Tällä viikolla puhutaan rahasta! Rahasta ja luksuksesta. Oikeastaan voin paljastaa koko viikon sanoman heti tähän alkuun. Tärkeintä on tehdä juuri sitä, mitä haluaa ja rakastaa tehdä – silloin raha ei ole ongelma. Ja jotta tämä onnistuisi, pitää hemmotella itseään – löytää ne omat jutut, jotka juuri minulle ovat sitä parasta luksusta.

Ihania aiheita ja lupaavalta kuullostavaa juttua, mutta tsekataan ensin, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui?

Viikonloppuna jäi taas pari päivää väliin. Lähinnä kai siksi, että päivä oli jo pitkällä, kun ylipäätään muistin koko kirjoittamisen. Muuten alkaa tuntua, että alan pikkuhiljaa sen saman jauhamisen lisäksi tehdä vähän suunnitelmia ja saada pienenpieniä ideanpoikasia. Ei nyt mitään suurta ja mullistavaa, mutta jotenkin tuntuu hyvältä silti. Ehkä se johtuu aamusivuista, ehkä siitä, tämä ihana valon ja lämmön lisääntyminen antaa muutenkin voimaa ja optimismia.

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko jo alkanut suunnitella, että viikkoon mahtuisti toisetkin treffit?

Sunnuntainen fillarireissu oli minun taiteilijatreffini. Tai oikeastaan koko projekti talven ulkona seisoneen mummopyörän kunnostuksesta siihen, että poljin pitkin Söderin rantoja auringosta nauttien. Oli tosi ihanaa ja nautin kovasti. Ja pyöräkin pysyi kasassa, joten kaikki meni oikeastaan ihan erinomaisesti.

Varsinaisia toisia taiteilijatreffejä en ole suunnitellut, mutta kylläkin yritän keskittyä paremmin siihen, että nauttisin pienistä hetkistä, joita tupsahtaa kaiken arjen keskelle. Niin helposti sitä vain stressaa seuraavaa asiaa, mikä pitäisi tehdä tai mieli ja ajatukset on vain yleisesti jossain muualla kuin juuri siinä käsillä olevassa hetkessä.

Miten viime viikko meni muuten? Havaitsitko jotain positiivista kehitystä tai onnellisia yhteensattumia, jotka veivät sinua kohti päämääräänsä.

Viikko meni ihan mukavasti. En kyllä havainnut mitään merkittävää synkronia ja täytyy tunnustaa, että unohdin aivan täysin viime viikon haasteen esittää toive tai kysymys, johon haluaa vastauksen ennen nukkumaanmenoa. Niinpä en juuri kokenut saavani vastauksiakaan. Tällä viikolla aion yrittää uudelleen. Onneksi itsensä kanssa sinuiksi tuleminen ja elämän suunnan muuttaminen toivomaansa suuntaan on prosessi, jota voi toteuttaa ihan omassa tahdissaan!

RAHA

Julia Cameron esittää kirjassa aika radikaalin näkemyksen rahaan. Hänen mukaansa se, että alkaa tehdä juuri niitä asioita, joita itse rakastaa ja haluaa tehdä, ei raha ole ongelma. Että rahan puute on pelkkä tekosyy olla tekemättä itselle tärkeitä – ja suorastaan välttämättömiä asioita.

Tavallaan allekirjoitan tuon. Ei tarvitse kuin ajatella kaikkia yrittäjiä ja taiteilijoita, jotka ovat menestyneet juuri siksi, että he suhtautuvat intohimoisesti siihen, mitä tekevät. Harva heistä kuitenkaan suhtautuu intohimoisesti rahaan. Raha on vaihdon väline – ei sinänsä hyvä tai paha.

Tämän viikon ensimmäinen – ja ehdottomasti työläin tehtävä liittyy rahaan. Tavoitteena on selvittää oma suhtautuminen rahankäyttöön ja avata hiukan sitä, mihin se kaikki oikein menee. Tehtävänä on kirjoittaa viikon ajan tilikirjaa kaikista menoista. Siis aivan kaikista. Kannattaa ehkä ostaa joku sievä pieni vihko, joka kulkee kätevästi mukana ja johon voi kirjoittaa menot sitä mukaa, kun rahaa käytetään. Vähemmän muistikirjafriikit voivat pitää tilikirjaansa vaikka kännykässä. Tärkeintä on, että kaikki menot kirjataan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun on rahaa käyttänyt. Muuten kaikki pienet menot, postimerkki sinne, kahvikuppi tänne ja vessamaksu tuonne, jäävät helposti merkkaamatta.

Tarkoitus on siis kirjata kaikki ylös pikkutarkasti ja pedantisti, mutta täysin tuomitsematta tai moralisoimatta!

Seuraava tehtävä antaa lisävalaistusta siihen, miten suhtaudut rahaan.

Täydennä seuraavat lauseet:

1. Ihmiset, joilla on rahaa ovat…
2. Raha tekee ihmisistä…
3. Minulla olisi rahaa, jos…
4. Isäni mielestä raha oli…
5. Äitini mielestä raha saisi…
6. Lapsuudenperheessäni raha aiheutti…
7. Raha on yhtäkuin…
8. Jos minulla olisi rahaa, niin…
9. Jos minulla olisi varaa, niin…
10. Jos minulla olisi vähäsen rahaa, niin…
11. Pelkään, että jos minulla olisi rahaa, niin…
12. Raha on…
13. Raha aiheuttaa…
14. Rahan omistaminen ei ole…
15. Jotta minulla olisi enemmän rahaa, minun pitäisi…
16. Silloin, kun minulla on rahaa, minä yleensä…
17. Minusta raha on…
18. Jos en olisi niin PA, niin…
19. Ihmiset ajattelevat, että raha…
20. Se, että minulla ei ole tarpeeksi rahaa, kertoo että…

 HEMMOTTELU JA LUKSUS

Toinen tämän viikon tärkeistä opetuksista on löytää juuri ne asiat, jotka juuri sinusta tuntuu ihanan ylelliseltä, hemmottelulta ja luksukselta. Ei ole itsestäänselvää, että se, mitä “virallisesti” kutsutaan luksukseksi, tuntuu siltä. Lentoemäntä ei ehkä kaipaakaan kaukomatkaa, kun hänellä on hetki vapaata, eikä lastentarhanopettaja ehkä näe mitään itua siinä, että omistaisi aikaansa kukkien prässäämiseen, kun sitä saa tehdä töissäkin jo ihan tarpeeksi.

Jos on hukassa itsensä kanssa, ei yhtäkkiä olekaan niin helppoa ajatella, mistä sitä oikeastaan nauttii. Saattaa vain ihmetellä, että miksi tämä, minkä piti olla hurjan hienoa ja mahtavaa ei tunnukaan oikeastaan yhtään miltään. Onneksi tällä viikolla on ohjelmassa muutamia tehtäviä, jotka auttavat alitajuntaa oikeille reiteille ja pikkuhiljaa voi löytää ne omat mansikkapaikkansa.

TEHTÄVÄ

Kerää viisi kaunista, hauskaa, erikoista luonnonkiveä. Valitse sellaisia, jotka jotenkin liikuttavat sinua. Laita kivet jonnekin, jossa voit ihailla niitä tai vaihtoehtoisesti voit kantaa kiviä mukanasi muistuttamassa tästä itsensä löytämisen matkasta.

Nyt ollaan siis matkalla kohti sitä tulevaisuutta, jonka toivomme ja haluamme. Muutoksen aikaan tulee tarve karsia ja muuttaa asioita elämässään. Liian suuret muutokset tuntuvat vaikeilta ja hankalilta. Siksi onkin parempi ja lempeämpi aloittaa yksinkertaisista ja konkreettisista asioista.

 TEHTÄVIÄ

Karsi vaatekaapistasi viisi vaatetta, jota et ole pitänyt pitkään aikaan. Hyvä testi siihen, mitkä vaatteet kannattaa heittää pois tai laittaa kiertoon on se, että jos vaate päällä ei tee mieli tanssahdella, sen on aika häipyä. Yritä olla mahdollisimman vähän järkevä. Mitä siitä, jos vaate on vielä hyvässä kunnossa, oli hankintahinnaltaan kallis tai se on hienon merkkinen? Jos se ei saa sinua tuntemaan oloasi kuplivan iloiseksi, et tarvitse sitä. Laita hyvät, itsellesi sopimattomat vaatteet eteenpäin – jollekin muulle ne saattavat tuottaa vaikka miten paljon iloa.

Milloin olet viimeksi tehnyt muutoksia kotonasi? Ehkä nyt olisi aika? Mieti pystyisitkö omimaan jonkun nurkan, tuolin, tyynyn, hyllyn pätkän tms. Pitää muistaa, että sisäinen taiteilija on lapsi ja lapset rakastavat kaikkea, mikä on minun.

Opettele sanomaan kyllä kaikille eteesi tupsahtaville hyville asioille. Vaaditaan ehkä vähän uskallusta ja halua heittäytyä, mutta palkintona on todennäköisesti iloisempi ja tyytyväisempi minä. Kirjoita ensi viikon aikana muistiin kaikki pienet hauskat tapahtumat ja yhteensattumat (esim. aamusivuille). Kirjoita myös, miten niihin suhtauduit. Asioiden ei tarvitse olla merkitykseltään suurensuuria. Oikeastaan tärkeitä olisi, jos huomaat suhtautuvasi eri tavalla, avoimemmin ja optimistisemmin kuin aikaisemmin.

Kirjoita aamusivuille kaikki muutokset taloudellisessa tlanteessasi. Huomaa kaikki pienet ja hulluiltakin kuullostavat ideat, jotka saattaisivat parantaa tulevaisuudennäkymiäsi. Ideoita ei tarvitse alkaa toteuttaa, riittää, kun ne merkitsee muistiin.

Hyvin mielenkiintoisia asioita pohdittavaksi ensi viikolle mielestäni. Toisaalta tuntuu, että varsinkin raha-asioita tulee kyllä pohdittua välillä vähän liikaakin, mutta ehkä näkökulman muuttaminen muuttaa myös omaa suhtautumista. Että “tilanteen hallinnan” sjaan, alkaisin miettiä enemmän tulevaisuutta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia.

Erityisesti aion keskittyä miettimään omaa käsitystäni luksuksesta. Täällä muotiblogimaailmassa luksus ja ajatukset hemmottelusta muuttuu niin kovin helposti aika materiakeskeisiksi ja stereotyyppisksi. Siis en väitä, ettenkö tulisi iloiseksi Louboutinin punapohjaisista avokkaista, mutta onko se ihan oikeasti juuri se, mitä eniten toivon?

Kaikki aikaisemmat kurssikerrat löytyvät täältä: The Artist Way

Viime viikolla jatkui tylsä, mutta ilmeisestikin äärimmäisen tarpeellinen rehab-treenaus. Vältin hyppelyä ja juoksentelua, mutta tein ahkerasti (melkein) joka päivä fysioterapeutilta saamani jumppaliikkeet.

Tuo fysioterapia on muuten aika jännä juttu. En ole aikaisemmin käynyt missään vastaavassa ja välillä tuntuu, että ovatko nämä minun reaktioni ihan sellaisia kuin pitää. Viime tiistaina oli toka aikani fysioterapiassa. Ensimmäisen kerran jälkeen muistan olleeni aivan poikki ja nukahdin päänsärkyisenä huomattavasti normaalia aikaisemmmin. Jotenkin ajattelin tuolloin, että voihan se olla jotain muutakin väsymystä – eikä välttämättä johdu fysioterapiasta..

Tiistaina fiilikset itse käynnillä oli samat.. Aika “lällyn” oloisia perusjumppaliikkeitä testailtiin ja lisäksi fyssari “venyttteli” selkääni. Tuo venyttely tuntui lähinnä lääppimiseltä – eikä totta puhuakseni mitenkään erityisen tehokkaalta. Kun lähdin kotia kohti tunsin aivan jäätävää väsymystä ja vähintään yhtä jäätävää sokerihimoa. Jalat lyijynpainavina raahauduin kotiin, tankkasin vähän hunajaa ja taistelin pysyäkseni hereillä. Yhdeksältä illalla annoin periksi ja menin nukkumaan.

Vielä keskiviikkonakin tunsin itseni täysin voimattomaksi. Aamulla en voinut uskoa, että on jo aika herätä, vaikka olin nukkunut vähintäänkin reilut yöunet. Selkä tuntui aralta ja oli pakko liikkua pehmeästi ja varovaisesti. Vasta torstaina tuo väsymys alkoi helpottaa ja tunsin taas olevani enemmän oma itseni.

Paitsi, että nyt olen enemmän kuin ihmeissäni – mitä himputtia siellä fysioterapeutilla oikein tapahtuu??

TREENIT VKO 20

Maanantai, sauvakävely 40 min lihaskunto kotona 20 min

• Peetukaan ei mennyt Corepulseen, joten teimme yhdessä reippaan power walk -kierroksen Sickla Sjön ympäri ihanassa kevätillassa. Ja painelimme menemään niin, että tuli ihan kunnolla hiki – oikein mukavaa. Paitsi että vasta puolessavälin matkaa tajusin, että olin unohtanut sauvakävelysauvat kotiin… Oh well. :DD

Keskiviikko, SATS crosstrainer 30 min, lihaskunto 30 min

• Keskiviikoksi oltiin varattu Peetun kanssa Energy, mutta en uskaltanut lähteä hyppyyttään selkääni sitäkään vähää tunnille. Vetelin crosstraineria suht matalalla sykkeellä ja tein perusteelliset lihaskuntoliikkeet sillä aikaa, kun Peetu oli tunnilla. Ihan hyvä päätös, sillä tunnilla oli ollut sijaisohjaaja, joka oli kuulemma höykyttänyt ihan kunnolla…

Sununtai, pyörälenkki 1 h 30 min

• Mielettömän ihana kesäsää (melkein 25 astetta lämmintä!) houkutteli ulkoilemaan. Pyöräilin Peetun vanhalla mummopyörällä pitkin Söderin rantoja – ja oli kyllä ihan mahtavaa! Otin tosi rauhallisesti, mutta kyllä sitä ihan hyvän hien sai pintaan, vaikka ei millään mielettömällä racing-fiiliksellä ollutkaan liikkeellä.

Tälle viikolle on nyt bookattuna pitkästä aikaa boksingia. Sitä onneksi pystyy tekemään ihan hyvin hyppyjä vältellen. Samoin keskiviikoksi ollaan varattu Energy, mutta hiukan tässä vielä harkitsen, uskallanko sinne mennä vai en…

Torstaina on seuraava visiitti fysioterapeutille. Täytyy kyllä tunnustaa, että tuon viimeviikkoisen kokemuksen jälkeen suorastaan pikkuisen jännittää mennä sinne. En mitenkään haluaisi taas olla ihan kanttuvei montaa päivää. Toisaalta, jos sillä saa taas selän kuntoon, olen kyllä valmis kestämään ihan mitä tahansa…

Joskus oikea päätyö haittaa varsin olennaisesti blogihommaan liittyviä kivoja juttuja. Niinkuin nyt esimerkiksi viime tiistaina, kun Carmex järkkäsi exklusiivisen pressitapahtuman täällä Tukholmassa. Olin etukäteen suunnitellut, että pidän pikkuisen pidemmän lounaan ja ehdin siinä välissä äkkiä singahtamaan tapaamaan Carmexin toimitusjohtajaa ja perheyritysperheen vesaa Paul Woelbingia. Mutta toisin kävi. Arki, todellisuus, kiire ja hässäkkä – nuo armoitetut ystävät, jotka onnistuvat olemaan aina paikalla silloin, kun sitä vähiten toivoo, sotkivat suunnitelmani.

No onneksi olen siinä upeassa asemassa, että innokkaita blogiassareita kyllä löytyy…

(kuva: Stefan Holm)

Peetulla oli tiistaina koulupäivä, mutta Karkilla on menossa “lukuloma” – eli kevään luennot ovat ohitse ja nyt tyttö pänttää hikipäässä lukukauden loppukokeeseen. Kirjastossa istumisen lomaan sopi hyvin piipahdus Carmexin pressitilaisuudessa ihanassa Lydmar hotellissa.

Paul Woelbing oli tosiaan ihan itse täällä paikalla ja Karkki oli tosi ihastunut, kun charmikas herra kertoili, miten hänen isoisänsä oli jo aikoinaan valmistanut hoitovoiteena rohtumia vastaan käytettyä yleisrasvaa. Ja täytyy kyllä sanoa, että jotenkin tuollaiset omakohtaiset tarinat saavat ihan uutta potkua tuotteeseen… Siis tarkoitan että kun tähän asti Carmex on ollut minulle vain semi-hypetetty trendihuulirasva (joka tosin on ollut yksi niitä harvoja huulirasvoja, joka sopii hyperallegiselle atoopikko-Peetulle…), tuntuu jo pelkästään Karkin juttujen perusteella, että tässähän on aivan päivänselvästi uusi Eight Hour Cream!

Harvoja ja valittuja… 😀 Yksi toinenkin suomalainen tukholmalaisbloggari oli paikalla. Karkki on siis tuo neito, joka seisoo oikeanpuolimmaisena.

Sinänsä aika hassu kirjoittaa tätä postausta – ja olla ihan aidosti innostunut ja vaikuttunut – sillä kaikesta huolimatta en ole koskaan edes testannut mitään versiota Carmex-voiteesta. Tunnistan toki tuotteen ja tiedän Peetun käyttäneen huulirasvan perusversiota ainakin purnukan tai kaksi. Ihan hyvä suositus mielestäni tuotteelle on kuitenkin se, että Peetu, joka tosiaan allergioittensa ja atooppisen ihonsa kanssa on hyvin hankala kosmetiikka-asiakas, on ollut erittäin tyytyväinen Carmexiin.

Lintun juttujen mukaan tapahtumasta sai mukaansa ihan kohtuullisen kattavan testituotepakkauksen.  No, Karkki ja poikaystävänsä Eric on tulossa huomenna koti-kotiin syömään sunnuntaipäivällistä. Saas nähdä päätyykö tänne asti yhtään Carmexia, vai pitääkö edelleenkin luottaa vain kuulopuheisiin. Pressitapaamisen jälkeen Karkki tosin laittoi tekstarin ja kuulemma Eric oli myös ihastunut tosi paljon etenkin kirsikan makuiseen purkkihuulirasvaan. Että taitaapi olla parempi mennä ihan kauppaan ostamaan oma testikappale! 🙂

Ensi tiistaina 22. toukokuuta olisi tarjolla ilmainen seminaari, jonka aiheena on: Vihreää vaatteissa – kestävä kehitys muotibisneksessä.

Aihe on erittäin mielenkiintoinen. Miten usein meitä bloggareita syytetään siitä, että syyllistymme massiiviseen ökykuluttamiseen ja mikä pahinta yllytämme siihen myös viattomat lukijammekin. Toisaalta yksi muodin olennaisimmista tunnuspiirteistä on se, että se, mikä koetaan tyylikkäänä muuttuu – halusimme tai emme. Siksi onkin mielenkiintoista miettiä, onko täysin tekopyhää ja teennäistä yrittää väittää olevansa kestävän kehityksen kannattaja, turhan kuluttamisen vastustaja ja tiedostava kuluttaja, jos samalla myöntää, että muoti on rakas harrastus? Onko täysin ristiriitaista edes olettaa, että muotibisnes – joka lähtökohtaisesti haluaa meidät saamaan kuluttamaan – voisi olla mitenkään vihreää?

Näistä ja monista muista muotibisnekseen ja pukeutumiseen liittyvistä kysymyksistä voi tulla kuuntelemaan asiantuntijoiden mielipiteitä ja keskustelemaan ensi tiistaina Hanasaaren kulttuurikeskukseen. Tapahtuma on tosiaan avoin ihan kaikille asiasta kiinnostuneille ja kaikenlisäksi maksuton (!!!) ilmeisesti, koska se on osa World Design Capital 2012 -ohjelmaa. Seminaari edellyttää kuitenkin ennakkoilmoittautumista 21.5. mennessä. Ilmoittautumiset osoitteeseen: silja.hakulinen@hanaholmen.fi.

Seminaarin ohjelma on varsin vaikuttava ja paikalla on hyvä joukko muotibisneksen asiantuntijoita. Tapahtuman isäntänä toimii idolini Jaakko Selin. Jos Selin ei olisi aikoinaan kasarilla kirjoittanut niitä täydellisen toisenlaisia, aidosti muodista (ei siis shoppailusta tai mitä-nyt-on-pakko-saada tyyppisiä “muoti”juttuja) kiinnostuneita artikkeleitaan Hesarin Kuukausiliitteeseen, en ehkä ikinä olisi päätynyt tälle alalle. Lisäksi puhumassa on  LustWear -merkin suunnittelija Hammi Mettinen, Beckmans Designhögskola & Sustainable Fashion Academyn professori Mathilda Tham ja yours truly elikkä allekirjoittanut on myöskin paikalla kertomassa napakoita mielipiteitään aiheesta.

Itseasiassa minulla on tuliaisina tapahtumaan ihan uunituoretta tutkimustietoa. Hyvä ystäväni Camilla on juuri tänä keväänä tehnyt oppilaidensa kanssa varsin kattavan Tukholmalaisten putiikkien ekologista ajattelua koskevan tutkimuksen.

Lisätietoa ja koko seminaariohjelma löytyy täältä: Seminaari: Vihreää vaatteissa – kestävä kehitys muotibisneksessä. Tapahtumalla on myös facebook-sivut, jotka löytyvät täältä: Klä mig grönt – Vihreää vaatteissa

Tässä on vielä muutama päivä aikaa ilmoittautua ja tosiaan, tilaisuus on maksuton, joten nyt todella kannattaa lähteä mukaan! Erityisesti toivoisin, että yleisöön eksyisi joitakin bloggarikollegoita antamaan taustatukea… Miten olis Moksu, Stella, Irene, Jenni??

Saan varsin usein kysymyksen, että osaisinko suositella jotain halpaa ja kivaa hotellia, suht hyvällä paikalla Tukholmassa. Tavallaan ihan luonnollinen kysymys, annanhan paljon muitakin vinkkejä Tukholmaan liittyen. Mutta toisaalta sitten kuitenkin aika hassua tiedustella yöpymisvinkkejä joltakulta sellaiselta, joka asuu itse kaupungissa. Harvoinhan sitä omassa kotikaupungissaan yöpyy hotellissa. Nyt on tilanteeseen tullut muutos – ja osaan antaa ainakin yhden vinkin! Tukholmaan on nimittäin avattu oma Omenahotelli.

Tukholman Omppu sijaitsee kätevän kävelymatkan päässä ydinkeskustasta osoitteessa Torsgatan 10. Lähin T-bana-asema on Hötorget, josta hotellille kävelee reilut viisi minuuttia. Hotellin alakerrassa (varsinaista aulaa tai respaa Omenahotelleilla ei taida olla missään) pitää majaansa sporttihenkinen, mutta yllättävänkin viihtyisän oloinen Allstar-ravintola.

Sekä hotelli ja ravintola ovat olleet toiminnassa jo joitakin viikkoja, mutta eilen juhlittiin varsinaisia avajaisia. Ja mehän olimme Peetun kanssa tietysti paikanpäällä todistamassa menoa.

Paikalla oli ihan kunnioitettava määrä kaikenlaisia ruotsijulkkiksia. Peetu alkoi heti epäillä, että mahtaakohan ravintolan omistaja olla itsekin joku julkkis tai ex-urheilija, kun on saanut niin paljon paikallisia celebrityjä liikkeelle. Hollywoodissahan tuntuu olevan melkein sääntö, että jokainen vähänkään itseään kunnioittava stara on ainakin jollain pikkusormenpuolikkaalla mukana ravintolabisneksessä.

Nyt täytyy tunnustaa, että me ollaan kyllä sen verran urpoja, että ei tunnistettu sen paremmin ravintoloitsijaa kuin suurta osaa vieraistakaan. Aika paljon oli sellaisia tv:stä/lehdestä tutut kasvot -tyyppisiä ahaa-elämyksiä, mutta ihan oikeasti taisin tunnistaa vain kauniisti raskaana olevan Carolina Gynningin.

Sporttibaarin tyyliin sopivasti oltiin käyty Peetun kanssa treenaamassa ennen avajaisia. (Treenikassin mukana raahaaminen oli ehkä vähän vähemmän glamouria, mutta mitäs pienistä…) Treenin jälkeen oli tietty ihan jäätävä nälkä. Onneksi iloiset tarjoilijapojat ja -tytöt lennättivät eteen superherkullisia minihampurilaisia ja suupalan kokoisia club sandwichejä. Napsimme alkupaloja sellaisella vauhdilla, että siinä vaiheessa, kun about kilometrin pituinen jono barbecue buffetiin alkoi vähän hälventyä, oltiinkin jo ihan kylläisiä.

Ruokatrendeistä hyvin perillä oleva Peetu valisti, että minihampurilainen on tällä hetkellä aivan kuumintahottia sormisyötävätarjoilurintamalla. Ei mikään ihme siis, että trendiherkät tukholmalaiset ovat tämän bonganneet. Itseasiassa olemme taineet saada muutamassakin viime tapahtumassa juuri samantyylisiä minihampurilaisia. Paitsi, että niiden nimi ei kuulemma ole ollenkaan mikään hampurilainen vaan slider. Aina sitä oppii jotain uutta. 😀

Kun on julkkiksia, pitää olla myös julkkistenkuvausseinä. Varsinaiset ja viralliset kuvaussessiot ovat tässä vaiheessa jo ohi, mutta Peetu poussaa kiltisti Mintulle. Ihan hyviä päivänasukuvia tuolla iPhonellakin näköjään saa.

• takki, vintage (Americana)
• farkut, Cheap Monday
• tennarit, Marimekko <3 Converse
• treenikassi, Lindex

Taisin vähän innostua tuosta glitterilakasta… Hupsista! Sini-vihreiden merenneitokynsien jälkeen halusin jotain vähän – tai aika paljonkin – hillitympää. Kimalluksesta en vaan voinut luopua. 🙂 Tietääkseni glitterit ovat kaikkea muuta kuin trendikkäitä just nyt ja aivan vitivarmasti ne on todella uncool.

Nyt en kuitenkaan jaksa piitata trendikkyydestä tai muistakaan yliarvostetuista tyylikkyyskäsityksistä. Riittää, että tunnen kuinka ilo kuplii sisälläni, kun kesken työpäivän silmäni osuu sattumalta näppiksellä hyppiviin kivasti kimalteleviin kynsiin.

Itseasiassa suunnitelmissani on jo kokonainen glitterilakalla kuorrutettujen “lapsuuden sankarit” -kynsien sarja. Mereneito- ja keijukaiskynnet saavat seurakseen ainakin My Little Pony-, prinsessa- ja hää-Barbie-kynnet… Haha!

Keijukaiskynnet syntyivät Essien klassikkosävyllä 162 Ballet Slippers ja Lumenen Natural Code -sarjan sävyllä 16 Go Glittery. Tykkään kovasti siitä, että tuo Lumenen glitterilakka on hyvin hyvin hienojakoista, eli siitä ei tule ollenkaan mitään kiusallisia joulukorttiaskarteluviboja. Lisäksi se kimaltelee pikkuisen eri sävyissä niinkuin kunnon prinsessaglitterin kuuluukin!