Päätin sitten minäkin lähteä mukaan tammikuun kestävään vegaanihaasteeseen, innostuja kun olen. Ihan täpöillä en ole kyennyt koko ruokavaliotani vaihtamaan vegaaniksi, vaikka oikeastaan suurin murheeni on se, että kunnon happamalle luonnonjogurtille ei löydy mitään järkevää korvaajaa. Pidemmän päälle juustoista tulisi toinen kompastuskivi.
Pyrin kuitenkin vaihtamaan kaikki mahdolliset ateriat vegaanisiksi – olen jopa testaillut eläimettömiä leivänpäällisiä. Leikkele oli ihan jees, juusto tosi karseeta ja majoneesi parempaa kuin tavallinen. Mitään suurta muutosta haasteeseen osallistuminen ei vielä toistaiseksi ole kuitenkaan tuonut, vegaanit ruuat kuuluu ihan normaalistikin ohjelmaani.

Ruuanlaitossa käytettävät kasvispohjaiset kermat ja muut maitomaiset tuotteet toimivat erinomaisesti. Kaurapuuron kanssa tykkää kauramaidon mausta enemmän kuin tavallisesta. Tosin ensimmäinen syy siihen, että ostin sitä oli se, että kauramaito säilyy huomattavasti pidempään. Sinkkutaloudessa litra maitoa kuluu niin hitaasti, että koko ajan sai olla kaatelemassa happamia tölkinpohjia menemään. Kauramaidon kanssa tätä ongelmaa ei ole!
Samalla tulee sitten tehtyä pieniä hyviä tekoja ympäristön hyväksi ja äänestettyä lompakolla eläinten hyvinvoinnin puolesta.
Kokkailin eilen vegaaniversion Peetun tekemästä ihanasta uuden vuoden illallisen alkukeitosta. Lopputulos on aivan superherkullinen, vaikka poissa onkin mm. esikuvaa koristaneet parmesan-lastut. Itse keitto on makumaailmaltaan yllättävänkin mieto, vaikka rucola periaatteessa onkin melko ärhäkkää. Särmää vegaaniversio saa chililastujen kanssa paahdetuista kurpitsansiemenistä, jotka samalla tuovat mukavaa purutuntumaa ja proteiinia annokseen.

HERNE-RUCOLAKEITTO JA CHILIPAAHDETUT KURPITSANSIEMENET
(2 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• öljyä paistamiseen
• 8 dl vettä
• 2 kasvisliemikuutiota
• 600 g pakasteherneitä
• 100 g rucolaa
• 2 dl kasvis-fraichea
• 1 dl kurpitsansiemeniä
• 1 tl chililastuja
• suolaa

Valmistus:
Pilko sipuli ja valkosipuli & kuullota kattilassa pienessä määrässä öljyä. Lisää vesi ja murustele sekaan kasvisliemikuutiot. Laita herneet kattilaan ja anna kiehuskella hiljakseen noin 15 min. Lisää huuhdellut rucolat ja kiehuta vielä pari minuuttia. Pistä koko hoito sileäksi sauvasekoittimella, lisää kasvis-fraiche ja anna kiehahtaa. Mausta suolalla, jos tarvitsee.
Paahda kurpitsansiemenet yhdessä chililastujen kanssa kuivalla pannulla melko miedolla lämmöllä kunnes ne alkavat pullistella ja saavat hiukan väriä. Ripottele annoksien päälle juuri ennen tarjoilua.

Mmm.. Ihana, kevyt mutta mukavasti täyttävä lounas! Pari siivua leipää on hyvä olla siinä sivussa jo ihan pelkästään senkin vuoksi, että voi silleen muka sivistyneesti laappia lautasen puhtaaksi.
Jos haluaa vielä korottaa keiton proteiinipitoisuutta, voi kurpitsansiemenien määrän kevyesti vaikka tuplata!

Sen verran nyt käynnissä oleva vegaanihaaste on vaikuttanut korvien väliin, että olen alkanut miettiä, mitä kaikkea sisältyisikään siihen, jos oikeasti ryhtyisi vegaaniksi. Silloin pitäisi miettiä perusteellisesti myös kaikki vaatevalinnat – ja olisiko ollenkaan okei pitää kahta kissaa?
No, toistaiseksi tuumaan vähän samoin kuin treenaamisenkin kanssa: every step counts. En oikeastaan tunne mitään tarvetta saada kutsua itseäni vegaaniksi, mutta voin silti tehdä sekä ruokavaliossani että muussa elämässä ko. ideologian mukaisia valintoja aina, kun siihen on mahdollisuus. Pienetkin valinnat hyvään ja kestävään suuntaan on kuitenkin parempi kuin olla kokonaan välittämättä.

Taitaapi olla tämän vuoden viimeisen lunchlåda-postauksen aika – ellen sitten innostu väsäilemään jotain kivaa lounaslaatikkoon jouluruokien tähteistä. Tällä viikolla on useimmilla kuitenkin vielä ihan duunihommia, joten tarvitaan myös töihin mukaan otettavaksi sopivia ruokia.
Kokkailin ihanasti timjamin ja valkosipulin tuoksuista lämmintä punajuuri-feta-babypinaattisalaattia ensimmäisen kerran jo joskus alkusyksystä. Ihastuin siihen niin kovasti, että sen jälkeen sitä on tullut tehtyä useamman kerran.
Salaatin suurin juju piilee kastikkeessa. Valkosipulinkynnet laitetaan kuorineen muhimaan punajuurien kanssa uuniin ja muusiksi pehmenneet kynsilaukat käytetään sitten salaatinkastikkeen valmistuksessa. Muutenkin olen kyllä ollut ihan hulluna punajuureen, mutta tämä, muutamasta eri reseptistä soveltamani ohje on mielestäni paras.

LÄMMIN PUNAJUURI-FETA-BABYPINAATTISALAATTI
(4 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 kg punajuuria
• 250 g fetajuustoa
• iso pussi babypinaattia (olisko siinä 150 g?)
• 1/3 ruukku tuoretta timjamia
• 1/2 dl balsamiviinietikkaa
• 5 – 6 valkosipulinkynttä
• hyvää oliiviöljyä (noin 1/2 dl)
• suolaa
• pippuria myllystä

Valmistus:

• Lämmitä uuni 200 asteiseksi
• Kuori ja paloittele punajuuret pienehköiksi lohkoiksi. Laita uuninkestävään vuokaan yhdessä kuorimattomien valkosipulinkynsien kanssa. Ropsi päälle vähän oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja timjamin oksia. Kypsennä uunissa kunnes punajuuret on pehmeitä – eli noin 35 – 45 min.
• Kun punajuuret on valmiita, ota vuoka pois uunista ja poimi valkosipulinkynnet erilleen. Kuori ja muusaa sisukset pienessä kulhossa. Lisää 3 – 4 rkl oliiviöljyä, balsamiviinietikka, suolaa ja pippuria. Sekoita kastikkeeksi.
• Kantsii myös poimia pois uunissa mukana olleet timjaminoksat, ne muuttuvat aika tikkuisiksi. Jos haluat voimakkaammin timjamille maistuvan salaatin, kantsii riipiä ruukusta tuoreita lehtiä (ilman vartta) punajuurien sekaan.
• Viruta babypinaatit, murustele feta-juustot ja sekoita punajuurien & kastikkeen kanssa isossa kulhossa.

 

Lämmin punajuuri-feta-babypinaattisalaatti on ihan parhaimmillaan juuri valmistettuna – niinkuin kai käytännössä kaikki salaatit. Se maistuu kuitenkin oikein hyvin myös kylmänä seuraavana päivänä.
Itse laitoin lunchlåda-annokseni tosin puoleksi minuutiksi mikroon toimistolla, koska en halunnut ihan jääkaappikylmää salaattia. Ainekset ja koostumus kestää hyvin kevyen mikrottamisen. Pinaatin maku voimistuu lämmitettäessä aavistuksen ja rapeus häviää hiukan, mutta mielestäni se ei haittaa. Meillä syödään muutenkin paljon babypinaattia esmes kuumaan pastaan sekoitettuna.
Lämmin punajuuri-feta-babypinaattisalaatti toimii erinomaisesti melko kevyenä lounaana (voi olla tarpeen näin suklaakonvehtiaikaan, jos mielii mahtua uuden vuoden mekkoonsa!), mutta se sopii loistavasti tarjottavaksi jouluisella brunssilla – tai miksei vaikka lisukkeena joulupöydässä.

[mittaustagi]

Maistoin joskus noin ziljoona vuotta sitten Singaporessa ensimmäisen kerran elämässäni maapähkinäistä satay-kastiketta. Kuumankosteassa tropiikin yössä yksinkertaisesta katukeittiöstä ostettu annos, jossa oli avotulella grillattuja kanatikkuja ja valtava kasa aavistuksen tulista maapähkinäkastiketta, oli ehkä parasta, mitä olin siihen astisen elämäni aikana maistanut.
Samaisella Singaporen reissulla tuli koettua muitakin kulinaristisia huippuhetkiä (Black Pepper Crab – just saying…), mutta mikään ei ohittanut ensimmäisen illan satay-elämystä.
Siitä lähtien olen yrittänyt metsästää maapähkinäkastiketta, joka olisi yhtä maukasta ja vivahteikasta kuin aikoinaan Singaporessa. Ihan hyviä versioita on tullut vastaan simppeleissä thai-ravintoloissa, mutta mikään ei ole koskaan ollut kuitenkaan täysi kymppi. Kunnes törmäsin itse tehdyn satay-kastikkeen reseptiin, josta hiukan säätämällä sain tismalleen juuri sellaisen kuin halusin. Pikkuisen pikantisti chilisen, suolaisen makean pähkinäisen, suussasulavan kaverin paistetulle kanalle.

KANAA JA PIKANTTIA MAAPÄHKINÄKASTIKETTA
(2 annosta, 2 – 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 600 g kanan rintafilettä
• 1 iso sipuli
• 2 – 3 valkosipulinkynttä
• 1/2 tl curryjauhetta
• 1 1/2 tl sambal oelek -tahnaa
• 1 dl kermaa
• 1 dl vettä
• 3 dl suolaisia maapähkinöitä
• riisiä pakkauksen ohjeen mukaan
• pari rkl rypsiöljyä (tai muuta mautonta ruokaöljyä)
• suolaa
• pippuria myllystä

Valmistus:

• Suikaloi kanan rintafileet, mausta suolalla ja pippurilla, paista kypsäksi pienessä määrässä öljyä kuumalla paistinpannulla.
• Kuori sipuli, paloittele pieneksi ja paista kattilassa pienessä määrässä öljyä. Purista sekaan valkosipulinkynnet ja lisää curry & sambal oelek. Jos tykkäät tosi hoteista jutuista, voit ilman muuta lisätä sambal oelekin määrää. Lisää kattilaan kerma & vesi ja anna pulputella hetkonen. Ota kattila pois levyltä ja lisää maapähkinät. Tee koko hommasta tasaista kastiketta käsivatkaimella (mixerstav on kai suomeksi käsivatkain?) – siis sellaisella sauvamaisella jutulla, jolla on mm. tosi helppo tehdä sosekeittoja. Riippuu vähän kattilan muodosta, mutta itse olen huomannut, että keittiö on huomattavasti vähemmän sotkuinen, jos kaadan kastikkeen johonkin kapeaan ja korkeaan astiaan soseutuksen ajaksi.
• Kastike saattaa tässä vaiheessa olla aika tönkköä, joten lisää vettä niin kauan, että koostumus on mielestäsi sopiva. Itse olen myös lisännyt aina vähän suolaa, vaikka olenkin käyttänyt suolaisia maapähkinöitä. Kukin toki makunsa mukaan – tiedän olevani suolan väärinkäyttäjä.
• Ja tässä samalla on tietty hyvä keittää ne riisit. Ihan pakkauksen ohjeen mukaan mennään ainakin meillä.

Tarjoiluun tämä ei mielestäni tarvitse muuta, mutta jos kaipaa jotain vihreää, muutama nuppu keitettyä parsakaalia on aina paikallaan.

Ei tule varmasti minään yllätyksenä, että tämä jos mikä, on aivan täydellisesti lounaslaatikkoon sopiva ruokalaji. Olen kokannut kanaa ja pikanttia maapähkinäkastiketta useaan otteeseen syksyn aikana. Melkein tuntuu siltä, että siitä on tullut uusi suosikkini comfort food -kategoriassa! Maut kestävät hyvin pienen säilytyksen ja näinä pimeinä aikoina yksi asia, mikä ilahduttaa kovasti, on ihana herkkulounas.

Tämän viikon lounaslaatikkoon, tai -purkkiin paremminkin, kokkaillaan ylellisen oloista sinisimpukkakeittoa. Karkki teki tuota vain muutama viikko sitten ihan tavallisen arki-illan päivälliseksi, mutta ihastuimme siihen niin kovasti, että olen tehnyt itse samaa jo parikin kertaa sen jälkeen.
Periaatteessa sinisimpukkakeitto ei ole kuin päivitetty versio Maailman parhaasta lohikeitosta, mutta sinisimpukoiden ansiosta se on jo visuaalisesti ihan eri maata. Juuri näyttävyytensä vuoksi se sopii mielestäni myös mainiosti juhla-ateriallekin. Miksei vaikka alkukeitoksi uuden vuoden illalliselle.

KERMAINEN SINISIMPUKKAKEITTO
(2 – 3 annosta ja 2 lounasta)
Ainekset:

• 500 g kiinteitä perunoita
• 4 porkkanaa
• 500 g valmiiksi keitettyjä kuorellisia sinisimpukoita (pakaste)
• 400 g turskafileitä
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 rkl voita
• 1 1/2 dl kermaa
• 3 rkl kalafondia (tai 2 kalaliemikuutiota)
• 1 pieni purkki maissia
• 250 g rasia pikkuisia luumutomaatteja
• 1 ruukku tuoretta tilliä
• 2 tl cayennepippuria
• 1/2 tl timjamia
• 1 laakerinlehti
• suolaa
• pippuria myllystä
• vettä

Valmistus:

• Aloita sulattamalla sinisimpukat. Kuori ja kuutioi perunat ja porkkanat. Kuori ja hienonna valkosipuli ja paista alhaisella lämmöllä voissa kunnes silppu tuntuu pehmenevän. Lisää cayennepippuri, timjami sekä laakerinlehti ja paista vielä hetki. Lisää peruna- ja porkkanakuutiot, sekä niin paljon vettä (about 5 dl), että kaikki peittyy. Anna kiehua noin 15 min. niin, että kasvikset tuntuvat pehmeiltä.
• Lisää kerma, kalafondi, maissi ja kuutioitu turska. Anna kiehua vielä n. 5 minuuttia.
• Halkaise tomaatit ja hienonna tilli. Lisää molemmat sekä sinisimpukat (myös niiden liemi!) keittoon. Näiden ei tarvitse kiehua, mutta pari-kolme minuuttia siinä menee, että ovat lämmenneet.
• Maista lientä ja mausta tarpeen mukaan suolalla ja tuoreena rouhitulla pippurilla.

Vaikka sinisimpukkakeitto onkin hiukan randomia makkarakastiketta fancymmältä vaikuttava ruokalaji, se sopii erinomaisesti myös töihin mukaan otettavaksi lounaaksi. Kuka sitä on sanonut, että arkiruuan pitäisi olla vain väritöntä ja kurjaa? Eikä sinänsä mitään pahaa makkarakastikkeesta – Peetun korvstroganoff on aivan mielettömän hyvää!
Toimistolounaalla tosin on aika mukavaa, jos ei tarvitse askarrella sinisimpukoita ulos kuorista. Se on nimittäin melkoisen hidasta puuhaa, mikä on toki paikallaan päivällisellä. Töissä on kuitenkin käytännöllisempää, jos keiton voi vain lusikoida suuhunsa. Visuaalista efektiä voi toki tehostaa jättämällä lounasannokseen yhden tai kaksi simpukkaa kuorineen, mutta omasta mielestäni on kätsympää, että muuten tekee näpertelyä vaativat hommat jo kotona.

Sen verran kovasti olen nyt ihastunut Kermaisen sinisimpukkakeiton makuun ja viehkoon tarjoilu-ulkonäköön, että sanottakoon nyt tässä ihan blogiin välityksellä varoituksen sana kaikille ystävilleni: seuraavan kerran, kun saatte kutsun meille syömään, tarjolla on mitä todennäköisemmin juuri tätä keittoa!

Ruuan tekeminen uunissa on niin mahtavaa! Ei tarvitse kuin tuupata ateria sisään, säätää lämpötila oikeaksi ja odotella, että herkut valmistuvat. Vaikka kypsentäminen usein kestää hiukkasen kauemmin kuin paistamalla tai keittämällä, positiivista on se, että ajan voi käyttää johonkin muuhun, eikä kenenkään tarvitse hikoilla hellan ääressä.
Aasialaiset lohiruukut sopii mainiosti ihan viikonlopun illalliselle. Liemeen lisätty valkoviini antaa ihanan luksuksen lisän makuelämykseen – vaikka erinomaisesti tuo toimii myös arkipäivänäkin. Valmistukseen kantsii tosin varata jonkin verran aikaa, sillä perunat varsinkin vaativat reilun tunnin uunissa ennenkuin ovat ihanan syömispehmeitä. Mainio iltaruokaidea niille päiville, kun ennen syömistä pitää tehdä jotain pientä, käydä pokemon jahdissa tai mitä sitä nyt ihmisillä yleensä on.

AASIALAISET LOHIRUUKUT
(2 annosta ja 2 reilua lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• noin 600 g lohifilettä
• 2 pientä sipulia
• 8 keskikokoista perunaa
• 1/2 tuore chili
• 1 purkki kookosmaitoa
• 1 rkl kalafondia
• 1 rkl japanilaista soijaa
• 1 1/2 dl valkoviiniä
• 1 lime
• tuoretta korianteria tarjoiluun

Valmistus:

• Pilko lohi aika isoiksi paloiksi (ota tarvittaessa pois nahka) ja jaa palaset neljään uunin kestävään kulhoon. Kuori ja leikkaa sipuli ohuiksi lohkoiksi, pilko perunat noin puolen sentin paksuiksi siivuiksi (ohuemmiksi, mitä meillä näkyy näissä kuvissa!), poista chilistä siemenet ja pilko pieneksi. Jaa perunat, sipulit ja chili tasan kaikkiin neljään ruukkuun. Kaada päälle desin verran kookosmaitoa jokaiseen ruukkuun ja mausta suolalla (about puoli teelusikallista per annos), tuoreena rouhitulla mustapippurilla, soijalla, valkoviinillä ja puristetulla lime-mehulla.
• Peitä kulhot foliolla, jos ei satu löytymään sellaisia sieviä uuninkestäviä annoskulhoja, joissa on kansi.
• Kypsennä 200 asteisessa uunissa n. 1 – 1,5 tuntia tai kunnes perunat on pehmentynyt. Tarjoile tuoreen korianterisilpun kanssa.

Kypsentämisessä menee tosiaan hetki, mutta lupaan, ett’ lopputulos on sen väärti! Maukas lohiruukku on yhtäaikaa kotoisen ja eksoottisen makuinen. Luulin olevani hiukan kyllästynyt lohen makuun, koska sitä sellaista perusuunilohta tuli tehtyä varsinkin viime keväänä ihan koko ajan. Helposti sitä jää jumittamaan aina samoihin ruokalajeihin, kun on kerran keksinyt jotain mikä toimii.
Tässä on nyt kuitenkin hiukan säädetty versio joka kodin klassikosta ja ainakin meillä se upposi erinomaisesti parempiin suihin. Syömiseen kantsii varata aitoon thaikku-tyyliin haarukka ja lusikka, sillä liemi on todellakin suurta herkkua.

Perunat tosin taisivat imeä yön aikana ison osan liemestä, sillä lounaslaatikkoversio ei enää lusikkaa kaivannut. Toisaalta se ei haitannut ollenkaan. Niin lohi kuin perunatkin olivat seuraavan päivän lounaalla sen verran mehevän maukkaita, että helposti pystyi maistamaan, minne se ylimääräinen kosteus oli hävinnyt.