Nyt jo toista päivää täällä riehuu joku mahoton myrsky, mutta vielä viime viikonloppuna oli tosi vaikea uskoa, että ollaan jo syyskuun puolivälissä. Niin kesäisen lämmintä ja aurinkoista oli!

Bf räpsi kuvia koko päivän mittaiseksi venähtäneeltä promenadilta.

Hammarby Sjöstadista kanaalin yli Söderiin liikennöivä lautta on saanut uuden pysäkin. Ihan just melkein meidän kotioven ulkopuolelta – nice!!

Broöppning

Jotenkin sitä ei vaan voi uskoa, että syyskuussa voi vielä olla niin lämmintä. Sukkahousut olivat aivan liikaa ja takkikin päällä vain lähinnä siksi, kun en jaksanut raahata sitä koko ajan kainalossa. Tässä Nytorgetin kulmilla.

Mekko on Peetun Forever21:sta tilaama ihanuus. Sain lainata sitä, kun kerroin, että nyt olisi pakko saada jotain, mikä rimmaa kypsien pihlajanmarjojen kanssa.

Kahvitauko häämöttää… 🙂

“Mutta hei, onks tää mun mekko täältä takaa hyvin?? Oota hetki…”

Kuka on sanonut, että piknikillä pitää istua nurmikolla kosteuden ja kaiken maailman pikkuötököiden kiusaamana? Converset säästyy ruohonvihreiltä raidoilta, kun retkiviltti levitetään leppoisasti jalkakäytävälle. Eväskorikin pysyy paremmin pystyssä, eikä lähin kahvila ole muutamaa metriä kauempana, jos oma kaffetermos tyhjenee ennen aikojaan.

Skånegatan 19.23

Oli ihan pakko laittaa tähän loppuun vielä bonus-kuva iltakävelylenkiltä tästä meidän kotinurkilta. Tekisi melkein mieleni lähettää tämä jonnekin maailman älyvapaimmat varoituskyltit -saitille…

Siis oikeesti!? Heikkoa jäätä?!

On kyllä ihan hillittömän hyvä, että varoitettiin… En oikein tiedä parantaako vai pahentaako asiaa kyltin pienellä painettu lisäkaneetti: voimassa vain talvella.

Ai että, mikä upea, ihana, rentouttava Suomen-loma! Rillattu on niin Saarikylissä kuin Mariankadullakin. Aamu-uinille pulahdettu sekä Roineeseen että Rauhaniemessä. Kunnon Suomi-saunasta on saanut nauttia ja herkistävän nostalgisia kulmia kierrelty Tampereella.

Ja kaiken ihanan päälle nautittu vähintään päivittäinen annos maailman parasta jäätelöä!! 🙂

Leikkipuku on Karkin ja ostettu alunperin Bershkasta Barcelonasta viime kesänä. 🙂

Viikonlopun auringonpaisteen ja helteen keskelle osui pari pilvisempää tuntia. Sormet syyhysivät päästä Olssons Tyger -kangaskaupasta löytyneen i-ha-nan pitsinpalasen kimppuun. Haaveksin jostain simppelistä, helposta topista, jonka saisi vähällä vaivalla muunnettua söder-hipistä gala-kelpoiseksi.

Leikkuvaiheessa käytin henkisenä tukena vanhasta Ottobresta löytynyttä perustopin kaavaa. En nyt tiedä oliko kaavasta varsinaisesti hyötyä tai apua. Se on tarkoitettu trikoolle ja muutenkin muokkasin topin mittasuhteita leikkuuvaiheessa aika perusteellisesti.

Venepääntie tuli mukaan kuvioihin vähän – hups – sattumalta. Tai ehkä alitajunta ohjaili saksia, kun yritin vältellä kaikkea, mikä vähänkään vaikuttaisi syvään uurretulta. Pikkuiset kimonohihat tekee yleisilmeestä vähän puetumman, mutta ei kuitenkaan liian väkisin tehdyn näköisen.

Pitsi on laadukkaan joustavan pehmeää ja kivasti kolmiulotteista. Olen aika laiska penkomaan kangaskauppojen tilkkukasoja, vaikka niistä yleensä tekee parhaat löydöt. Olssons Tygerin tapaiset kangaskaupat ostavat usein design-merkkien tehtailta kaikki jäännöspakat ja välillä voi tosiaankin tehdä ihan mahtavia löytöjä. Toppiin tarvittava pitsipalanen maksoi alle 3 euroa.

Simppelin topin juju on selkäpuolen lurpsakasti laskeutuva pääntie.

Pitsitoppi on kuvattu yhdessä Uniqlon luonnonvalkoisen topin ja Monkin ikivanhan minihameen kanssa. Jalassa Mohedan puukengät ja koska en jaksanut meikata paitakuvien ottamista varten piti nassu peitellä raksuilla Tom Ford -arskoilla.

Kungsträdgårdenissa vietettiin eilen japanilaishenkistä Kirsikankukanpäivää. Erehdyttävästi vaaleanpunaista kermavaahtoa muistuttavan kirsikankukkameren alla oli kaikenlaista kivaa aiheeseen sopivaa ohjelmaa: kimononäytös, haiku-runojen lausuntaa, origamia, kalligrafiaa, aikidoa, kyudoa ja epävireistä karaoke-laulantaa.

Jo keskiviikkona alkoi facebookissa näkyä kuulutuksia, että Kungsanin kirsikkapuut alkavat juuri kukkia. Mikä voisikaan olla tarkempi tärkeyden mittari kuin fb:n statuspäivitykset?! Ha ha!

Olen yrittänyt käydä Kungsanilla joka vuosi, kun kirsikankukat kukkivat. Fiilis on aivan mahtava – ja täysin mahdoton kertoa pelkkien kuvien avulla. Etenkin aurinkoisina päivinä, kuten eilen, tuntuu ihan siltä kuin puista lähtisi salaperäistä vaaleanpunaista valoa… Kukat kukkivat vain pari-kolme päivää maksimissaan. Jonain vuosina sade ja tuuli piiskaa herkät kukat maahan samana päivänä, kun ne aukeavat. Näin kävi esim. viime vuonna. Jotenkin kuitenkin ilmiön ohimenevyys vain lisää sen vetovoimaa ainakin omasta mielestäni.

Kirsikkakukanpäivän kunniaksi halusin asuuni kunnon tujauksen vaaleanpunaista. Peetun pinkki peace-paita oli onneksi jostain syystä päätynyt omaan paitapinooni. Auringonpaisteesta huolimatta ilma oli aika viileä ja kirpeä tuuli piti huolen siitä, että mitenkään liian kuuma kukkamereä ihastellesssa ei tosiaankaan tullut. Vaaleanpunainen pitkähihainen kauluspaita on vähintään ziljoona vuotta vanha ja yhä käytössä. Alunperin sain sen lahjaksi ystävältäni, joka piti sitä virhehankintana.

Kirsikkakukanpäivän asu:

• t-paita (Peetun), TopShop
• kauluspaita, Esprit
• shortsit, Vila
• rotsi, Acne
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• kengät, Vagabond

Details… Kirsikankukkaoksa ja arskat by Tom Ford. 🙂 Kiiltävä nenä mallin oma.

En tiedä johtuiko Japani-aiheisesta ohjelmasta vai mistä, mutta koko Kungsträdgården tuntui kuhisevan japanilaisia. Meikäläisen kuvausinnostus näytti aikas alottelijamaiselta, kun ammattilaiset näyttivät, miten kirsikkapuiden kanssa poseerataan. Kukaan ei kuitenkaan innostunut kiipeämään puuhun. Sentään.

Tukholmassa on aika paljon kaikenlaisia manga/cosplay/(tjsp)-seuroja ja -yhdistyksiä. (Pyydän anteeksi vihkiytymättömyyttäni, mutta ymmärrän japanilaisista muoti-/lifestyle-elämäntyyleistä juuri riittävästi tajutakseni, että minulla ei ole hajuakaan siitä, mistä kaikessa on kysymys.) Yhdistyksillä oli yhteinen “muotinäytös”, jossa esiteltiin erilaisia toinen toistaan hienompiin asuihin sonnustautuneita manga-hahmoja.

Kimonossa kirsikankukkien kunniaksi.

Haahuiltuamme vaikka miten pitkään vaaleanpunaisessa pumpulihöhhöpilvessä oltiin bf:n kanssa ihan hillittömän nälkäisiä. Jotenkin sitä ei voinut kuvitellakaan mitään muuta kuin sushia lounaaksi.

Tai no, bf otti kyllä Yakinikua.

Kiitos tuhannesti kaikista ihanista ja lämpimistä kommenteista ja kannustuksesta tv-ohjelmaan liittyen! Ootte ihan mahtavia!! Tänään se näkyy täällä TV Finlandissa, mutta enää ei jännitä ollenkaan niin paljon.

Eilen käytiin illallisella ystäväpariskunnan luona Vasastanissa. Päälle valikoitui Zaran alesta hankittu musta neulemekko. Ostin mekon ku halavalla sai ja ajattelin kai, että mustia mekkoja ei koskaan ole liikaa. Kotona tuumasin, että se on selkeästi epäminttumainen mittasuhteiltaan. Pääntie on liian avara ja helma liian pitkä. Kaikenlaisen elämäksi kutsutun hässäkän vuoksi mekko jäi palauttamatta ja siitä lähtien se on roikkunut käyttämättömänä kaapissa. Kunnes eilen päätin rohkaista mieleni ja lähteä matkaan hyljeksityssä vaateparressa.

Ja ihan hyvinhän tuo toimii uutukaisten otsahiusten ja massiivisten korvis-uistimien kanssa. 🙂

• mekko, Zara
• kengät, Vagabond
• sukat, Lindex

Päivän soundtrack: