Joskus käy näin. Tälle lauantaille ei ollut oikeastaan mitään erityisiä suunnitelmia. Mitä nyt sellainen kahden kilometrin mittainen lista koti-, blogi- ja ompeluhommia. Aamupäivästä tein pitkän ihanan kävelylenkin taivaallisessa aurinkoisessa syyssäässä. Kotiin tultuani ajattelin, että lukaisempa vain kappaleen – tai korkeintaan kaksi eilen aloittamaani kirjaa, ennekuin alan puuhaamaan muita juttuja. Nyt ilta alkaa jo hämärtää enkä vaan vieläkään voi laskea opusta hyppysistäni…

The Hunger Games – voi minkä teit!

Vaikka oikeastaan en valita… Tällaisiakin päiviä tarvitaan. Ettei tee oikeastaan yhtään mitään “järkevää”. Aina ei voi olla niin tehokas ja tuottavainen. Huomasin juuri, että en ole muistanut edes syödä mitään sitten aamupalan! Haha! No, ehkäpä nyt voisi vaikka pistellä lautasellisen herkullista (Peetun tekemää) kasvissosekeittoa. Ja sit ehkä vielä yksi tai korkeintaan kaksi kappaletta The Hunger Gamesiä…

Tänään testasin viime tiistaina pikapikaa ompelemaani maksihametta käytössä. Halusin yhdistää hameen kanssa jotain skarppia ja jotain särmää – niinpä outfittiin valikoitui uusi kaulukseton jakku (=skarppi) ja ikivanha printtitoppi sekä prätkäbootsihenkiset nilkkurit (=särmät). Näin kokonaisessa oikeassa asussa nuo liikkumista helpottamaan tarkoitetut laskokset ei oikeastaan näytä yhtään hassummalta. Valitettavasti vain ne eivät todellakaan toimineet ihan niinkuin olin ajatellut… Myöhästyin aamulla Tvärbanasta, koska hameen kanssa ei voinutkaan kipitellä normaalia marssihölkkää. Haha! Kyllä se vaan niin on, että vaatteiden tulee sopia elämäntyyliin – eikä päinvastoin.

Koska muuten kuitenkin tykkään hameesta kovasti, viikonlopun ohjelmaan kuuluu laskoksien poistaminen ja kunnon halkion tuunaaminen. Ihan vesirajaan (á la Balmain) sitä tuskin tarvitsee tehdä, mutta sen verran reilun kuitenkin, että normaali harppominen sujuu kivutta. Ajattelin, että halkio voisi olla reilusti polven yläpuolelle, sellaiseen keskimääräiseen minihamepituuteen. Ja saumakohdan (johon halkio istahtaa vaivatta) voi kääntää vinosti eteen toisen (vasemman) jalan kohdalle. Luulisi, että näillä konsteilla saisi sekä kivan maksihameen että normaalin liikkumisvapauden.

• jakku, H&M
• toppi, Monki
• hame, Mintun ompelimosta
• kengät, Vagabond
• korvikset, Marni for H&M

Tässä tunnelmia eilisiltaisesta Tommy Hilfiger -tapahtumasta. Oli tosi mukava ilta – ja pysyin tiukasti päätöksessäni olla ostamatta yhtään mitään. Parikin ihanan kaunokaista palmikkoneulepaitaa tosin kuiskutteli nimeäni aika vakuuttavasti, mutta onnistuin vastustamaan kiusausta.

 Näin tyylikästä seuraa!! Karkilla on Vero Modan housut ja Rizzon ballerinat. Kauniin vedenvihreän topin ostopaikka ei jäänyt mieleeni, mutta veikkaisin TopShopia. Eric on huikean komea uudessa J.Lindebergin puvussaan.

Shoppailuhommien lisäksi paikalla oli Make Up Storen meikkitaiteilijoita tekemässä ehostuksia kaikille halukkaille.  Kompaktin käytännöllisyyden ystävänä ihastuin tuohon meikkipalettipohjaan. Siihen voi kerätä omat suosikkiluomivärinsä, kulmakarvavärin, poskipunan etc. yhteen ja samaan rasiaan. Voisin melkein sanoa, että tässä on ehdottomasti seuraava kosmetiikkapuolen hankintani!

 Päätettiin Karkin kanssa istahtaa sudittavaksi, kun kerran tilaisuus tarjoutui. Meistä ei kumpikaan ole koskaan ollut ihan oikeasti meikattavana. Tosin Minttu on kyllä muutamankin kerran saanut juuri tällaisia pikameikkejä erilaisissa tapahtumissa. Silti on aina hauska nähdä, miten ammattilaisen mielestä kasvojen parhaita puolia “pitäisi” korostaa.

Saimme Karkin kanssa molemmat aika voimakkaat sumusilmät. Karkille käytettiin savuisen harmaita sävyjä ja Mintulle lämpimiä ruskeita. Meikkaaja vaikutti oikein taitavalta, mutta me ei ehkä sitten kuitenkaan tunnettu ihan oloamme kotoisaksi sumuisissa silmissä. Hauska kokemus kuitenkin! 

Kyllä iPhone on hieno keksintö! Eric ei valittanut yhtään, vaikka joutui odottelemaan meikattavana olevaa tyttöystävää ja anoppikokelasta. Taskusta löytyi riittävästi viihdykettä ajankuluksi.  

Karkki sovittelee… Tismalleen tuon neuleen olin ihan vähällä kiikuttaa kassalle. Kaunis malli, ihana väri, suloinen ruutupalmikkokuvio, kiva sivunapitus, ihan ookoo materiaali (puuvilla, villa, polyesteri…), mutta niin suolainen hinta, että edes illan aikana saadut 25 alennusprosenttia eivät muuttaneet asiaa. 

Karkki ja Eric  jäivät vielä sovittelemaan löytämiään vaatepinoja, kun Mintun piti lähteä rynnimään kotia kohti. Veikkaisin kuitenkin, että Karkki taisi hankkia yhden ihanan vihreän raitaneuleen ja mahdollisesti vielä toisen kauniin tomaatinpunaisen neuleen v-pääntiellä. En usko, että Eric osti tuota Canada-Goose-wanna-be -takkia. Sen sijaan voipi olla, että herran varastoista löytyy hieno klassinen tummansininen kipparitakki.

No, ollaan sovittu, että menen sunnuntaina Karkin ja Ericin luokse kameran kanssa. Pääkuvauskohde on tosin Karkin uusi pudottavan upea tummanpunainen Tiger of Sweden -villakangastakki.

Oletteko huomanneet, miten facebook-statuspäivitykset ovat aina hehkutusta timanttisen mahtavasta meiningistä maailman parhaiden ihmisten seurassa? Tai ainakin aina silloin, milloin eivät ole sairauspäivityksiä “oi ei, taas kaktus kurkussa – eikö tästä flunssasta pääse ikinä eroon!” – tai jotain siihen tyyliin…

No Minttu on viettänyt koko päivän teeman mukaisessa timanttisessa tunnelmassa. Henkan neuletakin napit kimalsivat passelisti nettishoppailun kanssa sävy-sävyyn. Ja jotta voitaisiin jatkaa facebookin viitoittamalla linjalla, voin paljastaa, että iltaohjelmassa on VIP-shoppailua Tommy Hilfigerin flag ship storessa täydellisessä parhausseurassa! Tosin tarkoitukseni on tyytyä toimimaan shoppailuassistenttina ja jättää varsinaisten hankintojen teko Karkille.

Päivän asuna siis timanttinappinen merinovillaneuletakki ja joskus muinoin Mintun ompelimosta valmistunut villahame. Tsemppasin myös oikein kovasti hiusten kanssa tänään ja onnistuin kuin onnistuinkin välttämään iänikuisen yhdellä hiuskumilenksulla väsätyn superpikanutturan ja viihtymään koko päivän sivupalmikon kanssa.

• neuletakki, H&M
• hame, Mintun ompelimosta
• nilkkurit, DonDonna 

Taidan olla kyllä aika sucker näiden yhteistyöhommeleitten kanssa. En vaan nyt mitenkään voinut jättää väliin edes tätä Henkan asusteyhteistyötä Anna Dello Russon kanssa. Ihan hillittömästi en kaikesta överikimalluksesta innostunut. Sinänsä aika omituista – yleensä ei tarvitse olla kuin vähän bling bling ja sisäinen harakkani herää eloon.

Kaupoille asti en tänäaamuna lähtenyt – niin perusteelliset järjestelyt töissä olisi ollut totaalinen overkill. Mutta noin vartin päästä siitä, kun nettimyynti oli alkanut, kärkyin jo sisäänpääsyä putiikkiin refresh-nappi kuumana. About vartin odottamisen jälkeen olin sisällä.
Vihreät dimangit kiinnostivat etukäteen. Olin jo näkevinäni itseni tuon kuninkaallisen kaulakorun ja vanhan virttyneen farkkupaidan yhdistelmässä toimistolla. Pohdin päätöstä sen verran kauan, että nopeammat ehtivät nappaamaan kaikki kaulakorut. Ja parempi varmaan niin.

 Matsaavat korvikset kokivat saman kohtalon. Onhan nuo kieltämättä aika ihanat – ja voipi olla, että poikkean vielä toivorikkaana jossain keskustan putiikissa katsomassa, josko kävisi tuuri. En kuitenkaan itke, jos ei…Huikea oranssi statement-kaulakoru oli alunperin ostoslistallani. Sitten näin siitä realistisia kuvia jossain ja vasta oikein tajusin, miten hurjan massiivinen viritys tuo on.. Varmasti voisin keksiä asuja, joihin enemmän pyörökaulusta kuin korua muistuttava hässäkkä sopisi oikein hyvin, mutta nyt en kyllä edes katsonut, olisiko niitä riittänyt omaan ostoskoriin…
A-korvikset ovat mielestäni Anna Dello Russon -asustemalliston cooleimpia koruja. Oikeastaan olisin halunnut ostaa nuo itselleni, mutta sitten alkoi vaivata tuo A. Siis miten perustelen itselleni, että korvissa roikkuu A?? En fanita Anna dello Russoa mitenkään erityisesti, kukaan läheinen tai rakas ei ole A-alkuinen miltään nimeltään, eikä mielleyhtymät “parhaaseen A-luokkaan” tuo mitään, ainakaan koruyhteyksissä positiivisia assosiaatioita. (Siis A-luokan makkara??). Eli siis niin jäivät A-korviksetkin klikkaamatta ostoskoriin.Kultaiset ballerinat ovat aika herkulliset ja kokemuksesta tiedän, että tulee hetkiä, jolloin olisi valmis antamaan vaikka mitä siitä hyvästä, että laukusta löytyisi pehmoiset tasapohjaiset vaihtokengät. Sen verran olen kuitenkin niuho, että kultaisiin en kyennyt. Olisi ollut tarjolla mustia ballerinoja myös, niin olisi tullut kaupat heti.

Muuten laukut ja kengät eivät niin kovin innostaneet.
Timangikorvikset ehdin jo klikkailla iloisena ostoskoriin. Nuo ovat mielestäni koko malliston helmi! Onnistuin sitten kuitenkin tunaamaan ennen kassalle asti pääsyä sen verran, että onnettomat ehtivät tuossa välissä loppumaan. Blääh.

Koska olin kuitenkin kaiken tämän säätämisen kanssa onnistunut aikaansaamaan itseni kunnon pakko-saada-jotain-blingiä -moodiin poimin mukaan kärmeksenpäärinkulat.

Pikkuisen noissa on sellainen aina yhtä viehättävä white trash -fiilis, mutta sehän se vaan sopii tulevalle pikkujoulukaudelle hyvin.

Samaan tilaukseen lähti vähän muutakin, lähinnä asiallisia toimistovetimiä. Laitan niistä esittelyä sitten, kun paketti saapuu. Siis jos sisältö vastaa mielikuvia ja päätyy pidettäväksi.

Kaikki siellä ruudun toisella puolellakin on varmasti tosi jännässä, että mitähän sille Peetulle mahtaa kuulua! No, voin kertoa sen verran, että aamupäivällä tuli viesti, että tytöt ovat saapuneet Singaporeen ja nyt facebook-päivitysten perusteella ovat hyvällä fiiliksellä jatkamassa Balille. Eli so far so good… 😀

Eilisen, Peetun reissuun lähdölle omistetun vapaapäivän jälkeen, oli tänään sitten taas paluu normiarkeen. Päätin ulkoiluttaa viimeviikolla hankkimaani kaulakorua vihreäsävyisen Twenty8Twelve-hameen kanssa. Just tämä hamonen oli mielessäni kaulakoruostoksilla ja aivan ihanasti ne sopivatkin samaan asuun. Sen sijaan en ole ihan sataprosenttisen varma tuosta Monkin harmaameleeratusta paidasta. Peilistä katsottuna se oli kyllä ihan hyvä, mutta näitä kuvia katsellessa se näyttää ehkä vähän liian väljälinjaiselta tuohon kokonaisuuteen. Oh well. Asun värit ovat kuitenkin tosi kauniit ja harmoniset yhdessä.

• paita, Monki
• hame, Twenty8Twelve
• kengät, Vagabond
• kaulakoru, H&M