Kauan kauan odotettu kampaaja oli vihdoin tänään! Ah onnea!!

Päätin siirtyä astetta blondimmaksi ja tavallisen, suht neutraalin, tyvivärin lisäksi koko helahoito raidoitettiin hillityn vaaleilla nougatin värisillä raidoilla. Pituudesta pätkäistiin myös toiveitteni mukaisesti lähemmäs kymmenen senttiä. Jotenkin alkoi tuntua, että sellainen pitkä reuhka on vaan… just niin, reuhka. Joku välähdys kävi päässä siellä kampaajalla leikkuvaiheessa, kun yhtäkkiä tajusinkin haluavani taas otsiksen. No, kasvaahan tuo… Eiks kasvakin??

Ekat kuvat muuten, jotka otin sikahienolla Nikonilla (automaattiasetukset. Heh heh;D). En ihan tajunnut, miten sen ajastuslaukaisimen saisi pysymään päällä niin, että sitä ei joka kuvan jälkeen tarvitsisi uudelleen hakea valikosta (okei, mä voin vilkaista sitä manuaalia!!). Ja ilmeisesti järkkärit ei “osaa” tarkentaa ajastimella pelkkään valkoiseen seinään? Itselaukaisin kieltäytyi itsepäisesti menemästä päälle paitsi, jos laitoin kuvauskohtaan tuolin tarkennusavuksi. Ei siinä mitään, sainpahan pienen iltajumpan samalla, kun otin hiuskuvia…

Uus tukka pääsee tänään ulkoilemaan Mosebackenille ja jorailemaan Magnus Carlssonin & Moon Ray Quintetin tahdissa. <3 (mitähän ihmettä sitä laittaisi päällensä??)

Mutta mitä tykkäätte – onks kiva tukka? Onko otsis ihan juntti? Onko blondeilla oikeesti hauskempaa??

Kuontalo keveni eilen kampaajalla lähes 15 cm! Olo on todella kevyt, vaikka varsinaisesti lyhyistä hiuksista ei edelleenkään voida puhua…

Varsinkin kokonaispituus lyheni huomattavasti. Hiuksia myös kerrostettiin enemmän kuin aikaisemmin. Halusin vähän ilmavamman ilmeen – ja jos totta puhutaan, latvat olivat jo sen verran kuluneet ja kuivat, että ne olisi ollut pakko leikata joka tapauksessa.

Otsistakin trimmattiin hiukan. Mietin hetken, josko pätkäisisin ihan kunnon otsatukan, mutta päädyin kuitenkin rispattuun versioon.

Vähän jännää, miten saan karvat ojennukseen perjantaina… Omat hiustenlaittotaitoni ovat totaalisen olemattomat ja tosiaan onnistuin säätämään perjantain aamupäivän täyteen kaikkea hässäkkää. Hyvä, että kerkiän hypätä juhlavetimiin, saatika sitten että ehtisin väsätä jotain glamouria kampausta!

Kampaamoreissulla poikkesin vielä hankkimassa viimeisen silauksen juhla-asuun. Tarkoitus oli ostaa ihan tavalliset sileät sukat, mutta varmaan tämä inspiroiva postaus oli jäänyt takaraivoon, koska huomasin kiikuttavani kassalle pinon verkkosukkia.

Alesta tarttui mukaan myös parit pitsisukkikset. Olen selkeästi saanut vaikutteita blogosfääriä vaivaavasta pitsileggarikuumeesta. Jotenkin vaan pitsiset legginssit eivät oikein iske. Kauniskuvioiset pitsisukat sen sijaan kyllä.