Olin tosiaan eilen päivän mittaisella pikavisiitillä Helsingissä. Herätyskello soi aamulla vähän viiden jälkeen ja sen jälkeen olikin sitten varsinaista haipakkaa siihen asti, kun kymmeneltä illalla taas istuin lentokoneessa matkalla takaisin Tukholmaan.
Ohjelmassa oli ensin uusien profiilikuvien kuvaamista id:n etusivua varten. Ja jos ihan totta puhutaan, toivon, että sieltä löytyisi myös joku kiva otos, jolla voisin korvata tuon blogin sivupalkissa olevan, nyt jo ziljoona vuotta vanhan esittelykuvan.
Tuntui aivan superluksukselta saapua paikalle Indiedaysin toimistolle, jossa odotti ihana Kira, joka vastasi kuvausmeikeistä ja hiustenlaitosta.

Lasillinen Fresitaa kädessä istahdin kammattavaksi. Esitin toiveeksi, että haluaisin rennon, hiukan sekaisen ja surffihenkisen kiharakampauksen sekä meikin, missä painopiste on silmissä. Tunsin oloni aivan superstaraksi, kun kaikkia toivomuksia kuunneltiin ja itse ei tarvinnut muuta kuin rentoutua ja antaa asiantuntijan hoitaa hommansa!

Tämä oli ihan ensimmäinen kerta ikinä, kun olin varsinaisesti meikattavana. Joskus on tullut käytyä muotiviikoilla ja muissa häppeningeissä “pikameikissä”, mutta silloin on aina pohjalla ollut oma ehostus ja kysymys on ollut lähinnä siitä, että meikkaaja vähän kohentelee lopputulosta. Sovimme meikkaaja-Kiran kanssa, että hän tekee päivänvaloon sopivan, vähän kevyemmän sumusilmäehostuksen.

Lopputulos on hiukan erilainen kuin mitä normaalisti käytän, mutta silti ehdottomasti itseni näköinen. Hiukset varsinkin onnistuivat mielestäni aivan täydellisesti. Tykkään myös meikistä, vaikka tuskin ihan samanlaista yritän itse toteuttaa. Kira ymmärsi hyvin toivomani sävymaailman ja jopa huulimeikki tuntui hyvin luonnikkaalta tällaiselle huulipunakammoisellekin. Kuvassa näköjään silmät vielä vähän punoittaa pensselöimisen jäljiltä, mutta onneksi se ehti laskeutua varsinaiseen photoshootiin mennessä.
Yksi ihanimpia asioita tällaisissa tapahtumissa on upeiden blogikollegoiden tapaaminen. Taas tuli parannettua maailmaa, annettua vertaistukea, hölpöteltyä niitä näitä mm. Tinder-deittailusta ja naurettua vatsalihakset kipeiksi. Mahtavaa!

Karkkipäivän Sanni kampausvuorossa, Mami GO GO:n Minttu on kuvausassistenttina, kun säädin kameran asetuksia ja Annikankin kampausta hiukan kohenneltiin. Saatoimme ehkä myös syödä kilon juustoa siinä sivussa…

Take a pose…

Kuvaussessio oli hauska, mutta yllättävän haastava. Jotenkin sitä kuvittelee, että mikä tahansa kuvaustilanne on helppo ottaa haltuun, kun kameran edessä tulee keikisteltyä tämän tästä. Enkä voi sanoa, että olisin tilannetta mitenkään erityisesti jännittänyt. Suorituspaineita oli toki hiukan. Edelliset viralliset profiilikuvat otettiin monta vuotta sitten ja sen tietää, että näiden kanssa tulee elää aika pitkään tästä eteenpäin.
Kuvaaja oli onneksi ihan rento ja huomasi kyllä, kun hymy alkoi hyytyä. Siinä vaiheessa hän kehotti ajattelemaan vain mukavia asioita, lomamatkaa ja auringonpaistetta. En tiedä mahtoiko hän arvostaa, kun kerroin, että Peetu alkaa aina höpötellä juttuja kissanpennuista päivänasukuvauksien yhteydessä, jos hän huomaa, että alan jännittää nenääni (= Peetun ilmaisu sille, että ilme kohmettuu paikoilleen…).

Kun kaikki halukkaat oli kuvattu, siirryimme id:n toimiston yläkerrassa sijaitsevaan edustustilaan syömään lounasta ja pitämään palaveria. Tsekkaa Jannin mielettömän ihana hapsuneule!

Aivan järkyn hyviä erilaisia salaatteja ja onko tuo nyt sitten joku pesto-versio bruschettasta… Omnomnomnom! Reilu parituntisen palaverin jälkeen oli pakko käydä santsaamassa vielä yksi kierros salaatteja – ja voin kertoa, että en ollut ainoa!
Päivän virallisen osuuden jälkeen suuntasimme vielä Helsingin kasvitieteelliseen puutarhaan Rekorderlig-bileisiin.

Ihan täydellinen, kuulas, aurinkoinen, tyyni kevätpäivän alkuilta. Niin uskomattoman kaunista!

On aika vaikea kuvitella makeampaa paikkaa pitää kesä-teemaisia juhlia näin heti talven loputtua kuin Helsingin kasvitieteellinen puutarha. Trooppinen lämpö, runsas kasvillisuus ja hilpeästi thai-henkinen monivärinen valaistus loivat ihan mahtavat puitteet bileille.

Pääsin myös toteuttamaan ikiaikaisen haaveeni ja viritin päähäni oikein näyttävän hennon vaaleanpunaisista muhkeista ruusuista koostuvan kukkapannan. Olo oli vähintäänkin kuin Disney-prinsessalla! Tai no, Disney-prinsessa, joka juo siideriä pullon suusta ja pukeutuu printtipaitaan ei ehkä ole mikään ihan normaali-ilmiö, mutta siitä huolimatta oli hauskaa saada tekosyy huvitella ruusuövereitten kanssa.

Pitihän sitä tietty ikuistaa myös bloggari-kollegoita kukkapannat päässä!

Juhliminen jäi omalta kohdaltani varsin pikaiseksi, koska piti lähteä kohti lentokenttää ja kotimatkalle. Ihan mahtavaa kuitenkin, että ehdin edes pyörähtää paikalla. Harvoin, jos koskaan, sitä pääsee näin erityiseen paikkaan irrottelemaan.
Kotimatka sujui ilman pahempaa turbulenssia. Mitä nyt viereen osui pahassa (ja äänekkäässä) parisuhdekriisissä oleva nuoripari… Onneksi Urbanearsin kuulokkeet eristävät mainiosti myös ulkoa tulevia ääniä.
Postauksen kuvista kaikki ne, missä esiinnyn itse ja jotka eivät selvästi ole selfieitä, on ottanut joko Sanni tai Minttu – suurkiitokset teille ja olipas niin kiva tavata!! Seuraavan kerran sitten Bloggers’ Inspiration Day:ssä huhtikuussa – eikö niin!?

Millainen on hyvä arkimeikki? Nopea tehdä, antaa freesin ja raikkaan ilmeen, ei ole liian räikeä, peittää väsymyksen, antaa hyvän fiiliksen aina peiliin katsoessa. Vaikka en juurikaan varsinaisesti meikkaa arkisin, huomaan, että vaatimuslista on siitä huolimatta aikas pitkä.
Tavoitteeni ei ole näyttää töissä siltä, että olisin lähtenyt liikkeelle täysin ilman meikkiä, mutta toisaalta en todellakaan halua, että ehostukseni herättää varsinaisesti mitään erityistä huomiota. Viimeisen noin ziljoonan vuoden aikana toimistoehostukseni on hioutunut aika tarkkaan 4 minuutissa ja 27 sekunnissa toteutettavaksi pikarituaaliksi.

Periaatteessa olen ollut todella tyytyväinen aikaisemminkin käyttämiini tuotteisiin. Nyt viimeaikoina olen kuitenkin testannut muutamia uutuuksia, joista osa on päätynyt samantien suosikkituotelistalleni
Talvisen arkimeikin perustana on hyvä meikkivoide, voidemainen poskipuna ja, jos aikaa on käytettävissä 13 sekunttia enemmän, saatan myös sipaista valoalueille vanhaa palvelijaani, YSL:n valokynää.

Aivan uusi suosikki on Lumenen Blur-foundation (saatu testiin blogin kautta). Upeasti pohjaa tasoittava, kestävä ja silti luonnollisen tuntuinen Blur-meikivoide on jo ehtinyt voittaa suosikkiäänestyksiä ja vaikka mitä, vaikka se tuli markkinoille vasta viime syksynä. Yhtään en kyllä ihmettele, sillä vaikka en todellakaan ollut epätyytyväinen edelliseen meikkivoiteeseeni, olen ollut ihan älyttömän tyytyväinen tuohon Lumenen uutukaiseen.
YSL:n valokynä on vanha tuttavuus, mutta poskipuna on tuoreempi tulokas meikkiarsenaalissani. Varsinkin nyt talven kuivimpaan aikaan olen ollut niin todella iloinen siitä, että käytössäni on voidemainen poskipuna. Talvikalpealle iholle täydellinen, luonnollinen ollaan-tässä-oltu-vähän-pulkkamäessä -tyyppinen sävy tulee kuin itsestään Lumenen Rasberry Miracle poskipunalla sävy 1: Aamun kajo (saatu blogin kautta).
Huulissa olen käyttänyt viime aikoina vain aavistuksen omien huulteni ihonväriä intensiivisempää Make Up Storen huultenrajauskynää ja Maybellinen Baby Lips Dr. Rescue -sarjan miedosti persikankiiltävää huulirasvaa (saatu blogin kautta).

Aamuinen nopea silmämeikki – samoin kuin aikaa ja tuherrusta vaativa iltameikkikin – syntyy todella helposti ihanalla Bobbi Brownin luomiväripaletilla. Peruspohjan teen haalean hohtavalla beigellä (alarivi, oikea yläkulma) ja arkisin varjostan silmien ulkonurkkia vain luonnollisen harmaalla mattasävyllä (yläkerroksen oikea yläkulma).
Hiukan tavallista toimistopäivää vaativampiin edustustilaisuuksiin laitan varjostusta alakerran oikean alakulman tumman suklaan värisellä luomivärillä. Korostusta lisään kapealla pikkuisella pensselillä kulmakarvojen alle, silmien sisänurkkaan ja joskus jopa sutaisun amorin kaarelle. Korostussävynä käytän vasemman yläkulman pellavanvalkoista mattaväriä. Kiiltävänglitterisiä sävyjä en ole vielä paljoa testaillut, mutta eiköhän niillekin käyttöä tule, kun kesän ulkoilusesonki pyörähtää käyntiin.

Käytän myös oikean yläkulman mattaa perusharmaata siihen, kun häivyttelen eri sävyt sulautuman pehmeästi toisiinsa. Korostusväriä voi sipaista ohuen pehmeän viivan keskelle silmäluomea, juuri iiriksen kohdalle, heti rajauksen yläpuolelle. Se antaa valoa katseeseen ja feikkaa helposti astetta reippaamman ja tehokkaamman ilmeen.

Muuten arkisilmämeikissä ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia sitten edellisten tutoriaalien. Tai kulmakarvojen merkitys on kasvanut sikäli, että olen muuttunut tyypistä, joka fiksaa kulmansa bileisiin, sellaiseksi, joka mielummin markkeeraa kulmat kuin rajaa silmät. Ja tämä tulee kuitenkin ihmiseltä, joka aikaisemmin piirsi eye-linerit ennenkuin oli kunnolla edes herännyt.
Lumenen kevyen neutraalisti väritetty kulmavaha (saatu blogin kautta) ja Face Stockholmin väri ovat nykyään about tärkein osa meikkiäni heti pohjan jälkeen. Ikisuosikkeja ovat myös MACin ihon värinen kapea peitepuikko ja Chanelin kakkumainen eye-liner. Peitepuikolla (tai -kynällä paremminkin) peitän väsymyksen jäljet silmistä – yksi vetäisy alaripsien sisäpuolelle vastaa ainakin puolentoistatunnin yöunta.

Meikkipussini tuorein tulokas on Lancômen huikea uutuusripsari Grandiôse. Olen todella pitkään vannonut Max Factorin mascaroitten nimeen – ja niihin olen aina palannut, vaikka välillä on tullut muutakin testattua. Nyt olen kuitenkin löytänyt niin mahtavan ripsivärin, että tästä ei ole enää paluuta!
Grandiôse on aivan täydellinen “aikuisen” meikkaajan mascara, sillä sen avulla saa joustavat ja kaarevat ripset, jotka tuntuvat tuuheentuvan ja pidentyvän aivan silmissä, mutta ilman rasittavaa ja vähemmän sofistikoitunutta “liikaa ripsaria” -efektiä. Lisäksi se pysyy siellä, missä sen on tarkoituskin – eli ripsissä – eikä varise pitkin poskia. 

Joutsenkaulaksi nimitetty mutkalla oleva varsi on uutukaisen yksi erikoisuus. Ennen testausta ajattelin, että tuo on hiukan hassu, mutta jo ensimmäisellä käyttökerralla havaitsin, miten kätevä se on. Ripsivärin levittäminen sujuu näppärästi harjaa kääntelemällä myös kaikkein hentoisimpiin ripsiin. Kasvoja ei tarvitse väännellä (tai suuta pitää auki), koska varsi hoitaa sen puolen. Vierastin hiukan aluksi myös pullukkaa muotoa, mutta koska tykästyin joutsenkaulaan, menee sekin siinä sivussa. Läpinäkyvän pään ruusuyksityiskohta on niin ihana, että se tasapainottaa kyllä kaikki muut muotoseikat.

 
Arkimeikki kunnossa!
Ehkä sitä sitten kesemmällä voi innostua käyttämään vähän enemmän värejä, mutta näin kevättalvella luonnolliset ja lempeät värisävyt ovat ainakin itselleni se ainoa oikea ratkaisu.

Tällä viikolla Mintun ohjelmassa on pääasiassa messuemäntä-tyyppistä toimintaa. Mietiskelin, että minkähänlainen kynsilakkaus olisi sellainen, joka kestäisi, olisi siistin ja kivan näköinen ja vielä kaikenlisäksi helposti korjailtavissa tarvittaessa.
Totesin heti, että mitään tummaa tai kirkasta väriä ei voi laittaa – niissä kun näkyy heti pienimmätkin lohkeamat. Edustustehtävissä, missä kädetkin ovat koko ajan ihmisten silmien alla, sellainen ei tule kysymykseenkään. Eli vaalea kestävä lakka sen olla pitää.

Päädyin vielä tekemään pienet liukukimalteet kynsien kärkiin, sillä hilelakka, jos mikä, pysyy kuin tauti kynsissä. Ja toisaalta, jos hile hiukan lohkeaakin, se on helppo paikata ilman, että lopputuloksesta tulee suttuisen näköinen.

Valinta osui Lumenen superkestävään Gel Effect -lakkaan, sävy 1 “Huurreharso” (saatu blogin kautta) ja Ciatén monivärisenä kimalteleva varsin pienihileinen kultaglitterilakka sävy 109 “party shoes”.

 
Varsin hillitty ja elegantti lakkaus (vaikkei nyt ehkä ihan superkonservatiivinen sitten kuitenkaan… haha!) – ja toivottavasti hyvin koko viikon menoissa pysyvä!

Muotiviikkoon valmistautuminen on täällä täydessä vauhdissa. Eilen ruodittiin Peetun kanssa puhelimessa eri asuvaihtoehtoja ja nyt alkaa olla garderobi suht mietittynä. Kynnet piti tietty saada myös edustuskuntoon. Ensin olin vähän sitä mieltä, että haluan klassisen näyttävät mustat simppelit lakat, mutta sitten päädyinkin hiukan värikkäämpään vaihtoehtoon.
Jossain vaiheessa olin jo hiukan kyllästymässä kimaltaviin aksenttikynsiin, mutta viikon-parin vieroituksen jälkeen tyyli tuntuu jälleen freesiltä. Eli näillä mennään muotiviikoille:

Tumma violetti, melkein musta, lakka on OPIn ja sävyn nimi “Eiffel for this colour”. Aksenttikynnessä ensin pohjalla Lumenen kynnen luonnollista sävyä korjaava CC Nail Concealer (saatun blogin kautta) ja kimalteena Ciatén ihana diskopallohileinen glitterilakka, sävy “Confetti”.

 
Jee, jee – huominen, tule jo!!

Viime perjantaina oli meidän toimiston pikkujoulut – niinkuin ehkä joku muistaakin. Suurin osa porukasta lähti vähän aikaisemmin töistä, mutta kotona käymiseen ja juhlaan tälläytymiseen ei jäänyt siitä huolimatta kovinkaan pitkää aikaa. Vajaassa tunnissa piti selviytyä takaisin tien päälle. Meidän juhlien teema oli 90-luku, mutta vinkkini nopeaan valmistautumiseen on helposti sovellettavissa ihan vaan juhliin ilman sen kummempaa teemaa.
Nopeuden salaisuutena on karsia pois turhat vaiheet ja tehdä aikaisemmin se, minkä voi. Itselläni ei ole kovin helposti rasvoittuvat hiukset, joten pesin ne jo edellisenä iltana. Viimeistään aamulla kantsii kuitenkin hoitaa se puoli ja pikavalmistautuessa keskittyä vain laittautumiseen.

Kiharat tuovat aina iloisen bilemielialan, joten ihan ensimmäiseksi suihkuttelin hiuksiin kauttaaltaan suolavesisuihketta ja sitten kietaisin ne muutamalle patukalle. Kiharoiden tekeytyessä laitoin kaikki illan kamppeet valmiiksi, pakkasin vaihtokengät ja tarkistin, että iltalaukussa on kaikki tarpeellinen. Ja lakkasin kynteni.
Ennen patukoiden poistamista kuumensin ne ensin pikaisesti föönillä ja annoin sitten jäähtyä. Lopputuloksena hilpeä kiharapilvi!

Jakaus reilusti sivuun, kiharoihin tanakasti hiuslakkaa ja tukkapuuteria päälaelle tuomaan mahtavaa muhkeutta.
Illan meikki tuli toteutettua käytännöllisesti katsoen näillä ohjeilla: 3 minuutin juhlameikki. Aikaa oli onneksi muutama minuutti enemmän, että ehdin nappailla kuvia siinä samalla. 😀

Mielikuvani (ja muisti-) ysärimeikistä on, että silloin käytettiin paljon ruskeita, maanläheisiä sävyjä etenkin silmämeikissä, mutta myös muuten. Kaikenlainen glitteri, kimallus ja helmiäinen oli täysin pannassa. Niinpä keräilin meikkilaatikostani käyttöön kaikki mattaiset maan sävyt.

Koko luomelle ja varsin korkealle ylös kohti kulmakarvoja levitin ikivanhaa MAC:in luomiväriä, sävy nimeltä “Soft Brown Matte”. Livenä tuo on melkein terrakottaan taittuva lämmin ruskea – eikä ollenkaan noin hillityn tyylikäs, miltä kuvassa näyttää.

Varjostuksiin ja sumurajauksiin käytin vakiopalettiani L’Orealilta. Tällä kertaa tosin varmasti ensimmäisen kerran tuota tumminta, melkein mustaa harmaata, jossa ei ole lainkaan kiiltoa mukana.

Keskiluomelle ja kulmakarvojen alle on yleensä pakko sipaista vähän valoa. Face Stockholmin puuterimainen luomiväri on myöskin täysin matta. Sävyn nimi on “Mist”.

Karkki oli sitä mieltä, että olisi pitänyt laittaa kunnolliset punaiset huulet – eikä nekään ihan väärin olisi ollut. Halusin nyt kuitenkin hassutella yhden ysärin hulluimmista meikkitrendeistä kanssa. Siis oikeasti – miten sitä silloin saattoi kuvitella, että selkeästi tummemmat rajaukset huulissa vaalean huulipunan kanssa voisi ikinä näyttää tyylikkäältä?? Rajauksena MaxFactorin Lipfinity-tussi, sävy 09 (tai 60 – kumminkohan päin tätä kuuluu lukea?) ja huulipunana Lumenen Wild Rose -sarjan sävy “Vuodenajat” (saatu blogin kautta).
Kynsissä vähän grungea ja vähän pikkujoulufiilistä.

Punainen glitteri: Ciaté, sävy “Serendipity”, musta Essie “Licorice”.

 
Noniin – ei sitten muuta kuin hypätään niihin vaatteisiin, jotka on:
a) katsottu, sovitettu ja päätetty hyvissä ajoin (ei, tässä vaiheessa ei saa enää muuttaa mieltään) – ja
b) laitettu valmiiksi yhteen paikkaan niin, että mitään pikkujuttua ei tarvitse alkaa kiireessä etsiskellä.
Ja sitten vain kiitolaukkaa seuraavaan bussiin/odottavaan taksiin tai muuten vain kohti illan juhlia!