Ensin kirjoitin otsikoksi: “Ongelmia yhteishuoltajuudessa”, mutta sitten tajusin, että pelkän otsikon perusteella tänne saapuneet olisivat olleet varmasti (syystäkin) pettyneitä ja harmissaan. Mutta siitä tässä nyt kuitenkin on kyse. Ostimme nimittäin Dagmarin ihanan merinovillaisen neulepaidan puoliksi aikoinaan. Taisi olla sellaiset ystävämyynnit, että molemmat löysimme aika paljon shoppailtavaa, eikä kummankaan kantti enää kestänyt yhden lisäneuleen hankintaa. Niinpä päätimme ostaa kauniin hernerokanvihreän paidan puoliksi.
Viime talvena homma sujui mainiosti, kunhan vain muistettiin mainita toiselle, milloin haluaisi hernarineuleen käyttöönsä. Sitten se Peetu meni ja muutti Uumajaan. Periaatteessa paidan olisi pitänyt muuttaa pohjoiseen jo joululoman jälkeen, mutta tytön matkalaukut (kyllä, monikossa) olivat niin täynnä, että sinne ei mahtunut enää yhtään mitään. Nyt perjantaina Peetu on tulossa kouluhommiin viikonlopuksi Tukholmaan ja saan kuulemma varautua siihen, että sunnuntaina neule lähtee toiseen kotiinsa.

Oh well. Niin kai se sitten on luovuttava hernarineuleesta seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Nautitaan nyt kuitenkin yhteisistä hetkistä viimeiseen asti. 🙂
Kysymyksessä on viime maanantain asuni, sillä jos kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan, istun juuri tällä hetkellä Münchenin lentokentällä matkalla kotiin parin päivän koulutuksesta. Tiesin jo etukäteen, että hotellin nettiyhteys on a) kallis ja b) siitä huolimatta erittäin epäluotettava, joten päätin turvautua vanhaan kunnon ajastukseen. Hiukan kyllä ihmettelen, että tosiaan vielä on jossain sivistyksen keskellä hotelleja, joissa netti on maksullinen. Ei-toimiva yhteys ei sen sijaan ole mikään harvinaisuus edes kotona. Valitettavasti.

Nutrilett-kuuriin palaan vielä ihan kunnon raporttien kanssa, mutta näin ohimennen voin kertoa, että ihan hyvin on mennyt. Välillä on vähän nälkä – ja useammin mieliteko – mutta ei kovin pahasti ollenkaan. Olo on ollut hyvä, ihan ensimmäisinä päivinä jumpassa vähän huimasi, mutta ei mitään vakavaa siinäkään. Mitään ihan huikeita muutoksia en kyllä vyötärönympäryksessäni vielä huomaa – farkut kiristää ihan napakasti edelleen. Mutta periksi ei anneta!

 

• neulepaita, Dagmar
• kauluspaita, Whyred
• farkut, MTWTFSS
• kengät, Acne

Omatunnollani on pari juttua. Tai taitaa niitä olla kyllä useampiakin, mutta liittyen viime perjantaina julistamaani 15 ostoksen haasteeseen – ja etenkin sen jälkeen käytyy kommenttiboksikeskusteluun liittyen – haluan nyt tunnustaa vielä muutaman viime vuoden lopulla tekemäni ostoksen. Ettei tule sitten juttua jälkikäteen.
Vähän ennen joulua yksi suosikeistani, indie-merkki Black Book, avasi Pop Up storen Söderillä. Avajaisiltana vieraat saivat kaiken lisäksi – 30 % alennusta kaikista ostoksista, joten oli ihan pakko hankkia suloisencool baby-pink paita, jota olin ihastellut jo useaan kertaan Swedish Fashion Talent -näytöksissä. (Black Book oli ehdolla, mutta ei valitettavasti voittanut)

En kai kasva koskaa vakavaksi ja hillityksi aikuiseksi, jos yhä vieläkin villiinnyn mm. siitä, että jonkun logo on lepardikuvioinen possu!

Pinkki college oli oikeasti ihan suunniteltu juttu, ja sen olin päättänyt hankkia jo ennen kuin menin pop up storen avajaisiin. Harmaa printtipaita sen sijaan on, noh, heräteostos ihan kirjaimellisesti. Kyllä sille varmasti käyttöä tulee, onhan t-paita yksi pukeutumiseni kulmakiviä. En kyllä voi silti väittää, että varsinaisesti olisin tarvinnut vielä yhden printtipaidan…

Vähän aikaisemmin ennen joulua oli jälleen minimarketin ystikset. Musta, osittain sifonkinen, kietaisutoppi on mielestäni tosi nätti, mutta kertaakaan en ole sitä käyttänyt. Tuntuu melkein siltä, että se oli pakko ostaa, koska edellisistä ystiksistä löysin niin paljon kaikkea kivaa ja hyödyllistä, mutta nyt en oikein mitään. Luotan kuitenkin siihen, että tuollekin vielä löytyy käyttöä…

Oh well. Kukkakaulakoru on myös Henkalta. Sitä olen sentään käyttänyt kerran.
Nyt ei pitäisi olla enempää mitään isompia shoppailuluurankoja kaapissa. Ryhtiliike tulee kyllä tarpeeseen ja lupaus, että esittelen jokaisen ostoksen täällä, auttaa varmasti osaltaan kaidalla tiellä pysymisessä. 🙂
 

Kaurapuuro on yksi niistä asioista, jotka jakaa ihmiset kahteen leiriin: toiset rakastaa vilpittömästi ja toiset eivät voi sietää. Itse kuulun puurofaneihin ja siksi onkin tosi hauskaa, että pääsin mukaan Indiedaysin ja Elovenan kampanjaan, jossa on tarkoitus kertoa omista puurokokemuksista ja ennenkaikkea kehitellä uusia, herkullisia puuroreseptejä.

Olen aika varma, että ne, jotka eivät tykkää puurosta, ovat joutuneet – suorastaan ehkä jopa pakotettu – syömään sitä lapsena ja siitä sitten juontuu vastemielisyys. Itse en muista, että meillä olisi koskaan syöty kaurapuuroa, kun olin pieni. Varmasti sitä jossain tarjottiin, mutta varsinaisesti muistan, kun liityin partioon ja siellä oli aina reissuilla aamulla kunnon puuroa. Ai että se oli minusta hyvää – ja ai että monet pitivät minua omituisena mieltymykseni kanssa! Sama toistui myöhemmin riparilla, missä kaikki coolit söivät leipää aamiaiseksi, mutta minä olin tyytyväinen kaurapuuroni kanssa.
Siitä lähtien kaurapuuro on ollut olennainen osa ruokavaliotani. Eikä tosiaankaan pelkästään, koska se on terveellistä, ravitsevaa ja edullista – vaan siksi, että tykkään siitä niin paljon! Kyllä edelleenkin jotkut toimistolla katsovat hiukan ihmetellen, kun vedän tuhdin lautasellisen puuroa lounaaksi.
Ihan peruspuuron lisäksi käytän kaurahiutaleita paljon erilaisten aamiaisten, välipalojen ja smoothieiden valmistuksessa. Tässä herkkuaamiaiseni, maustamattomaan jogurttiin tehty tuorepuuro, joka on ollut nyt viimeaikojen lempparini.

RISE & SHINE
Ainekset:

• 1 ½ dl maustamatonta jogurttia
• 1 dl vadelmilla maustettuja Elovena pikapuurohiutaleita
• 1 dl pakastemustikoita
• 1 rkl pellavansiemeniä
• 1 rkl chia-siemeniä

Valmistus:
Sekoita ainekset ja anna mehustua. Joskus teen tämän valmiiksi jo illalla jääkaappiin, mutta pikapuurohiutaleet on siitä hyviä, että ne turpoavat varsin nopeasti – eli aamullakin kyllä ehtii.

Oletko puurofani tai haluaisitko tulla sellaiseksi? Täältä löytyy lisää kivoja reseptejä ja samalla voit osallistua lukijakilpailuun, jossa omaa suosikkireseptiään kommentoimalla voi voittaa runsaan tuotepaketin sekä Iittalan Elovena-aiheisen mukin.
Lukijakilpailu ja lisää puuroreseptejä löytyy siis kampanjasivulta – eli täältä!

Muistatteko vielä, kun ennen joulua kerroin, että olin päässyt mukaan Indiedaysin ja Swiss Whiteningin kampanjaan ja sen myötä testailemaan kotona itse tehtävää hampaidenvalkaisua? No, tässä nyt joka tapauksessa omat käyttökokemukseni ja kuvatodisteet lopputuloksesta.
Täällä on ollut koko viikonlopun ihan älytön lumimyräkkä eikä päivä ole valjennut käytännössä ollenkaan. Siitä syystä kuvat eivät ehkä näytä niin luotettavilta kuin haluaisin, mutta ihan tähän alkuun voin sanoa, että olen todella tyytyväinen lopputulokseen! Perhe kommentoi heti ensimmäisen valkaisukerran jälkeen, että tulos oli selkeästi silminnähtävissä.

Swiss Whitening -paketissa on kolme hammasmuottia (yksi varalle), joista muokataan kuumaan veteen kastamalla juuri tismalleen itselle sopivat. Muokkaaminen oli yllättävän helppoa ja muoteista tuli todella hyvät.
Valkaisuaine on pakattu kätevästi ruiskuun, josta sitä on helppo annostella muottiin. Ruiskussa on kaksi eri päätä: toisella nokka sulkeutuu tiiviisti ja toinen, pidempi, on annostelua varten. Päät kiinnittyvät nokkaan kiertämällä. On todella hyvä, että ruiskun saa suljettua tiukasti, sillä valkaisuaine säilyy vuoden käyttökelpoisena – eli ylläpitohoitoja voi tehdä halutessaan monta kertaa. Valkaisuainetta on niin runsaasti, että se varmasti riittää koko vuodeksi.

Se täytyy tunnustaa, että hiukan kyllä ennen ensimmäistä valkaisukertaa jännitti. Olin kyllä kuullut ja lukenut blogeista tyytyväisiä käyttökokemuksia juuri Swiss Whitening -valkaisusta, mutta olen onnistunut polttamaan hiukseni pilalle täysin turvallisella kotikäyttöön tarkoitetulla hiustenvaalennusaineellakin, joten lievä arkuus on ihan tervettä kai. Pari vuotta sitten kävin laservalkaisemassa hampaani ja se oli niin tuskallinen kokemus, että en kyllä ikinä halua kokea moista uudelleen. Silloin ikeneni olivat niin kipeät toista viikkoa valkaisun jälkeen, että tuskin sain hampaani pestyä.
Ensimmäisellä käyttökerralla annostelin valkaisuainetta muotteihin varsin säästeliäästi. Pelkoni oli kuitenkin täysin turhia. Swiss Whitening -valkaisuaine ei tunnu juuri miltään käytön aikana – ehkä ihan minipientä kuumotusta on havaittavissa, mutta ei muuta. Muotit istuvat napakasti paikallaan ja suurin haitta on se, että sen 50 minuutin aikana, minkä käsittely kestää, ei voi oikein puhua.
Ennen käsittelyä hampaat harjataan tavalliseen tapaan. 50 min jälkeen muotit otetaan pois ja itse olen vain purskutellut miedosti hammastahnalle maistuvan valkaisuaineen pois. Toimitus ei toisin sanoen ole millään lailla vaivalloinen tai vie älyttömästi aikaa.

Tässä on jo aikaisemmin julkaisemani “ennen” kuva lähtötilanteesta ja tänään otettu “jälkeen” kuva itseäni kovasti ilahduttavasta valkaisutuloksesta. Miten hurjasti paljon freesimmältä sitä näyttääkään, kun hampaat ovat valkoiset! “Jälkeen” kuvassa kasvoillani on meikkivoidetta – ja siksi ihokin näyttää vaaleammalta – mutta kaulan ihon sävyjä vertailemalla näkee selvästi, että molemmissa kuvissa on sama valoisuusaste ja suunnilleen sama sävy. Aika huikea ero vain muutaman päivän valkaisukäsittelyn jälkeen!
Kiinnostaisiko testata tehokasta, turvallista ja riittoisaa Swiss Whitening -hampaidenvalkaisua? Nyt on siihen aivan loistava tilaisuus, sillä koodilla Go4itvol2 saa 10 euroa alennusta valkaisupaketista täältä: Paras hamapidenvalkaisu – helppo käyttö kotona. Tuotteen normaalihinta on 149 euroa, mutta nyt se on huipputarjouksessa 59 euroa. Koodilla saa siis vielä 10 euroa hinnasta pois eli hintaa jää vain 49 euroa – todella huippuhyvä kokeilutarjous!

Karkki on valitellut vilustumisen oireita muutaman päivän ajan. Eilen peruutettiin yhteiseksi suunniteltu jumppa, mutta täksi päiväksi halusin treenikaveria. Oli siis otettava tehokkaimmat mahdolliset keinot käyttöön. Varsinaisesti Karkki ei siis ole ollut kipeä, mutta on valitellut vähän kurkkukipua ja tuntenut olonsa väsyneeksi. Ketään oikeasti sairasta en toki kanssani Pumppiin pakottaisi.
Sain joululahjaksi aivan ihanan smoothie-kirjan, jossa on houkuttelevien reseptien lisäksi myös kerrottu monelaista kiinnostavaa faktaa eri ainesosista. Sen perusteella valkkasin meidän tämän päivän juomaan kaikkein tehokkaimmin flunssankarkoitukseen sopivat ainekset.

• Viherkaali sisältää runsaasti omega-3:sta, minkä ansiosta se auttaa taistelemaan kropan tulehduksia vastaan. Lisäksi viherkaali sisältää enemmän kalsiumia kuin maito, mikä sinänsä ei auta flunssaa vastaan, mutta on muuten hyvä asia!
• Persilja poistaa tehokkaasti epäpuhtauksia ja vahvistaa siten vastustuskykyä.
• Sitruuna sisältää C-vitamiinia – flunssankarkoitusvitamiinia numero yksi – ja lisäksi se antaa smoothielle kaivattua raikkautta.
• Avocado on ensisijaisesti hyvää ja tekee smoothiesta ihanan pehmoista. Lisäksi se sisältää paljon hyviä kasvirasvoja.
• Inkivääri on vanha tunnettu flunssalääke, jolla on tulehduksia tehokkaasti parantava ja vastustuskykyä tukeva vaikutus.

FLUNSSANKARKOITUS-SMOOTHIE
Ainekset (2 annosta):

• 1/2 pakastepussillinen viherkaalia
• 1 kypsä avocado
• 1 nippu lehtipersiljaa (tavallinenkin käy)
• 1 sitruuna
• peukalon kokoinen pätkä inkivääriä

Valmistus:
Laita viherkaalit jäisinä blenderiin (antaa ihanaa viileyttä smoothielle), revi mukaan persiljat ja lisää myös puristettu sitruunan mehu ja avocado. Kuori inkivääri ja pilko mukaan. Lisää haluamasi määrä vettä (itse laitoin n. 2 dl ja smoothiesta tuli aika paksua) ja huruttele tasaiseksi. Huom. viherkaali voi olla vähän tikkuista, joten anna smoothien pyöriä rauhassa tarpeeksi kauan.
Nauti!

 
Lopputulos on herkullisen kirkkaanvihreä ja niin hyvää, että Karkkikin äityi oikein erikseen kehumaan. Ohjeella tulee kaksi annosta, mutta jos kerralla menee vain yksi, toinen säilyy kyllä jääkaapissa 1 – 2 päivää.
Tuskin nyt ihan pelkästään smoothien ansiota, mutta pääsimme jumppaan, eikä tytär ole enää valitellut oloaan. Itse sain smoothien myötä pienen breikin Nutrilett-kuuriini, joka on kyllä sujunut ihan mukavasti, mutta pelkästään makeasta koostuva ruokavalio alkaa kieltämättä käydä pidemmän päälle hiukan yksitoikkoiseksi.

Pidempään blogiani seuranneet tietävät, että en ole mikään kova shoppailuhirmu. Ainakaan siis verrattuna siihen stereotyyppiseen bloggarimielikuvaan, jossa viikottain esitellään uusia ostoksia eikä päivän asukuvissa juuri näy uudestaan samoja vaatteita. Muutama päivä sitten Toinen elämäni – My second life blogin Satu kertoi lähteneensä mukaan haasteeseen, jossa vuonna 2015 on sallittu vain 15 muotiostosta.
Innostuin ajatuksesta välittömästi, vaikka samalla mietin kyllä vähän ylimielisesti, että “15 ostosta – eihän tuossa ole edes mitään varsinaista haastetta!” Kunnes sitten aloin penkoa vuoden 2014 “Shoppailu” -kuvakansiota…

Tarkoitus oli tehdä kollaasi kaikista viime vuoden ostoksistani, mutta 17 kohdalla luovutin. Enkä silloin ollut vielä ehtinyt kunnolla edes H&M-kohtaan – eli ainakin kaikki yhteistyömallisto-ostokset tulee vielä tähän päälle – ja muutamia aleshoppailuja sieltä sekä Nellystä myös. Tapanani ei ole muutenkaan ollut esitellä aivan jokaikistä ostosta erikseen blogissa, joten luku noussee sen myötä vielä lisää.
Näinpä täytyy siis todeta, että minäkuvani taitaa olla shoppailun suhteen huomattavasti ihanteellisempi kuin mitä todellisuudessa olen. Kaikki viime vuodenkin ostokset ovat tosin olleet lähes poikkeuksetta hyviä (V Ave -paidasta lähti tosin puolet printistä ensimmäisessä pesussa ja minimarketin suippokärkiset sling backit eivät pysy jalassa, koska ovat yhtä kokoa liian isot..) ja kovassa käytössä, joten en nyt varsinaisesti pode kuitenkaan mitään huonoa omaatuntoa.

15 muotiostosta vuonna 2015 -haaste tarkoittaa käytännössä sitä, että kerran kuukaudessa voi ostaa jonkin muotiostokseksi laskettavan asian itselleen ja ekstrana kolme ostosta äärimmäistilanteita, kuten matkoja tai pukeutumiskriisejä ajatellen. Lahjaksi tehdyt ostokset eivät kuulu haasteen piiriin, eikä myöskään käyttötavarat, kuten sukkahousut tai ihonhoitoon liittyvä kosmetiikka, kuten voiteet. Sen sijaan kaikki vaatteet, asusteet, kengät, korut, laukut yms. lasketaan, kuten myös meikit, hajuvedet, kynsilakat ja muu “koristelukosmetiikka”.
Tällä hetkellä tuntuu, että haasteesta tulee keskivertohelppo, mutta toisaalta harvoinhan sitä tulee niin kovin tarkkaan shoppailujaan laskettua. Nyt laitan laskurin rullaamaan (tämän vuoden puolella en ole vielä tehnyt yhtään muotiostokseksi laskettavaa hankintaa) ja lupaan esitellä jokaisen ostokseni täällä järjestysnumeron kera. Saa nähdä, tuleeko loppuvuodesta noiduttua sitä, mihin alkuvuonna tuli käytettyä vapaakortit.
Eli 15 muotiostosta vuonna 2015 -haaste starttaa än-yy-tee NYT! Kuka lähtee mukaan?