Meteorologisesti Tukholmassa on kuulemma ollut kevät jo helmikuun viimeiseltä viikolta lähtien. Tänään se saapui aivan virallisesti myös Mintulle; olin ensimmäistä kertaa liikkeellä nahkatakilla ja tarkenin aivan loistavasti! Vaikka alla ei ollut kuin t-paita!!

Tulin töistä kotiin Kunsträdgårdenin kautta ja kirsikankukat on tosiaankin melkein täydessä terässä. Ihan niin säänörtti en ole (ainakaan ihan vielä…),  että pitäisin päiväkirjaa urbaaneista luonnontapahtumista, mutta jotenkin tuntuu, että tänä vuonna kukkaloistoa saa ihailla normaalia aikaisemmin. Näpsin tietty liudan kuvia ja spämmään niitä takuulla tänne blogiinkin vielä.

Nyt täytyy kuitenkin lähteä hipitivii liikkeelle taas. Ystäväni Camilla oli melkein kuukauden reissulla Etelä-Afrikassa ja nyt on luvassa sikäläisillä resepteillä toteutettu illallinen. Omnomnomnom! (Ja huomenna on taas kurinpalautuksen aika…)

• t-paita, Acne
• farkut, Isabel Marant pour H&M
• nahkatakki, Acne
• kengät, Dr. Martens

Tämänpäiväinen pikavisiittini Helsinkiin sujui oikein mallikkaasti. Kaksi herätyskelloa varmistivat, että kello neljän herätys meni tajuntaan, vaikka ensimmäinen spontaani reaktio hälytyksen soidessa olikin tyyliin “you got to be kidding me”. Aamutoimet sujuivat kuitenkin auto-pilotilla ja se tosiasia, että ripsiväri tuli laitettua vasta taksissa matkalla kentälle, ei mielestäni himmennä aamusuoritukseni glooriaa millään lailla.
Työhommat saatiin hoidettua tiukasti aikataulussa. Minttu joutui välillä hiukan tiivistämään puheen tahtia (minäkö luonnostani monisanainen?? :D), mutta en onneksi kuullut mitään suurempaa valitusta, vaikka nipistinkin muutaman minuutin lounastunnista.
Iltapäivälle jäi jopa sen verran aikaa, että sain kaffepaussille hinkuavalta tiimiltäni puolen tunnin vapaata leikkiä -ajan Stockalla. Tuloksena yksi Bobbi Brownin luomivärisivellin (+ ziljoona hyvää luomivärivinkkiä!), neljä pakettia Elovena lisää-vain-kiehuva-vesi -annoskaurapuuropaketteja (vaarallisia nämä Indiedaysin kampikset, kun koko perhe koukuttuu hankalasti hankittaviin tuotteisiin!) sekä Khiel’siltä näyte kasvoja elvyttävään laventeliöljyhommeliin, joka myyjän selostuksen perusteella ja kämmenselkätestin perusteella vaikuttaa aivan erinomaiselta!

Keli oli aivan fantastisen aurinkoinen ja ihana sekä Helsingissä että Tukholmassa. Päivän asuna toimi Filippa K:n kivat harmaat (joskin aavistuksen kutisevat) villasekoitehousut. Sain vihdoin pääsiäisenä lyhennettyä puntit ko. housuista, joten ajotunteja on toivottavasti tiedossa huomattavasti enemmän kuin tähän asti. Housujen kaverina suosikkineuletakkini Marnin H&M-mallistosta ja basic mustat nauhakengät.
Periaatteessa olisin ehkä halunnut laittaa vajaamittaisten punttien kanssa vähän korkoa, mutta tiimikaverini ovat noin kaksimetrisiä sporttisia nuoria miehiä, jotka harppovat menemään pitkillä koivillaan toisen koroista välittämättä. Eli halusin välttää marssihölkkätunnelmaa ja laitoin liukkaasti etenevät kengät jalkaani.

Huomiseksi on luvattu tänne Tukholmaan +16 astetta lämmintä ja auringonpaistetta. Kuulemma Kungsträdgårdenin kirsikkapuut ovat avanneet ensimmäiset kukkasensa. Lisäksi Bernsin Bistron terassi avaa rosé-kauden huomenna. Tuntuu siltä, että kevät on ihan virallisesti tullut! Ja sen kunniaksi ajattelin huomenna lähteä liikkeelle nahkatakissa!

 

• neule, Marni for H&M
• housut, Filippa K
• kengät, Vagabond

Kevätfiiliksissäni kaivoin vaatekaapin perukoilta takaisin käyttöön “mosaiikkihameen” – eli aikoinaan Hennesin alesta hankkimani sinisävyisen luottovaatteen. Kutsun sitä mosaiikkihameeksi, koska kuosista tulee mieleen vähän marokkolaiset kaakelikoristukset. En tosin ole koskaan käynyt Marokossa, mutta mielikuvat on mitä ne on. Sävymaailma on sen verran keväinen/kesäinen, että syksyllä tuo pääsee talviunille huilaamaan, mutta nyt tunsin, että on taas sen aika.
Kaveriksi hame sai Foo Fightersin keikkapaidan ja lämmikkeeksi Asokselta hankkimani pitkän kashmir-neuleen. T-paita on sekin aika kesäinen – ainakin fiilikseltään, mutta neule tasapainottaa hiukan kokonaisuutta paremmin alkukevääseen sopivaksi.

Olen onnistunut sössimään kameran asetuksia jotenkin hassusti niin, että kuvista tulee tosi vaaleanpunaisia alunperin. En ole etsinnöistäni huolimatta löytänyt, miten valkotasapainon saisi asetettua kohdilleen. Siksi olen joutunut säätämään kuvien värejä aika paljon jälkikäteen, eikä t-paidan printtiin sopiva matta oranssinpunainen huulikiilto taida oikein erottua… Pitänee yrittää saada pientä on-line apua joltain Olympus-velholta!
Nyt täytyy kuitenkin painua salamana nukkumaan, sillä huomisaamuna herätyskello soi raikkaasti jo klo 4.00. Edessä on pikareissu Helsinkiin siviilitöiden myyntikokoukseen. Kaksi herätyskelloa on jo laitettu soimaan, vaatteet valmiiksi tuolille ja taksi tilattuna. Nyt ei muuta kuin toivotaan, ettei matkatäpinä karkoita nukkumattia…

 

• t-paita, Foo Fighters keikkapaita
• neuletakki, Asos
• hame, H&M
• nilkkurit, H&M

Laukkuvarastoni on kasvanut juuri uudella yksilöllä! Muutaman päivän yhteiselon jälkeen voin kertoa, että olen aivan totaalisen ihastunut uuteen tulokkaaseen. Kaunis keskiruskea sävy, kermaisen pehmeä nahka ja just sopiva isohko, muttei jättisuuri koko, tekee laukusta aivan täydellisen arkilaukun. Ja mikä parasta, hankkiminen ei verottanut yhtään tämän vuoden sallitusta viidestätoista muotiostoksesta.
Peetu oli viettämässä pääsiäistä kotona ja päätimme toteuttaa vaihtokaupan, josta olemme puhuneet jo jonkin aikaa. Michael Korsin tote on neidon ostos viime kesältä. Se oli sitten kuitenkin Peetun makuun liian bling-bling kultaisine yksityiskohtineen ja oli jäänyt lähinnä täysin käyttämättä. Vähän saman kohtalon kokivat syksyllä hankkimani mustat Niken Air Force 1 -tennarit. En oikein edes kunnolla ymmärrä, mikä niissä sitten mätti, jotenkin ne ei vain tuntuneet istahtavan asuihin, vaikka kovasti yritin stailailla klassikkotennareita useampiin eri tyylisiin asuihin.
Lopulta päätimme tehdä vahtarit. Peetu sai AF 1:t ja Minttu laukun.

Käytännöllisyydessään Michael Kors on ihan huippuluokkaa. Rakastan sen monia taskuja, joihin voi järjestellä kaikki elämän pikku tarveasiat omiin lokeroihinsa. Tapanani on muuttaa asumaan arkilaukkuun ja hyvältä kumppanilta odotan ennenkaikkea toimivuutta kaikissa käänteistä. Taskujen lisäksi pitkä olkahihna kantokahvojen lisäksi auttaa, kun kannettavana on tietokonelaukkua ja treenikassia etsetera. Ihanaa, kun voi vaihdella kantaako laukkua kädessä vai messenger-tyyliin olan yli.
Tosin kivasta ulkonäöstäkään ei ole haittaa.

Peetu oli ottanut pois lajityypillisen MK-kolikon killumasta – kultaa oli hänen mielestään muutenkin ihan liikaa. Itse laitoin sen takaisin, mutta laukun päätyyn, enkä eteen, mihin se kai oikeasti kuuluisi.
Ihan mahtavaa, että voi astella kevääseen uuden laukun kanssa ja ihan ilman shoppailuongelmia! Ja se täytyy vielä lisätä, että Peetu on vähintään yhtä tyytyväinen uusiin tennareihinsa.

En väitä, etteikö jo päättymässä olevat pääsiäisenpyhät olisi vaikuttanut tämän päivän postausideaan. Virallinen pääsiäisväri – keltainen – on periaatteessa inhokkivärini numero yksi. Mutta vain periaatteessa, sillä niin paljon kuin inhoankin keltaisia vaatteita, samainen väri asusteissa on ihan suosikkini.
Skidinä lempivärini olivat keltainen ja vihreä. Osittain se johtui varmasti siitä, että noin neljä-viisi -vuotiaana rakastuin korviani myöten bestikseni pari vuotta vanhempaan veljeen, joka pelasi Ilveksessä. (Ihan älytöntä googlata blogijuttua kirjoittaessa ihminen, jota ei ole tavannut noin kahteen ziljoonaan vuoteen ja tajuta, että hänellä on oma Wikipedia-sivu!) Kaikki päikkärissä tekemäni askartelut oliva kelta-vihreitä ja muistan rakastaneeni varsinkin keltaista tosi paljon.
Ainoa ongelma on, että keltainen – lähestulkoon riippumatta värisävystä – ei todellakaan sovi ihoni sävyyn! Oma perusväritykseni on aivan liian pliisu ja sopii huomattavasti paremmin yhteen murrettujen ja maanläheisten sävyjen kanssa. Aksenttivärinäkin käytän mieluiten punaista tai sähkönsinistä. Tosin joskus en vaan voi vastustaa keltaisen kutsua!

Laukut ja kengät toimivat mielestäni hyvin ihan missä häly-värissä tahansa. Se on sikäli hyvä, jos välillä iskee hillitön halu ympäröidä itsensä sävyllä, joka periaatteessa ei sovi ollenkaan.
Kuvat: Minttu, net-a-porter, shopbop, Acne

Kohta, toivottavasti ihan kohta, on taas se aika, kun kotimme pinta-ala kasvaa noin kymmenellä neliöllä. Tai oikeastaan, en ole ihan varma kasvaako se vai pienenee, sillä lämpimänä vuosipuoliskona käytännössä asumme parvekkeellamme. Se toimii ruokasalina, toimistona, olohuoneena ja osittain myös keittiönä.
Sisäpihalle suuntautuvalle parvekkeelle osuu aurinko kesäaikaan noin puolesta päivästä iltayhdeksään. Eli just täydellisesti, koska harvoin sitä lomalla tai viikonloppuna syödään edes aamiaista ennen kahtatoista.
Viime pääsiäisenä muistan pötkötelleeni aurinkopetillä shortseissa ja bikinitopissa. Kukat olivat laitettuna ja grillaussesonki korkattuna. Onneksi viime kevään kuvia selaillessani tajusin, että pääsiäinen oli vuosi sitten pari viikkoa myöhemmin kuin tänä vuonna.

Tänään olen hiukan aloitellut parvekkeen kevätsiivousta. Otin talvivalot (ei siis “jouluvalot”) pois kaiteesta (naapureilla on vieläkin) ja keräilin suoraan roskiseen meneviä juttuja, kuten Mutti-purkkeihin kasvatetut chilin raadot pois, pyyhin tuolit ja pöydät mahdollisia kevätkaffeita varten ja raivasin päällimmäiset heinät viime kesältä menemään.
Ensimmäiset kukkaset tuli myös hankittua, kun samassa rapussa asuvat alakoululaispojat kävivät myymässä amppeliorvokkeja koulureissuaan varten. Tosin meidän partsille ei kyllä saa mihinkään viritettyä amppeleita, mutta eiköhän nuo toimi myös kaiteen ruukkuun istutettuina.

Pitkään mietimme, että onkohan ookoo käyttää partsilla ihan tavallista hiiligrilliä. Taloyhtiön järjestyssääntöjä ees-taas luettuamme totesimme, että kun sitä ei ole kielletty, niin kai se sitten on sallittu. Toisaalta emme myöskään ole ainoita, jotka täällä grillailevat omalla parvekkeellaan. Sinänsä ihanaa, sillä r a k a s t a n grillattua ruokaa!

Aikaisemmin olen hankkinut parvekekukkia ihan hurlum-hei-fiiliksen mukaan, mutta viime kesänä yritin olla tyylikäs ja hillitty ja pitäytyä vain sinisen, punaisen ja valkoisen erisävyissä. Nyt tänne päätyneet luokkaretkiamppelikukat ovat toinen sininen ja toinen keltainen – joten vaikuttaa siltä, että sattuman sanelemana (en ollut itse kotona, kun nuo amppeliorvokit toimitettiin) meille on taas tänä vuonna tulossa vähemmän koordinoitu parvekevärimaailma.

Ihan vielä ei taida olla sen aika, mutta tapanani on jynssätä juuriharjalla ja pesuaineella koko partsi ennen kesäkauden alkua. Sen jälkeen on ihana levittää jalkojen alle Ikeasta hankitut pikkumatot ja tassutella kesäolohuoneessa paljain varpain.

Tämä kuva on viime kevään ensimmäiseltä partsi-illalliselta. Kameran mukaan kuva on otettu 10. huhtikuuta – eli periaatteessa vain vajaan viikon päästä tästä. Nyt viimepäivien vain aavistuksen plussan puolelle nousseet lämpötilat ei kyllä valitettavasti tunnu kovin lupaavilta, mutta toivotaan, että sitä pääsisi mahdollisimman pian taas muuttamaan ulos!

Ihanaa pääsiäisen jatkoa kaikille ja herkullisia sekä tunnelmallisia hetkiä – sisällä tai ulkona! Kyllä se lämmin kevät ja kesä sieltä vielä tulee!