Iltapukufiiliksissä mennään edelleen. Linnan Juhlien ja Nobel-hässäkän jälkeen alkaa tuntua vahvasti siltä, että unohdan vanhat kuviohaaveet ja yritän löytää kaverini karonkkaa varten jumalaisen kauniin juhlamekon nude-harmaa -väriskaalalta.

Silläkin uhalla, että syytetään tylsäksi, valitsen Nobeleitten parhaaksi puvuksi kruunuprinsessa Victorian elegantin valuvasta silkistä tehdyn, kulta- ja helmibrodeerauksin höystetyn luomuksen. Elie Saabin käsialaa, sanovat, ja paljonhan tuossa on tunnistettavia linjoja.

Ainakin puvun kirjaimellisesti tyrmäävän upea, avonainen selkäpuoli on hyvin eliesaabimainen.

Kyllähän sitä tuommoisessa kehtaisi keekoilla vaikka minkälaisissa juhlissa!

Nina Elh osoittaa, että upea juhlapukeutuminen ei ole iästä kiinni. Vertaus tähtitaivaaseen vaikuttaa melkein kliseeltä, mutta toisaalta – mekko on kirjaimellisesti kaunis kuin öinen tähtitaivas. 😀

Pääministerin puoliso jaksaa ilahduttaa tyylikkääntrendikkäillä erittäin varmaa tyylitajua osoittavilla pukuvalinoillaan.

Graafisesti raidallinen, himmeästi hohtavaa silkkiä oleva juhlapuku onnistuu olemaan jotenkin valloittavasti sekä dramaattinen että leikkisä. Tykkään kokonaisuudesta tosi paljon, vaikka samaan hengenvetoon tajuankin, että Mintun päällä tuo ei näyttäisi kylläkään ollenkaan samalta.

Ex-supermuotibloggari, nykyinen muotiprogramledare, tuleva äiti Ebba von Sydow valitsi myös suosikkinsa:

Täytyy myöntää, että kimono on kantajansa kanssa aivan tyrmäävän kaunis esitys. Ida Sjötedtin herkullisiin glamour-vetimiin olen ollut aina heikkona. Mutta että tuo Mona Sahlinin pinkki kukikas kolttu olisi ollut yksi Nobeleitten hienoimpia?! Älkää ny viittikkö…

H&M:n Lanvin -malliston mekko pääsi jo toistamiseen ulkoilemaan. Viime perjantain pikkujouluissa oli teemana “soul”, mutta tuumasin, että en jaksa alkaa leikkiä teemapukujuhlia, vaan hilpaisin matkaan ihan normimeiningillä. Kuvien napsimiseen jäi aikaa huikeat 4 minuuttia (miten aina voi tulla kiire…), joten laatu/taustat/ilmeet/etc on sen mukaiset…

Jep, jep – mekko on mielestäni tosi kiva, mutta miksiköhän ilmeen pitää olla niin tyrmäävän järkyttävä?? Haha!

Vedin päälleni oikein kunnon H&M yhteistyömallisto-outfitin. Palasia Lanvinin lisäksi sekä Jimmy Choo että Sonia Rykiel -mallistoista. Vielä olisin voinut laittaa alle Roberto Cavallin alusvaatteet, mutta hokasin sen vasta, kun piti jo kirjaimellisesti juosta…

• mekko, H&M
• rannekoru, H&M
• sandaalit, H&M
• sukkikset, H&M
• laukku, Boss
• kynsilakka, OPI “Midnight in Moscow”

Päivän soundtrack:

Pari meno-/shoppailuvinkkiä siltä varalta, että Tukholma alkaa tuntua tylsältä ja ennalta arvattavalta…

Viikonloppuputiikki Below tarjoaa tällä kertaa aivan mielettömän huokuttelevaa kampetta. Skandinaavisen muodin spesialisti Aplace myy loppuvarastonsa Belowssa. Tarjolla mm.  Minimarket, The Local Firm, Burfitt, Rodebjer, Raf Simons ja Julian Red… Not bad. Not bad at all!

Below löytyy torstaista lauantaihin täältä: Bråvallagatan 2 – huom, maksuksi käy vain käteinen!

Stureplanhenkisen preppymuodin ystävien kandee suunnata alkuviikosta askeleensa Östermalmin ytimeen. Lyle & Scott houkuttelee ystikseensä lupaamalla erittäin edullisia hintoja. Ja täytyy kyllä tunnustaa, että merkin tajuttoman ihanat ja laadukkaat materiaalit saavat kyllä brats-kriittisenkin materiaalinörtin hyrräämään. Eli melkein täytyy käydä tuollakin katsastamassa tarjonta.

Lyle & Scott ystis löytyy ensi maanantaina ja tiistaina täältä: Grev Turegatan 30 (ravintola Undici)

Jos pelkkä shoppailu ei ole se sun juttu, voi muodin ihmeelliseen maailmaan sukeltaa muutenkin kuin kukkaronsa avulla. Tukholman yliopiston muotitieteen laitoksen avoimien luentojen sarjassa on tällä kertaa vuorossa (toivottavasti) erittäin mielenkiintoista asiaa pukeutumisen ja muodin eroista, luennoitsijana professori Drake Stutesman, otsikolla Costume Design and Fashion Design.

Aika: keskiviikko 15.12. klo 15.00 – 16.00
Paikka: Frescati, luentosali D8

Tämä viikko onkin aivan poikkeuksellisen mainiota aikaa juhlpukuinspiraatiota etsivälle. Ensin voi viihdyttää itseään arvostelemalla Linnan Juhlien virityksiä ja heti perjantaina marssii Nobel-juhlien mekkokavalkadi telkkariin.

Arvioin tämän vuoden Itsenäisyyspäiväpukuja täysin itsekkäästä näkökulmasta – sopisiko mekko itselleni – unohtaen kantajan persoonan, aseman ja mahdollisen messagen, jonka hän puvullaan haluaa ympäröivälle maailmalle viestittää. Top kolmoseen päätyi keskenään varsin erilaisia pukuja.

Lumilautailija Enni Rukajärvi saa noin ziljoona pistettä kankaan kivasta kuosista ja puvun epäsymmetrisestä leikkauksesta. Siitä huolimatta jokin siinä mättää… Erittäin kelvokas inspiraation lähde eniveis.

Assi Koivisto on ennenkin päätynyt suosikkilistoilleni. Tämänvuotinen suklaanruskea, mielenkiintoisesti kolmiulotteinen mekko sopii kantajalleen uskomattoman hyvin. Malli on varsin klassinen, mutta materiaali tuo yleisilmeeseen sopivasti mielenkiintoista särmää, joten kokonaisuus on kaikkea muuta kuin tylsä.

Jutta Urpilaisen puku (jolle kuva ei kyllä tee yhtään oikeutta) on top kolmikossa oikeastaan ennemminkin edustamassa sitä kuviollisten iltapukujen linjaa, josta pidän kovasti. Parhaimmillaan näyttävä graafinen kuviointi toimii puvussa leikkauksen tai drapeerauksen kaltaisena, korumaisena yksityiskohtana. Idea on mielestäni kiehtova…

Välillä on suorastaan harmi, että itsellä ei ole velvollisuutta hankkia komiaa pitkää juhlapukua joka vuosi.

Olen tykännyt ihan älyttömästi TopShopin Kate Moss -mallistoista. Tiedän kyllä, että a) Kate Moss ei ole muotisuunnittelija ja b) neiti Moss toimii lähinnä markkinointitehtävissä nimeään kantavalle mallistolle. En kiistä etteikö likilegendaarisen huippumallin habitus toisi tiettyä lisäviehkeyttä vetimiin, mutta jotenkin ne kuitenkin erottuvat ihan omana itsenään TopShopin yleisestä (sinänsä aika vaihtelevasta) linjasta.

Nyt noin kolmevuotinen yhteistyö on ilmeisesti tullut tiensä päähän ja vihoviimeinen Kate Moss -mallisto on shoppailtavissa ainakin verkkoputiikissa. Viimeisten putiikkivisiittien perusteella ei ainakaan täkäläisiin TopShopeihin ole tilattu kovinkaan laajasti valikoimaa.

Nettiputiikista löytyi vaikka mitä ihanaa. Jotenkin tuo klassisen ja koristeellisen, naisellisen ja rokkaavan symbioosi tuntuu kolahtavan ihan täysillä joka kerta. Aika hauska muuten, että tähän viimeiseen mallistoon on otettu mukaan aikaisempien sesonkien loppuunmyytyjä malleja. Muistan hyvin mm. yhden ruotsalaisbloggareitten suosikiksi nousseen orvokkikuvioisen pikkumekon ihkaensimmäisestä mallistosta.

Himotuimmat mallit tuntuvat myyvän nopsaan loppuun yhä edelleen. Kuten esimerkiksi kuvan silkkinen valkoinen jakku. Vaikuttaa aika täydelliseltä, mutta täydennyksien odottaminen verkkoputiikkiin taitaa olla turha toivo.

Sen sijaan silkkisifonkinen ponchomekkohässäkkä päätyisi alta aikayksikön ostoskoriin, jos en olisi jo ehtinyt ostaa pariakin mielettömän kivaa pikkuista juhlamekkoa tälle sesongille. Plussaa alusmekon häilähtelevästi kimaltelevasta paljettikoristelusta.

Pitkiä, toinen toistaan ihanampia iltapukuja on mukana ihan kiitettävä määrä. Kuvan kermanvalkoinen, pikkuisen 20-lukuhenkisesti helmillä koristeltu silkkinen upeus ei nyt ole kirjava ihan siinä merkityksessä, mitä edellisessä postauksessa peräänkuulutin. Mutta voipi olla, että jos ei Costa Ricasta löydy jotain uskomatonta luomusta, niin täältä lähtee tilaus TopShopiin. Pitää vaan toivoa, että noita on jäljellä vielä vuoden vaihteen juhlapukusesongin jälkeenkin.

Nahkashortsit on keikkunut trendilistoilla jo melkein kyllästymiseen asti. Paitsi että en ole kyllästynyt ollenkaan – päinvastoin. Hyppäsin pikkuisen myöhäisherännäisenä mukaan koko shortsivillitykseen, sellaista se joskus on. Ja nyt olis ihan pakko saada upeat tumman suklaan väriset nahkashortsit. Ihan pakko!

Ehkä tämä lähinnä pyjamassa vietetty vapaa Itsenäisyyspäivä vaikuttaa asiaan, mutta rakastuin ihan täysillä myös silkkiseen kauniisti aasiahenkisesti painettuun kimonoon. Ja en tosiaankaan käyttäisi sitä aamutakkina…

Nomutta haaveilut sikseen. Nyt menen kiskomaan päälleni Brysselistä (kiitti Tinni!!) Promodesta hankitun pitsihamosen ja alan valmistautua tukholmansuomalaisten Itsenäisyyspäiväjuhlallisuuksiin. Ratikka-ajelua, yhteislaulua, Sibeliusta ja Koskenkorvaa… Suomihenkeä, sisua sekä erinomaista Itsenäisyyspäivää myös just sulle!

Sain eilen mahtavia uutisia! Erittäin hyvä ystäväni väittelee tohtoriksi tammikuun puolivälissä!! Ainoa miinuspuoli asiassa on se, että päivämäärä on tismaleen sama kuin Indiedaysin 1 v. synttäreitten – mutta jotenkin tällaisilla tapahtumilla on taipumus kasaantua aina samoille päiville. Valinta on tottakai päivänselvä ja karonkkakelpoisen mekon metsästys on jo alkanut. Jos ei nyt ihan konkreettisesti, niin ainakin ajatuksen tasolla. Aivan mielettömän mahtavaa, että kerrankin on hyvä syy pukeutua oikeasti pitkään pukuun.

Ihan ensimmäinen ja spontaani mielikuva oli, että en haluaisi pukeutua klassisentylsään mustaan, enkä tangokuningattarien suosimiin sateenkaaren väreihin enkä etenkään “olen niin kovin kovin juhlava” -fiilistä kirkuvaan pitsiin…. Jostain käsittämättömästä syystä sain päähäni, että mekon pitäisi olla kuviollinen. Inspiraatiosurffailu ei oikein vakuuttanut päähänpiston järjellisyydestä. Kaunis kuviollinen juhlamekko taitaa olla ihan mahdoton yhtälö. Vaihtoehtoisia lookeja on silti useita:

“Rantamekko/saronki -look á la Jessica Biel” 

“Isoäidin olohuoneenverhot -look á la Eva Mendes”

“Joululahjayöpaita -look á la Diane von Furstenberg”

“Mad Max 2 goes gala -look á la Kristen Wiig”

Ihan kokonaan en ole kuitenkaan luovuttanut.

Michael Korsin hillitynkuviollinen juhlamekko on hyvin lähellä täydellisyyttä. Kepeämpi ja vähemmän pömpöösi kuin satiininhohtoiset “suuret” iltapuvut. Tykkään myös kovasti miehustan leikkauksesta.  Veikkaisin, että tuo on selän paljaaksi jättävä halterneck. Sensuelli ja seksy olematta kuitenkaan lainkaan tyrkky… Eli just sopiva akateemisiin juhlallisuuksiin!

Metsästys on siis alkanut ja vinkkejä hyvistä kohteista otetaan riemulla vastaan. Tammikuun puoliväli on pikemmin kuin pian ja puolet ajasta tulee vietettyä bikineissä, mielessä ihan muut asiat kuin pitkät juhlapuvut. Voipi olla, että tässä tulee vielä kiirus. Sen verran ajattelin kuitenkin olla realisti, että en edes suunnittele ompelevani itse “unelmieni mekkoa”. 🙂