoneen tuolille kertynyttä vaatepinoa ja huomasin, että olen viimeaikoina käyttänyt lähes ainoastaan tummanvihreän, sinisen ja murretun turkoosin eri sävyjä pakollisen mustan lisäksi.
Uskon värien voimaan – siihen, että eri sävyt vaikuttavat mielialaan ja yleisiin fiiliksiin. Ei ole varmaankaan mikään sattuma, että juuri nyt rauhoittavat, hoitavat, korjaavat ja uuden syntymistä tukevat siniset ja vihreät ovat tuntuneet intuitiivisesti hyvältä vaihtoehdolta?
Erityisesti tykkään asussani tuosta Whyredin paksusta silkkisatiinista tehdystä liivimäisestä kietaisuasiasta. Hiukan se on hankala yhdisteltävä, mutta mielestäni toimii kuitenkin hyvin sinisenmustan kauluspaidan kanssa.

(jaa-a, näköjään olisi taas vaihteeksi aika upottaa tyvikasvu väripurnukkaan… Haha!)

• kauluspaita, The Shirt Factory
• “liivi”, Whyred
• hame, H&M
• kengät, Esprit (saatu)