Janssonin kiusaus on nakkien ja (kaupan) perunasalaatin ohella juuri se ruokalaji, jonka yhdistän eniten kivojen bileiden yöpala-ajankohtaan. Silloin kunnon janssoni onkin paikallaan. Suolainen, rasvainen ja energiapitoinen vickning on ehkä parasta mitä voi olla juhlien jatkuessa pikkutunneille.
Tässä ei nyt kuitenkaan ole kyse mistään biletyshommasta vaan on viikon lunchlådan aika!

Perusjanssonin tärkein ainesosa taitaa olla kerma. Perunat ja anjovikset olisivat varmasti vain kohtuullisen hyviä, jos niitä ei hukuttaisi ihanaan ja herkulliseen täyskermaan. Tässä lohijanssonissa on hiukan vähemmän ihan silkkaa energiaa, mutta makua tulee sitäkin enemmän kylmäsavulohesta ja arkimeininkeihin ihan riittävästi kermaisuutta Philadelphia-tuorejuustosta.

LOHIJANSSON
(2 annosta + 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 kg perunoita
• 2 keskikokoista palsternakkaa
• 3 dl maitoa
• 200 g Philadelphia-juustoa
• 100 g ohuesti siivutettua kylmäsavulohta (tosin Karkin mielestä lohta pitäisi olla tuplat!)
• 1/2 ruukkua tilliä

Valmistus:
Pese/kuori perunat ja palsternakat & siivuta ei ihan älyttömän ohuiksi, mutta ohuiksi kumminkin -siivuiksi. Laita maito, Philadelphia-juusto, siipaloidut perunat ja palsternakka kattilaan ja keittele silloin tällöin sekoittaen, kunnes perunat alkaa esitellä pieniä pehmenemisen merkkejä. Kantsii sekoitella ja tsekata, että mitään ei jää kiinni kattilan pohjaan – maito voi olla aika arvaamaton ruuanlaittokaveri. Keittelyn loppuvaiheessa lisää pieneksi hakkeloitu tuore tilli ja suolaa maun mukaan.
Laita voideltuun uunivuokaan ensin kerros peruna/palsternakka/maito/tuorejuusto -seosta. Levittele seuraavaksi kylmäsavulohet edellisten päälle. Laita lohien päälle loput peruna-/palsternakkaseoksesta.
Kypsennä koko helahoitoa noin 20 – 25 min 225 asteisessa uunissa.

Tällä ohjeella ruokaa ei tule mitenkään hurjan paljon, joten esmes meillä pakastaminen ei tullut mieleen tämän lunchlådan kanssa. Peruna ei yleensä tykkää pakkasesta, eli siksi ehkä en kyllä ehkä ihan ekaksi suosittelisi sitä, mutta en tosiaan ole testannut sitä vielä tämän ohjeen kanssa. Toisaalta muistini mukaan se perinteinen janssoni selviää kyllä ihan hyvin pakastimessa.
Lohijansson kyllä pärjää helposti hyvänä 3-4 päivää jääkappissa, joten säilytyksestä tai säilyvyydestä ei pitäisi tulla mitään ongelmaa.

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’VaasanRuispalatOhutHerkku’ title=’Päivän paras hetki’]

Arkilounas ei ole mikään vähäpätöinen asia. Kaikki, jotka ovat seuranneet Lunchlåda-postauksiani tietävät, että arvostan kovasti keskipäivän ateriahetkeä, joka pätkäisee työpäivän mukavasti kahteen osaan. Lounas on nykyään päivän pääateriani, eikä ole ollenkaan yhdentekevää, mitä lounaslaatikosta löytyy. Siksi olinkin tosi innoissani, kun pääsin testailemaan uutta Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leipää Indiedaysin, Blogiringin ja Vaasanin kampanjassa – ja samalla kertomaan miksi mielestäni lounas, ja etenkin arkilounas, on usein päivän paras hetki.
Millainen on täydellinen lounas? Täyttävä, ravitseva, maukas tietenkin. Mielellään myös aika kevyt, että iltapäivälläkin pysyy silmät auki tietokoneen ääressä. Esteetikkona haluan, että yksinkertaisinkin ateriani on ilo silmälle. Kauniista ruuasta tulee niin paljon miellyttävämmin täysi olo kuin no, mössön näköisestä mättösafkasta. Lisäksi yksi tärkeä kriteeri itselleni on se, että lounas on helppo ottaa mukaan.

Vaasan Ruispalat Ohut Herkku täyttää kaikki toivomani kriteerit erinomaiselle lounaalle! Olen ollut kova ruisleipäfani jo ihan pienestä ja nyt täällä Tukholmassa tiedän tasan tarkkaan, missä kaupassa on paras valikoima. Kuitupitoinen, ravitseva ruis hellii ainakin meikäläisen vatsaa ja ruuansulatusta. Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leivässä on 74 % ruista leivän viljasta.
Leipälounaaseen liittyy hiukan ristiriitaisia mielikuvia. Myönnän joskus muinoin urani alkuaikoina Suomessa itsekin syyllistyneeni siihen, että skippaan koko lounastunnin ja haukkaan vain jotain nopeasti tietokoneen ääressä. No, kokemus on opettanut, että ei tuollainen stressaaminen päivän kokonaistuottavuutta kasvata – useimmiten päinvastoin. Sen sijaan pieni nautinnollinen rauhoittumisen hetki hyvän ruuan parissa, mukavien kollegojen kanssa, kesken kiireisen työpäivän lataa akut ja innostuksen niin, että virtaa riittää koko iltapäiväksi.

Rakastan hyvää ruokaa ja parhaimmillaan ateriahetki on, kun sen saa jakaa jonkun kanssa. Välillä tulee mietittyä, että kumpi oikeastaan on tärkeämpää: hyvä ruoka vai sosiaalinen vuorovaikutus. En kyllä osaa antaa tuohon mitään yksiselitteistä vastausta. Toisaalta makuelämykset, hyvä olo ja nautinto ovat olemassa, vaikka söisi yksinkin ja toisaalta taas hyvässä seurassa yksinkertaisinkin ateria voi tuntua ihan parhaimmalta.
Yksi syy siihen, miksi lounas on mielestäni päivän paras hetki, liittyy juuri tuohon. Sinkkuna elellessäni oikeastaan ainoa hetki, jolloin tiedän lähes 100 % varmasti, että saan halutessani ruokailuseuraa, on työpäivän lomassa nautittu arkilounas. Meillä on töissä vielä sellainen kulttuuri, että lounaalla ei puhuta työasioita, jollei siitä ole erikseen sovittu. Näin myös pääkoppa saa kaivatun lepohetken kaiken kiireen keskellä.
Juuri nyt Karkki asustelee parisen kuukautta kotona ennenkuin muuttaa Karlskronaan, Etelä-Ruotsiin – eli illalliseuraakin on tarjolla poikkeuksellisesti melkein joka ilta. Silti tuntuu, että lounas on edelleenkin se päivän tärkein ateria.

Leipälounaan täyttävyyteen ja herkullisuuteen vaikuttaa tietty se, mitä leivän päälle laitetaan. Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leivän happamuus on juuri sopivan mieto niin, että melkein mitkä tahansa täytteet sopivat. Tykkään puhtaista ja selkeistä mauista – ja nyt pitkän avokado-addiktoitumisen jälkeen olen palannut perusasioiden äärelle.
Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -lounasleivät saavat tällä kertaa sisuksiinsa sipauksen Bregottia (täkäläinen Oivariini), raejuustoa, pinon rucolaa, maukasta juustoa (Präst tässä tapauksessa), makoisia pikkutomaatteja maustettuna ripauksella sormisuolaa ja mustapippuria suoraan myllystä sekä basilikan lehtiä. Nam!

Parhaimmillaan arkilounaaseen voi yhdistää pienen tuulettumisen ulkona. Harva asia tuntuu niin ihanalta kuin viettää hetki auringossa ja raikkaassa ilmassa kesken työpäivän. Mitä luksusta nauttia hyvä lounas puiston penkillä kollegan kanssa niitä näitä jutellen ja fiilistellä ihan kuin olisi piknikillä!
Leipä on aivan täydellinen vaihtoehto ulkoilulounaaksi. Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leivät ovat hiukan perinteistä sitkeämpiä koostumukseltaan, mikä on erinomainen ominaisuus piknikiä ajatellen. Herkulliset leivät eivät olisi ollenkaan niin kätsy mukaan otettava, jos ne hajoaisivat käsiin matkalla suuhun – tai jo kuljetuksen aikana. Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leipien kanssa tätä ongelmaa ei ole.


Jos tuntuu, että Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leivät eivät kuullosta tutulta, olet oikeassa. Kysymyksessä on uutuus, joka on tullut kauppoihin vasta nyt elokuussa. Ainakin kaltaiseni ruisleipäfani tykkää uutukaisesta kovasti – ja Karkkikin kehui kovasti ihan spontaanisti ennenkuin edes tiesi, että tässä ollaan tekemässä makutestiä. Klikkaa lisätietoja uutuudesta täältä.

Omnomnomnom!! Hyvä ruoka, parempi mieli!
Syksyinen aurinkoinen puistohetki hyvän lounaan kanssa, mukavassa seurassa = nautintoa jokaiseen arkipäivään!

Tämän viikon arkilounasvinkki on klassikkojen klassikko: purjo-perunasosekeitto.
Tykkään syödä kasviskeittoja lounaaksi, koska niistä tulee mukavasti täyteen, mutta sillä tavalla kevyesti, että koko iltapäivä ei mene kamalassa ruokakoomassa. Samasta syystä salaatti on kiva vaihtoehto, mutta varsinkin syksyisin tekee useimmiten mieli jotain lämmintä.
Purjo-perunasosekeitto on tosiaan ihan klassikko, enkä ryhtynyt nyt kikkailemaan perusreseptin kanssa mitenkään erityisesti. Halusin kuitenkin tehdä keitosta vegaanin ja siksi käytin Oatlyn kaurakermaa tavallisen ruokakerman sijaan. Lisäksi vinkkinä, että mustapippurin kanssa ei kantsi säästellä, jos haluaa välttää vauvanruokavibat.

VEGAANI PURJO-PERUNASOSEKEITTO
(4 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• noin 1 kg perunoita
• iso purjo
• 2 kasvisliemikuutiota
• 1 pkt kasvisruokakermaa
• suolaa
• mustapippuria myllystä
• tuoretta persiljaa koristeeksi

Valmistus:

• Pese (tai kuori) ja pilko perunat. Itse olen edelleen siinä uskossa, että perunan kaikki vitamiinit on heti kuoren alla, joten välttelen kuorimista, jos se vain on mahdollista.
• Halkaise purjo, huuhtele ja paloittele pienemmäksi.
• Laita kasvikset isoon kattilaan ja kaada päälle kiehuvaa vettä niin, että ne peittyvät. Murustele päälle kasvisliemikuutiot. Anna kiehua niin, että perunat ovat pehmeitä. Muusaa sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
• Lisää kasvisruokakerma ja kiehauta nopeasti.
• Silppua päälle tuoretta persiljaa.

Purjo-perunasosekeitto on yksi lemppareistani ja sitä tulee tehtyä keittovuodenaikana (eli kesää lukuunottamatta aina) vähintään kerran kuussa. Sen lisäksi, että se on tosi hyvää, se on myös edullinen arkiruokalaji. Erittäin positiivista silloin, kun tuntuu, että seuraavaan palkkapäivään on vähän turhan pitkä aika.
Oikeastaan ainoa miinuspuoli tuossa on se, että se ei oikein sovi pakastettavaksi. Niinkuin olen täällä jo useaan kertaan kertonutkin, olen varsin rabiaatti varastoimaan lounasannoksia pakastimeen. Peruna ei kuitenkaan oikein tykkää jäätymisestä ja purjo-perunasosekeitto menee vähän tylsän hiutaleiseksi pakkasessa. Hyvältä se toki silti maistuu, mutta samettinen koostumus on mielestäni osa nautintoa.

Bonuksena vielä opiskelijavinkki: Peetun budjettiversio keitosta on muuten sama kuin tässä, mutta ilman ruokakermaa. Tulee kuulemma oikein hyvää silti. Ja sauvasekoitinkin on neidon mukaan ihan tarpeeton, kunhan vain pilkkoo purjosipulin aika hienoksi ja keittää soppaa niin kauan, että perunat hajoavat itsestään. Sitten vain sekoitus kauhalla ja opiskelijaversio vegaanista purjo-perunasosekeitosta on valmis!

Tämän viikon lunchlåda-vinkki ei olekaan mikään varsinainen resepti tai ruokaohje. Nyt puhutaan oivalluksesta, jonka tein viime viikonloppuna. Instagramia ja Pinterestiä kansoittavat kuvat sievästi kerroksittain asetelluista salaateista lasipurkeissa ei olekaan vain visuaalinen jippo, vaan hommassa on ihan selkeä juju.
Kaikki, jotka ovat joskus yrittäneet säilöä valmiiksi tehtyä salaattia seuraavaan päivään tietävät, että homma on käytännöllisesti katsoen tuhoon tuomittu. Edes se Tupperin hieno muoviritilä salaattikulhon pohjalla ei estä, etteikö rehut vettyisi aika surkean näköisiksi jo yhden yön aikana. Salaatti on kuitenkin aivan ihana vaihtoehto lounasruuaksi – kevyt, mutta täyttävä – joten kuljetusprobleemi on tosiasia.
Mikäli haluaa välttää fancyjen kahviloiden ylihinnoitellut lounassalaatit, on tähän asti käytännöllisesti katsoen vaihtoehtona ollut vain se, että ottaa mukaansa salaattiainekset ja pilkkoo kasvikset vasta juuri ennen lounasta. Ei mikään mahdoton ajatus sekään, mutta itse en tykkää kovasti väsäillä enää toimistolla. Lounashuoneessamme käy muutenkin puolen päivän aikaan sellainen kuhina, että hyvä, kun löytää työpöydältä vapaata tilaa lautastaan varten.

Instagramin huippukauniita ruokakuvia selaillessani poletit alkoivat putoilla paikoilleen. Kerrossalaattihan on kertakaikkiaan nerokas keksintö!
Eli näin se menee: purkin pohjalle laitetaan ensin salaatinkastike, seuraavaksi sen päälle asiat, jotka mielellään saavat maustua kastikkeessa (kana, kala, tofu, pavut etc.). Proteiinipitoisen suojakerroksen jälkeen kantsii laittaa vähän vähemmän herkät ainekset, kuten feta, halloumi, pasta, bulguri, sen päälle vähemmän herkät kasvikset (porkkana, kurkku, tomaatti etc..) ja lopuksi purkki täytetään sekalaisilla salaatinlehdillä.
Näin salaatti pysyy freesinä ja rapsakkana, vaikka sen tekisikin jo edellisenä iltana valmiiksi jääkaappiin odottamaan.
Eikä siinä vielä kaikki! Kun salaatin sitten lopulta kumoaa lautaselle, on kaikki ainekset oikeassa järjestyksessä: kastike päällimäisenä ja vihreä peti alimmaisena. Nerokasta!
 

 

Tiesittekö, että kurpitsansiemenet on yksi parhaimmista proteiininlähteistä? Niissä on peräti 33 grammaa proteiinia/100 g, kun esimerkiksi tofussa on 17 grammaa ja soijapavuissakin “vain” 13 g/100 g. Rucolapesto on siis sekä aivan tajuttoman herkullista että myös ravintoarvoiltaan erinomaista.
Tykkäsin aikoinaan aivan hulluna perinteisestä, pinjansiemenistä ja basilikasta tehdystä pestosta. Meillä saatettiin syödä parikin kertaa viikossa pestopastaa, kun lapsetkin siitä tykkäsivät ja se oli helppoa ja nopeaa valmistaa. Taisin silloin syödä överit pestoa, varsinkin sitä noin about ainoaa kaupan valmisversiota, missä ei oltu käytetty pähkinää.
Vuosikausiin en voinut ajatellakaan koko ruokalajia, kunnes kesällä Peetu päätti pelastaa hiukan jo nuukahtaneen rucolapussinpuolikkaan ja teki tätä ihanaa uutta versiota pestosta. Nyt olen takaisin samassa addiktiossa ja vihreä herkku päätyy pastan lisäksi leivän päälle ja kaikkialle muuallekin, mihin vain mahdollista. (Vinkki: pieni nokare salaatin kyljessä maistuu tosi mahtavalta!)
Tämän viikon lunchlådaan pakataan siis raikas ja päivitetty versio pestopasta-klassikosta, kurpitsasiemenistä tehty rucolapestopasta.

RUCOLAPESTO KURPITSANSIEMENISTÄ
Ainekset:

• 1 pussi tai 1/2 isoa pussia rucolaa
• 1 dl raastettua parmesaania
• 1 dl kurpitsansiemeniä
• 1 dl hyvää oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• suolaa

Valmistus:

• Paahda kurpitsansiemenet kuivalla teflonpannulla. Siemenet palaa tosi helposti, joten hommaa kantsii vahtia silmä kovana ja sekoitella melkein koko ajan. Peetun vinkki: kun pannun lämpö tuntuu siemenkerroksen läpi käteen, voi hellan laittaa nollille. Näin paahtuminen tapahtuu hiukan hitaammin, mutta hallitummin.
• Laita rucolat, kurpitsansiemenet ja kuorittu valkosipulinkynsi (sen voi halutessaan palastella muutamaan osaan) syvään kulhoon, jossa ne on hyvä muusata sauvasekoittimella. Tehosekoitin toimii varmasti kanssa hyvin. Aloita muusaaminen ja lisää öljyä vähitellen. Kun seos alkaa olla kivan mössöä, lisää raastettu parmesaani ja tässä vaiheessa varmasti öljyäkin tarvitaan vielä lisää.
• Lisää suolaa maun mukaan. Pesto saa olla aika suolaista, sillä pasta on kuitenkin aina aika miedon makuista.

Peston kaveriksi sopii erinomaisesti tagliatelle-tyyppinen tuorepasta. Me keitettiin viime sunnuntaina kaksi tuorepastapaketillista ja siitä saatiin lounas-päivällinen kolmelle ja kaksi lounaslaatikkoa. Pestoa jäi ylitse noin puolet.
Pestopasta ei ole sellainen ruokalaji, jota voisi tehdä suuren annoksen ja laittaa pakastimeen. Sen sijaan valmis pesto säilyy kyllä jääkaapissa viikon, jopa vähän ylikin ja sitä voi tosiaan käyttää niin levitteenä kuin lisukkeena melkein minkä tahansa ruuan kanssa.

Hyvä ruoka, parempi mieli – eikös se niin mene!