Terkkuja aurinkoisen kauniista, reilun kymmenen asteen lämmössä köllöttelevästä Tukholmasta! Ajattelin tulla varoittamaan, että jos bloggari vaikuttaa tässä lähiaikoina aavistuksen takakireältä syynä ei ehkä ole pelkästään kesäaikaan siirtymisestä johtuva tuntia aikaisempi herätys tai edes siite- ja katupölyn aiheuttama jatkuva silmien kutina ja aivastusolo.
Aloitin perjantaina kymmenen päivän mittaisen detox-kuurin. Avukseni sain Yves Rocherilta Défiligne-juoman, jonka pitäisi edistää neste- ja rasva-aineenvaihduntaa. Lisäksi yritän syödä kuurin ajan mahdollisimman puhtaasti, välttää prosessoituja ruoka-aineita, sokeria, eläinrasvoja ja alkoholia. Mistään kokonaispaastosta ei tosiaankaan ole kysymys, joten ei tämän nyt luulisi niin kovin hermoille käyvän. Etenkin, kun tein sellaisen päätöksen, että kahvista ei tarvitse luopua.
Detox-kuurini on osa Indiedaysin ja Yves Rocherin kampanjaa (eli juoman olen siis saanut testiin kampanjaa varten). Varsinaiset tulokset raportoin ensi sunnuntaina, kun kymmenen päivää on tullut täyteen. Siihen asti edistymistä voi seurata Instagramista. Minttu löytyy salaperäisellä koodinimellä minnapaakkulainen.

Täällä on ollut aavistuksenomaiset “ei-tää-tästä” -fiilikset. Olen yrittänyt kiskoa vastustuskykyä vahvistavia vihersmoothieita aivan yhtenään ja väliajat pureskella tuoretta inkivääriä sen kuin kerkiän. Silti viime viikko meni niskan päälle yrittävää flunssaa pakoillessa. Lauantaina olin jo antaa täysin periksi, mutta sitten päätin, että nyt otetaan ne kaikkein tehokkaimmat aseet käyttöön.
Suomalainen super-food, mustikka, on vähän jäänyt kaikkien fancymmän kuulloisten ruoka-aineiden varjoon. On kuitenkin erittäin vaikeaa löytää mitään hedelmää, vihannesta tai marjaa, joka olisi pakattu yhtä täyteen antioksidantteja, vitamiineja ja kaikenlaisia vatsaa, ihoa ja sielua hoitavia ainesosia kuin juuri mustikka.
Viimeinen aseeni uhkaavaa flunssaa vastaan sisältää siis aimo annoksen mustikkaa, uskollista rauta-annosta baby-pinaattia, desinfioivaa ja migreeniä karkoittavaa basilikaa, raikasta kurkkua ja vatsan hyvinvointia edistäviä pellavansiemeniä.

Kisuakin kiinnostaa…
MINTUN MUSTIKKAVIHERSMOOTHIE
ainekset:

• 1/2 ruukkua ekologista basilikaa
• reilu kourallinen ekologista baby-pinaattia
• noin 20 cm pätkä kurkkua (eko-)
• reilu ruokalusikallinen pellavansiemeniä
• 1 1/2 dl jäisiä mustikoita (eko- nämäkin)

Huuhtele kurkku, pinaatit ja basilika. Laita kaikki ainekset blenderiin (nynnyt, kuten minä, voi pilkkoa kurkkua vähän ensin) ja huruttele tasaiseksi.

 
Smoothien maku on mieto, hellämielinen ja virkistävä. Jos on ihan pakko, kokonaisuutta voi kirpakoittaa vähän sitruunan mehulla, mutta silloin harmoninen vatsaa ja fiilistä tasapainottava kokonaisuus kyllä kärsii aika paljon.
Ja tiedättekö mitä!? Kävi niin, että vaikka lauantaina olin jo ihan valmis vaipumaan kuumekoomaan, sunnuntai meni jo ihan mukavasti ja tänään olen ollut lähestulkoon timangikunnossa. Jumpan jätin varmuuden vuoksi väliin, mutta orastava flunssa taisi karata takaovesta muualle. Kiitos kuuluu ainakin osittain vihersmoothiesarjatulitukselle!

Lähes koko viime viikko meni muotiviikkohulinoissa; lauantaina korkkasin laskettelukauden muutaman tunnin lumilautailusessiolla lähimäessä. Tänään heräsin kaktus kurkussa.
Sinänsä ei mikään ihme. Niinkuin taisin vähän jo mainitakin, koko muotiviikon ajan täällä oli aivan karsean jäätävän tuulinen keli, vaikka pakkasta sinänsä ei tainnut minään päivänä olla yli neljän asteen. Jonotteluhommissa oli vuorotellen aivan järkyttävän kylmä ja välillä hiki valui pitkin selkärankaa. Onnittelin itseäni perjantaina, kun totesin, että selvisin koettelemuksesta vilustumatta.
No entäs se lumilautailu sitten? Lauantaina olikin jo ehtinyt tulla pari astetta lämmintä – rinteet (kaikki kaksi haha!) olivat silti aivan erinomaisessa kunnossa. Yritin pukeutua riittävän kevyesti, mutta järkyttävä hikihän siinä silti tuli. Kostea suojalumi kasteli lautailuhousujen persmukset heti ensimmäisen ylösnousun jälkeisellä jalkojenlepuutus- ja siteidenkiinnityspaussilla. Eli taas mentiin puoliksi kuumissaan ja puoliksi viluissaan.
Ensinnäkin olen sitä mieltä, että kaikkien lautaluhousujen takapuolikappaleet pitäisi ehdottomasti valmistaa vain täysin vedenpitävästä materiaalista. Toisekseen olen sitä mieltä, että vilustumiselle täällä ei annetta periksi, vaan orastava kaktus karkoitetaan vastustuskykyä boostaavalla vihersmoothiella.

Persilja sisältää runsaasti rautaa, C- ja A-vitamiinia, tummanvihreä salaatti (tässä romaine (?) ja lollo rosso) vahvistaa immuunipuolustukseen osallistuvien solujen toimintaa ihossa ja suolistossa sekä ehkäisee tulehduksia, tuore inkivääri on ihan kaikkein paras yleislääke melkein mihin vaivaan tahansa (se on perinteisesti mm. kiinalaisen lääketieteen monitaituri) appelsiini ja sitruuna tuovat makunsa lisäksi vielä oman ekstra-boostin C-vitamiinia kokonaisuuteen.
Jos ei näillä lähde visiitille pyrkivä vilustuminen takaisin karkuteille, niin ei sitten millään!

VASTUSTUSKYKY-SMOOTHIE (yksi iso lasillinen)
ainekset (käytä mieluiten ekologisesti kasvatettuja raaka-aineita!):

• muutama lehti romaine-salaattia
• muutama lehti lollo rosso -salaattia
• puoli ruukkua persiljaa
• 1 appelsiini
• 1/2 ison sitruunan mehu
• reilu palanen tuoretta inkivääriä
• noin desin verran kylmää vettä

Huuhtele salaatit & persilja. Kuori ja pilko appelsiini. Purista puolikkaan sitruunan mehu. Kuori ja pilko inkivääri. Laita kaikki ainekset blenderiin ja lisää reilu loraus vettä. Huruttele smoothie tasaiseksi ja nauti hitaasti “pureskellen”.

 
Maultaan Vastustuskyky-smoothie on varsin pirtsakka – etenkin, jos inkivääriä on sopivasti, eli reilusti. Vaikka vielä ei ole edes nenä tukossa eikä muutakaan vakavampaa oiretta kuin epämääräinen “ei-kai-vaan-flunssa-ole-tulossa” -blues ja pientä karheutta kurkussa, on olo välittömästi smoothien nauttimisen jälkeen selkeästi energisempi ja reippaampi.
Mikään lääke ei tietenkään auta niin nopeasti, mutta kunnon vastustuskyky-boosterin teho tuntuu myös korvien välissä. Eikä ikinä pidä aliarvioida kunnon lume-vaikutuksen tehoa!

Vaikka uuden vuoden lupauksiini ei kuulunutkaan mitään erityistä ruokaremonttia, Beach2014 -projektia tai mitä-näitä-nyt-on, on ihana aloittaa vuosi kevyesti ja terveellisesti. Helppo ja herkullinen tapa saada sisuksiinsa hillitön määrä vitamiineja, mineraaleja, antioksidantteja ja puhdistaa kroppaa, on huristella maukas vihersmoothie ja nauttia se aamiaiseksi tyhjään vatsaan tai kunnon tehoboostina välipalaksi milloin vain.
Vihersmoothiessa kannattaa käyttää mieluiten ekologisia raaka-aineita puhdistusefektin maksimoimiseksi. Tummanvihreä salaatti ja tuore baby-pinaatti ovat terveysvaikutuksiltaan loistavia peruspohjia. Mukaan voi surrutella melkein mitä vaan. Marjoissa on ihan valtavasti antioksidantteja, sitrushedelmät antavat mukavasti terävyyttä, banaanissa on tarpeellista magnesiumia. Tosi hard coret voi laittaa smoothieen myös nestettä poistavaa selleriä.
Mintun vihersmoothien talviversiossa on kelpo kimpale inkivääriä tuomassa ihanaa makua ja ennaltaehkäisevänä flunssalääkkeenä. Basilikaa on myös käytetty aikoinaan hoitamaan vilustumisoireita ja lisäksi se hoitaa vatsaa ja auttaa jopa iho-ongelmiin, joten sitä laitoin mukaan myös aimo nipun.

MINTUN VOIMASMOOTHIE

• 1 pussillinen baby-pinaattia (eko-)
• 1/2 ruukkua basilikaa
• 1 makea appelsiini
• 1 banaani
• reiluhko pala tuoretta inkivääriä
• desin verran vettä

Laita ainekset blenderiin ja surauta tasaiseksi. Inkivääriä kannattaa pilkkoa vähän etukäteen varmuuden vuoksi. Osan vedestä voi korvata muutamalla jääpalalla niin smoothiesta tulee ihanan viileä. Näillä aineilla smoothiesta tulee aika lempeän makuinen (riippuu tietty inkiväärin määrästä) ja terävämpää makua himoitsevan kannattaa puristaa sekaan puolikkaan sitruunan mehu. Tällä ohjeella valmistuu kaksi reilun kokoista lasillista vihersmoothieta.

Parhaimman terveysvaikutuksen saa, kun smoothien nauttii rauhallisesti “pureskellen”. Silloin syljeneritys kiihtyy ja entsyymit edistävät vatsan toimintaa. En tiedä johtuuko smoothien ihanasta vihreästä väristä vai mistä, mutta olo on aivan välittömästi energisempi ja freesimpi.
Ai että, kun joku vielä jaksaisi herätä arkiaamuisin sen verran aikaisemmin, että saisi energiasmoothien joka aamu, eikä vain viikonloppuisin.

Kai te olette kaikki kuulleet, että elämää ja etenkin työuraa tulisi suunnitella? Ilman tavoitteellisuutta ja selkeitä päämääriä sitä vain ajautuu ajelehtimaan sinne tänne – ja riski, että koko elämä hukkuu johonkin haahuiluun, kasvaa olennaisesti.

Meillä on aina puhuttu paljon elämänvalinnoista ja siitä, minne kukin haluaisi olla menossa. Ja khyyllä kai sieltä jonkin pläänin tapainen saattaa hahmottua Mintullakin – ainakin sitten jälkikäteen. Täytyy kyllä tunnustaa, että välillä poden melkoisen huonoa omatuntoa siitä, että olen tällainen tuuliviirihippi. En mitenkään vailla suunnitelmia, mutta niiden toteutumisprosentti on kyllä ihan hävettävän alhainen. Ei niin, että se itseäni mitenkään häiritsisi – päinvastoin – kivaa on ollut, ainakin pääosin, tässä elämän vuoristoradassa, mutta aika surkea esimerkki taidan kyllä olla…

Joillekin elämän suunnitteleminen ja selkeä tavoitteellisuus tuntuu toimivan mainiosti. Ehkä teen jotain väärin? Nyt juuri äkkiseltään en kykene muistamaan ainoatakaan merkittävää asiaa (opintojen lisäksi) elämässäni, joka olisi toteutunut tai johon olisin päätynyt tavoitteen asettamisen jälkeen. No okei, opinnot – ne kaikki kolme lukion jälkeen läpikäymääni – ovat toki olleet tärkeitä juttuja ja niihin en ole vain ajautunut, vaan oikeasti kieli vyön alla ensin hakenut ja sitten tehnyt hikipäässä duunia, että olisin valmistunut.

Osaan kyllä pienemmissä asioissa ajatella tavoitteellisesti ja edetäkin mitenkuten suunnitelmallisesti. Jotenkin kuitenkin big picture on vaikeampi hahmottaa. Olisi jotenkin hienoa, että olisi vaikka sellainen haave, että haluaisi surffiopeksi tropiikkiin tai keramiikkamummoksi Gotlantiin tai perustaa luomutilan tai omistaa elämänsä huono-osaisten lasten auttamiselle. Ja sitten tekisi kaikkensa, että pääsisi kohti tuota tavoitetta. Olo tuntuu aika mitättömältä, kun suurin haave on se, että vois tässä mukavasti elellä ja ehkä keväämmällä käydä Karkin ja Peetun kanssa jossain reissussa.

Tuntuu, että kaikilla fiksuilla ihmisillä on joku agenda, mitä he haluavat elämässään saavuttaa. Haluan olla fiksu ihminen, mutta mission löytäminen vaikuttaa haasteelliselta. En mitenkään (välttämättä) haluaa muuttaa maailmaa, jäädä historiankirjoihin tai edes kirjoittaa sitä kuolematonta romaania, mutta jotenkin tuntuu, että ihan oikeasti pitäisi lopettaa “päätyminen” asiasta ja elämänvaiheesta toiseen ja oikeasti tehdä asialle jotain.

Vai onko se täysin mahdotonta?

Kuva: Doghousediaries