Oletteko huomanneet, miten Indiedaysin etusivu on nykyään hieno!? Itse klikkailen yleensä suoraan seurailemiini blogeihin, joten etusivulla tulee käytyä aika harvoin. Uusi layout ja toiminnallisuus tekee kuitenkin blogien seuraamisen – ja etenkin uusien blogien löytämisen aivan fantastisen helpoksi.

Isot ja selkeät näyttökuvat esittelevät kunkin Indiedays-blogin tuoreimman postauksen. Mouse-over, eli hiiren vieminen halutun juttukuvan päälle, tuo esiin linkit, joiden avulla joko juttuun tai blogiin pääsee yhdellä klikkauksella. Tosi kätevää! Kaiken lisäksi aktiivinen nappula on punainen, joten ei todellakaan tarvitse ihmetellä, mitä tässä nyt voisi tehdä.

Sivupalstalta löytyvät Top Picks -postaukset ja Kuumimmat samalta paikalta kuin ennenkin, mutta selkeämpänä ja isompien kuvien kanssa.

Etusivun blogijuttugalleria suorastaan houkuttelee klikkailemaan blogeihin, jotka eivät normaalisti kuulu lukulistalle. Siispä pieni varoituksen sana: tuonne ei kannata eksyä, jos tarkoitus olisi esimerkiksi mennä ajoissa nukkumaan, saada aikaiseksi jokin tylsääkin tylsempi raportti tai tehdä jotain muuta hyödyllistä. Sitä nimittäin huomaa hyvin äkkiä tolkuttavansa itselleen: vielä, vielä tämä yksi blogi, sitten laitan koneen kiinni ja… – ja yhtäkkiä onkin parituntinen vierähtänyt ihan tuosta vaan!

Ylimpänä etusivulla keikkuvat mielenkiintoiset bloginostot. Tuo on aivan loistava juttu ainakin kaltaiselleni “sekakäyttäjälle”. Monta monituista juttua olisi mennyt ohi vain siksi, että loistava postaus on ilmestynyt sellaisessa blogissa, jota en lue säännöllisesti – tai onhan sitä aina joskus (lue: ihan liian usein!) niin paljon tekemistä, että lempparitkin jäävät vähemmälle huomiolle. Onneksi Indiedaysin loistava toimitus poimii rusinat pullasta meidän kaikkien nautittavaksi!

Kaikki Indiedaysin blogit löytyy kätevästi yhden valikon takaa. Tuo on tosi kätevä, kun etsii jotain tiettyä blogia, muttei jaksa alkaa arpoa, että mikähän se osoite nyt sitten oikein olikaan.

Yläreunan navigoinnista löytyy blogien lisäksi myös käytetyt pääkategoriat. Itselläni on näistä ollut käytössä yksi ylitse muiden. Uskokaa tai älkää, mutta se on RUOKA. Nyt kun olen pitänyt käynnissä henkilökohtaista kokkikouluani Peetun maailmalle lähdön jälkeen, olen huomannut, että harva keittokirja on yhtä houkutteleva ja puhtaasti hyvä kuin kiva ruokajuttu blogissa. Bonuksena vielä kaiken lisäksi se, että bloggarille voi esittää niitä (tyhmiäkin) tarkentavia kysymyksiä, joita meillä vasta-alkajilla “aina toisinaan” saattaa olla.

Kannattaa siis tosiaankin tutustua uudistuneeseen Indiedays-etusivustoon ja kaikkiin sen tarjoamiin mahdollisuuksiin!

Olen tainnut hehkutella täällä jo kyllästymiseen asti hienoa Olympus PEN Lite E-PL5 -kameraani, mutta nyt hokasin siinä niin hauskoja efekti-juttuja, että ihan pakko jatkaa vielä vähän.

Tuskailin tuossa – jälleen kerran – asukuvien ottamisen mahdottomuutta tähän vuoden aikaan. Siis oikeesti. Jos lähiympäristöön ei satu kuulumaan ketään kuvaushalukasta tai -kyvykästä, joka suostuisi räpsimään kuvia ulkoilmassa, on järjellisten kuvien ottaminen sisätiloissa tuskallisen haastava tehtävä. Jopa viikonloppuisin, jolloin periaatteessa voisi olla kotona päiväsaikaa kamerajalustan kanssa heilumassa, on sisällä helposti niin pimeää, että ilman salamaa kuvista ei tule mitään.

Mutta tämän ei nyt pitänyt olla ollenkaan mikään valitusvirsipostaus, sillä löysin hurmaavasta Olympuksestani aivan megahienon toiminon. ART-asetus antaa kuville automaattisesti jonkun enemmän tai vähemmän räyhäkkään efektin. Filttereitä on yhteensä kaksitoista – pehmeän pastellisesta soft focuksesta, reteisiin pop art-kuviin ja mustanpuhuvan dramaattisiin efekteihin. Näin salamvalon avulla otettuihin kuviin tulee ihan hauska tunnelma tylsän kovuuden sijaan. Ja mikä parasta ART-asetus nro 13 tekee yhdellä napin painalluksella samasta kuvasta kaikki 12 eri versiota. Kertakaikkiaan koukuttava leikkikalu!

Tässä on Minttu goes ART -session ehkä normaaleimman oloinen otos. Soft Focus -filtteri tasoittelee mukavasti pitkän työpäivän ja pimeän vuodenajan jäljet kasvoilta. Salamavalokaan ei aiheuta järkyttäviä varjoja silmien alle. Silti asu erottuu mielestäni ihan kohtuullisesti. Saattaapi siis olla, että tulen käyttämään tällä filtterillä otettuja päivän asukuvia muulloinkin kuin näin esittelymielessä.

Asu:

• haalari, MTWTFSS
• pellavajakku, Esprit
• nilkkurit, DonDonna
• vyö, Monki
• kaulakoru, vanhoja varastoja…

Pale&Light Colour -filtteri on kanssa suht “normaalin” oloinen (kuva vasemmalla siis). Voisin kuvitella, että tuolla saisi aivan fantastisen herkkiä tunnelmakuvia jossain vähän toisenlaisessa valaistuksessa. Aika makea on mielestäni tuo oikeanpuoleinenkin kuva. Cross Process on filtterin nimi. Tosin tuosta ei nyt kyllä juuri enää asun yksityiskohdat erotu…

Halusin esitellä eri filttereiden erot mahdollisimman realistisesti. Mitään kuvaa ei ole käsitelty sen enempää kuin mitä nyt ylimääräiset rojut on rajattu pois. Vasemmalla oleva kuva otettu filtterillä nimeltä Gentle Sepia. Tuolle olisi kyllä tehnyt hyvää, jos siihen olisi lisännyt vähän valoa jälkikäteen, mutta ihan tunnelmallinenhan tuo on noinkin. Sen sijaan Dramatic Tone -filtterillä otettu kuva on aikas hurja. Voisin silti kuvitella, että tällä voisi saada huikeita kuvia maisemista ja luonnosta.

Kaikkein taiteellisimmat filtterit ovat Key Line (vas.) ja Watercolor (oik.). Asukuvaukseen nuo ovat ehkä vähän turhan raisut, mutta aloin heti suunnitella, että jos valokuvattavana olemista vastustavasta Sunshinesta onnistuisi joskus räppäämään kivan kuvan, voisi näillä filttereillä saada aikaan hyvinkin hauskan sisustustaulujutun…

Tässä nyt oikein kuvassa tuo Olympuksen kampanjaa varten testikäyttöön saamani ihana Olympus PEN Lite E-PL5! Indiedaysin Olympus-sivuilla on muuten menossa kilpailu, johon kannattaa ehdottomasti osallistua! Saitilta löytyy kolme kysymystä, joista vähintään yhteen vastaamalla osallistuu kilpailuun, jossa voi voittaa oman Olympus PEN Lite E-PL5 -kameran, arvo 699,90 euroa! Aika mahtavaa!!

Mikä tekee joulusta joulun? Pimeässä tuikkivat valot, kynttilöiden rauhoittava lämpö, glögimausteiden tuoksu, punaiseen villapaitaan pukeutuva ystävä, jouluruokien maut, Sylvian joululaulu, rakkaudella paketoidut lahjat?

Jotenkin tuntuu, että tärkeintä joulutunnelman saavuttamisessa ja oikeaan taajuuteen virittäytymisessä, on jouluperinteet. Toisilla se tarkoittaa sitä, että myös vaatehuoneen seinät kuurataan kloritella puhtaaksi tai että joulukortteja kirjoitellaan satamäärin yötä myöten ennen viimeistä postituspäivää (“no Virtasille ei kyllä lähetetä mitään – ei niistäkään oo kuulunut moneen jouluun”… etc. Kyllä te tiedätte..)

Parasta jouluperinteissä on se, että ne saa ja pitää luoda itse. Mintun jouluperinteisiin kuuluu esimerkiksi “luova” suhtautuminen joulukorttien lähettämiseen. Tänä jouluna sukulaiset saavat joulukortiksi Peetun yo-kiitoskortin. Haha! Erottuupahan ainakin joukosta…

Kaikki ruotsalaiset (vain semi-karkea yleistys…) katselevat jouluaattona telkkarista Aku Ankan joulushown. Oikeasti. Sille jo pitkästi yli kolmekymppiselle työkaverillenikin ohjelma on jo kymmeniä vuosia sitten lakannut liittymästä erityisesti Aku Ankkaan. Kyseessä on rakas perinne, joka merkitsee joulua – ja sillä hyvä.

Meillä joulunodotukseen liittyy olennaisesti Love Actually -leffa. Villasukat jalassa, lämpimään vilttiin kääriytyneenä, sohvan nurkkaan käpertyneenä elokuvan töllääminen virittää juuri oikeanlaiseen joulutunnelmaan. Elämä voi olla ihanaa, vaikka se harvoin on täydellistä, tilaisuuksiin kannattaa tarttua, kun ne osuu kohdalle, ihmiset on pohjimmiltaan hyviä, kunnon ystäviin voi luottaa aina – ja tärkeintä on kuitenkin rakkaus.

All I want for Christmas is you – on kai Love Actuallyn sanoma yhteen lauseeseen kiteytettynä. Koska aina kaikki toiveet eivät toteudu – ainakaan ihan välittömästi – listasin muutaman jutun, jotka kilpailevat joululahjatoivelistani kakkospaikasta.

1. Sain muutama joulu sitten Karkilta ja Peetulta joululahjaksi Essence-sarjan punaviinilaseja. Saman sarjan viinikarahvi saatiin ystäviltä tuparilahjaksi jo aikaisemmin. Elegantit punkkulasit ovat mielestäni tuon sarjan onnistunein osa, valkkarilaseja en ole edes harkinnut hankkivani. Sen sijaan matalat cocktail-lasit olisivat aivan ihanat! Tiedän, että samppanjaa ei kuulu nauttia laakeista laseista, mutta olisi siinä vaan jotain 20-lukuisen dekadenttia!
2. Hemmottelulahjakortti johonkin ihanaan kylpylään tai kauneushoitolaan olisi taivaallinen yllätys! Jotenkin sitä aina sortuu priorisoimaan jotain muuta kuin hierontaa tai kauneushoitoja. Lahjakortti toimisi hyvänä muistutuksena, että itsestäänkin pitää pitää huolta.
3. Koru, jolla on merkitystä. Kyllähän sitä tulee käytettä ihan randomeja pukukorujakin – varsinkin korvikset ja kaulakorut ovat helposti sitä sarjaa. Sen sijaan sormuksilla on itselleni aina suurempi merkitys, enkä juurikaan vaihtele käyttämiäni sormuksia. Just nyt on vasemmassa kädessä sellainen tilanne, että sinne mahtuisi hyvin cool, voimaa antava sormus. Täydellisin löytyy Ideakorulta.
4. No enhän mä nyt sitten ole voinut päästää mielestäni niitä Vuittonin syötävän suloisia Mini Bagejä. Kuvan malli ja väri käy oikein hyvin, jos joulupukki-kulta sellaisen löytää ylimääräisenä pyörimässä jostain Korvatunturin pajan nurkista!
5. Marimekon punaiset Mariskoolit ovat olleet himotuslistallani jo vaikka miten pitkään. Ongelmana vain on se, että haluaisin niitä samantien ainakin kuusi kappaletta. Mikä on kustannussyistä johtanut siihen, että en ole hankkinut ensimmäistäkään. Mielikuvissani tarjoilen upean punaisista kulhoista marjaisaa jälkkäriä tai vaikkapa alkupalaksi tujauksen pikanttia borsh-keittoa…
6. Puhtaat kauniit lakanat – ja niiden väliin pujahtaminen – on ehdottomasti henkilökohtaisen voi hyvin -listani top vitosessa. Lexingtonin raikkaan ruudulliset lakanat olisivat enemmän kuin tervetulleet piristämään aavistuksen mälsän oloista liinavaatevarastoani.
7. Karkki on himoinnut jo varmaan kesästä lähtien Mulberryn mustaa Del Reytä. (Ja juu, tytöllä on rahatkin säästettynä, mutta ostopäätöksen tekemiseen menee se aika, mikä siihen menee.. ;D) Kun viimeksi poikettiin Mulberryllä laukkua ihastelemassa, erehdyin silittelemään suloisia villa/silkki-huiveja. Ja sen kokemuksen jälkeen on hyvin vaikea kuvitella voivansa selviytyä talvesta ilman tuollaista lämmittävää ihanuutta.
8. Ja kun nyt tässä oikein toivomaan alettiin niin pistetään nyt toivomusläjän päällimmäiseksi vielä lentoliput Australiaan! Muutama viikko lämpimässä ei tekisi pahaa ollenkaan ja voi miten ihana olisikaan päästä moikkaamaan sitä maailmalla huitelevaa lapsukaista. Ikävä on kova.

Mutta tosiaan. Tavaraa saa rahalla, mutta ne oikeasti tärkeät asiat ovat ihan jossain muualla.

Kuvat: Ideakoru, Stockmann, Iittala, Mulberry, Hotels.com, Louis Vuitton ja Sturebadet.

Tässä vielä vähän detaljeja perjantaisesta biletysasusta. Onnistuin tosiaan (jälleen kerran) olemaan aivan toivoton aikaoptimisti. Juhlien teema oli huvudbonad – elikkä päähine tai pääjuttu silleen laajasti käsitettynä. Takaraivossa pyöri ajatus Nadjan blogissa näkemästäni yltiömageesta Jill Sander harsohörsöpiposta.

Noin suunilleen ideaan sopiva pipa löytyi omista varastoista ja tuumasin, että tuollainen nopsan oloinen diy-projekti valmistuu mainiosti perjantaina ennen juhliin lähtöä. Toki jo toimistolta kotiinpäin lähtiessäni tajusin, että rennon rauhallinen juhliin valmistautuminen ei tälläkään kertaa tule kysymykseen. Pienenpieni stressihiki meinasi nousta otsalle, kun pikavisiitti luottonappi- ja nauhakaupassani ei tuottanutkaan toivottua lopputulosta. Hattuharsoa ei ollutkaan tarjolla ja totesin, että nyt ei ole mitään tsäänssiä lähteä sitä metsästämään.

Peetulla on onneksi laajat valikoimat kaikenlaisia päähineitä sun muita. Lopulta päätin olla ihku prinsessa ja lainasin neidon kuusivuotiaana saamaa timangitiaraa. Salaa olin oikeastaan aikas hyvilläni. Siis ei sitä ihan joka viikko saa tekosyytä hillua tiara päässä ihmisten ilmoilla!

Tiara sai kaverikseen helmiä ja rautaa. Oikeastaan kokoava juttu on kuvista ehkä vähän huonosti erottuvat korvikset. Hopeisissa rinkuloissa roikkuu helmiä ja metallisia yksityiskohtia, jotka sitten toistuvat rannekoruissa. Helmirannekoru on oikeasti kaksi kaulakorua yhdistettynä (2nd hand) ja metallirannekoru tulee merkiltä Oxxo. Tavallaan koko muukin asu toistaa samaa kovia ja pehmeitä elementtejä yhdistelevää teemaa, kun hempeännaisellinen pitsitoppi saa kaverikseen mustan nahkahameen.

Räpsin illan mittaan iPhonella ison liudan kuvia kollegoitten hauskoista tulkinnoista päähine-aiheesta. Jostain kumman syystä suurin osa kuvista on enemmän tai vähemmän tärähtäneitä. Haha! Tässä nyt kuitenkin muutama otos.

Makea minisuikka hopeapaljeteista toteutettuna, huikea jouluvelhon hattu, vapaudenpatsas goes merry xmas ja erittäin charmatti nuori mies!

Onnistuin missaamaan junan, johon olin juoksemassa. Silloinhan sitä mainiosti aikaa räpsiä itsestään lumihiutaleisia prinsessakuvia. :DD

Hedelmäisen raikas Vuohenjuusto-mantelisalaatti on rakkaan ystäväni Tinnin bravuuri. Salaatti muuttaa aina eri tarjoilukerroilla vähän muotoaan, mutta tämä itsenäisyyspäivän illanvietossa tarjoiltu versio sopii erinomaisesti juuri tähän – ei niin salaattiystävälliseen – vuodenaikaan. Paahdetut mantelit antavat salaatille pehmeyttä ja täyteläisyyttä, vihreät viinirypäleet makeutta ja mehevyyttä, vuohenjuusto särmää ja suolaisuutta.

Vuohenjuusto-mantelisalaatti sopii suorastaan yllättävän hyvin glögin kanssa – ja siksi se on loistava valinta vaikkapa joululahjavalvojaisiin. Tinni tarjoili itsenäisyyspäivänä salaattia lohipiiraan lisukkeena. Tarjoiltuna pienistä kauniista annoskulhoista maukas ja monivivahteinen Vuohenjuusto-mantelisalaatti muuntautuu erinomaiseksi alkupalaksi tai cocktail-tarjoilun herkuksi.

VUOHENJUUSTO-MANTELISALAATTI

Ainekset

(“noin” määriä, lopputuloksena lisuksesalaatti 4 – 5 hengelle)

1/2 jääsalaatti

noin nyrkin kokoinen terttu vihreitä makeita viinirypäleitä (rypäleitten pitää olla makeita, jos ei, parempi laittaa vaikka tummia viinirypäleitä, vaikka niissä onkin toisenlainen fiilis)

150 g vuohenjuustoa (näin sanoo Tinni: vuohenjuusto Tourainen alueelta, Sainte-Maure de Touraine -vuohenjuustoa ja sais mieluusti olla kunnolla kypsää.)

1 pussillinen mantelilastuja

kastiketta varten:

EDIT: Tinniltä tuli korjaus itsenäisyyspäiväsalaatissa käytettyyn kastikkeeseen. Eli oikea ohje menee näin: muutama ruokalusikallinen hasselpähkinäöljyä, tuiskaus balsamicoa, oreganoa reipas hyppysellinen ja rouhittua mustapippuria.

Valmistus

No, salaatin valmistus ei ole mitään rakettitiedettä… Varmaan siksi tuo on about ainoa keittiöhomma, jossa samppanjapullojen aukaisun ja drinksujen valmistuksen lisäksi, saan auttaa. Elikkäs salaatti pestään, kuivataan ja revitään suht pieneksi. Viinirypäleet pestään, puolitetaan ja mahdolliset kivet kaivetaan veks. Juusto palastellaan kivoiksi nokareiksi ja sirotellaan sekaan.

Kaikkein vaikein vaihe on mantelilastujen paahtaminen (yleensä tämän vaiheen tekee joku muu, mutta pari kertaa olen ollut itse paistinpannun kahvassa, kun muut ovat olleet vielä kiireisempiä muissa keittiöhommissa). Eli mantelit kumotaan melko kuumalle, kuivalle teflonpannulle. Lastuja paahdetaan sen aikaa, että ne ovat saaneet hiukan toffeenruskeaa sävyä pintaansa. Paahtaminen muuttaa oleellisesti mantelien olomuotoa ja makua, joten tätä vaihetta ei missään tapauksessa pidä hypätä yli. Maun muuttumiseen riittää, että mantelit lämpiävät kunnolla. Liian tumma paahto tekee mausta helposti pistävän, joten kevyt vaalea ruskeus riittää mainiosti. Lastujen kääntäminen onnistuu parhaiten heilauttamalla pannua huolettomalla ranneliikkeellä.

Salaatinkastikeainekset sekoitetaan pienessä kupissa, maistetaan maku ja kaadetaan salaatin päälle.

Taidanpa muuten tarjoilla tätä salaattia jouluaattona alkupaloiksi. Pienen jouluseurueemme (Karkki, Karkin mummi, Minttu ja Sunshine-kisu) muut jäsenet paitsi Minttu (ja kisu – obviously…) ovat aattoaamusta iltapäivään Tukholman suomalaisella kirkolla sotaveteraanien joulujuhlan lippuvartiossa. Noin neljän aikaan kotiin saapuvat lippuvahdit ovat yleensä sekä kylmissään että nälissään. Koska varsinaista jouluateriaa ei viitsi alkaa syödä ihan heti – eikä noin aikaisin – on tapana ollut nauttia jotain lämmittävää ja ruokaisaa alkupalaa. Lämpimänä höyryävä mausteinen glögi ja mukavasti “puoliruokaisa” Vuohenjuusto-mantelisalaatti voisikin olla tämän vuoden valinta.

Aikaoptimisti täällä jälleen päivää.

Ne ainokaiset pikkujouluntapaiset, jotka Mintulla tässä joulun alla on, on tänään. Tapaamme työkavereitten kanssa about puolen tunnin päästä toimiston lähellä olevassa mestassa – mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että olen jo auttamattomasti myöhässä.

Koska nyt on ihan oikeasti niin kiire, että olen ihan epäkohteliaan myöhässä, jos alan väsätä kunnon postausta, laitan tänne nyt vain pienen sneak peakin illan outfitista.

Huomenna sitten parempia kuvia asusta, pikkuisen selvitystä siihen, miksi Minttu huuteli eilen puolen yön aikaan Nadjaa apuihin – ja miksi ihmeessä Peetun 6 vee prinsessatiara on päätynyt koristamaan kampausta…

Siihen asti – ihanaa joulunalusperjantaita kaikille! Ajatelkaa, että on enää viikko siihen, kun päivät alkavat taas pidentyä!