Pari viikkoa sitten mainitsinkin, että nykyinen tiimini on todella kansainvälinen. Yksi läheisimmistä kollegoistani on vasta vajaat kaksi vuotta sitten Italiasta Tukholmaan muuttanut Eleonora. Lounastamme usein yhdessä ja puhumme paljon ruuasta ja ruokakulttuuriemme eroista.
Yhtenä päivänä ihastelin Eleonoran syvän keltaista, huumaavan tuoksuista risottoa ja maistettuani sitä pienen haarukallisen tuntui, että en ole ikinä syönyt mitään niin hyvää! Yksi hauskoista kulttuurieroista on muuten juuri tuo, että italialainen tarjoaa, melkeinpä puoliväkisin tuputtaa, maistipaloja ruuastaan, jos on sanallakaan kommentoinut sitä. Kaikkea saa ja pitää maistaa.
Ihana keltainen sahramirisotto on tyypillinen ruokalaji Lombardian alueella. Eleonoran poikaystävä on kotoisin juuri sieltä ja hän itse on vähän lännempää Piemontesta. Risotto allo Zafferano ei kuulemma ole ollenkaan sama asia kuin Risotto alla Milanese, vaikka siinäkin käytetään sahramia. Tarkkaa hommaa, sano.

Sain Eleonoran poikaystävän äidin reseptin risottoon ja päätin seurata ohjetta supertarkasti, jotta saisin mahdollisimman autenttisen makuelämyksen. No myönnettäköön, sen verran oioin, että en keittänyt kasvislientä itse kasviksista, vaan käytin kasvisliemikuutiota. Lopputulos oli kuitenkin taivaallisen herkullinen siitä huolimatta.
RISOTTO ALLO ZAFFERANO
(2 annosta, 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:
Kasvisliemi:

• 1 iso porkkana
• 1 sipuli
• 1 iso sellerinvarsi
• 1 l vettä
• suolaa
• tai: litra vettä ja kaksi kasvisliemikuutiota

Risotto:

• 350 g risottoriisiä (Arborio rice)
• 1 sipuli
• 150 g Grana Padano -juustoa
• 0,5 g paketti sahramia (jauhe)
• 125 g voita
• 2 dl valkoviiniä
• 1 hyppysellinen sahramin emi-kukintoja koristeluun

Valmistus:

• Kasvisliemen valmistukseen ei tullut oikein selkeää ohjetta, mutta kaiketi kasvikset pilkotaan ja niitä keitellään aikansa, kunnes sitten lopuksi sattumat siivilöidään pois. Itse sulatin kasvisliemikuutiot kiehuvaan veteen. Kumman tahansa vaihtoehdon valitsee, tärkeää tässä kohtaa on se, että kasvislientä ei saa päästää jäähtymään. Itse pidin liemikattilaa viereisellä levyllä, levy ykkösellä, kun kokkailin risottoa.
• Aloita itse risoton teko pilkkomalla sipuli hyvin pieneksi silpuksi. Sen jälkeen sulata miedolla lämmöllä 80 g voita kattilassa ja lisää sipulisilppu voisulaan. Varo paistamasta, sipulin kuuluu vain kuullottua, siksi mieto lämpö. Sekoita puulusikalla (tämä on kuulemma tärkeä yksityiskohta..) herkeämättä.
• Kun sipuli on kauniin läpikuultavaa, lisää riisit kattilaan. Paistele edelleen miedolla lämmöllä niin kauan, että riisi on imenyt kaiken voin itseensä. Nosta lämpötilaa hiukan ja kaada sekaan valkoviini. Kun viini on haihtunut kokonaan pois ja riisi tuntuu kuivahkolta, lisää kattilaan kaksi kauhallista kuumaa kasvislientä. Sekoita puukauhalla ja anna kiehua, kunnes lähes kaikki liemi on hävinnyt. Lisää jälleen kaksi kauhallista ja keittele puukauhalla sekoitellen. Toista, kunnes riisi on lähes kypsää ja käytännöllisesti kaikki kasvisliemi on mennyt.
• Kun riisin keittoaikaa on jäljellä noin 5 minuuttia, liota sahramijauhe pieneen määrään kasvislientä ja kaada liemi riisin sekaan. Sekoita hyvin, puukauhalla, naturalmente. Kun riisi tuntuu kypsältä (pehmeä, mutta kuitenkin hammastuntumaa keskellä), ota kattila pois levyltä, lisää raastettu Grana Padano ja loppu voi. Maista tässä vaiheessa suolatilanne ja lisää, jos on tarpeen (usein ei).

Risotto saisi nyt tässä vaiheessa levähtää muutaman minuutin ennen tarjoilua. Koristele annokset sahramin emi-kukinnoilla autenttisen lookin aikaansaamiseksi.
Valmis risotto saisi olla aika puuromaista, mutta ei ihan juoksevaa. Vakuutan, että oma risottoni oli vähemmän tönkköä heti valmistuttuaan kuin miltä kuvissa näyttää. Nyt kävi kuitenkin niin epäbloggarimaisesti, että söin ensin ja otin kuvat vasta sitten! Tuon tuokion aikana koostumus muuttui huomattavasti kiinteämmäksi kuin mitä se alunperin oli.

Taivaallisen herkullinen risotto on ehdottomasti parhaimmillaan heti nautittuna. Varsinkin koostumus muuttuu jonkin verran säilytyksen aikana, vaikka maku pysyykin edelleen yhtä hyvänä. Toisaalta kyllä jääkaapissa yöpynyt herkkurisotto voittaa aika monet vähän vähemmän harkitut lounaslaatikon täytteet. Minulle ainakin maistui – ja kollegat olivat asiaankuuluvan kateellisia! (BTW – aikas söpöjä nuo Granitin lasiset lounaslaatikot – eikö vaan? Kävisivät ihan ruokakulhosta!)
Eleonoran mukaan Risotto allo Zafferano on erityisesti foodieiden ja trendikkäiden nuorten aikuisten suosiossa. Vähän toista kuin täkäläiset sushi-kulho- ja tuorepuurovillitykset. Haha! Itsekin hiukan nikottelin risottoon käytetyn voin määrää, vaikka etenkään näin viikonloppuna en todellakaan pingota ja laske jokaista suupalaa, jonka suuhuni pistän.
Tämä oli itseasiassa ihan ensimmäinen kerta, kun tein itse risottoa. Peetu meillä yleensä on se ansioitunut risottokokki. Yllättävän mutkattomasti tuo kuitenkin valmistui, vaikka etukäteen hiukan epäröinkin. Samaan aikaan ei oikein voi puuhailla muuta, sen verran tiukasti pitää koko prosessin ajan olla puukauhan varressa kiinni, mutta lopputulos kuitenkin palkitsee moninkertaisesti!

Onko teilläkin ollut aivan täydellisen ihana talvilauantai tänään? Tukholmassa on paistanut aurinko ja lämpöasteita on ollut niin paljon, että koko päivä on ollut ihan pakko viettää ulkosalla. Se tunne, kun ilmassa tuoksuu kevät, sitä on vaikea voittaa yhtään millään.
Raikkaassa kevätilmassa ulkoilun sivuvaikutuksina on punaisten poskien, virkistyneen mielen ja lihasten raukean olon lisäksi, yleensä aivan järkky nälkä. Silloin juuri mikään ei maistu paremmalta kuin itse tehty herkullinen pizza.

Koko tammikuisen vegaanihaasteen ajan mietin, että kaikkien vaikeinta itselleni olisi juustosta ja muista maitotuotteista luopuminen. Kaikenlaisia juustomaisia korvikkeita on toki tarjolla, mutta ensimmäiset kokemukset eivät todellakaan vakuuttaneet. Mielummin olen ilman juustoa kuin laitan leivän päälle jotain epämääräisesti soijalta ja lisäaineilta maistuvaa, juustolta näyttävää vegaanivaihtoehtoa.
Hiukan jäi kuitenkin vaivaamaan, että mitenkähän nuo korvikkeet maistuisivat lämpimässä ruuassa – ja niinpä päätin tehdä lauantaipizzat Jeezlyn vegaaniin “perfekt pizza” -juustoon.

Pizzapohjaksi tein puolikkaan annoksen Peetun likilegendaarista “Maailman paras pizzapohja” -taikinaa jo eilen illalla. Kyseisen pizzapohjan etu on se, että se odottaa kiltisti jääkaapissa helposti vuorokaudenkin. Eli kun sitten tulee supernälkäisenä ulkoilupäivän jälkeen kotiin, ei tarvitse muuta kuin kaulita taikina, heittää täytteet päälle ja kymmenessä minuutissa herkkuruoka on pöydässä!
Kasvispizzassa erityisesti kannattaa satsata maukkaan mehevään tomaattikastikkeeseen. Täytteitä ei tarvitse olla montaa erilaista, omat suosikit toimivat yleensä parhaiten.
Mintun lauantaipizzan täytteenä on uunissa paahdettua munakoisoa, kivettömiä Kalamata-oliiveja ja päällä rucolaa sekä tuoretta basilikaa.

MEHEVÄ MUNAKOISOPIZZA
(2 pellillistä)
Valmistus:

• 1/2 annos Maailman Parasta Pizzapohja

Tomaattikastike:

• 1 purkki kirsikkatomaattisäilykettä
• 1,5 rkl tomaattipyreetä
• 1 iso sipuli
• 2 – 3 valkosipulinkynttä
• 2 tl chilihiutaleita
• öljyä paistamiseen
• suolaa
• pippuria myllystä

Täyte:

• 200 g vegaania tai tavallista juustoraastetta
• 1 keskikokoinen munakoiso
• suolaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl valkoviinietikkaa
• 1/2 purkkia kivettömiä Kalamata-oliiveja
• tuoretta rucolaa vajaa puoli pussia
• tuoretta basilikaa puoli ruukkua

Valmistus:

• Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi ja kuullota öljytilkassa kattilassa. Lisää tomaattipyree ja chilihiutaleet ja paistele hetkonen miedolla lämmöllä. Lisää kirsikkatomaattisäilyke, mausta suolalla & pippurilla maun mukaan ja anna puhista miedolla lämmöllä sen aikaa, kunnes kaikki muu on valmista.
• Kastikkeen voi hyvin tehdä edellisenä päivänä valmiiksi, jos on odotettavissa nälkäisiä syöjiä, jotka eivät jaksa odottaa!
• Leikkaa munakoiso noin 1 cm paksuiksi siivuiksi ja sen jälkeen neljään osaan. Levittele palaset uunipellille ja ripottele päälle suolaa. Kuivaa munakoisot talouspaperilla noin 10 minuutin päästä. Roiski päälle oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin vartin verran.
• Raasta juusto karkeaksi raasteeksi.
• Kauli taikinasta kaksi sievää selkeäreunaista, ohutpohjaista levyä. Taikka sitten kaksi tuollaista epämääräistä ameebaa, jotka itse sain aikaiseksi. Molemmat maistuvat erinomaisilta!
• Levitä pizzapohjille ensin tomaattikastike, sitten juusto ja lopuksi munakoisot ja oliivit.
• Kypsennä 225 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
• Lisää rucolat ja basilikat & nauti!

 
 

Pizza ei ole mikään maailman paras lounaslaatikkoruoka, mutta sopivan rasian kanssa se toimii myös!
No mutta mites se vege-juusto? Tuomioni on, että se on ihan okei. Periaatteessa haluan tehdä vegaaneja valintoja aina, kun se on mahdollista, mutta oikeastaan mielummin vähennän juuston syöntiä kuin alan aktiivisesti käyttämään korvikkeita.
Pizzassa käyttämäni “Astrid och Aporna” -juusto on kyllä ihan okei hyvää. Se ei juurikaan muistuta juustoa sinänsä. Lähin assosisaatio on itseasiassa lasagnen valkokastikkeeseen. Periaatteessa siis oikeastaan oikein hyvää, mutta ehkä sitten kuitenkin haluan välillä  – ja etenkin pizzaan – sitä ihan oikeaa juuston makua.

Tiedättekö sen tunteen, kun pitäisi tehdä yhtä sun toista, mutta sitten sitä vaan prokrastinointipäissään jämähtää tekemään kaikkia älyvapaita testejä facebookissa? No, tänään illalla on selvinnyt mm. että olen karkkimakuni mukaan teini-ikäinen (vaikka valkkasin kaikki fazerin siniset sun muut!) ja statuspäivitysten sanavalintojen perusteella 3 – 5 -vuotias (pakko johtua “ihana” -sanan yliviljelystä…).  Korkea aika alkaa haalia jostain vähän aikuispisteitä! Haha!
Mutta nyt päivän asiaan – eli viikon arkiruoka-/lounaslaatikkovinkkiin.
Marokkolainen kikhernekeitto sopii aivan täydellisesti tähän kivasti pakkasenpuremaan vuodenaikaan. Lempeä mausteisuus lämmittää niin masua kuin mieltäkin – ja kikherneet on sen verran tukevaa purtavaa, että nälkä lähtee rankemmankin ulkoilupäivän jälkeen. Toisaalta, koska keitto on täysin kasvista, siitä ei tule mitään hillitöntä ruokakoomaa – ja siksi se sopii mainiosti myös lounasevääksi.

MAROKKOLAINEN KIKHERNEKEITTO
(2 annosta ja 3 – 4 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 2 sipulia
• 4 – 5 valkosipulinkynttä
• 1 tl kanelia
• 1 tl juustokuminaa
• 1 / 2 tl cayennenpippuria
• 1 prk tomaattimurskaa
• 2 pakettia eli n. 800 g kikherneitä
• Öljyä paistamiseen
• 1 kasvisliemikuutio
• 1/2 tl sokeria
• Suolaa
• Mustapippuria myllystä
• 5 dl vettä
• 150 g babypinaattia (1 rasia)

Valmistus:
Pilko sipulit ja valkosipulit pieneksi. Kuullota kattilassa pienessä öljytilkassa. Lisää mausteet ja paistele vielä hetki miedolla lämmöllä. Valuta ja huuhtele kikherneet, lisää kattilaan yhdessä tomaattimurskan, kasvisliemikuution, sokerin ja veden kanssa. Anna muhia miedolla lämmöllä puolisen tuntia.
Muusaa huolimattomasti keittoa sauvasekoittimella niin, että osa kikherneistä jää kokonaiseksi, mutta keiton koostumus saostuu. Lisää huuhdellut babypitnaatit ja anna kiehua vielä muutama minuutti miedolla lämmöllä. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan. Vettä voi hyvin laittaa enemmän, jos keiton koostumus tuntuu liian muhennosmaiselta.

Taidan melkein joka kerta, kun kirjoittelen tänne reseptejäni, sanoa, että tämä on lempparini – mutta tämä todella on lempparini! Aika usein tulee tehtyä joko jotain aasialaisvaikutteista tai sitten perinteistä italian style cooking, mutta nyt uskaltauduin ensimmäisen kerran varovaisesti afrikkalaiseen makumaailmaan ja ihastuin kovasti.
Kikherneet ja babypinaatti ovat muutenkin arkiruokavalioni peruspilareita, joten sikäli harppaus ei ollut mikään valtava. Välillä sitä kuitenkin saa pienillä muutoksilla ihan uudenlaisen makuelämyksen.
Lounaslaatikkoon, tai -purkkiin paremminkin, Marokkolainen kikhernekeitto sopii erinomaisesti. Niinkuin monesti muutenkin, mausteisten ruokien maut vain syvenevät ja paranevat seuraavaan päivään mennessä. Lisäksi papu- ja hernepohjaiset keitot & padat eivät ole moksiskaan pienestä säilytyksestä.

Havaitsin jääkaapin vihanneslokerossa valtavan määrän nahistumisuhan alla olevia porkkanoita sekä pari ikääntynyttä verigreippiä hedelmäkulhossa. Inhoan heittää ruokaa roskiin, joten päätin keksiä jotain lounaslaatikkoonkin sopivaa kokattavaa niistä.
Aurinkoinen porkkana-inkivääri-sitruskeitto pitäisi määrätä pakolliseksi terveyskuuriksi kaikille talviharmaudesta ja krooniselta tuntuvasta väsymyksestä kärsiville. C- ja A-vitamiineja, samoin kuin karoteenia ja antioksidantteja pursuileva keitto lämmittää ja täyttää mukavasti.
Vegaanihaasteen viimeisen päivän kunniaksi valmistin keiton kaurakermaan, mutta jos ei halua karttaa maitotuotteita, tavallinen ruokakerma sopii makua pehmentämään ihan yhtä hyvin.

PORKKANA-INKIVÄÄRI-SITRUSKEITTO
(2 annosta ja 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 kg porkkanoita
• 2 sipulia
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 2 – 3 cm pala tuoretta inkivääriä
• 2  verigreippiä
• noin 6 dl vettä
• 2 rkl kasvisfondia
• 2 tl chilihiutaleita
• 2,5 dl kaurakermaa
• öljyä paistamiseen
• mustapippuria
• suolaa

Valmistus:

• Kuori ja pilko porkkanat, sipuli, inkivääri ja valkosipuli. Kuullota chilihiutaleita, sipulia, valkosipulia ja inkivääriä kattilassa öljytilkassa muutama minuutti. Lisää sen jälkeen porkkanat ja kuullota vielä hetki. Lisää vettä sen verran, että porkkanat peittyy sekä verigreipeistä puristettu mehu ja kasvisfondi.
• Anna kiehuskella keskilämmöllä kunnes porkkanat ovat riittävän pehmeitä soseutettaviksi. Soseuta sauvasekoittimella.
• Kuumenna keitto uudestaan ja sekoita joukkoon kaurakerma. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kasvissosekeitto – etenkin sellainen, missä pääraaka-aine on porkkana – maistuu helposti vauvanruualle. Itse tykkään annostella chilihiutaleita aika runsaasti välttääkseni mielleyhtymän syntymistä ja tietty myös siksi, että tykkään makean porkkanan ja tulisen chilin liitosta kovasti. Pieni miellyttävä kipakkuus lämmittää ihan sisuskaluja myöten!
Porkkana-inkivääri-sitruskeitto on halpa, kevyt ja herkullinen arkiruoka. Lounaalle suosittelen ottamaan keiton kaveriksi mukaan sämpylän tai reilun viipaleen hyvää hiivaleipää. Sen verran niukasti tuossa on energiaa, että muuten voi iskeä kiukkunälkä kesken iltapäivän.
Laitoin pari annosta porkkana-inkivääri-sitruskeittoa pakkaseen odottamaan tulevia lounashetkiä. Vielä en ole ottanut yhtään annosta ulos, joten en osaa sanoa, miten tuo sen kestää. Yleensä porkkanapohjaiset sosekeitot on kuitenkin kiitollisempia pakastettavia kuin esmes perunapohjaiset.

Meillä syödään yleensä kaikkea muuta kuin varsinaista suomalaista perinteistä kotiruokaa. Aasialaiset, italialaiset, meksikolaiset, libanonilaiset, intialaiset ja ties minkä maalaiset maut on illallispöydässä huomattavasti tavallisempia. Joskus tulee kuitenkin tehtyä ihan vahingossa jotain, mikä maistuu lapsuudesta tutulta, kotoisen turvalliselta ja ihmeellisesti lohduttavalta.
Kaalilaatikkowokki oli alunperin kyllä puoliksi vahinko, mutta nyt olen valmistanut sitä jo muutaman kerran – ja kaikki syöjät ovat olleet ihan myytyjä. Jopa saksalainen trainee tykkäsi ja santsasi. Nimi on peräisin Karkilta, joka ensimmäisen haarukallisen jälkeen huokasi onnellisena, että wokki maistuu aivan kaalilaatikolta.
Vegaanikuukauden kunniaksi tein tästä täysin vegaanin version, mutta himokkaat lihansyöjät voivat käyttää ihan yhtä hyvin tavallista jauhelihaa.

KAALILAATIKKOWOKKI
(4 annosta + 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 6 hengen annos vehnänjyväytimiä (eli matvete, mutta tuollaiseksi google translate sen käänsi…)
• 600 g kaalia
• 2 sipulia
• 250 g rasia tuoreita herkkusieniä
• 600 g vegaania “jauhelihaa” (käytin itse Hälsans Kök -merkin soijahommelia)
• 1 dl puolukkasurvosta
• 3 rkl kiinalaista soijaa
• 3 dl vettä
• suolaa
• pippuria myllystä
• ruokaöljyä paistamiseen

Valmistus:

• Keitä vehnänjyväytimet pakkauksen ohjeen mukaan (tuolla on pakko olla joku järkevämpi nimi, mutta terkkuja vaan tältä ulkosuomalaiselta.. ei sattunut nyt olemaan tulkkitukenikaan online tätä kirjoittaessani).
• Tee kaalista ohuita suikaleita, pilko sipuli, siisti ja siivuta sienet. Laita kaikki wokkipannuun tai muuhun syvään pannuun ja paistele kaikessa rauhassa melko miedolla lämmöllä niin kauan, että kaali alkaa osoitella pehmenemisen merkkejä.
• Paista soijarouhe toisella pannulla niin, että siihen tulee kivasti vähän paistetun näköä ja makua, mausta suolalla & pippurilla – ja laita sitten kaaliwokin sekaan.
• Lisää sekaan puolukkasurvos, soija, vesi ja keitetyt vehnänjyväytimet. Anna kiehuskella hiljakseen kannen alla kymmenisen minuuttia.
• Tarjoile!

Tällä ohjeella ruokaa tulee aika runsaasti, mutta se ei haittaa, sillä Kaalilaatikkowokki viihtyy erinomaisesti lounaslaatikossa. Maku senkuin vain paranee seuraavaan päivään eikä lohtuherkku pahastu siitäkään, vaikka sen työntäisi pakastimeen odottamaan.