Raikas turkoosi sopii aurinkoiseen kesäpäivään kuin mansikankivi hampaankoloon! Kotimaisista mansikoista ei vielä voi kuin haaveilla, mutta Peetu matsasi turkoosin vintage-mekkonsa tänään raikkaasti mansikanpunaisiin kynsiin ja valkoisiin asusteisiin. Kiireinen työpäivä Americanassa sujui Mintun tuunaamassa mekossa ja Converset jalassa jaksoi kuulemma hyvin koko pitkän päivän.

Minttu on viettänyt koko päivän bikineissä parvekkeella ja brygganilla, joten päivänasukuvaa ei ole nyt tarjolla. Sen sijaan tajusin, että nyt kyllä olisi korkea aika päivittää bikinivalikoimaa, kun uusimmatkin on jo kolme vuotta vanhat – ja valitettavasti myös sen näköiset… Seuraavaksi täällä onkin varmaan tiedossa pohdintaa bikinien ostamisen vaikeudesta. Haha!

• mekko, vintage (Movie Mall)
• farkkutakki, lainassa Tovelta (jo kolmatta vuotta)
• tennarit, Converse
• kassi, Americana
• kynsilakka, Max Factor (Glossifinity, sävy 120 “disco pink” saatu blogin kautta)

Nyt kävi kyllä klassisesti sanottuna hyvä tsagä. Kuten aikaisemmin jo kerroinkin, Karkki kävi tutustumassa Carmexin tuotteisiin ja toimintaan reilu viikko sitten. Tyttö oli aivan innoissaan koko tapahtumasta ja varsin vaikuttunut siitä, miten vanha perheyritys vielä nykyisinkin tekee ihanan hoitavia ja toimivia huulivoiteita lähestulkoon samalla reseptillä melkein samanlaisiin purkkeihin kuin aikoinaan isoisoisän aikaan!

Heti tapahtuman jälkeen Karkki raportoi myös, että sai mukaansa muutamia Carmex-tuotteita testattavaksi. En paljoa elätellyt toiveita, että niistä päätyisi yhtäkään itselleni asti. “Eric vaati sen kirsikanmakuisen”, “oli pakko antaa yksi Tovelle, kun se välttämättä halusi”, “Peetun pitää saada se perusversio, kun ei sille oikein mitkään muut huulirasvat käy” etc… Harvoin on nähnyt yhtä kovaa kysyntää testaukseen saaduille tuotteille!

Sunnuntaina Karkki tuli koti-kotiin päivälliselle – ja ilahdutti äitiä varmaan enemmän kuin arvasikaan!  Jakojäännöksenä Mintulle päätyi Carmexin uutuus, kevyesti vaaleanpunainen, hoitava Moisture Plus -huulivoide.

Olen erittäin konservatiivinen kosmetiikkatuotteitteni kanssa. Testailen kyllä mielelläni uutuuksia, mutta äärimmäisen harvoin mikään on tarpeeksi hyvä syrjäyttämään jonkin jo vakikäytössä olevan luottotuotteen. Tällä kertaa salamarakastuin Carmexin kosteuttavaan ja sävyttävään huulivoiteeseen ja nyt  – noin viikon aktiivisesti voidetta käytettyäni olen aivan varma, että se on tullut käyttööni jäädäkseen.

Kuvassa huulivoide näyttää pinkimmältä, mitä se oikeasti todellisuudessa on. Väri on hyvin diskreetti ja oikeastaan vain hiukan syventää ja kirkastaa huulien omaa sävyä. Sopii toisin sanoen aivan täydellisesti tällaiselle huulipunia karttelevalle  värikammoiselle. 

Ylenpalttisen värin ja maalatun oloisen fiiliksen välttely on tähän asti johtanut siihen, että olen pääasiassa käyttänyt erilaisia huulikiiltoja. Tosin inhoan myös liikaa tahmeutta ja tahmaiseen huulikiiltoon tuulessa liimautuvat hiukset on ehkä ällöintä, mitä tiedän. Tästä syystä myös sopivan huulikiillon löytäminen on ollut varsin haasteellista.

Huulipunakammoissani olen testaillut muidenkin huulirasvavalmistajien sävyttäviä huulivoiteita. Niissä on kuitenkin yleensä aivan liikaa helmiäistä – big no-no sekin Mintun maailmassa. Lisäksi monet tuntuvat huulissa yllättävänkin kuivilta, vaikka saman valmistajan tavallinen huulirasva olisikin mielestäni ihan hyvää ja toimivaa.

Carmexin Moisture Plus tuntuu huulilta täydellisen kosteuttavalta ja luonnolliselta. Valmistusaineissa taitaa olla jotain mentholia tms. koska se antaa jotenkin ihanan raikkaan olon. Lisäplussia tulee 15 aurinkosuojakertoimesta. Jos nyt jotain negatiivista pitää sanoa, niin sinänsä hyvin toimiva ja näppärä hylsy ei mielestäni ole valitettavasti lähimainkaan yhtä katu-uskottavan cool kuin muiden Carmex-huulivoiteiden. Mutta tuon kanssa voin kyllä elää, kun tuote itsessään on vastaus kaikkiin huulipunaongelmiini.

Koko viime tiistai meni Helsingissä “Vihreää vaatteissa – kestävä kehitys muotibisneksessä” -seminaarissa. Siitä on tulossa lisää juttua tänne, kunhan ensin saan koottua kaikki tapahtuman herättämät ajatukset vähän selkeämpään järjestykseen. Vierastan ajatusta, että ympäristön – ja sitä kautta meidän kaikkien – kannalta positiivinen kehitys puetaan uhkailun ja kauhukuvien värittämään pakkopaitaan.

Seminaarin puheenjohtajana toimi aina yhtä ihastuttava Jaakko Selin. Tapahtuman jälkeen suunnattiin vielä Jaakon kanssa pikavisiitille Helsingin keskustaan. Poikettiin mm. persoonallisessa Trend Optic -putiikissa tsekkaamassa hienoja ja yksilöllisiä kehyksiä.

Kesäinen Jaakko on löytänyt makeat aurinkolasinsa Trend Opticin valikoimista. Käsittääkseni kaikista putiikin upeista pokista voi teettää joko aurinkolasit tai ihan tavalliset silmälasit. 

 Trend Optic tuo itse maahan suurimman osan putiikissa myynnissä olevista pokista. Niinpä täältä on helppo löytää harvinaisempia malleja, pienempien merkkien designia ja jopa vintage-kehyksiä, joita ei todellakaan kävele vastaan joka toisella nenällä. New Yorkista kotoisin oleva Moscot on juuri niin roku kuin vain kunnon hipster-merkki voi olla!

Vasuma on toinen pienempi merkki, jonka mallistosta löytyy todella päheitä pokia. Tosin vähän tavallisempia tai diskreetimpiä kehyksiä etsivän ei tarvitse pelästyä. Myös hillitymmän tyylin ystävät löytävät Trend Opticista hyvän valikoiman erilaisia malleja. Jostain syystä vain nuo kaikkein räväkimmät päätyvät yleensä kuvattavaksi.

 Aivan uskomattoman hienoja, klassisen tyylikkäitä kehyksiä löytyy esim. Leisure Societyltä. Monet malleista on päällystetty aidolla kullalla ja yksityiskohdissa on käytetty mm. kamelin luuta. Sofistikoituneilla kehyksillä on tietty hintaakin, mutta jostain syystä Mintun pakkomielle kohdistui juuri näihin kaunokaisiin.

Hyvin tiistain teemaan – eli ympäristöystävälliseen vihreyteen – sopivat nämä puiset pokat. Valmistajan nimi valitettavasti karkasi pois mielestä, mutta kuulemma näistä saa erityisen helposti jokaiselle hyvin istuvat ilmälasit erilaisten nenätyynyjen ansiosta. Itse valmistusprosessin vihreydestä en osaa sanoa, mutta käytössä puupokat ovat varmasti erityisen ihanan ja kevyen tuntuiset. Ja lisäksi pokat voi vaikka polttaa, kun ovat tuleet tiensä päähän! 

Miten olisi – tummansiniset kissapokat Mintulle? Ehkä tässä nyt ei kuitenkaan vieläkään ole ratkaisu toivottomalta tuntuvaan uusien silmälasikehysten metsästykseen, mutta aika toisenlainen persoona kurkistaa peilistä, kun on näyttävät silmälasit nenällä.

Mutta niinhän se on, silmälaseilla on merkitystä.

 Vai mitä?

Olen aivan seonnut glitterikynsilakkaan – ei auta muu kuin tunnustaa tosiasiat. Viimeksi, kun lakkasin kynteni, yritin tyytyä aikuismaiseen nude-beigen sävyyn, mutta ilman kimallusta lopputulos näytti jotenkin surullisen keskeneräiseltä ja alakuloiselta. Sipaisu multikiiltävää lakkaa päälle ja – a vot! Kyllä nyt taas kelpaa säihkytellä kynsiään kilpaa auringon kanssa.

Tämänkertaiseen yhdistelmään päätyi sama Lumenen glitterilakka (Natural Code 16 Go Glittery), jota olen muutenkin käyttänyt. Ei meiltä muuta vaihtoehtoa ainakaan tietääkseni löytyisikään. Eikä tarvitsekaan, sillä olen edelleen sitä mieltä, että tuo minipikkuisia glitterihippusia sisältävä, lempeästi sateenkaaren väreissä kimaltava lakka on aivan täydellinen. Toivottavasti se on edelleen Lumenen valikoimissa. Tällä tahdilla tuo pieni puteli tyhjenee ennenkuin kimalluskiintiöni on täynnä.  Suorastaan pelottava ajatus! 😀

Perusvärinä on hiukan kellertävän nude/beige lakka Make Up Storelta. Sävyn nimi on Charlotte. 

Lakkayhdistelmä on mielestäni kaunis ja kesäinen. Kynsien yleisilme on suhteellisen hillitty, mutta fiilikseltään tuo on silti aavistuksen vauhdikkaampi  kuin edellinen keijukaisversio.

Mutta noille kynsinauhoille pitäisi kyllä ehdottomasti tehdä jotain. Rasvata vaikka…

Eilen julkaistiin Stockholm Fashion Week Magazinen viimeisin numero. Lanseerausta juhlittiin sinisen taivaan alla aivan uskomattoman ihanassa auringonpaisteessa varsin uuden ja hienon Clarion Hotel Signin kattoterassilla.

Samassa tilaisuudessa julkistettiin “Årets Rookie” -ehdokkaat. Årets Rookie – eli vuoden tulokas – on vuosittain jaettava tunnustus nousevalle ruotsalaiselle suunnittelijalle. Arvovaltainen raati valitsemat finalistit ovat näyttäneet pystyvänsä laadukkaaseen suunnitteluun, hallitsevat konseptiajattelun ja lisäksi brändi vaikuttaa noin ihan ylipäätään lupaavalta. Varsinainen voittaja julkistetaan Tukholman muotiviikolla 13. elokuuta, mutta jo finalistiporukkaan pääseminen on aikamoinen lottovoitto. Sen verran paljon mediahuomiota, näyttelyitä ja muita tapahtumia Rookiesin ympärillä pyörii.

 Karkki ja Minttu modeminglaa. Ei olisi voinut olla sopivampi keli kattoterassijuhliin!

Tämän vuoden Rookies-finalistit ovat:

• Alice Fine (Stockholm), 
• Johanna Pihl (Stockholm), 
• Lobra (Kalmar), 
• Scho Collection (Stockholm), 
• Stutterheim (Stockholm)

 Kattoterassilta on aika karun urbaanit näköalat… Toisaalta terassi on niin korkealla, että mitkään kaupungin hälyt eivät kuulu. Ja toiseen suuntaan kun katsoo, voi ihan selvästi nähdä pilkahduksen sinisenä kimmeltävää Mälarenia.

 Karkki minglasi coolin tyylikkäänä…

• paita, Viktor&Rolf for H&M
• jakku, TopShop
• housut, Cheap Monday
• laukku, 2nd Hand
• kengät, ??? (vanhat..)
• aurinkolasit, ??? (vieläkin vanhemmat…)

Nyt on ihan pakko laittaa tänne vähän kuvia Peetun lakkiaismekon edistymisestä. Olen aivan totaalisen innoissani, sillä ainakin tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että siitä on tulossa tosi hieno – ja juuri sellainen kuin uusi ylioppilas on toivonutkin!

Inspiraationa mekon suunnittelussa on käytetty Miu Miun sirkus-teemaista kevät-/kesämallistoa. Helmaa piti olla runsaasti, mutta vyötärölle ei kuitenkaan haluttu ihan mahotonta rynkkykasaa. Tästä syystä päädyttiin täyskelloon helmaan. En ole kovin usein – tai oikeastaa juuri koskaan, toteuttanut tuon mallista hametta, koska vaikka se onkin kaunis, siihen menee ihan tajuton määrä kangasta.

Tässä kellohelmassa aiheutti vielä ankaraa päänvaivaa, miten saisin upotettua helman raidoituksen nätisti kokonaisuuteen. Päätin kerrankin poiketa tavoistani ja tehdä oikein kunnolliset kaavat. Varastoista löytyi onneksi vanha Burdan valmiskaava, joka soveltui silputtavaksi tätä tarkoitusta varten.

 Materiaali on suht paksua ryhdikästä satiinia. Jo pelkästään tuo satiini tekee helmasta muhkean oloisen. Sen lisäksi raidat tai paremminkin raitojen saumat kohottavat helmaa aika ihanasti. Puhuttiin kyllä, että mahdollisesti ommellaan tuohon vielä lisää pönkköä antava alushame, jos tarvitsee. Nyt vaikuttaa siltä, että pärjätään mainiosti ilmankin.

Tykkään ihan mieletömästi  toteuttaa tällaisia – vähän päänvaivaakin vaativia projekteja. Jotkut housujen lyhentämiset ja ratkeamien paikkaaminen ovat taas ihan toinen juttu… Aika monta muistutusta vaaditaan, ennenkuin kykenen ryhtymään toimeen. 😀

Viikonloppuna olisi tarkoitus toteuttaa mekon yläosa. Siinäkin on pieniä pähkinöitä purtavaksi, mutta toivotaan, että hyvä tuuri toteutuksen kanssa jatkuu. Onneksi vielä ei ole mikään tulenpalava kiire, Peetun ylioppilasjuhlat kun on vasta kesäkuun 16. päivä.