Tänään on ollut jo hiukan parempi olo. Nenä on edelleen tukossa, mutta kuumetta ei ole ollut eilisillasta lähtien ollenkaan. Päätin lähteä hissuttelukävelylle auringonpaisteeseen ja “sattumalta” päädyin meidän lähellä sijaitsevalle ostosalueelle. Näin puolikuntoisena treenaaminen on tietty big no-no, mutta sen verran hyvään vauhtiin on tässä talven aikana näköjään päässyt, että toipilaanakin se pyörii ajatuksissa. Treenikassiongelma on jaksanut rasittaa jo sen verran pitkään, että päätin tänään vihdoin käydä katsastamassa Kånkeneita sillä silmällä.

Painelin ensin Intersportiin, jossa oli tarjolla yllättävänkin montaa eri väriä, mutta pakko oli kuitenkin käydä myös Naturkompanietissa. Sieltä löytyikin sitten koko seinän täydeltä Kånkeneita ja varmasti kaikki mahdolliset värit. (kuvatodisteet Mintun Instagramista: minnapaakkulainen). Jahkailin aikani värivalinnan kanssa. Mitään aksenttiväriä en tosin harkinnutkaan, mutta murretut, melkein mustat grafiitinharmaa, metsänvihreä  (joka on yllättävän vähän vihreä) ja mustaruskea olivat vahvasti listalla.

Päädyin sitten lopulta turvalliseen mustaan. Olen ehkä vähän tylsä, mutta tuntui, että se kuitenkin solahtaa parhaiten kaikenlaisten erilaisten asujen osaksi. Treenikassia kun olisi tarkoitus kanniskella mukana ympäri vuoden ja asun kuin asun kanssa…

Täytyy kyllä tunnustaa, että hiukan epäilytti, mahtaako kaikki treenikamppeeni mahtua aika pikkuruisen oloiseen reppuun. Tsuumailin tilavuutta kaupassa pitkään ja yritin visualisoida, miten pakolliset varustukset mahtuisivat. Kånkenista olisi löytynyt myös isompi versio mustana Naturkompanietista. Mietin hetken sitäkin, mutta se vaan ei jotenkin ollut yhtä virtaviivainen ja söpö kuin tämä peruskoko.

Viimein päätin luottaa näppituntumaan (ja siihen, että olen nähnyt ihmisillä SATSissa Kånkeneita treenireppuina) ja kannoin mustan Kånkenin kassan kautta kotiin. Heti ensimmäisenä piti tietty testata, miten sen mahtumisen kanssa on. Sen verran olin epäileväinen edelleen, että en ottanut lappuja irti aluksi, jos vaikka joutuisin palauttamaan koko Kånkenin.

Treenikassin perussisältö:

• pari treenitoppia (pitää saada vaihdella fiiliksen ja treenin mukaan…)
• urheiluliivit
• pitkähihainen paita (jooga & balance lähinnä)
• liikuntakengät
• sportti-caprit
• pieni meikkipussi (kasvojen pesuaine, suihkusaippua, kasvovoide, vartalovoide, dödö – kaikki matkakokoisina + shampoo & hoitoaine näytepussukat, hiuskuminauhoja, pinnejä ja lakrisalia)
• sukat
• pyyhe (suuri kooltaan niin, että siihen voi kääriytyä, mutta kuitenkin ohut, että menee pieneen tilaan)
• lisäksi kaikenlaista pientä sälää kaapin oveen tarkoitetusta lukosta kuulokkeisiin, huulirasvaan ja sykemittariin.

Suureksi ilokseni – ja melkein yhtä suureksi hämmästyksekseni – kamppeet mahtuivat reppuun aivan loistavasti! Jesss!

Ihan heittelemällä varusteita ei Kånkeniin voi laittaa, mutta koska vetoketju aukeaa koko etuosan pituudelta, tavaroiden järjesteleminen ei ole mikään ongelma. Sen verran jäi jopa vielä tyhjää tilaa, että kyllä sinne lounaslaatikon saa vielä tungettua. Aivan mahtavaa!

Olen niin onnessani siitä, että nyt tuntuu pahasti hiertänyt treenikassiongelma vihdoin ratkenneen. Sutjakka Kånken kulkee helpommin mukana aamu- ja iltapäiväruuhkaisissa t-banoissa kuin epäämääräisen muhkurainen pussikassi. Samoin SATSin alimitoitettuihin pukuhuoneen kaappeihin kuvittelisi repun sopivan edeltäjäänsä helpommin.

Nyt kun vaan saisin nämä flunssan rippeet hävitettyä, niin pääsisi testaamaan Kånkenia oikein tosi toimissa. Keskiviikoksi olen varannut Zumban – kai sitä silloin jo uskaltaa vähän hikoilla?

Terveisiä vaan taas täältä flunssaparantolasta! Koko päivä on kulunut leppoisasti kissavideoita torkkujen välissä tuijotellen, (kissa)kuvia pinnaillen ja nettikauppojen tarjontaa ihmetellen. Onneksi on väsyttänyt sen verran, että en ole juuri jaksanut sängystä nousta. Kun vinyyli ei ole käden ulottuvilla ei ole tullut myöskään tehtyä mitään kuumehöyryisiä hankintoja.

Kevään musta-valko -trendi on iskenyt (flunssan lisäksi…) tänne oikein kunnolla. Olen käyttänyt jo pari kertaa uutta mustavalkoista mekkoani – tosin sellaisina päivinä, että en ole ehtinyt ottaa asukuvaa. Tykkään mekon graafisesta raikkaudesta tosi paljon ja erinomainen bonus on se, että kuvio tuntuu huijaavan olemuksen vähän todellisuutta virtaviivaisemmaksi.

Tänään nettiputiikeissa pyöriessäni bongailin saman tyyppisiä optista harhaa aiheuttavia mekkoja. Olen ollut niin tyytyväinen, että toinen saman tyyppinen, mutta vähän kesäisempi, sopisi hyvin garderobiini. Jos ei muuta niin siltä varalta, jos ei se kaalisoppakuuri toimikaan toivotulla tavalla. Haha!

Kaikkein ilmiselvin “hoikennusleikkaus” on Shopbopin valikoimasta löytyvässä Black Halo -merkkisessä (never heard…) mekossa. Olisi varmasti päällä oikein kivan näköinen, mutta 375 dollarin hinta ei nyt juuri tällä hetkellä tunnu sopivalta. Tykkään kovasti hihojen kyynärpääpituudesta, mutta toisaalta se ei kyllä tee mekosta erityisen kesäistä.

(Ja edelleenkään me Indiedaysin bloggaajat emme piilottele kaupallisia linkkejä juttuihimme – eli kaikki linkit on tuossa vain sitä varten, jos joku haluaa tutustua aiheeseen tarkemmin).

TopShopilla on usein tosi kivoja mekkoja, eikä surffailu tuottanut vesiperää tälläkään kertaa. Musta-valko-osastolta löytyi suloisen raikas puistoshakkimekko. TopShopin mitoitus on tosin sen verran teinimäinen, että en kyllä uskaltaisi välttämättä tilata sieltä mitään. Ainakin helmat tuppaavat olemaan sen verran lyhyitä, että jopa Mintun sietoraja alittuu.

Kaikkein eniten innostuin Zaralta bongaamastani kauniista hihattomasta mekosta. Koko takaosa on musta ja ovelat leikkaukset antavat vakuuttavan illuusion vyötäröstä. Aivan pakko käydä tsekkaamassa löytyisikö tuota livenä sovitettavaksi, kunhan nyt taas selviän täältä punkan pohjilta ihmisten ilmoille. Mekon malli on yllättävänkin sporttinen fiilikseltään, vaikka onkin oikeastaan aika klassinen hihaton perusveto. Ehkä se on tuo leikkauksien polyuretaani? En tiedä, mutta selkeästi potentiaalinen yksilö Mintun garderobiin!

Onneksi on Pinterest. Muuten flunssassa kotona peiton alla lojuminen olisi niiin paljon kurjempaa.

Ja sitäpaitsi Karkki kävi ostamassa lisää inkivääriteetä (ja Rooibosta). Eiköhän tää tästä taas…

Ajattelin kerrankin antaa fäshion-aiheisen Tukholmamenovinkkini suhteellisen hyvissä ajoin – enkä vasta edellisenä tai samana päivänä, kun itse tapahtuma on.

Eli: viikon päästä viikonloppuna aukeaa jälleen kolmeksi päiväksi edellisellä kerralla huikean suosion saavuttanut Swedish Fashion Pop Up Store (feat. Tjallamalla). Tarjolla on about 60 vähän tuntemattomamman ruotsalaisen designerin luomuksia. Mukana on monia omia suosikkejani, kuten esmes Patouf, JOSEFINSTRID ja van Deurs.

Tjallamallan kanssa yhteistyössä järjestetty Pop Up -putiikki on avoinna 22. – 24. maaliskuuta osoitteessa Drotttninggatan 81.

Aukioloajat:
perjantai 22.3. klo 10-18
lauantai 23.3. klo 11-17
sunnuntai 24.3. klo 11-16

Putiikista löytyy kamppeita myös miehille ja lapsille sekä jonkin verran myös asusteita ja laukkuja. Sijainti on ihan keskustan shoppailualueiden tuntumassa, joten kannattaa tosiaan tehdä kieppi myös tuon kautta!

Juokseminen, lenkkeily, on halpa harrastus. Mitään vuosi-, kuukausi-, osallistumis- tai jäsenmaksuja ei ole, jollei nyt väen väkisin halua ängetä mukaan johonkin seuraan tai liikuntamestan juoksuporukkaan. Tapahtumiin osallistuminen maksaa, mutta se ei mielestäni kuulu harrastuksen peruskuluihin. Pakolliset varusteet ovat myös aivan minimaaliset. Hyvät juoksutossut on tärkeimmät ja niihin kannattaa panostaa hintalappuun katsomatta. Siitä sitä sitten kiittää itseään myöhemmin ihan jokaisella askeleella.

Tähän asti olen luottanut peruskallionlujasti Asicsin tossuihin. Olen juossut yhteensä neljä maratonia (1998, 2000, 2007 ja 2009), joista kolme Asicseilla. Ensimmäiselle maratonilleni treenasin pitkään Niken tossuissa, mutta ensimmäisen vähän pidemmän lenkin jälkeen marssin Tampereen Stockan urheiluosastolle ja ostin (varmaan silloin kanta-asiakastarjouksessa olleet) Asicsin DS Trainerit. Treeni sujui mallikkaasti, varpaani voivat hyvin ja selvisin hienosti ekasta maratonistani.

Reilun vuoden päästä tuosta, aloin treenata tosissani toiselle maratonilleni ja oli aika hankkia uudet Asicsit. En ollut järin kiinnostunut tossuista, mutta kaikki naapuruston maratoni-insinöörit juoksivat myöskin Asicseilla, joten tuumasin, että jatketaan hyväksi havaitulla merkillä. Päädyin jälleen Stockan urheiluosastolle ja tällä kertaa uskaltauduin oikein juttusille myyjän kanssa. Nuori erittäin asiantutevan oloinen myyjäpoika oli pökertyä, kun kuuli, että olin juossut maratonin kevyiksi ratakengiksi ja lyhyille matkoille tarkoitetuilla DS Trainereillä. Hän myi Mintulle pitkille matkoille tarkoitetut Gel Kayanot ja minä olin onnellinen.

Sitten seurasi muutama vuosi maastopyöräilyä (ja pyöräilyä ihan muuten vaan), ja juokseminen jäi vähemmälle. Seuraavat tossut hankin vasta aloitellessani treeniä vuoden 2007 maratonille. Päätin hifistellä oikein kunnolla ja kävin Löplabbetissa mittauttamassa, kuvauttamassa, testaamassa, videoimassa ja valitsemassa uudet tossut. Kokemus oli hieno, mutta tossut (Nike) käytössä aivan kamalat. Ainoa kerta, jolloin olen kärsinyt mm. mustuneista varpaankynsistä ja muista kuulemma tavallisista maratonarien vaivoista. Onneksi kesä 2007 oli varsin lämmin. Heti, kun elokuussa (Tukholman maraton juostaan aina kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna…) sain laitettua jalkaani muutakin kuin Havaianakset, marssin kilpailevaan juoksukauppaan ja ostin uudet Gel Kayanot sen paremmin mittailematta kuin testailemattakaan.

Vanhat rakkaat Gel Kayanot ovat palvelleet loistokkaasti. Paransin maraton-aikaani edellisestä (Nikeillä juostusta) kerrasta yli 20 min – mikä on omassa mittakaavassani aika paljon. Ja heti seuraavana päivänä suuntasin ikimuistoiselle Heeringin sponssaamalle matkalle Singaporeen. Mikä tarkoitti toisin sanoen kolmea päivää putkeen vähintään 12 cm koroissa. Eikä tehnyt tiukkaakaan!

Ehdin vielä aloitella seuraavalle maratonille – eli siis vuoden 2010 – valmistautumista vanhoilla bestiksilläni, mutta sitten paukahti selkä. Nyt kun olen mummoilemassa takaisin juoksukuntoon, olen päättänyt, että on korkea aika hankkia uudet tossut. Kyllähän sen jo kuvakin kertoo, että aika loppuun kalutut ovat nuo vanhat, juu.

Nyt onkin sitten edessä se vaikein – eli päätös mitkä tossut hankkisin. Tekisi mieleni mennä ja ostaa Gel Kayanot, niinkuin ennenkin… mutta onko se overkill? En ole ollenkaan vakuuttunut, että innostun enää maratonille. Vaikka toisaalta, pitkien lenkkien meditatiivinen vaikutus on ihan omaa luokkaansa. Olisiko kuitenkin järkevämpää hankkia jotkut keskipitkille matkoille optimoidut tossut? Eikä se nyt ole rahasta kiinni, maksakoot mitä maksavat. Edellisen kokemukseni perusteella en ole niin kovin innokas myöskään hankkimaan juoksukaupassa analyysien perusteella suositeltuja lenkkikenkiä.

Kyllä, mieleni tekisi turvautua tuttuun ja turvalliseen ja hankkia uudet Gel Kayanot. Tämän vuoden malleissa olisi noin ihanat väritkin! (Hiukan hassua muuten: Suomessa on myynnissä tuo pinkki ja valkoinen – täällä nuo kuvan pinkki ja violetti…). Tai ehkä sitä voisi olla sen verran reipas ja lueskella hiukan jotain juoksuaiheisia sivustoja. Luulisi sieltä löytyvän monenmoista keskusteluketjua tästä juoksijoiden lemppariaiheesta. Ja jos sieltä lukijoitten joukosta löytyy harrastajia, niin antakaa vinkkiä uus-aloittelijalle.

Onko muuten kukaan testannut Adidaksen uusia Adidas Boost-juoksutossuja? Onko ne niin mahottoman hyvät, mitä mainoksissa sanotaan? Olisi ihan mahtava kuulla jonkun sellaisen mieleipiteitä, joka ei sponsorisopimuksensa vuoksi luonnollisesti esitä kehuja. Ja sitten mietin sitäkin, että pitäiskö niitä lenkkikenkiä olla useammat? Ehkä kahden-kolmen lenkin viikkovauhdilla yhdet riittää?

Graafinen mustavalkoinen kevätmuoti, erilaisten kukkakuosien yhdistely, sähäkät neon-jutskat – kevätmuoti tarjoaa paljon kaikkea tosi nastaa uutta ja ihanaa piristystä pukeutumiseen. Päädyin kuitenkin Style.comiin selailemaan ensi syys-talvisesongin näytöskuvia. Värimaailma on odotetusti tummempi ja rauhallisempi kuin nyt valoa kohti mentäessä, mutta varsinkin yllättävänkin iisiksi osoittautunut Isabel Marantin AW 13/14 -mallisto ihastuttaa jo nyt.

Syysmuodin bongailussa on sekin hyvä puoli, että voi olla aika vakuuttunut mahdollisien hankintojensa trendikestävyydestä. Mintun inspiraatiolistalle päätyi yllättävän monta juttua…

Nahkavahvistetut farkut – tai ehkä ne ovat jopa farkkuleggarit – ovat juuri sellaiset, että ensin ei ole ihan varma tykkääkö moisista, vai onko ne ihan kauheat. Oma mieleni muuttui tosi nopeasti ja nyt tuntuu, että olisi ihan pakko saada joko tosi joustavat supertiukat pillifarkut tai sitten mahdollisesti jopa ne farkkulegginssit, joita olen tähän asti onnistunut välttelemään. Housujen sisuspuoli saisi olla pehmoista mustaa lammasnappaa.

Melkein tuntuu, että parhaimmat nahkavahvistetut farkut saa tuunaamalla itse jotkut farkut/leggarit. Käypään hintaan tuskin löytyy muuta kuin tekonahkaversioita sitten myöhemminkään.

Statement-kaulakoru on ollut varsinainen fashionista-must jo yllättävänkin monta sesonkia. Ensi syksynä se saa vakuuttavan haastajan statement-huivista. Kapea, melkein solmiomainen huivi on päällystetty kokonaan niiteillä ja kietaistu nonchalantisti kaulaan.  Me likes! Eikä tuokaan mikään mahdoton DIY-juttu olisi… Etenkin, jos fuskaa sen verran, että käyttää niitä kiinni silitettäviä niittejä, normaalien piikkiniittien sijaan.

Syksyn suurin kenkähimotuspalkinto voidaankin jakaa vaikka heti tänään. Isabel Marantin poninkarvaiset nilkkurit sporttisilla nahkaisilla tarranauhoilla on aivan tajuttoman hienot! Tahtoo!! 

Niitä odotellessa aloin miettiä, että pitäisikö sitä sitten kuitenkin hankkia korkolenkkarit, vaikka oikeastaan jo tuumin, että tämän villityksen päästän menemään trendihaavini silmukoista läpi… & Other Stories -nettikaupassa pyöriessäni iskin silmäni näihin Niken Dunk Sky High -versioihin. Nauhat jos vielä vaihtaisi mustiksi, olisi yleisilme kyllä hyvinkin itselleni mieluisan meluton, mutta sporttinen.

Vaalea, luonnonvalkoinen, kerma, valkosuklaamousse – mieluiten kaikki yhdessä ja kerroksittain. Muutama niittinen rajaa hyvin ja poistaa tarpeetonta makeutta. Toimii!

Raikas silhuetti.

En aio luopua ajatuksestani, että totuttelen hiukan pidempiin helmoihin. Polvimittaiset kynähameet ovat edelleenkin tervetulleita garderobiini – samoin jopa polven alle ylettyvät liehuhelmat. Jotenkin kuitenkin tällainen lyhyt, rento ja jopa (kyllä, tiedän toistavani itseäni) sporttinen silhuetti tuntuu hyvin tuoreelta ja iloiselta. Valkoista väriä myöten outfit on kuin tehty otettavaksi käyttöön jo nyt tällä sesongilla!

Kuvat: Style.com