Olen tainnut saavuttaa jo sen kriittisen ylärajan, jonka jälkeen ei ole enää okei manata syksyä, sen pimeyttä, sateista kurjuutta tai yleistä sesonkimasisteluun houkuttelevaa alakuloisuutta. Mutta sanontahan nyt sen verran, että tämä lokakuu on tähän asti muistuttanut hämmästyttävän paljon synkkämielistä sisarustaan, marraskuuta.
Ensin ajattelin, että minä taas kunnon drama queen -tyyliin julistan, että voi kauheeta, kun on synkkää ja viimaista ja ties vaikka mitä. Että ei yleensä lokakuussa vielä tälleen. Sitten aloin kiinnittää huomiota Facebookin ehdottamiin 4 vuotta sitten tänään, 5 vuotta sitten tänään -tyyppisiin omiin päivityksiini (siis tiedätte ne sellaiset, kun FB muistuttaa jostain muistosta, mutta se ei näy kuin sulle itsellesi, jos et valitse postata sitä julkisesti).
Kuinka ollakaan vaikuttaa varsin elävästi siltä, että tänä vuonna oikeasti on erittäin syksyistä – sanan negatiivisessa merkityksessä – varsin aikaisin. Omista päivityksistäni näen, että monen monta lokakuuta on mennyt aurinkoisissa ja lämpimissä fiiliksissä, farkkutakilla ja jopa sandaaleissa.

Peetulta tuli muutama päivä sitten viesti, että Uumajassa on satanut kolme viikkoa putkeen. Täällä meillä Tukholmassa ei sääasiat ole ihan niin haastavalla tolalla, mutta käsittämättömän superpimeitä päiviä, jolloin vettä tulee taivaasta sen oloisesti kuin sade ei aikoisi ikinä loppua, on kyllä ollut ihan riittävästi.
Onneksi – siis todellakin onneksi – välillä on myös kauniita, aurinkoisen kirpsakoita päiviä, jolloin ilma tuoksuu hyvälle ja on helppoa hengittää. Tänään iltapäivästä alkoi kirkastua ja lyhyen ajan kaipasin jopa aurinkolasejani.

Tämä asu on tosin keskiviikolta, jolloin aurinkoa riitti koko päivälle. (Nyt huomaan itsekin – ihan tämän tästähän sitä on kauniitakin syyspäiviä. Jotenkin vain ne lohduttoman harmaat, kylmän viimaiset ja sateiset päivät vain tuntuu niin dominoivilta!).
Kukkakuosit kuuluvat perinteisesti kesään, mutta itse en ole oikein löytänyt mieleistäni kukkamekkoa tai vastaavaa. Itseasiassa yritin pikkuisen sivusilmällä katsastella, josko olisi löytynyt jotkut ihanat kukkaiset kesähousut, mutta mitkään eivät tulleet ja hurmanneet minua täysin.
Vähänkään erikoisempien vetimien kohdalla lähtökohtavaatimus on, että niihin pitää rakastua palavasti – muuten ne jää käyttämättä. Mustien prässihousujen tai beigen perusneuletakin kanssa voi olla aika varma, että niille tulee riittävästi käyttöä, kunhan materiaalit ja istuvuus ovat kohdallaan. Sen sijaan kuosiltaan räväkimpien vaatteiden kanssa saa olla tarkkana.

Ihan ”all in” en ole uskaltanut vielä kukkakuosin kanssa mennä, vaikka kaikkien catwalk ja street style -raporttien perusteella voikin olla varsin varma, että trendi on täällä jäädäkseen. Mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos nyt investoi hyvään kukkakuosiin on odotettavissa oleva välitön käyttöikä vähintään 5 sesonkia (kantsii pitää mielessä esimerkiksi, kun pohtii H&M:n tämän syksyn design-yhteistyömallistoa kukkakuoseistaan kuuluisan Erdemin kanssa).
Halpispaita on peräisin taannoiselta Berliinin reissulta Primarkista, kun tunsin, että haluan ensin kokeilla viihdynkö ollenkaan kukissa. Nyt voin sanoa, että vastaus on päivänselvä kyllä.

Kaverikseen kukkapaita on syksyn aikana saanut niin mustaa kynähametta, jakkua kuin rennommin farkkujakin. Nuo Elloksen denim-kampanjan myötä saamani Bella Ankle -farkut (kaupallinen linkki, testi) ovat olleet ihan suosikit. Tosin tällaiselle pätkäjalalle ne ovat kyllä ihan passelin mittaiset, eivätkä niinkään ”ankle”.
Yksi tämän syksyn suosikkijuttujani on ollut verkkosukkiksien käyttäminen muuten perus(tylsien)asujen kanssa. Tykkään tosi paljon niiden tuomasta pienestä särmästä muuten varsin randomiin ja jokapäiväiseen asuun.

• paita, Primark
• toppi, Primark
• farkut, Ellos
• kengät, H&M
• laukku, Rebecca Minkoff

Lyhyehköjen hiusten kanssa sitä on näköjään aivan tämän tästä samassa tilanteessa. Ei mene montakaan viikkoa, kun huomaa, että leikkaus on ylikasvanut ja on päätöksen edessä: leikata vaiko kasvattaa.
Pidän yleensä öisin hiuksiani kasaripatukoilla päälaelle kieputettuna. En osaa nukkua karvat valtoimenaan ja mitään nutturaviritystä tuohon ei saa väsättyä. Niinpä ihan teknisistä syistä peruskampaukseni on varsin kiharainen.
Kun kiharat sitten välillä ovat vähän suoremmassa kunnossa, hämmästyn itsekin – milloin hiukset ehtivät kasvaa niin paljon, että taas pitäisi muka varata aikaa kampaajalle?

Kaikkina pitkähiuksisena viettäminäni vuosina kävin kampaajalla ehkä kerran tai kaksi vuodessa. En koskaan enempää – ja silloinkin tuntui, että kysymyksessä oli ennemminkin pieni hemmottelu. Nyt sen sijaan hiusten trimmaus tuntuu aivan välttämättömältä. Lyhyt kampaus kasvaa ulos mallistaan näköjään ihan käsittämättömän nopeasti.
Niinpä aloin tässä miettiä, että mitä jos sittenkin antaisin hiusteni kasvaa? Jotenkin elo pitkähiuksisena oli niin paljon helpompaa… Hiukan – tai suoraan sanottuna aika paljon – olen myös kaivannut sitä, että bad hair dayn voi kuitata laittamalla karvat siististi kiinni.

Toisaalta olen kyllä tuntenut oloni tosi freesiksi tässä edelleenkin uudeksi tituleeraamassani kampauksessa. En muista, että olisin milloinkaan saanut niin paljon kehuja ja kohteliaisuuksia ulkonäöstäni kuin hiukset leikattuani. Sellainen toki innostaa pitämään uudesta tyylistä kiinni.
Juuri nyt tällä hetkellä mietityttää kuitenkin kovasti. Onko minusta LOB:in kanssa eläjäksi? Kesällä on ollut suht helppoa, mutta syksyn viimoissa karvoja on hankala pitää ojennuksessa ja talvi ei varmasti ainakaan helpota tilannetta, vaikken mikään pipa-ihminen olekaan.

Hiuspohdintojen ohessa esittelyssä tämän päiväinen toimistoasuni. Sähkönsininen Karen Millenin clutch ei tosin ollut mukana officella.
Olen miettinyt, että miksi säästelen muutamia omistamiani kirjekuorilaukkuja vain juhlatilanteisiin. Jotenkin sitä jumittaa ajatuksessa, että tuollainen ei kuulu arkiasusteeksi, vaikka ihan hyvinhän sitä voisi piristää musta-valkoista asua pirtsakalla clutchilla.

• tunika, Ellos (saatu)
• farkut, Primark
• nilkkurit, Acne
• laukku, Karen Millen

Viime perjantai asuni oli todellinen “kerran vielä pojat” -outfit. Olen käyttänyt tuota House of Dagmarin koralliraitaista hametta todella paljon koko kesän ja ajattelin, että nyt on aika laittaa se talviteloille.
Täällä ollaan kuitenkin saatu nauttia niin ihanista ja aurinkoisista syyspäivistä, että tummemmat ja harmaammat sävyt, jotka yleensä valloittavat pukeutumiseni värimaailman aina syksyisin, tuntuvat vielä vähän liiankin synkiltä. Reilun neulepaidan kanssa kesäinen lempparihameeni sointuu hyvinkin alkusyksyiseen värimaailmaan ja mielentilaan.

Viikonloppuni on ollut kaikin puolin hurjan kiva. Töissä on menossa valtavasti uudistuksia ja kaikenlaiset suorituspaineet (pääosin tietty itse itselleni asettamat…) tekivät sen, että olin perjantaina aivan puhki. Kello ei ollut varmaan vielä seitsemääkään illalla, kun jo mietin, että joko saa mennä nukkumaan. Karkki oli tulossa perjantaina visiitille kotiin, mutta kun hän puolenyön maissa vihdoin saapui, olin jo kuukahtanut unten maille.
Harva asia – jos mikään – tuntuu niin elvyttävältä ja ihanalta kuin kunnon pitkät yöunet! Voi, kun oppisi arkisinkin menemään ajoissa nukkumaan. On se oikeastaan hiukan hassua, että perusterveyden muita pilareita, ravintoa ja liikuntaa, vaikuttaa sitten lopulta olevan huomattavasti helpompi rukata parempaan suuntaan, mutta riittävän unen saannin varmistaminen on niin poskettoman vaikeaa.

Olen testannut vaikka mitä temppuja, että en vetkuttelisi nukkumaan menon kanssa. Mikään ei ole oikein purrut tähän mennessä, mutta nyt ajattelin haastaa itseni: aamuherätyksen ajasta riippumatta pidän huolta, että saan joka yö tarvitsemani 7 tunnin 30 min yöunet.
Olen havainnut, että tuo määrä on optimaalinen itselleni. Selviän paljon vähemmälläkin, mutta se, että nykyisin nukun arkiöisin noin 6 tuntia, ei todellakaan riitä. Niin lyhyet unet johtaa siihen, että olen perjantaisin aivan puolikuollut väsymyksestä. Univelkaisena voin toki nukkua välillä paljon pidempäänkin, mutta säännölliset seitsemän ja puolituntia tuntuu optimaaliselta.

Karkki lähti jo aamupäivällä tänään takaisin Karlskronaa kohti. Sen jälkeen olen tehnyt vähän kotihommia ja mm. raivannut vaatekaapista kesävaatteita talvisäilöön sekä kaivanut esiin syksyisempää neuleita. Monia vaatteita voi toki käyttää ympäri vuoden, mutta toisaalta on ihan hauska laittaa osa asioista hetkeksi lepäämään. Puolen vuoden käyttökatkoksen jälkeen ne tuntuvat melkein kuin uusilta.
Perjantaisen asuni niittitennarit ja neule eivät ole menossa sesonkilevolle – eli ne tulevat varmasti vilahtelemaan täällä asukuvissa syksymmälläkin. Sen sijaan raitahame saa nyt painua hyvin ansaitulle lomalle. Palataan sen kanssa asiaan taas keväällä, uusin yhdistelmäideoin!

• neulehame, Dagmar
• neulepaita, Acne
• tennarit, Rizzo

Muistatteko, kun mietin Lindexin alesta hankkimani supersöpön hameen kohtaloa? Ihastuin kovasti tummansiniseen brodyyriunelmaan, mutta sitten iski epäilys, että näinköhän tuo olisi hiukan liian tyttömäinen aikuiselle naiselle.
Sain tosi paljon hurjan hyviä vinkkejä hameen stailaamiseen hiukan asiallisempaan tyyliin. Edelleenkään tuosta ei ole tullut varsinaista luottovaatetta, mutta oikein asustamalla “tyttöhame” toimii mielestäni ihan hyvin myös officella.

Valkoiset kaulukset on klassikkovalintani, kun haluan tuoda asuun asiallisuutta ja skarppiutta.
Ihan aina sekään ei tosin toimi täydellisesti. Vaikka viihdyin tässä asussa oikeastaan erittäin hyvin, tulee itselleni edelleen varsin tyttömäiset – ja jostain kumman syystä koulupukumaiset – fiilikset kokonaisuudesta. Ehkä se on tuo neuletakki…

Nirunaru-ballerinat sopii mielestäni asuun tosi hyvin, mutta eihän ne nyt mitenkään erityisesti mitään särmää asukokonaisuuteen tuo. No, nyt näyttäisi olevan tämä alkusyksyn kesäinen lämpöaalto loppumassa, joten seuraavaksi taitaa olla vuorossa mustat sukkikset ja neulepaita hameen kaverina.

• kauluspaita, Forever21
• neuletakki, Filippa K
• hame, Lindex
• ballerinat, Rizzo

[mittaustagi]

Olen moneen kertaan täälläkin jankuttanut, miten en tykkää syksystä. Juuri tällä hetkellä olen kuitenkin enemmän kuin valmis pyörtämään kaikki puheeni. Aurinkoiset, kirpsakan raikkaat päivät, koko ajan värikkäämmäksi muuttuva luonto ja kaikki syksyn ihanat, pehmeänturvalliset neuleet. Vähemmästäkin tulee rauhallisen levollinen ja kiitollisen iloinen olo! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Elloksen kanssa.
Sain haasteen stailata Elloksen Angelica-neulepuseron oman tyylini mukaisesti. Käytännössä tunikamainen paita on kaltaiselleni pätkälle ihan mekkomittainen.
Ensimmäinen ajatukseni oli leikitellä materiaaleilla ja yhdistää kutsuvan pehmeäpintainen neule johonkin rouheampaan materiaaliin, nahkalegginseihin tai tiukkoihin farkkuihin. Vähän samaan tyyliin kuin Elloksen inspiroivilla syysneulepukeutumisen teemasivuilla.

Veri veti kuitenkin toteuttamaan vähän haasteellisempaa yhdistelmää. Koska olen muutenkin kerrospukeutumisen vannoutunut fani, päätin testata, miten reilusti vajaamittaiset, leveälahkeiset culottes-housut ja raikkaasti ruudullinen maksipaita toimisi yhdessä neuleen kanssa.
Omasta mielestäni lopputulos on tosi kiva!
Neuleen pääntie on juuri sopivan kokoinen, että alla olevan paidan kaulukset jäävät kauniisti näkyviin. Ei kuitenkaan niin iso, etteikö se toimisi aivan loistavasti myös ilman alla olevaa paitaa.
Adelina-maksipaita tulee varmasti olemaan yksi syksyn käytetyimpiä vaatteitani Angelica-neuleen ohella – tai paremminkin yhdessä ja erikseen. Pitkähelmainen ruutupaita on ihanan kevyttä viskoosia, olkalinjaltaan kauniisti istuva, mutta muuten juuri sopivasti paitamekkomaisen väljä.

Rakastuin myös aivan täysin culottes-housuihin! Punteissa on mielestäni aivan täydellinen pituus ja leveys. Nilkat jäävät sensuellisti paljaaksi ja housujen ihanan ryhdikäs materiaali takaa, että yleisilme ei ole liuhumainen.
Kyseisiä housuja näyttäisi olevan enää vain muutamia jäljellä Elloksen varastossa, joten kantsii klikata itsensä apajille mitä pikimmin, jos erinomaisen hyviltä tuntuvat, linjakkaat culottesit kiinnostavat.

Asukokonaisuutta suunnitellessani hain inspiraatiota Elloksen syysneuleiden teemasivustolta. Siellä on kaikkia kivoja vinkkejä, miten aika vähällä saa garderobinsa päivitettyä syyssesongille. Mahtavan nopean toimituksen ansiosta (oma tilaukseni tuli kolmessa päivässä!) uutuuksia pääsee sovittelemaan alta aikayksikön.