Ruuanlaittoinnostukseni on ollut hiukan hakusessa viime aikoina. Olen käytännössä elänyt erilaisilla variaatioilla uunipaahdetuista kasviksista. Parsakaali ja kukkakaali on niin suurta herkkua, että ei haittaa, vaikka syönkin niitä melkein joka päivä.
Nyt kävi kuitenkin niin, että kaapista ei löytynytkään tuoretta parsakaalia, vaikka niin kuvittelin. Pakasteen paahtaminen uunissa ei tuntunut hyvältä idealta, joten päätin hurauttaa pikaisen sopan viikon arkiruuaksi. Keitosta tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan niin älyttömän hyvää, että ihan pakko jakaa ohje teillekin.
Kevyt, mutta tosi täyteläisen tuntuinen keitto valmistuu supernopeasti. Pakastettua parsakaalia ei tarvitse juurikaan keitellä, kun sen jo voi pistää sileäksi sauvasekoittimella. Olisiko tuossa mennyt kokonaisuudessaan vartti? Ei ainakaan merkittävästi pidempään!

PARSAKAALIKEITTO
(2 annosta ja 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 500 g parsakaalia (pakaste)
• n. 5 dl vettä
• 2,5 dl tötsä kaurakermaa
• pari hyppysellistä valkopippuria
• suolaa
• mustapippuria myllystä
• pinjansiemeniä kyytipojaksi

Valmistus:

• Laita parsakaalit kattilaan ja lisää kiehuvaa vettä sen verran, että ne juuri ja juuri peittyvät. Kuumenna sen verran, että kaalit sulavat (viitisen minuuttia).
• Sötkötä sileäksi sauvasekoittimella. Lisää joukkoon kaurakerma ja kuumenna syöntilämpöiseksi. Keittämistä voi välttää, jos haluaa säilyttää tallessa kaikki vitamiinit.
• Mausta valkopippurilla, suolalla ja tuoreena rouhitulla mustapippurilla.
• Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla kauniin ruskeiksi ja ihanan tuoksuisiksi. Tarjoile yhdessä keiton kanssa.

Ihan uskomatonta, miten näin yksinkertaisesta keitosta tulikin niin hyvää! Pinjansiemenien maku sopii keittoon ihan täydellisesti, mutta ei-vegaanit voi tietty topata sopan myös vaikkapa parmesaniraasteella tai lohen paloilla.

Kaurakerma toimii mielestäni aivan erinomaisesti (suosittelen testaamaan!), mutta tietty maitokermakin käy, jos sitä sattuu olemaan valmiiksi kaapissa.
Täyteläinen parsakaalikeitto sopii täydellisesti lounaslaatikkoon – niinkuin sosekeitot yleensäkin. Jos varastoista ei löydy nestetiivistä purkkia, kannattaa keitto laittaa yöksi pakkaseen. Näin kuljettaminen on huomattavasti vähemmän riskialtista. Parsakaalikeitto kestää mainiosti pakastamisen, sen paremmin maku kuin koostumuskaan ei kärsi lainkaan.
Oikeastaan aika ihanaa, että syksyinen keitto- ja pataruokakausi on täällä.

Siis kertakaikkiaan apua, millainen viikko tämäkin on taas ollut! Jo toinen peräkkäin, jolloin tuntuu, että ei ehdi tehdä mitään muuta kuin juosta hikipäässä paikasta ja palaverista toiseen. Kivaa on ollut, mutta ai että, miten mukavaa, että kohta on viikonloppu ilman mitään ohjelmaa!
En ikinä selviytyisi ankarasta suorittamisesta ilman hyvää, mutta salamannopeasti valmistuvaa ruokaa. Tässä on yksi luottoreseptini, joka pelastaa, kun työpäivä on venähtänyt ylipitkäksi, eikä kunnon ruokaa ole tullut syötyä koko päivänä.
Sitruunainen tonnikalapasta täyttää ihanan kevyellä ja raikkaalla tavalla. Reilusta annoksesta jää helposti myös lounaslaatikko pelastamaan seuraavan päivän ruokailut.

SITRUUNAINEN TONNIKALAPASTA
(2 annosta + 2 – 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 4 hengen annos spaghettia tai nauhapastaa
• 1 punasipuli
• 2 sitruunaa
• 2 x 200 g purkkia veteen säilöttyä tonnikalaa (sertifioitua!)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 ruukku tuoretta tilliä
• suolaa
• pippuria myllystä

Valmistus: 

• Keitä pasta paketin ohjeen mukaan reilusti suolatussa vedessä.
• Pilko punasipuli pieneksi. Pese sitruunat hyvin ja raasta niiden kuoren keltainen osa hienojakoisella raastimella & purista mehu.
• Sekoita sitruunankuoriraaste, sitruunanmehu, valutetut tonnikalat, pilkottu punasipuli ja oliiviöljy isossa kulhossa. Nostele keitetty pasta sekaan.
• Hakkaa tilli pieneksi ja nostele pastan sekaan. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan.

Pasta ei ole niitä kaikkein kiitollisimpia lounaslaatikkoon pakattavia ruokalajeja, mutta tämä kestää kyllä mainiosti seuraavaan päivään. Rakastan kaikkea ruokaa, mikä maistuu sitruunalle ja tässä maku vain tiivistyy seuraavaan päivään.
Jos ihan totta puhutaan, meikäläisen sinkkutaloudessa kävi niin, että neljän hengen annoksesta livahti kaksi lounaslaatikkoa pakastimeen. Söin niistä tänään toisen enkä löytänyt moitteen sijaa sen paremmin koostumuksessa kuin maussakaan! Voisiko olla, että tuo klassinen spaghetti kestäisi pakastamista paremmin kuin tagliatellet sun muut?

Loma-aika on ohitse ja nyt on hyvä hetki palata myös lounasruokailujen kanssa ruotuun. Niin ihanaa kuin ulkona syöminen onkin, se tulee pidemmän päälle tosi kalliiksi ja näkyy kyllä vyötärölläkin, vaikka miten yrittäisi valita välillä sen kevyemmän vaihtoehdon.
Itse säästän mielelläni lounailut ravintolassa johonkin erityiseen hetkeen. Sellaiseksi tosin lasketaan vähän pienempikin happening – esim. se, että työkaveri unohti oman lounaslaatikkonsa eteisen piirongin päälle, on ihan validi syy.

Tästä eteenpäin on kuitenkin ohjelmassa ensisijaisesti itse tehty, herkullinen, ravinteikas, kasvispainotteinen arkiruoka. Tagin “Lunchlåda” alta löytyy kaikki aikaisemmat reseptit. Tuota linkkiä käytän itsekin, kun mielikuvitus kokkailujen suhteen on hiipunut.
Syyskauden ensimmäinen virallinen arkiruokalounas on ihanasti inkiväärille tuoksuva ja maistuva, uunissa yhdessä kesäpunasipulien kanssa paahdettu parsakaali ja mehevästi tomaattinen, soijapavuilla pimpattu couscous.

INKIVÄÄRIPAAHDETTU PARSAKAALI JA TOMAATTICOUSCOUS
(2 annosta + 2 – 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 500 g tuoretta parsakaalia (2 x varsi)
• 250 g soijapapuja (pakastepkt)
• 4 – 6 kesäpunasipulia (siis sellaista sipulia, missä on ne varret jäljellä – on mielestäni miedomman makuista)
• noin 1/2 peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä (inkiväärifanit voi laittaa vähän enemmänkin!)
• 1/2 dl oliiviöljyä
• 4 dl couscousia
• 4 dl vettä
• 1 kasvisliemikuutio
• 1/2 purkkia öljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja (n. 100 g)
• 2 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
• 3 rkl tomaattipyrettä
• 2 limettiä
• suolaa
• pippuria myllystä
• paahdettuja soijapapuja tai edamame-papuja ripoteltavaksi annoksien päälle

Valmistus:

• Ota soijapavut sulamaan ja laita uuni lämpiämään 225°C asteiseksi. Pellin voi hyvin jättää uuniin lämpiämään.
• Kuori parsakaalin vartta ohuesti kuorimaveitsellä ja leikkaa kannasta ohut pala pois. Leikkaa parsakaalit pitkittäin noin 4 osaan.
• Kuori ja raasta inkivääri. Kuori myös sipulit ja leikkaa lohkoihin.
• Sekoita raastettu inkivääri oliiviöljyyn ja mausta suolalla sekä tuoreena rouhitulla mustapippurilla.
• Levitä parsakaalit ja sipulilohkot pellille ja laita uuniin noin 5 minuutiksi.
• Pirskottele inkivääri-oliiviöljyseos parsakaalien ja sipulilohkojen päälle ja laita pelti uuniin vielä noin 10 minuutiksi.
• Keitä vesi ja sulata kasvisliemikuutio siihen. Sekoita liemeen myös tomaattipyree. Ota kattila pois levyltä ja sekoita mukaan couscous. Anna muhia kannen alla noin 5 min.
• Pilko aurinkokuivatut tomaatit ja sekoita couscousiin yhdessä soijapapujen ja öljytilkan kanssa. Tarkista maku.
• Leikkaa lime lohkoiksi tarjoile annosten kanssa.
• Suolaiset, paahdetut soija- tai edamamepavut sopivat hyvin annosten päälle.

Olen ollut viimeaikoina ihan hulluna kaikkiin uunissa paahdettuihin kasviksiin ja juureksiin. Peetu laittoi jo alkukesästä erilaisia komboja, välillä juureskimaraa fetajuustolla ja nektariineilla höystettynä, välillä rapsakkaa kukkakaalia salaatin kyytipojaksi. Ja kaikkea siltä väliltä.

Ihastuin helposti valmistuviin kasviksiin niin paljon, että teen niitä nykyään vähän harva se päivä. Annosten pakastamista en ole kokeillut – jotenkin tuntuu, että se ei olisi niin hyvä idea – mutta seuraavan päivän lounaslaatikossa uunissa paahdettu parsakaali ja tomaatticouscous pärjää oikein mainiosti. Couscous on jopa maukkaampaa kuin heti nautittuna eikä parsakaalin tai sipulinkaan rapsakkuus kärsi mitenkään erityisesti.
Vegaaneille vielä sellainen vinkki, että jos hakusessa on jokin mukavasti rapea, suolainen ja ihanasti vähän rasvainen asia, jota voisi ripotella salaattien ja keittojen päälle pekonilastujen tapaan, niin paahdetut soija- ja edamamepavut toimivat tuossa tehtävässä täydellisesti!

Missä menee vihannessmoothien ja kylmän keiton raja? No, ei kai sillä niin ole väliä. Päätin nyt kutsua tätä tomaattista versiota keitoksi, koska söin sitä lounaalla lusikalla lautaselta.
Vegaanin kylmän tomaattikeiton kermaisuuden salaisuus piilee liotetuissa cashew-pähkinöissä. Ihana koostumus ja lempeä makumaailma sopii niillekin, joiden mielestä gazpachot sun muut ovat liian vihanneksisia.

KERMAINEN KYLMÄ TOMAATTIKEITTO
(2 annosta)
Ainekset:

• rasia maukkaita pikkutomaatteja
• 1 iso porkkana
• 2 dl vettä
• reilu 1/2 dl cashewpähkinöitä
• 1 tl suolaa
• 1 rkl sitruunanmehua
• 1/2 tl chilijauhetta
• pieni kourallinen tuoretta korianteria
• 1 tl kurkumaa

Valmistus:

• liota cashewpahkinöitä n. 1/2 vuorokautta kylmässä vedessä
• pese tomaatit, kuori porkkana ja pilko muutamaksi palaseksi
• laita kaikki ainekset blenderiin ja suruttele tasaiseksi
• nauti viileänä

Keitosta tulee pähkinöistä huolimatta aika kevyttä – eli sikäli se on parhaimmillaan juuri lounasruokana. Tosin koostumus on ihanan kermainen, joten sikäli saattaisin hyvin kuvitella tarjoavani tätä myös kesäisten illallisten alkupalana.
Jos ajatus keitosta kylmänä tuntuu oudolta, niin mikään ei estä lämmittämästä annosta hiukan mikrossa. Olen testannut senkin – ja hyvin toimii!

Kuvausassistentti tapansa mukaan tilanteen tasalla! 😀

Siis mikä upea kesäsää!! Ei harmita edes se, että edelliset illat on mennyt enemmän tai vähemmän kokonaan kiukuttelevan tietokoneen kanssa tapellessa – mikä siis syynä blogihiljaisuuteen. Sesonkiin ja fiilikseen sopiva ruokaohje toimii mainiosti myös näin viikonloppuna, joten vihdoinkin eetterissä ihanan keväinen ramen-keitto parsan shiitakesienien ja lohen kanssa.
Söin ensimmäisen kerran tietoisesti ramen-keittoa reilu vuosi sitten New Yorkin reissullamme. Silloin en oikein tietänyt, mitä odottaa – tajusin vain, että kaikilla NYC-foodie-sivustoilla puhutaan ramenista ja hehkutellaan parhaita ramen-ravintoloita.
Nyt olen viisastunut sen verran, että trendiruokalaji tarkoittaa japanilaista nuudelisoppaa, jonka tärkein osa on itse liemi. Liemen lisäksi ramen pitää sisällää nuudeleita ja erilaisia toppingeja, tofua, kanaa, kalaa, kesäsipulia, pilkottuja yrttejä, seesaminsiemeniä – ja vakkarina yleensä löysäksi keitetty kananmuna.
Ramen on hipstereitten herkkua – eikä ole mikään ihme, että varsinkin liemen ja nuudelien suhteen voi hifistellä niin paljon kuin sielu sietää. Kuulemma oikeaa ramen-lientä ei pysty valmistamaan ilman alle neljän tunnin aktiivista keittoprosessia ja nuudelien paksuus, muoto ja valmistusprovinssi määrää sen, millaista maustekoostumusta liemeltä tulisi odottaa.

Toisaalta – jos ollaan ihan tarkkoja – kaikilla meillä on varmasti enemmän tai vähemmän lukuisia kokemuksia ramen-nimellä kulkevasta trendikeitosta. Jo Mintun yliopistoaikoina opiskelijoiden ravintopyramidin ytimen muodosti kolme pakettia kympillä (markka-aikaa) -pikanuudelit. Pikakurssi ramenin saloihin on siis meillä kaikilla, jotka edes kerran käytimme myös sen annosnuudelipakkauksen mukana tulleen epämääräisen näköisen maustepussin.
Sain ystävältäni jokin aika sitten aivan älyttömän ihanan broileri-ramen -keiton ohjeen. Pitihän sitä loisto-ohjetta ryhtyä varioimaan ja päädyin keittelemään todella herkullisen liemen, jossa suolaisuus ja kevyt tulisuus on täydellisessä harmoniassa rapean parsan makeuden kanssa. Toppingina rapeaksi paistettua lohta, löysäksi keitetty kananmuna, runsaasti korianterisilppua ja kevyesti paahdettuja seesaminsiemeniä.
Ja piti vielä sanoa, että tällä ohjeella ramen valmistuu ihan normaaliin tahtiin, pilkkomisnopeudesta riippuen noin puolessa tunnissa.

KEVÄINEN PARSA-RAMEN RAPEAKSI PAISTETUN LOHEN KANSSA
(4 annosta, 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• n. 600 g lohifilettä
• nippu parsaa
• 200 g shiitakesieniä
• 6 kananmunaa
• 3 dl lehtikaalisilppua (käytin pakastettua, mutta tuorekin käy toki)
• 4 – 6 valkosipulinkynttä
• 2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
• 2 tl chilihiutaleita
• tilkka öljyä paistamiseen
• 2 l vettä
• 6 rkl kalafondia
• 3,5 rkl japanilaista soijaa
• 2 rkl seesamiöljyä
• 2 rkl kalakastiketta (fish sauce)
• 2 rkl valkoviinietikkaa
• 2 rkl Sriracha-kastiketta
• ruukku tuoretta korianteria
• 1 lime
• seesaminsiemeniä
• Suolaa maun mukaan

Valmistus:

• Kuori ja pilko valkosipulin kynnet. Paista hetki isossa kattilassa pienessä öljytilkassa yhdessä raastetun inkiväärin ja chilihiutaleiden kanssa.
• Lisää vesi, kalafondi, soija ja viinietikka – anna kiehua n. 20 min.
• Putsaa ja pilko sienet sekä parsa. Lisää yhdessä seesamiöljyn ja lehtikaalisilpun kanssa liemeen. Anna kiehua vielä viitisen minuuttia.
• Keitä munat löysäksi (n. 4 – 5 min) ja nuudelit paketin ohjeen mukaan. Paista lohet öljytilkassa pannulla rapeaksi. Mausta suolalla.
• Mausta liemi kalakastikkeella ja Sriracha-kastikkeella.
• Tee korianterista hakkelusta ja paahda seesaminsiemenet kevyesti kuivalla pannulla.
• Laita kulhoon ensin nuudelit, sitten liemi. Toppaa annos rapeilla lohipaloilla, runsaalla korianterisilpulla, kananmunalla ja seesaminsiemenillä. Purista päälle limen mehua.

Ramen-keitto on ehdottomasti parhaimmillaan heti valmistuttuaan. Liemessä lilluvat nuudelit kestävät säilytystä huonommin kuin pasta – ja kunnollisten ramen-nuudeleitten tulisi olla jänteviä ja reippaita. Olen lukenut, että monet japanilaiset tykkäävät, kun nuudelit on suorastaan vielä vähän kovahkoja sisältä. Tähän ajatteluun lounaslaatikko-konsepti istuu aika huonosti.
Halusin kuitenkin testata, miten ramen toimii odoteltuaan yön yli purkissa syödyksi tulemistaan. Yllätyksekseni huomasin, että erittäin hyvin! Maku on seuraavana päivänä intensiivisempi ja syvempi. Nuudelit imevät yllättävän runsaan määrän nestettä itseensä, mutta ainakaan nämä käyttämäni eivät menneet yhtään mössöksi. Lounaslaatikkokeitto oli muuttunut vähemmän keittomaiseksi ja enemmän muhennokseksi. Älyttömän hyvää oli siitä huolimatta! Kananmunan otin mukaan erikseen – ja kuorin sen vasta officella.