“Yksi huone lisää” – se kai se on asunnonmyyjien ja kiinteistövälittäjien perusslogan, kun puhutaan minkä tahansa parvekkeentapaisen eduista keväisin ja kesäisin. Itse rakastan hengailla partsilla lämpimään vuodenaikaan. Suhteellisen iso ulkotila tuntuu tosiaan kuin yhdeltä lisähuoneelta ja ilta-auringon lämmössä istuskelu on asia, mitä todella kaipaan ja odotan koko pitkän pimeän talven. Jostain syystä erityisesti ulkona syöminen on ihan eri juttu kuin sisällä normi-ruokapöydän ääressä. Mikään maailmassa ei voita hyvää grilliruokaa (eikä sen tuoksua!!), eikä perinteitä kunnioittava fetasalaatti maistu koskaan niin hyvältä kuin silloin, kun sen voi kesän ensimmäisen kerran syödä omalla parvekkeella.

Suoritin mittavan raivaus- ja jynssäysprojektin parvekkeellamme vapunpäivänä. Ihme homma, että myös partsilla on samankaltaisia romunkeräystaipumuksia kuin rivarin tai talon pihanurkilla. Taloyhtiön siirtolavaa odottamaan päätyi pari hengenvaarallisen lahoa tuolia, yksi puhki ruostunut pikkugrilli, jo viime kesänä rätsähtänyt aurinkopeti ja epälukuinen määrä haljenneita tai lähes haljenneita ruukkuja. Pesin parvekkeen lattian, tuolit ja pöydän, huuhtelin säästetyt ruukut ja annoin silauksen öljyä kalusteille. Nyt on siistiä ja väljää – mutta myös karua ja tyhjää.

Tämän päivän pläni oli käydä ostamassa multaa ja kukkia – ja saada partsi ihan oikeasti kesäkuntoon. Multaa ostinkin, peräti kaksi sellaista keskikokoista säkkiä, mutta kukkien kanssa tuli tenkkapoo (tänka på – oletan?). Haluaisin nimittäin kerrankin vähän yhtenäistä fiilistä ja ajatellun oloisen kokonaisuuden kesäkeitaaseeni, tavallisen otetaan-mitä-sattuu -tyylin sijaan. Haluaisin paljon vihreää, mutta lisäksi myös kukkia, ruokapöydästä en voi luopua, vaikka sitten itselleni tärkeä aurinkopeti ei oikein mahdukaan, matto olisi ihana ja lisäisi huonemaista fiilistä.

Tein, kuten nykyään minulla on tapana ja käännyin Pinterestin puoleen parvekkeensisustusongelmieni kanssa. Tässä mood-boardin eniten inspiroivat palat:

Aika värikkäältä näyttää Mintun parvekehaaveet. Kyllä se taitaa olla niin, että ihana hippihenkinen hurlumhei-sekamelska on kukissa(kin) ihan positiivista? Ei meikäläisesta taida minimalistia saada tekemälläkään, vaikka kuinka haluaisi.. Juuri nyt, kun yöt ovat vielä aika kylmiä, olisi hyvä laittaa ulos orvokkeja. Jostain syystä ne ei vaan näytä silmään yhtä mannermaisen tunnelmallisilta kuin kukat noissa kuvissa…

Sen sijaan näyttää aivan itsestään selvältä, että joku kiva pieni räsymatto pitää jalkojen alle hankkia. Ja tunnelmallista tai ei, uusi aurinkopeti on must! Todennäköisimmin se tulee olemaan tämä oranssi, koska se sopii parhaiten bikineihini. Haha! Uudet tuolitkin olisi ihanat (vaikka nämä tai sitten nämä). Tai, jos jostain löytyisi joku nikkarointitaitoinen ja  -halukas, voisi meidän vinkkelipartsile rakentaa säilytystilaa sisältävän kulmasoffavirityksen ilman, että aurinkopetin vaatima tila on uhattuna.

Hmmm… Monenlaisia päätöksiä. But I’ll keep you posted!

Kuvat: Mintun Pinterestistä, mutta jostain syystä kuvien lisääminen ei sujunut yrityksistä huolimatta kuten ennen. Liekö syynä se, että olen siirtynyt käyttämään Chromea vai Pinterestin omat järjestelmäpäivitykset? Kaikkien kuvien alkuperäiset lähteet löytyvät eniveis täältä.

Tampereella oli ainakin aikoinaan sellainen meininki, että kysymykseen “Ilves vai Tappara” piti olla vastaus, vaikkei jääkiekosta olisi tiennyt yhtikäs mitään. Mintun valinta oli itsestäänselvästi Ilves, koska bestiksen isoveli pelasi seuran junnujoukkueessa (ja sittemmin kai ihan edustusjoukkueessakin…). Valinnan luontevuutta lisäsi toki se, että kaikenlaiset kissaeläimet ovat olleet lähellä sydäntäni jo ennen kuin opin kävelemään. Oma joukkue on oma joukkue, eikä sitä vaihdeta, vaikka asuinpaikka muuttuisi tai menestystä ei heruisikaan.

Mistä ihmeestä tämä jääkiekkoaiheinen tilitys oikein tuli? No siitä, että tänään olen pukeutunut täysin arkkivihollisen Tapparan väreihin, tummansiniseen ja oranssiin. Vähemmästäkin sitä sai Aleksanterin koulun pihalla kuulla olevansa luopio ja petturi.

Toimistolla ei onneksi kukaan tajunnut tulla soittamaan suutaan, joten sain nauttia ihan rauhassa räväkän väristen housujen ja yltiömukavan matonkudepaidan yhdistelmästä!

• neule, Å
• housut, Filippa K
• tennarit, Karhu
• huivi, Gudrun Sjöden

Vappu ei ole Ruotsissa mikään kaksinen rieha tai karnevaali – ainakaan täällä Tukholmassa. Uppsalassa ja Lundissa – eli suurissa opiskelijakaupungeissa, joissa yliopisto-opiskelijoiden määrä suhteessa muuhun populaatioon on huomattava – näkyy kevään juhla kuulemma hiukan paremmin katukuvassa.

Pikkuisen juhlatunnelmaa viriteltiin kuitenkin täälläkin. Peetu on edelleen reissussa ja siitä syystä jäi perinteiset itsetehdyt munkit/tippaleivät tänä vuonna nauttimatta. Sen sijaan popsittiin Karkin kanssa ihanat sushit ennenkuin lähdettiin tahoillemme liehumaan.

Lasissa on sentään Proseccoa. Tärkeimmät vappuperinteet – eli kivoja kuplia lasissa – pysyy hengissä ilman muuta!

Käväistiin Camillan kanssa vähän katsomassa, millainen vappumeininki Tukholman keskustassa on noin kahdeksan aikaan aattoiltana.

Hirvee hulina käynnissä bilemestoilla Stureplanilla ja Birger Jarlsgatanin ytimessä! Haha!! No, täytyy kyllä sanoa, että en kyllä mitenkään kaipaa sitä järjetöntä sekoilevaa ihmistungosta ja ädläystä, mitä Suomessa suurimpien kaupunkien keskustoissa helposti vappuna on. Mutta onhan tämä autius suorastaan vähän koomista.

Ruotsalaisiakin vappuperinteitä on toki olemassa. Yksi niistä on kokko. Juhannuksena on täällä se salkoperinne, joten kokot poltetaan näin vappuna. Riddarholmenille oli kokoontunut aika liuta populaa kuuntelemaan kuoron esittämiä kevätlauluja ja katselemaan kokon sytyttämistä. Tunnelma oli rauhallinen ja melkein harras – vähän niinkuin Itsenäisyyspäivän ilotulituksissa Suomessa.

Me taidettiin olla yhdet hurjimmista sekoilijoista ja pahiksista koko Riddarholmenilla. Olihan Camilla ottanut meille mukaan pienet tujut lämmikkeeksi. Aikamoista kreisibailausta!

Vapun kunniaksi ulkoilutin ensimmäisen kerran uusia ihania karvanilkkureitani. Aivan uskomatonta, miten hyvät nuo ovat jalkaan, vaikka korkoa on kuitenkin jonkinverran. Paita on lainassa Karkilta.

• paita (Karkin), Forever21
• farkut, H&M
• nahkatakki, Acne
• nilkkurit, Filippa K
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• kaulakoru, H&M

Äiti sanoi aina, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.  Itse olen mielelläni toistelemassa sitä saa, mitä tilaa…

Vappu on vähän niinkuin pikku-uusi vuosi – eikö vaan? Tästä alkaa virallisesti se lämpimämpi ja valoisampi vuodenaika. Samaan syssyyn voi tehdä lupauksia paremmasta elämästä itselleen. Ajattelin aloittaa miettimällä tarkemmin omaa kaikuani.

Ihanaa kevään alkua, kesän odotusta ja aurinkoa kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!

Korni otsikko – tiedetään – mutta en voinut vastustaa kiusausta!

Vappukynnet saivat mehukkaan oranssin sävyn testaukseen saamastani luonnonmukaisesta Kure Bazaar -kynsilakasta.

En ole mikään luonnonmukaisen kosmetiikan spesialisti, mutta valitsen aina mieluiten vähäkemikaalisen tai ekologisen tuotteen, jos vain mahdollista. Ja mahdollista se on silloin, kun tuotteen toiminnallisuudesta tai toivottavista ominaisuuksista ei tarvitse tinkiä.

Ihan fiilispohjalta on tuntunut, että kynsilakan on aivan pakko olla todellinen pahis sekä ekologisuuden että kemikaalien suhteen. Eihän siitä ole kuin muutama vuosi, kun oli hirveät kohut kynsilakoista, jotka sisälsivät mm. geeniperimän muutoksia aiheuttavia kemikaaleja.

Tuntuu siis aivan mahtavalta, että markkinoilla on täydellisesti toimiva kynsilakka, jonka ainesosista jopa 85 % on täysin luonnonmukaisia. Perunaa, puuvillaa, maissia ja vehnää pääasiassa sisältävä kynsilakka kuullostaa oikeastaan aika uskomattomalta. Ihan kuin joku Peetun 4 v. kemiallisen laboratorion keitoksista olisi yhtäkkiä muuttunut oikeaksi tuotteeksi!

Testattavana on kevään uutuussävy Afrika (siitä otsikko… me so sorryy!). Se on aavistuksen lämpimämpi, mehukkaampi ja maanläheisemmällä tavalla kuumempi kuin vanha oranssi-lempparini Essien Fifth Avenue.

Teknisesti Kure Bazaar -lakka toimii ihan “normaalin” lakan tapaan. Suti on kivan pieni (ihan kuin Essieissä ennenvanhaan!) ja väri peittää varsin mainiosti jo ensimmäisellä kerralla. Tuoksu on ehkä aavistuksen normaalia miedompi, mutta mitään suurta eroa en huomaa.

Levittäminen on helppoa, lakka kuivuu todella nopeasti ja lopputulos on kovapintainen ja kiiltävä. Jos tämä vielä kestää kynsissä perinteisen lakan tapaan sanoisin, että en keksi yhtään mitään huonoa sanottavaa! Uskomaton juttu!

Hyvä ystäväni Tinni on kehittänyt brunssien perusdrinkistä, Mimosasta, astetta viileämmän version, jossa sitrussorbetti ja kuohuviini muodostavat täydellisen, raikkaan ja herkullisen liiton. Drinkki sopii erinomaisesti onnittelumaljaksi, keväisen keveäksi aperitiiviksi, elegantiksi brunssin piristäjäksi – ja tietty nyt Vappuun.

Ohje on yksinkertainen: muutama lusikallinen sitrussorbettia kuohuviinilasiin ja päälle lempparikuplia.

Piirun – tai oikeastaan aikas monta piirua – parempaa jälkeä tulee, jos viitsit valmistaa sorbetin ihan itse. Lisäksi kaupoista saa aika harvoin muuta sitrussorbettia kuin sitruunoista tehtyä – ja se on ehkä vähän liian ärtsyä maultaan ainakin astetta parempaan kuohuviiniin sekoitettuna.

Periaatteessa sorbettiin kuuluu kananmunanvalkuaisvaahtoa tai jotkut laittaa jopa liivatetta. Se on varmasti ihan paikallaan, jos sorbetin aikoo syödä jäätelön tapaan. Sorbetti-Mimosassa käytetyssä versiossa ei ole kumpaakaan ja siksi se sulaa ihanasti Mimosamaiseksi drinksuksi pitäen samalla juoman viileänä. Oikeastaan kysymyksessä on siis vastapuristetun appelsiinin (ja tässä tapauksessa myös limen) mehusta tehdystä mehujäästä, mutta sorbetti kuullostaa kyllä aika paljon elegantimmalta.

Sorbetti valmistuu tosi nopeasti, eikä siihen tarvita välttämättä edes jäätelökonetta. Jopa Mintun kaltainen keittiönoviisi selvisi hommasta alle puolessa tunnissa. Pari-kolme tuntia kannattaa tosin varata siihen, että herkku tekeytyy pakastimessa.

AINEKSET

(tämä on aika iso annos – mutta samantien kandee tehdä enemmän, sorbetti on nimittäin oikein hyvää myös sellaisenaan!)

2 – 3 appelsiinia

1 – 2 limeä

1 dl sokeria

2 dl vettä

VALMISTUS

Purista appelsiinien mehu, maista. On hyvä, jos mehu on pikkuisen kirpeää, mutta ei liian hapanta – eli lisää sekaan limeä tai sitruunaa maun mukaan. Sulata sokeri kiehauttamalla vesi kattilassa. Jos appelsiinit on hyvin makeita, vähempikin sokeri riittää. Anna sokeriliemen jäähtyä, sekoita mehuun ja laita jäätelökoneeseen pyörimään.

Vaihtoehtoisesti voit laittaa liemen isohkoon pakasterasiaan ja pakkaseen. Sekoita muutaman kerran jäätymisen aikana (noin tunnin välein), ettei sokeri painu pohjaan. Jäätelökoneestakin sorbettimassa kannattaa laittaa hetkeksi pakkaseen. Pehmeänä mehujää sulaa kuohuviinin sekaan vähän turhankin nopeasti.

TARJOILU

Lusikoi sorbettia samppanjalaseihin, kaada päälle hyvin jäähdytettyä kuohuviiniä (suosittelen hedelmäistä Proseccoa!).

Nautitaan välittömästi!

CIN CIN!