Jos voittaisit 3000 euroa, lähtisitkö mielummin joululomalla matkalle perinteisesti Lappiin vai modernisti aurinkolomalle huojuvien palmujen katveeseen? Olen mukana Indiedaysin ja Dronningholmin kampanjassa, jossa yksi onnellinen voittaa tuon, mielestäni aikas mahtavan arvokkaan matkan. Itse edustan ehdottomasti aurinkorantajoukkuetta! Edes ikimuistoinen, fantastisen upeassa Costa Ricassa viettämäni joululoma ei kustantanut lähellekään 3000 euroa…
Kilpailun kunniaksi leivoin tämän joulun ensimmäiset joulutortut. Hillona ihastuttavan jouluinen ja suussasulava Dronningholmin omena-kanelimarmeladi. Mielestäni omena ja kaneli ovat melkeinpä jouluisempia makuja kuin perinteinen luumu. Enkä nyt todellakaan aio mennä yksityiskohtiin, mutta sanonpahan vain, että itselleni tulee kyllä luumumarmeladin mausta ihan muut mielleyhtymät kuin mukava joulunvietto.

Kaikki siellä nyt varmasti jo ihan kuhisee, että miten ihmeessä sen 3000 matkan oikein voi voittaa – eli tässä lyhyesti ohjeet (perusteellisemmat yksityiskohdat pitäisi löytyä tämän Dronningholmin linkin takaa): lisää Instagramiin kuva, joka mielestäsi ilmentää sitä, mitä moderni joulu pitää sisällään. Merkkaa kuva hashtagillä #moderniomena. Ja sitten vain jännitetään voittoa!
Harmi, että me bloggarit emme voi osallistua arvontaan – ei nimittäin tuntuisi yhtään kurjalta lähteä jonnekin turkoosin meren rannalle, vitivalkoisessa puuterisessa hiekassa maleksimaan, syömään meheviä hedelmiä ja imemään energiaa ja voimaa auringosta…

Leivoin tällä kertaa kolmea eri mallia joulutorttuja. Mielestäni on hauskan näköistä, kun tarjoiluvadilla on erinäköisiä leivonnaisia, vaikka periaatteessa ovatkin ihan samoja torttuja. Tähtitortun lisäksi tein tanskalaistyylisiä, vähän kukkasen näköisiä wiener-torttuja ja tötterön mallisia puikuloita.
Puikulat ei ole sinänsä kovin näyttävän näköisiä, mutta niihin saa laitettua sisälle tosi paljon ihanaa omena-kanelimarmeladia ja siksi ne on oikeastaan kaikkein parhaita!

Torttujen koristeluun käytin tomusokerin lisäksi piparkakkujenkoristelutöhnää ja koska wiener-tortuista tuli niin kukkamaisia, ripottelin muutaman raesokerin keskustaan tehostamaan fiilistä. Ensi kerralla yritän saada “terälehdet” erottumaan vielä paremmin. Silloin tortut on jo melkein joulutähden näköisiä.
Valmiista taikinasta leipominen on ihan superiisiä jopa tällaiselle itseni kaltaiselle kokkikoululaiselle. Ruotsalaiseen perinteeseen joulutortut ei tosin kuulu, joten käytin näihin ihan tavallista voitaikinalevyä. Jotenkin se mielestäni käyttäytyy erilailla kuin suomalainen torttutaikina, mutta voi olla, että kuvittelen vain.

Meidän joulun perinteet on aina jonkun verran muutoksessa – silloinkin, kun vietämme juhlapyhiä kotona. Perinteet saattavat kestää muodossa tai toisessa pari-kolme vuotta, mutta sitten tulee jotain uutta tilalle. Oikeastaan ainoa, mikä pysyy, on aaton jälkeinen villasukka-pyjamahengailu lievässä konvehtikoomassa ja sekään ei päde muulloin kuin kotona vietettyinä jouluina.
Parhaat perinteet tuntuvat moderneilta, raikkailta ja pakottomasti hyviltä.

 
Nyt vaan hipitivii laittamaan kuvia Instagramiin hashtagillä #moderniomena (tai, jos olet visusti perinteisen joulun kannalla, hashtagillä #perinteinenluumu) ja sitten eikun jännittämään 3000 euron matkan voittoa! Huom. Instagram-tilisi pitää olla avoin, muuten kuvasti ei näy #moderniomena -joukkueen feedissä.
Ja samalla voikin virittäytyä mukavaan joulunodotusaikaan moderneja omena-kanelimarmeladilla täytettyjä joulutorttuja mutustellen. 🙂

Yritän kaikkeni, että saisin rajoitettua “itselle ostettujen joululahjojen” määrän minimiin. Ei nyt niin, että tapanani olisi antaa mopon karkailla mitenkään ylimitoitetusti, mutta kyllähän sitä kurinalaisuus helposti vähän löystyy tähän aikaan vuodesta. Kuka nyt ei olisi sitä mieltä, etteikö olisi ollut niin tavattoman kiltti, että muutamat shoppailut sinne ja tänne on ihan ansaitut? Jotain ihanaa, josta on haaveillut jo pidempään, voi kuitenkin joulun varjolla hankkia.
Acnen villainen Canada -huivi terrazzo black -sävyisenä on ollut ostoslistallani jo kesästä lähtien. Monta kertaa olen ollut jo melkein kassalla kaunokaisen kanssa, mutta sitten on kuitenkin tuntunut siltä, että kelit ovat vielä niin lämpimät, ettei sitä voisi kuitenkaan ottaa vielä käyttöön. Vieläkään ei ole mitenkään hurjan viileää ulkona, mutta toimistolla on sen verran taas ac:t täysillä, että villashaaliin kääriytyminen ei ole mitenkään liioiteltua.

Jonkin verran olen kuullut nurinaa siitä, että Acne nostaa samaan tahtiin hintojaan kuin mitä maailmanvalloitus etenee. Itse olen sitä mieltä, että 130 euroa lähes jättikokoisesta laatuvillahuivista on ihan kohtuullisesti, mutta kieltämättä esim. nahkatakkien hinnat ovat viidessä vuodessa vähintään tuplaantuneet. Toisaalta jos hintataso alkaa lähennellä luksusbrändien vastaavia, niin myös putiikissa saatava palvelu on aivan ensiluokkaista.
Ainakin Norrmalmstorgetin flag ship storessa on sellainen meininki, että huh huh. Myyjiä on paljon, he ovat superystävällisiä ja iloisia aidolla ja pakottomalla tavalla, heillä on aikaa sinulle ja ongelmallesi – vaikka se olisikin vain parhaimman huivin sävyn valinta. Ostokset kääritään nätisti paperiin, joka kiinnitetään sinettilogotarralla. Lisäksi kauppakuitti sujautetaan pieneen Acne-roosaan kirjekuoreen ennenkuin se annetaan käteen (eikä työnnetä ostokassiin – tapa, mitä en kertakaikkiaan jaksa käsittää!).

Yhteinen taipaleemme huivin kanssa on vasta alussa, mutta olen aivan varma, että siitä on tulossa pitkä ja onnellinen. Tosin tänään aamulla yksi riehuva metsästäjäkissanpentu teki kaikkensa saadakseen pyydystettyä pari herkullista hapsua. Kiljahdin varsin kovaäänisen “ein” (sori naapurit!), mutta toinen vain katseli viirusilmillään pää kallellaan. No, mitään pysyviä vaurioita en ole ainakaan toistaiseksi huivissa havainnut.

Luonnollisesti toivomuslistaltani löytyy  kaikenlaista muutakin, (mm. kyseinen Canada-huivi kaikissa mahdollisissa sävyissä…), mutta nyt tuntuu siltä, että enpä paljon muuta oikeasti tarvitse. Iso rasia suklaata on aina tervetullut, mutta lukemattomia kirjojakin on kertynyt aikamoinen pino, joten siitäkään kohdasta ei pistä. En nyt kuitenkaan vielä mene messuamaan, että joulu saa puolestani tulla. Muutama pikkujuttu pitäisi ehtiä hoitaa, ennenkuin on mahdollista kunnolla rauhoittua vapaiden viettoon.
Keittiön ikkunaan kuuluva adventtitähtikin on edelleenkin hukassa.

Tänään on yhden tosi hyvän kollegani syntymäpäivä. Sen kunniaksi käytiin oikein fiinisti ulkona syömässä lounasta toimistoamme lähellä sijaitsevassa fiksussa ravintolassa. Monet meiltä käy kyllä siellä melkein joka päivä, mutta itselleni noin 12 euroa on aika paljon – eli Restaurang S kuuluu omalla kohdallani vain erityistapauksiin. Tietty kollegan synttärit on oikein hyvä syy jättää lounaslaatikko (joka oli jokatapauksessa umpijäässä) odottamaan huomista.
Siinä pihan poikki kävellessämme aloimme puhua siitä, että mikä vuodenaika nyt oikein on, talvi vai vielä syksy? Siis jos vuosi jaetaan neljään, joulukuu on ensimmäinen talvikuukausi – eikö niin? No, kovin talviselta ei ole tuntunut, vaikka lämpötilat onkin laskenut jo vain muutamaan asteeseen plussan puolella. Tänään itseasiassa fiilis oli melkein keväinen, koska oli kuivaa ja jotenkin kirkasta, vaikka taivas olikin pilvessä, eikä mistään suunnasta vihmonut minkäänlainen kostea tuuli tai muu inhotus.

Osittain tuo vuodenaikojen hämäryys korvien välissä johtuu varmasti siitä, että tänne meille ei sitten vieläkään ole saatu sitä ensimmäistä ah-niin-ihanaa lumi-/räntämyräkkää, vaikka sitä sitkeästi aina parin-kolmen päivän päähän säätiedotuksissa ennustetaankin. Ensilumi toimii aina sellaisena shokkihoitona, että sitä tosiaankin tietää talven olevan täällä, vaikka lämpötila sitten kohoaisikin taas plussan puolelle. Niinkuin se täällä meillä usein tekee.
Leppoisat loppusyksyiset kelit on tietty siinä(kin) mielessä enemmän kuin mukavia, että pukeutuminen on paljon helpompaa. Kyllä, aamuisin on viileää ja kyllä, joskus tuuli menee luihin ja ytimiin, mutta ylipäätään vaatteiden miettiminen ei ole kovin hankalaa. Hameella ja sukkiksilla tarkenee toimistomatkat mainiosti ja kun ei ole lunta ja liukasta, myös korkeammat nilkkurit palvelevat ihan mainiosti.

Tämän päivän outfitin yhteydessä poikkeuksellisesti esittelyssä myös asuun kuuluva laukku! Normaalisti en pidä tärkeänä niiden kuvaamista toimistoasujeni yhteydessä, sillä en todellakaan pyöri officella laukku olalla.
Tässä on kuitenkin sellainen poikkeuksellinen tilanne, että olen tietoisesti luopunut suuresta arkilaukustani ja siirtynyt pikkuiseen olkalaukkuun. Ainakin nyt toistaiseksi. Toki kannan lisäksi kangaskassia, jossa kulkee lounaslaatikko, työn alla oleva kirja, sateenvarjo, aurinkolasit ja yhtä sun toista muuta tarpeellista, joka ei pikkulaukkuun mahdu. 😀

 

• jakku, H&M
• hame (Peetulta lainassa), H&M
• kengät, H&M
• laukku, Botkier

Muistatteko, kun vinkkasin, että nettishoppailu on hyvä keino vähentää jouluvalmisteluihin aina joskus liittyvää stressiä?  No arvatkaapas, miten innoissani olin, kun kuulin, että pääsin mukaan Indiedaysin ja varsin uuden nettikaupan Coolstuffin yhteistyökampanjaan. (Postauksen lopussa on ihana arvonta, jos et jaksa lukea kaikkia Mintun jouluhöpinöitä 🙂 ..)
Meidän perheessä on aina ollut tapana, että lapset saavat useampia paketteja jouluaattona. Useimmiten ne on kautta vuosien sisältänyt jotain, mitä tytöt olisivat muutenkin saanut: uuden talvihaalarin, toppahanskat tai villapaidan. Lisäksi on sitten ollut yksi tai kaksi pakettia, jossa on ollut jotain kivaa – yleensä lelu toivelistalta.
Aikuisille on myös aina paketti tai pari. Lapsistakin on mukavaa, että myös aikuiset saavat lahjoja – ja itse olen sitä mieltä, että on myös hyvää kasvatusta, kun kaikki huomio ei ole koko ajan lapsissa edes jouluaattona. Aikuisten pakettien sisältö on yleensä ennemminkin kekseliästä kuin jotain kovin juhlallista tai arvokasta. Idearikkaus saattaa kuitenkin tehdä jouluvalmistelujen keskellä varsinaisen katoamistempun ja silloin on loistavaa, että on olemassa Coolstuffin kaltaisia nettikauppoja, joista voi todella helposti löytää persoonallisia ja hauskoja lahjoja koko perheelle.
Nyt spoiler-varoitus teille, joilla on ollut tapana saada Minttu-nimisen tontun antama lahja – kannattaa lopettaa postauksen lukeminen, sillä seuraavaksi paljastuu pakettien sisällöt! En kerro kuka saa mitäkin, mutta uskon, että kaikki kyllä tunnistaa itsensä.

Coolstuff-nettiputiikissa ei ole, nimestä ja ensivaikutelmasta huolimatta, vain kaikkea hassua tv-shop-rompetta, vaan myös ihan monenlaista kunnon kamaa. Ruotsalaisvalmisteinen, eurooppalaisella “Red Dot” -design-merkillä palkittu Veggie Twister on yksi näistä. 29,90 € hintaisen vihannesleikkurin avulla voi salaatin (tai vaikka voileipäkakun!) koristella henkäyksenohuella kurkkuhörselöllä. Leikkurin toinen pää muuttaa kesäkurpitsan ja muut vihannekset spagetiksi. Ihana härveli!
Tämän löytää joulupaketistaan meidän porukan kokeilevan kasviskeittiön kannattaja. Tuskin maltan odottaa kutsua kesäkurpitsapastapäivälliselle!

Toinen design-palkittu juttu, mihin törmäsin Coolstuff-putiikissa on älyttömän kätsy Spork lusikka-veitsi-haarukka. Olen jo pitkään miettinyt, että tuo jos mikä, olisi täydellinen lahja meidän pääosin enemmän tai vähemmän tien päällä aikaa viettävälle porukallemme. Opiskelijan välipala yliopistolla, office-rotan lounas tietokoneen ääressä ja eläkeläisen tauko puistossa – koko meidän alituiseen liikekannalla oleva porukka kertakaikkiaan tarvitsee kätevän, kevyen lusikka-haarukka -tsydeemin, jossa haarukan reunassa on vielä varsin tehokas sahalaitainen pieni veitsi.
2,90 € hintainen Spork on juuri sellainen edullinen, mutta tarpeellinen ja oivaltava lahja, jonka mielellään pistää joulupakettiin varsinkin aikuisille, mutta myös aikuisille (tai partiolaisille) lapsille. Ja niinkuin kuvasta näkyy, tänä jouluna aika moni löytää monitoimivehkeen paketistaan.

Isäni rakasti saada ja antaa kaikenlaisia pieniä pähkinöitä joululahjaksi. Hän olisi aivan varmasti rakastanut näitä metallisia arvoituksia. Isä ei ole enää täällä meidän kanssa joulua viettämässä, mutta tiedän ainakin yhden, joka on samanhenkinen ja varmasti ilahtuu saadessaan pienet probleemit ratkotavaksi joulunpyhinä.
Dekkarit ja muut kirjat on meilläkin ihan perinne joululahjarintamalla – erilaiset lautapelit samoin. Yksinään ratkottavat pulmat ovat vähän molempia: jotain mitä voi ratkoa yksin, mutta joiden ratkaisusta voi keskustella myös muiden kanssa. Coolstuff-putiikista löytyy aika paljon erilaisia pelejä yms. Jo pelkästään metallisia pulmia (á 3,90) on useampia erilaisia.

Okei – tämä menee hiukan tv-shopin puolelle, mutta miten älyttömän hauskoja nämä purkissa kasvatetut chilit vaan on!? Niinkuin näkyy, onnellisia tulevia super-tulisen chilin kasvattajia löytyy joulupöytämme äärestä kolme. Lahjat tulevat osoitteisiin, joissa välttämättä ei ole kovin suurta huonekasviosaamista, mutta sitäkin suurempi rakkaus tuohon tuliseen mausteystäväämme.
Coolstuff-putiikissa on tarjolla kolmea eri vahvuutta kotona kasvatettavia chilejä. Valkkasin omiin paketteihini keskimmäistä – Scorpion Pepper -nimeltään. Täytyy toivoa, että ainakin muutama chili päätyy burritoihin asti, vaikka hinta 8,90 € ei nyt mikään ihan ylisuolainen olekaan.

Maailmanmatkaajia löytyy porukastamme useampia, mutta yhdelle heistä lähtee joulupukin pakettiin kertakaikkiaan mainio, vesitiivis Cash Tash -turvakukkaro. Avaimenperäpidikkeellä varustettu minilompakko on tarkoitettu sellaisia tilanteita varten, kun kipeästi tarvitsee käteistä, mutta automaattia ei ole mailla eikä halmeilla. Tai, jos sattuu olemaan matkoilla ja käteisvarannot hupenevat yllättäen.
Pieneen CashStash-kapseliin menee yksi seteli, jolla voi olla iso merkitys kriittisessä tilanteessa. 8,90 € hintaiselle turvakukkarolle olisi kyllä varmsti käyttöä muillakin, mutta nyt se päätyy yhden perheen globe trotterin pakettiin.
Bag in Box in a Bag – vai miten se nyt meni? Jälleen kerran tuote, jolle varmaankin olisi käyttöä ihan kellä tahansa meidän joulun viettoon osallistuvista. Kuitenkin yksi meistä on innokkain piknikkien järjestäjä ja spontaanien ulkoilmabrunssien ideoia. Hänelle lähtee superkätevä, napakasti yhden bag-in-boxin nielevä olkahihnalla ja lisätaskulla varustettu kylmälaukku. 18,90 € hinnalla mukavuutta ja ihanasti viilennettyä retkeilyviiniä – toivottavasti minut kutsutaan piknikille mukaan!
Tässä oli siis omat joululahjashoppailuni. Jos itselleni jotain toivoisin, niin ehkä kaikkein eniten aitoa Polaroid-kameraa tai aivan ältsihienoa kissa-seinäkelloa. Mikäli lahjojen ideointi aiheuttaa päänvaivaa, Coolstuff-putiikista löytyy myös apuväline lahjavalintaan. Ihan pakko on tässä vielä vinkata, että täällä meillä Ruotsissa on “vuoden joululahjaksi” valittu aktiviteettiranneke (don’t ask) ja niitä näyttäisi löytyvän useitakin erilaisia Coolstuffin nettikaupasta.
Ja jos jotakuta arveluttaa heidän toimitusvarmuus tms. niin ainakin itse sain tilausvahvistuksen heti välittömästi, sitten jonkun toisen vahvistuksen (että tuotteet on pakattavana varastolla) ja sitten, että ne ovat matkalla, Muistaakseni sain vielä jotain muitakin viestejä, mutta koska koko toimitus tuli vajaassa kahdessa vuorokaudessa, en kovin ehtinyt kiinnittämään niihin huomiota. Eli todella hyvää ja nopeaa palvelua. Tavarat oli lisäksi pakattu suorastaan yltiö-turvallisesti, että vain mikään ei menisi rikki.
Coolstuff vaikuttaa aikas ihanalta ja inspiroivalta joululahjashoppailupaikalta, eikö vain? Nyt on aivan mahtava tilaisuus voittaa peräti 100 euroa shoppailurahaa Coolstuff-putiikkiin. Osallistu arvontaan:

1. Kommentoi tämän postauksen kommenttiboksiin, mikä olisi lahjatoiveesi Coolstuff-nettiputiikin valikoimasta. Laita linkki tuotteeseen vastauksessasi.
2. Ilmoita vastauksen yhteydessä voimassa oleva sähköposti (= jota luet säännöllisesti), johon voin olla yhteydessä voiton osuessa kohdalle.
3. Viimeinen hetki osallistua arvontaan on sunnuntaina 7.12.2014 klo 19.00. Kantsii toimia sitä ennen…

Nyt äkkiä linkkejä selaamaan ja voittamaan joululahjarahaa peräti 100 euroa!

Huomenna on ensimmäinen adventti – eli tuskin kukaan on vielä ehtinyt kyllästyä glögiin. Itse olen glögifani siinä mielessä, että tykkään suomalaisesta, mausteisesta, marjamehuisesta ja hiukan jopa happoisesta punaviiniglögistä tosi paljon. Sen sijaan täkäläiset, supermakeat ja suhteellisen tömäkät versiot eivät ole ihan yhtä paljon makuuni.
Siltä varalta, että joku kaipailee kivaa, ihanasti lämmittävää ja jouluista drinksua, mikä ei kuitenkaan ole glögi, tässä yksi loistava vahtoehto. Idean sain taannoisilta Esprit-illallisilta, jossa tervetuliaismaljana oli kuumaa omenamehua vaniljavodkalla terästettynä. Myöhemmin tätä tämäniltaista vinkkiä miettiessäni muistin, että bestikseni Tinni tarjoili jo muutama vuosi sitten tuorepuristettua kuumaa omenamehua tuoreella inkiväärillä ja tummalla rommilla terästettynä.

OMENATOTI
Ainekset:

• noin 1 – 1,5 dl tuorepuristettua omenamehua/hlö (tai jotain vastaavaa “sameaa” oikeaa omenatuoremehua)
• 4 cl vaniljavodkaa/hlö
• kanelitankoja, tuoretta inkivääriä mausteeksi (n. yksi kanelitanko ja 1 cm inkivääriä/hlö)

Valmistus:
Kuumenna omenatuoremehu kattilassa yhdessä kanelitankojen ja tuoreen inkiväärin kanssa. Mittaa kuumuutta kestäviin laseihin 4 cl vaniljavodkaa/henkilö. Kaada kiehuvan kuuma omenamehu siivilän läpi laseihin ja koristele kanelitangoilla tai omenalohkolla. Tarjoile heti.
Tämä on kiva isompienkin glögijuhlien tervetuliaismalja, sillä lasit voi laittaa muuten valmiiksi ja vieraiden saapuessa kaataa vain kuuma omenamehu niin monelle kuin tarvitaan.

 
Eilen illalla – tai oikeastaan melkein yöllä, koska oltiin jo molemmat oikeastaan menossa nukkumaan – puhuttiin Peetun kanssa yli tunti puhelimessa siitä, mitä kaikkia jouluvalmisteluja tässä on nyt edessä ja miten kaikki organisoidaan, kun ollaan kaikki eri osoitteissa. Joku voisi varmaan olla sitä mieltä, että kuullostaa siltä kuin olisin jo pahimmassa joulustressissä, mutta päinvastoin – nukuin viime yön paremmin kuin pitkään aikaan.
Ja hei, huomenna on ensimmäinen adventti! Vähänkö ihanaa – enää ei tarvitse pyydellä sitäkään vähää anteeksi tätä jouluhösäämistä!

Huh, huh, millainen päivä! Olen jännittänyt jo eilisestä alkaen suomalaisen tasa-arvon puolesta ja vaikka olin toimistolla, en voinut estää onnen kyyneleitä, kun kuulin, että eduskunta on hyväksynyt äänin 105 – 92 aloitteen sukupuolineutraalista avioliitosta. Päivän mittaan oli kyyneleet koko ajan lähellä, kun luin facebookista ihmisten onnellisia reaktioita. Hienoa, että eduskunta vihdoinkin ymmärsi itselleen perustuslaissa määrätyn tehtävän: ihmisten diskriminoinnin ja epätasa-arvoisen kohtelun poistamisen lainsäädännön avulla.
Sen lisäksi tämä päivä jää historiankirjoituksiin päivänä, jolloin ensimmäinen kansalaisaloite ikinä, meni läpi. Hienoa ja merkittavää sekin.
Voittotunnelmien lisäksi olen pääasiassa yrittänyt vältellä kaikkien ziljoonien nettikauppojen erittäin houkuttelevia “Black Friday” -tarjouksia. Jotta eläisin niinkuin opettaisin, on nyt korkea aika pitää huolta, että joulunalusajan budjetti ei räjähdä käsiin.
Shoppailun sijaan olen surffannut inspiraatiota ensi viikon perjantain pikkujouluihin. Meillä töissä on tapana, että juhlatoimikunta keksii tapahtumalle aina jonkun teeman ja yleensä koko toimiston väki pukeutuu ainakin jossain määrin sen mukaisesti. Tämän vuoden pikkujouluja juhlitaan 90-luvun hengessä. Hiukan vaikeaksi pukeutumisen tekee se, että kysymyksessä ei varsinaisesti ole naamiaiset, vaan tavoitteena olisi jotenkin hauskasti ja/tai tyylikkäästi ilmaista teemaa asussaan. Onneksi ysäriltä ei esikuvia puutu… Tässä suosikkini tähän mennessä:
CLUELESS

Ultimate suosikkihömppäleffani ysärin puolivälistä! Aikana ennen Gossip Girlsejä ja SATSia Cluelessin tyyli ja meininki tuntui ihan hillittömän raikkaalta ja vapauttavalta. Okei, olin tietty tuohon aikaan pikkulapsi- ja vauvakoomassa elävä äiti, joten mitään järin älyllistä en kai olisi pystynyt sulattamaankaan.
Kun kuulin pikkujoulujen ysäriteemasta, ensimmäinen ajatukseni oli, että haluan hakea inspiraationi nimenomaan Clueless-elokuvasta. Juuri nyt en ole kuitenkaan ihan varma, kuinka kivan näköinen superlyhyt tartan-hame, leveä hiuspanta tai nailonpolvisukat olisivat… Sen sijaan mary-janet toimii mainiosti ja Cherin (Alicia Silverstone) hiukset olisivat kaiketi toteutettavissa.
FRIENDS

Varmasti mikään ei kiteytä paremmin ysärin “tavallista” – siis eri musiikki-genrejen ulkopuolella olevaa – muotia kuin edelleen yhtä ihana tv-sarja Frendit. Keräsin kollaasiin kuvia vuosien 1994 – 97 tuotantokausilta. Skottiruutuinen superlyhyt hame ja polvisukat näkyy tässäkin, mutta myös kaulaa kuristavat kaulakorut, ysärin puolivälin yllättävänkin pöyhkeät kampaukset ja alusvaatemaiset juhlamekot.
Hämmästyttävän pienestä on välillä ajan henki luettavissa. Itselläni pisti silmään esimerkiksi tuo, miten spagetti-olkaimisten mekkojen olkaimet lähtevät melkein kainaloista. Ja juuri niinhän ne silloin teki! Samoin tuon alarivissä vasemmalla Rachelin päällä olevan topin pääntie on suora flashback 90-luvulle.
SPICE GIRLS

Vähän myöhempää ja aavistuksen rajumpaa ysäriä edustaa meidän perheen naisväen keskuudessa yltiösuurta suosiota nauttinut Spice Girls. Jos pikkujoulumme olisi naamiaiset, asia olisi aivan selvä, pukeutuisin ehdottomasti Mel C:n Sporty Spice -hahmoon! Hän oli suosikkini kaikista jo aikoinaan – ja tekisin sen vähintäänkin tribuuttina Girl Powerille. Mutta kysymyksessä ei ole naamiaiset, joten jotain muuta on kehitettävä.
Hauskoilla paksupohjaisilla popoilla ja baby-doll -mallisella juhlamekolla homma olisi hoidettavissa ihan kätsysti. Ajatuksena on kuitenkin, että en investoisi mitään merkittäviä summia vetimiin, joille aivan varmasti ei tule olemaan jatkossa enää mitään käyttöä.
No, onhan tässä vielä melkein viikko aikaa miettiä. Kai sitten juoksen perjantaina lounastunnilla lähimpään urheiluvaatekauppaan Adidaksen track suitia etsimään, jos en muuta keksi.
Kuvat: Clueless, Friends, Spice Girls