Muutama päivä sitten päädytiin kaupunkikierroksellamme Karkin kanssa yhteen östermalmilaiseen sisustusputiikkiin. Karkki tsekkaili lähinnä keittön pöydän ympärille tuoleja ja pieneen tilaan sopivia säilytysratkaisuja. Olin mukana vain makutuomarina ja sinä kuuluisana “järjen äänenä”.

Taidan olla aika luterilaisen kaikki-vain-kaunis-on turhuutta etc. -tyyppisen kasvatuksen tulos, sillä vain harvat ihanuusasiat saavat ostohalukkuuskertoimeni siihen pisteeseen, että ihan oikeasti päätyisin hankkimaan jotain. Tuotteen pitää olla sekä hieno että tyylikäs, tarpeellinen, laadukas ja – sanoinko jo: subjektiivisen fiilispohjaisesti hieno, mutta sillä pitäisi kaiken tämä lisäksi vielä pystyä tekemään jotain hyödyllistä. Eli ei riitä, että tuoli on kaunis katsella ja jonkun coolin suunnitelijan designia, siinä pitää olla myös erinomaisen mukava istua.

Sisustusputiikkikierroksellamme Karkki löysi yhtä sun toista hienoa, så klart. Tosin osittain myös siksi, että hän juuri nyt tarvitsee erilaisia sisustusjuttuja. Itselläni ei ollut sen kummemmin mitään tarpeita, mutta kun törmäsin tähän Philippe Starckin suunnittelemaan valaisimeen, rakastuin ihan ensi silmäyksellä.

Luen melkein joka ilta ainakin hetken sängyssä ennen nukkumaanmenoa. Olen jo  vaikka miten pitkään miettinyt, että tämänhetkinen yövaloni on kyllä aika surkea siihen tarkoitukseen. Lamppu on aika himmeä, mikä on tietty miellyttävää, jos jostain syystä pitää laittaa valot pimeällä tai kesken unien (jos vaikka joku idiootti karvarukkanen on kaatanut vesilasin lattialle tms…), mutta varsin rasittavaa silloin, kun olisi tarkoitus lukea se viimeinen luku jännästä kirjasta ennen nukahtamista.

Noniin siis juu, kyllähän Ikeasta saisi halvemmalla yöpöydän lamppuja, kieltämättä. Yritän kuitenkin aina miettiä kulloinkin hankintalistalla olevan tuotteen HPK-tulosta (Hinta Per Käyttökerta) ja huomaan, että esimerkiksi tämän lampun HPK on potentiaalisesti erittäin alhainen. Tyytyväistä käyttöä on odotettavissa monta sataa päivää vuodessa ja mitä todennäköisimmin usean vuoden ajan tästä eteenpäin. Aika harva vaate pääsisi samaan HPK-lukemaan, jos ihan tarkkoja ollaan…

Niin, siis sen lisäksi, että tuo lamppu on kaunis kuin mikä ja antaisi ehkä täydellisintä lukuvaloa jo yöpuulle käyneelle pokkariahmatille, se toimii myös iPhonen latausalustana. Aika pieni juttu varmaan kaikille sivistyneille aamuherääjille. Mintun iPhone on tehnyt herätykellon soidessa niin monta kamikaze-laskeutumista lattialle, että on suorastaan ihme, ettei mitään suurempaa vahinkoa ole vielä sattunut.

Mikä voisi siis olla haluttavampi ostoskohde kuin kauniisti muotoiltu, käyttökelpoinen, monitaitoinen ja ihana laite, jos vertailukohdat ovat vain joko halvempia (mutta selkeästi huonompia) tai toiminnoiltaan olematonta lähenteleviä juttuja?

Viikonloppuna valmistuneet niittikaulukset pääsivät tänään ensimmäisen kerran tositoimiin. Halusin yhdistää niiden kanssa jotain simppeliä ja hillittyä, jotta kokonaisuudesta tulisi itseni näköinen ja randomiin toimistopäivään sopiva.

Tosin ihan randomi ei tämän päivän toimistopäivä ollut kuitenkaan. Tänään nimittäin varmistui, että pääsen tekemään seuraavat kuusi kuukautta yhtä markkinointipuolen juttua meillä töissä – ja just tuota olen himoinnut vaikka kuinka kauan! Koulutus uusiin tehtäviin alkaa jo heti maanantaina. Luvassa on varmasti pitkiä päiviä – ja mahdollisesti myös aikaisempaakin väsyneempi bloggaaja… Tosin en aio missään tapauksessa unohtaa blogiakaan – no way – mutta vielä en osaa sanoa yhtään, miten paljon tuo vaikuttaa käytännössä. Todennäköisesti ei kuitenkaan kovinkaan paljon, sillä kokemukseni mukaan täälläpäin kunnioitetaan kyllä aika hyvin työaikoja (=ihmisten vapaa-aikaa) eikä toimistolla tarvitse notkua yötä myöten vain todistaakseen, että on reipas ja sitoutunut…

Mutta siis ne niittikaulukset testasin tänään käytännössä ja mielestäni kokonaisuus näytti oikein kivalta. Tosin kukaan ei sanonut mitään asusta, joten en voi olla ihan varma, mitä mieltä maailma oli huikeasta aikaansaannoksestani.

• neulepaita, Arelalizza (saatu)
• mekko, H&M
• kengät, Vagabond
• kaulus, Mintun ompelimosta

Ajatus perjantaille…

Tuntuu, että tavoistani poiketen olen viimeaikoina onnistunut valittamaan täällä blogissakin kaikenlaista. Väsymystä, pimeyttä, syksyä… mitä näitä nyt on. Mutta niinkuin ameriikaksi sanotaan: “Your life is a reflection of your thoughts. If you change your thinking, you change your life.”

Ja jos ei muuta, niin ainakin tänään on perjantai ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta!

Kuva facebookista…

En aio nyt valittaa siitä, että onpas nyt paljon kaikenlaista hässäkkää – kun yleensä tulee vain rutistua, jos on liian tylsää. Enkä aio alistua sille usein niin tyypilliselle ikinä-ei-ole-hyvä -asenteelle. Tai oikeastaan en ole ihan varma onko oikeasti niin, että eläisin juuri nyt jotain erityisen kiireistä tai stressaavaa elämänvaihetta. Aurinkokin on paistanut jo monena päivänä peräkkäin. Taisin silti just eilen illalla valittaa täällä blogissakin, kuinka väsyttää ihan hurjasti – ja tänään aamulla tuskin sain silmäni auki herätyskellon soidessa. Jostain syystä tuntuu, että tähän vuodenaikaan väsyttää ihan tauotta, vaikka miten yrittäisi nukkua hyvin, treenata ja syödäkin ainakin jotenkin ihmismäisesti. Joka-aamuista Berocca-latausta unohtamatta.

Tällä kaikella yritän sanoa, että sen lisäksi, että piipahdimme kollegoiden kanssa työpäivän jälkeen pikaisella ja mukavasti elvyttävällä AW:llä, tuntuu, että tästä torstaista ei juuri riitä muuta tarinoitavaa kuin että justiinsa pitäisi kyllä päästä nukkumaan – ja että harvoin (jos koskaan) olen törmäänyt minulla-ei-ole-mitään-päällepantavaa -päivään, joka olisi ollut niin totaalinen, että edes musta-harmaa-valkoinen -kombo ei olisi toiminut.

• kauluspaita, Sand
• neuletakki, Lindex
• hame, H&M
• kengät, Vagabond

Nahkavaatteiden huikean suosion siivellä myös kaikki nahkamaisen vaikutelman antavat, vahapintaiset vetimet ovat vahvassa nousussa. Olen skannaillut syksyn tarjontaa vähän sillä silmällä. Tavoitteena on ollut löytää nahkamaiseksi vahatut mustat farkut, jotka taipuisivat oikein yhdisteltynä pienempään juhlatyyppiseen häppeningiin ja esmes jakun ja valkoisen kauluspaidan kanssa myös toimistolle.

Joitakin ihan kivan näköisiä vahafarkkuja on osunut haaviin (mm. nämä Habitualin klassisen oloiset versiot aiheesta), mutta tilaaminen arveluttaa kuitenkin jonkin verran. Farkkujen ostaminen on muutenkin yksi maailmanhistorian haastavimpia tehtäviä ja sovittamatta hyvin istuvien löytäminen tuntuu vähintäänkin epätodennäköiseltä. Kun vielä lisäksi olen erittäin huono palauttelemaan nettiostoksiani, ei tunnu kovin järkevältä päätökseltä laittaa tilausta menemään.

TopShopin sivuilla törmäsin krokopainettuihin housuihin jo muutama viikko sitten. Housut ovat vähän vähemmän ihastuttavasti materiaaliltaan polyuretaania, mutta ainakin kuvien perusteella ulkonäkö vastaa hyvin vahattuja farkkuja.

Ensimmäinen reaktioni oli, että onpas kamalat. Sitten kävi niin, niinkuin niin monta kertaa aikaisemminkin. Oikeastaan aika hirveät krokohousut jäivät kummittelemaan takaraivoon. Huomasin rakentelevani päässäni erilaisia asukokonaisuuksia niiden ympärille (esmes mustan sifonkipaidan, korkojen, statemet-korvisten ja reteen laukun kanssa olisin valmis reilun viikon päässä häämöttäviin bileisiin…) ja yhtäkkiä housut alkoivat vaikuttaa hyvältä hankinnalta. Punttien vetoketjutkin näyttävät nykyään freesiltä silmääni – eikä ollenkaan rasittavan krimskramssulta, kuten aluksi.

Nyt olen onnistunut kehittämään pakkomiellettä lähentelevän ihastuksen TopShopin krokopainettuihin housuihin. En oikein osaa päättää toivonko vai enkö toivo, että niitä löytyy putiikista. Ilman sovittamista en noitakaan lähde tilaamaan. Jos niitä ei ole putiikissa, säästyn potentiaaliselta virhehankinnalta, mutta himotus jää vaivaamaan. Jos taas housuja löytyy, joko ne näyttää just niin kauhealta kuin polyuretaanihousut yleensäkin ja ymmärrän jättää ne muiden “löydettäväksi” tai sitten ne ovat niin hienot, että en voi muuta kuin kotiuttaa housut…

Eilisen aurinkoisesta ja kuivasta säästä innostuneena uskaltauduin laittamaan tänään jalkaani viime kevättalvella hankitut Diane von Furstenbergin mokkasaappaat. Keli oli onneksi aivan copy/paste eilisestä – paitsi lisättynä tukka-lähtee-päästä tyyppisellä rivakalla tuulella. Mutta tärkeintä oli toki, että mokkasaappaat eivät joutuneet kokemaan mitään supersademyrskyä. Kyllä hyvin suojasuihkeella käsitellyt mokkakengät kestää yllättävän huonoakin keliä, mutta suora rankkasade ei ole hyväksi kai millekään nahalle. Ja hyvin tehty suojaus tarkoittaa siis kahta ohutta kerrosta suojasuihketta. Toinen kerros lisätään, kun ensimmäinen on kuivunut – eli noin 15 – 20 minuutin päästä käsittelystä.

Tänään oli aika jännä päivä töissä (jatkuu huomenna…), töiden jälkeen kävin jumpassa ja vielä sen jälkeen yhden taidenäyttelyn avajaisissa Karkin kanssa. Nyt täytyy sanoa, että on takki sen verran tyhjä, että taidan painua samantien iltapesulle ja nukkumaan. Ehkä mun (non-existerande) assistenttini vois kirjoittaa puolestani vastauksia kaikkiin meiliboksissa odottaviin viesteihin, silittää puhtaan paidan huomista varten, ripustaa jumppavehkeet kuivumaan, ruokkia kissan, hieroa mun niskaani ja fiksata jonkun kivan lounaan mulle huomiseksi töihin mukaan otetettavaksi. Ai ei vai? No, jos olen tosi nopea, niin eiköhän sitä vielä tämän vuorokauden puolella ehdi nukkumaan.

• neuletakki, H&M
• hame, (Peetun) Mintun ompelimosta
• saappaat, Diane von Furstenberg