Vähän toisenlaista asukuvaa tänään. (Kuvissa ei tosin näy juuri lainkaan paljasta pintaa, joten sinä, joka tulit blogiin googlen ja lupaavan otsikon houkuttelemana, voit ihan rauhassa jatkaa eteenpäin muille sivustoille…).

Vietin eilen ihanan perjantai-illan täkäläisten Suomi-kavereitteni kanssa. Suuntasimme suoraan työpäivän jälkeen hiukan Tukholman pohjoispuolelle Vaxholmiin. Reippailimme hetken kauniissa, kirpeässä syysillassa ja sitten suuntasimme yhden ystävän luokse saunomaan ja illalliselle.

Omg. Olisi varmaan korkea aika päivittää ulkoiluasusteet… Haha! Vaikka ihan hyvinhän sitä hiukan ikääntyneissäkin releissä saa reippailtua. Ei kai sitä ihan aina tarvitse tyylipisteitä keräillä?

Suomitytöt hämärtyvässä syysillassa. Jännä juttu, miten tuntuu, että keltaiset lehdet melkein kuin valaisevat juuri ennen pimeyden laskeutumista.

Lenkin jälkeen odotti lämmin sauna. Aivan mielettömän ihanaa!

Suomessa asuessani en ollut mikään kovin ahkera saunoja – etenkään ystäväpiirin himosaunojiin verrattuna, jotka lämmittivät saunan monta kertaa viikossa. Nyt, kun saunaan pääseminen ei enää ole mikään itsestäänselvyys, olen oppinut todella arvostamaan niitä hetkiä, kun pääsen lämmittelemään kunnon löylyihin.

Välillä käytiin vilvoittelemassa ulkona. Yöllä taisi olla jo aste, pari pakkasta. Ja ihan mielettömän upea täysikuu.

Minttu ulvoo kuuta… 🙂

Saunomisen yhteydessä testailimme Lumenelta saamiani “Artic Spa” sarjan vartalonhoitotuotteita. Tuotteissa on käytetty tupasvillan kukinnosta saatavaa uutetta. Tiedotteen mukaan tupasvillan sokerit kosteuttavat ihoa ja antioksidantit suojaavat, mineraalit puolestaan ravitsevat ja edistävät ihon hyvinvointia.

Miedon tuoksuiset ja kermaisen täyteläiset tuotteet saivat osakseen hyväksyviä kommentteja. Itse tykästyin varsinkin kuivalle iholleni hyvin sopivaan, runsaaseen, mutta silti melko nopeasti imeytyvään vartalovoihin.

Saunan jälkeen nautimme herkullista, samana päivänä poimituista kanttarelleista tehtyä kanttarellilasagnea ja juoruilimme pitkälle yli puolenyön.

Ulkoilu, saunominen ja hyvien ystävien seura = parhautta parhaimmillaan!

Montakohan tuntia sitä pitäisi joka yö nukkua, että heräisi aamulla virkeänä töihin?

Tänään aamulla taisin tehdä oman enkkani: sain nostettua pään tyynystä tasan 54 minuuttia sen jälkeen, kun herätyskello soi ensimmäisen kerran. Koko viime viikon ja tämän alkuviikon olen ollut myöhässä toimistolla. Tai onhan meillä liukuva työaika, että sinänsä en ole ollut varsinaisesti oikeasti myöhässä, mutta kun tyyliini kuuluu olla ajoissa. Inhoan olla yksi niistä, jotka kapuilevat vasta ysin pintaan konttorin rappusia.

Yritän mennä ajoissa nukkumaan. Olen saanut aika hyvin kuriin kakaramaisen tapani vetkutella iltapesulle menoa, josta kirjoitin edellisessä unipostauksessani. Siitä huolimatta olen aamulla herätyskellon soidessa – tai siis paremminkin ryhtyessä sirkuttamaan (olenhan onnellinen Wake Up Light -herätyslaitteen omistaja!) edelleen aivan dead ja torkutusminuutteja kertyy joka aamu vartista melkein tuntiin.

Olen lukenut erinäisiä tutkimuksia ja tilastoja, joiden mukaan terveen aikuisen pitäisi pärjätä mainiosti noin kuuden tunnin yöunilla. Voiko tuo pitää paikkansa? Itse tsemppailen työviikot 7 – 7,5 tunnin unilla ja viikonloppuisin menee kevyesti vielä tunti, puolitoista tuohon päälle. Tiedän, että jotkut puhuvat myös sellaisesta kummallisesta ilmiöstä kuin liika nukkuminen. Eli että tulee outo ja huono olo siksi, että yöunet venähtävät liian pitkiksi.

Jotenkin kuitenkin vaikea uskoa, että olisin kroonisesti (arki)aamuisin aivan vetämättömissä siitä syystä, että nukun liikaa. Vai?

Unen puutteen sanotaan aiheuttavan mm. korkeaa verenpainetta, lihavuutta ja pahentavan stressin oireita. Pitkittynyt stressi puolestaan aiheuttaa vuorenvarmasti kaikkea mahdollista pahaa kuivista kynsinauhoista syöpään. Tämä siis sen lisäksi, että liian vähäinen unensaanti piirtää mustat rinkulat pussiksi pöhöttyneiden silmien alle ja rypistää ihon.

Riittävä uni

1. pitää sydän- ja verisuonitaudit loitolla
2. vähentää stessiä
3. vähentää tulehdusperäisiä sairauksia
4. parantaa muistia
5. auttaa painonhallinnassa
6. edistää solujen uudistumista (paremmin kuin mitkään super-anti-ageing-seerumit)
7. helpottaa ongelmanratkaisua
8. aiheuttaa tehokkaasti aurinkoisen mielentilan ylläpitoa

(lähteenä ehdottoman tieteellisesti luotettava jokapaikanmeisseli  elikkä google)

Mutta jos kerran aamulla ei pääse mitenkään ylös sängystä, vaikka takana on juuri reilut seitsemän tunnin yöunet, eikä esmes viikonlopulta ole painolastina liian lyhyeksi jääneitä öitä tai muutakaan riekkumista, niin eikö se ole silloin sen merkki, että on saanut liian vähän unta? Vai mistä sen tietää, koska on nukkunut tarpeeksi?

Tämä on nyt niin keskeinen kysymys, että koko henkilökohtainen Onnellisuutta metsästämässä -projektini jumittaa, ennenkuin saan jotain selvyyttä asiaan. Muuten olen mielestäni ihan kunnossa – siis en missään maraton-kunnossa, mutta en mitenkään flunssainen tai sairas tms. Vitamiinejakin syön, eikä tämän kesän jälkeen voi todellakaan valittaa, että ei olisi saanut tankattua tarpeeksi aurinkoa. Onko nyt siis vain niin, että olen taantunut muutenkin kuin kynsilakkamakuni suhteen alakouluikäisen tasolle ja päivittäinen unentarpeeni huitelee siinä yhdeksän tunnin tietämillä?

Ja jos näin on, mistä hiivatista nipistän tarvittavat tunnit?

Kuvat Pinterestistä, eli täältä, täältä ja täältä

Tämän tiistain Onnellisuutta metsästämässä -pohdintoihin inspiroi facebookista bongaamani video. Filmi on käsittääkseni alunperin tehty mainokseksi, mutta suosittelen silti lämpimästi katsomaan sen. Siinä on inhimillisyyttä, lämpöä, kohtaloita ja koskettavaa opetusta enemmän kuin liudassa Hollywood-elokuvia yhteensä.

Hyvä palaa takaisin. Aina.

Joskus käy niin, että työpäivän, jumpan, illallisen ja muiden välttämättömien säätöjen jälkeen sitä avaa tietokoneensa, klikkaa pahaa-aavistamattomasti jollekin sivustolle ja seuraavan kerran, kun vilkasee kelloa, onkin pari tuntia hävinnyt jonnekin. Tänään kävi niin.

Piti vain ihan äkkiä vilkaista mitä interwebsissä tapahtuu. Tehdä sellainen tiluksien tarkastuskierros – tiedättehän – facebook, meili, blogikommentit, facebook, lemppariblogien uudet päivitykset, facebbook, ja sitten työstää valmiiksi työn alla oleva kiva silmälasipostaus. Jossain prosessin vaiheessa satuin kuitenkin klikkaamaan itseni tumblr-sivustolle Des Hommes et des Chatons. Arvaahan sen kuinka siinä kävi. Ainoa keino, millä sain riistettyä itseni pois kisujen ja miehien kuvia pläräämästä, oli postauksen tekeminen aiheesta tänne teidänkin iloksenne!

Kaikki kuvat siis täältä ja ei, en t o d e l l a k a a n osaa sanoa, mikä näistä olisi eniten lemppari! Miau!

Onnellisuutta metsästämässä -juttusarjassa olen tolkuttanut ilon ja hauskuuden tärkeydestä. Siitä, että pitää olla kivaa – muuten mistään ei tule pidemmän päälle mitään.

Ihan sattumalta törmäsin täällä Tukholmassa muutama vuosi tehtyyn testiin. Odenplanin vilkkaan T-bana-aseman portaat muutettiin pianon koskettimiksi ja vips – yhtäkkiä ihmiset jättivät liukuportaat väliin. Niin paljon hauskempaa oli plinksutella pianoportailla!

Peräti 66 % enemmän ihmisiä valitsi pianoportaat ja sen lisäksi videosta näkyy selvästi, että kaikilla on myös paljon hauskempaa.

Mun mielestäni testi on äärimmäisen hyvä ja simppeli esimerkki siitä, että ollaan ihan oikeilla jäljillä, kun metsästetään lisää onnea ja iloa elämään. Se ei ole keneltäkään pois – päinvastoin – aito ilo heijastuu ja tarttuu muihinkin.

Kuva: thefuntheory.com