Yksi tuttu tuumasi tänään, että “on ollut tosi miellyttävää, että meitä tukholmalaisia hemmoteltiin tänä vuonna niin mukavan leudolla talvella – mutta milloinkahan se nyt loppuisi”. Tänään tosin onneksi paistoi taas aurinko koko päivän, joten usko tulevaan palasi. Lämmintäkin oli sen verran, että enää ei tullut itku, kun sormikkaat oli unohtunut kotiin. Muuten kyllä tuntuu vähintäänkin absurdilta, että reilun viikon päästä on jo kesäkuu – ja siksi kesä – eihän tässä varsinaisesti ole vielä ollut mitään kevättäkään.
Onnistuin kuitenkin lietsomaan itseeni vähän kesäfiilistä. Siinä innossa laitoin liudan lomahakemuksia menemään ja varasin samaan syssyyn lentoliput Berliiniin. Ihan mukavasti on nyt tiedossa matkoja – ensin vajaa viikko Tampereella, sitten reilu viikko Italiassa Bolognassa ja Riminillä ja vielä pitkä viikonloppu Karkin luona Berliinissä. Eiköhän se tästä vielä kesäksi muutu.

Yksi tämän päivän ilahduksen aiheita oli Veeralta bongaamani linkki astetta realistisempiin motivaatiopostereihin. “The distance between Dreams and Reality is really really far – like fucking impossible” – ja muita helmiä. Ei niin, että vastustaisin oikeasti positiivisia affirmaatio-lauseita, mutta erehdyin eilen SATSissa astumaan ennen pumppia vaa’alle ja.. noh… sanotaanko näin, että pitkät pyhät tuijottivat lukemista suoraan silmiini. Se, että joku on oikeasti tehnyt kokonaisen sivun vähemmän tsemppaavia lausahdustauluja, voi vain tarkoittaa sitä, etten ole ainoa, jonka mielestä hauskinta tavoitteiden asettamisessa on niiden kirjoittaminen kauniilla käsialalla kivalle paperille.

No, kyllä tämä tästä taas! Juhlan kunniaksi esittelyssä myös sesongin päällysvaatteet. En kuvaa kovin usein varsinaisia ulkovaatteitani, sillä pukeudun melkein aina samoihin – sesongista riippuen tietty. Juuri nyt käytössä on vanha rakas Acnen nahkatakkini, jonka ainoa miinuspuoli on se, että epäsymmetriset taskut on sijoitettu niin, että niissä on aivan mahdoton pitää käsiä. Muutamana aamuna näpit oli niin jäässä, että olisin todella arvostanut tuollaista pientä lisämukavuutta.

 

• t-paita, Rika
• neuletakki, Filippa K
• hame, TopShop
• sneakersit, MTB
• nahkatakki, Acne
• huivi, Alexander McQueen
• laukku, Michael Kors

Vaatemuodin puolella on hehkutettu 70-lukua siihen malliin, että olisihan se ihme, jos samat vaikutteet eivät näkyisi myös sisustamisen puolella. Vielä vähän aikaa sitten sain näppylöitä aikakauden suurista rakkauksista: murretuista sävyistä, sametista, puuhelmin koristelluista makrame-yksityiskohdista, pehmeistä muodoista ja narukoriin asetetuista sisustuskasveista. Varmaan käytin pukeutumisenkin yhteydessä tuttua lausettani “ei ikinä”.
No, ei kovinkaan yllättäen 70-luku on alkanut viehättää niin pukeutumisessa kuin sisustuksessakin.

Aloitin tänään päiväni pistäytymällä edullista sisustuskampetta tarjoavan Lagerhausin pressiaamiaisella. Kuvittelin, että kaikki ruotsalaiset ketjut löytyvät nykyään jo Suomestakin, mutta näköjään ei. Lagerhausin nettikauppa toimittaa kyllä, joten ei tarvitse harmistua, jos ei ole juuri suunnitteilla reissua tänne.
Tänään esittelyssä oli ensi syksyn uutuudet ja trendit – ja kuten sanottu – 70-luvun vaikutteet ovat varsin vahvat!

Lagerhaus on siitä kiva paikka, että sieltä voi tehdä hauskoja sisustuslöytöjä pienellä rahalla. Sopii mielestäni tosi hyvin juuri silloin, kun haluaa pientä piristystä kotiin, mutta ei tehdä mitään sikakalliita design-investointeja. Itselläni on juuri nyt vähän sellainen tilanne. Haluaisin jotain muutosta, mutta koska isompi remontti on edessä ihan lähitulevaisuudessa, en viitsi ostaa mitään tyyristä, joka sitten ei ehkä sopisikaan uuteen sisustukseen. Muutamat kivat ruukut, viherkasvit, lamput ja säilytysratkaisut ovat juuri nyt oikea valinta.

Sisustustavaroiden lisäksi Lagerhaus myy kaikenlaista hauskaa paperitavaraa. Muistikirja-fani ja crazy cat woman ei voi vastustaa hölmöillä kissankuvilla koristeltua vihkoa…

 
Inspiroiduin myös viherkasveista. En ole kyllä vielä ikinä saanut yhtään ainoata sisäkasvia menestymään, mutta ehkä siihenkin voisi oppia. Pitäisi vain selvittää, että mitkä kasvit ovat kissoille turvallisia. On nimittäin aivan turha toivo, että nuo meidän kurittomat karvakorvat oppisivat olemaan jäystämättä niitä.

Varmaan kaikki onkin jo kuullut viime yönä täkäläistä aikaa paljastetun suuren uutisen: ranskalainen luksusmuotitalo Balmain Paris tekee H&M:n seuraavan yhteistyömalliston!! Aivan mielettömän mahtavaa!
Joka kerta viimeisimmän yhteistyömalliston jälkeen ajattelen, että tuskin varmaan enää seuraavalla kerralla jaksan hypeä. Mutta minkä sille voi – olen yhteistyömallistofani – enkä voi olla hihkumatta tästä viimeisimmästäkään. Balmain on aivan upea muotitalo, jonka nuori pääsunnittelija, Olivier Rousteing, suunnittelee vanhaa couture-perinnettä ja mieletöntä käsityötä kunnioittavaa muotia, katutyyliin risteytettynä, raikkaalla älä-mulle-ala -asenteella maustettuna. 

Mallisto tulee kauppoihin 5. marraskuuta – eli vielä on hyvää aikaa laittaa shoppailubudjetti kuntoon ja teroitella kyynärpäät.
Suuri uutinen on myös se, että ensimmäistä kertaa ikinä ensimmäiset yhteistyömalliston vaatteet on esitelty julkisesti jo nyt. Eilen illalla juhlittiin Billboard Music Awardseja ja Kendall Jenner & Jourdan Dunn ilmestyivät punaiselle matolle yhdessä designerin kanssa pukeutuneena Balmain X H&M -asuihin.

Ei kyllä vähennä kuumetta ollenkaan! Ensi sesongin juhlavaatteet löytyy varmasti tuosta mallistosta… Ja hei, katsokaa nyt noita bootseja!!
Kuvat: H&M

Vuoden seitsemäs muotiostos osui, ei ehkä kovinkaan yllättäen, kohdalle eilen, kun vietin päivän ystäväni Camillan kanssa kaupungilla. Tavoitteena oli löytää Camillalle kiva mekko kevään juhliin, koulun päättäjäisiin etc. ja pyörimme kaikissa keskustan kivoissa putiikeissa mekkojahdissa. Matkan varrelle osui myös Biblioteksgatanin Sephora ja pakkohan se oli katsastaa täällä meillä uusi Marc Jacobs Beauty -kosmetiikkasarja.

Olin jo oikeastaan etukäteen päättänyt, että haluan ehdottomasti testata monissa blogeissa kehuttua Highliner Gel Eyelineria. Ilmeisesti en ole ainoa, sillä tuota mustaa ei löytynyt edes putiikin lähivarastosta. Onneksi Sephorassa on aina ihan älyttömän hyvä ja auttavainen palveluhenki, joten ei ollut mikään ongelma lähteä etsimään kajalia kellarivarastosta.

Täytyy kyllä sanoa, että vaikka en ole kuin keskiverrosti addiktoitunut ihaniin kosmetiikkatuotteisiin, nämä Marc Jacobsit kyllä aiheuttavat vakavia omistushalukohtauksia. Pakkaukset on todella kauniita ja pikaisen putiikkitestailun perusteella myös hyvin laadukkan tuntuisia. Nude-luomiväripalettia en nyt voi ajatellakaan, kun juuri hankin sen sikakalliin Bobbi Brownin, mutta kynsilakat, highlighterit ja värilliset eyelinerit (turkoosi!), jäivät kyllä kaivelemaan.

Olen jo pitkään etsinyt hyvää kajalia, joka oikeasti pysyisi paikoillaan muutamaa tuntia pidempään. Tavallisesti käytän kakkumaista eye-lineriä, mutta usein tulee kuitenkin turvauduttua kynään, kun esim. vettä ei ole saatavilla kätevästi. Olen testannut todella monia merkkejä eksklusiivisesta Chanelista arkipäiväisempään Lumeneen. Molemmat nuo ovat kyllä mielestäni olleet ihan hyviä, mutta eivät täydellisiä. Marc Jacobsin eyeliner on saanut niin paljon kehuja, että sitä on ihan pakko testata.

 
Kynämuotoon pakattu eyeliner ei oikeastaan ole mikään kynä siinä mielessä, että sitä ei tarvitse teroittaa. Lisää väriä saa, kun kiertää kynän päässä olevaa hylsyä.
Kovin paljoa en ole tuota vielä ehtinyt testailla, mutta sen verran kuitenkin, että pito on todella hyvä. Geelimäinen väri jämähtää paikoilleen aika pian levittämisen jälkeen, eli mahdolliset pehmennykset ja häivytykset tulee tehdä samantien. Kirjoittelen kyllä tänne vielä tarkempia käyttökokemuksia, kunhan ehdin tulla vähän tutuksi uutukaisen kanssa.

No, nyt hei oikeesti! Miten voi olla näin kylmä ja epävakainen sää, vaikka on jo toukokuun puoliväli!?
Kyllästyin koleuteen ja päätin, että ainakin kynsissä saa olla kunnon kevätmeininki. Ajatuksena oli tehdä pastellisävyinen ranskis, mutta lopputulos tuo ainakin omaan mieleeni ennemminkin jonkun marjan tai kukan nupun. Keväistä ja kesäistä eniveis.

Perussävynä koko kynnellä on Lumenen valtavan suloinen koralli, sävy 57. Lakan suomenkielinen nimi on “Tulee kevät”, mikä sopii tähän keväänmanaus-voodoo -manikyyriin paremmin kuin hyvin! (saatu blogin kautta) Kärkien lakkaamiseen käytin apuna meikkilaatikostani löytyneitä tarroja. Muistaakseni nuo on ostettu aikoinaan Lindexin kosmetiikkaosastolta.

Kynsien kärjet saivat raikkaan mintunvihreän sävyn Yves Rocherin uutuuslakalla, sävy 71 “Menthe”. (saatu blogin kautta)
Lopputulos on keväinen ja aika hilpeä. Vähän teki mieleni alkaa väsäillä itse kynsiin vielä jotain marjamaisia yksityiskohtia, mutta vaikka ajatus sinänsä on hauska, en usko, että tykkäisin ihan niin esittävästä manikyyristä…

Inspiraation lähteenä toimi meidän piha, joka sateisen synkkänäkin on aika ihanan vihreä ja vehreä!

Harvinaisen sateiset ja koleat kevätsäät on aiheuttaneet yleisen mäntti-fiiliksen lisäksi myös pikkuisen ongelmia suunnitelluille aktiviteeteille. Ulkona ei nyt kertakaikkiaan ole voinut kuvata mitään suunniteltuja blogi-juttuja ja parvekkeen laittaminen kesäkuntoon ei myöskään ole tuntunut kovin ajankohtaiselta. Onneksi tänään päivällä oli sentään sen verran kuivaa, että sain vihdoin pestyä ikkunat. Tosin pieni hidaste siinäkin – isojen ikkunoiden avaamiseen tarkoitettu avain on hukassa, joten kahden makuuhuoneen lasit on vielä pesemättä ulkopuolelta. Kiinteistönhoitaja, joka kävi talvella vaihtamassa tiivisteet ikkunoihimme, on varmaan vahingossa konfiskeerannut myös avaimen. Käsittääkseni nuo ovat kuitenkin standardijuttuja, joten saanen hankittua uuden huomenna Clasulta.
No, mutta arkihuolet sikseen. Olkoon kevät miten sateinen hyvänsä, kesäreissujen aika on alkanut ja monet varmasti poikkeavat myös täällä Tukholmassa. Kävimme Karkin ja Peetun kanssa talvella synttäreitteni aikaan syömässä todella kivassa, tunnelmallisessa ja ei-niin-älyttömän-kalliissa ravintolassa, josta haluan nyt viimein vinkata myös teillekin!

Tunnustan, että pidän kalenterissani toiveikasta listaa kivoista tukholmalaisravintoloista, joissa haluaisin käydä syömässä. Tiedän, että päädyn joka tapauksessa joko Richeen hampurilaiselle tai Bernsin bistroon Moules marinière -simpukkapadan ääreen yhdeksän kertaa kymmenestä, mutta aina välillä on ihan mahtava kokeilla jotain muutakin. 
Synttäri-illalliselleni halusin jotain mutkatonta, hyvää ja erilaista kuin aikaisemmin. Listallani oli muutama muukin paikka (Lilla Ego mm. mutta sinne tuntuu olevan täysin mahdoton saada pöytää, vaikka olisi miten monta kuukautta etukäteen liikkeellä), mutta yhdessä tyttöjen kanssa päätimme, että omalla pienpanimolla, lähituotetuilla raaka-ainella ja loistavilla ravintola-arvosteluilla briljeeraava Café Proviant saa kunnian olla meidän illallispaikka.

Tykkään hyvästä, laadukkaasta ja maukkaasta oluesta – samoin Peetu. On tosi mielenkiintoista maistella pienpanimon omia tuotteita (hyväksytty plus arvosana molemmista, joita testattiin!) ja todeta, miten hyvin ne sopii juuri oman keittiön ruoka-annoksiin.
Karkki ei ole mikään olut-fani, mutta viininjuojallekin on tarjolla muutama tasaisen hyvä perusviini. Tosin, jos juuri viinien maistelu on mielestäsi parasta ravintola-illallisessa, Café Proviant ei välttämättä ole juuri sinun paikkasi.



Ruoka Café Proviantissa on niin älyttömän maukasta kuin vain voi olla! Liha on mureaa, pehmeää ja täyteläistä, lisukkeet tarkoin valittu ja huolella valmistettu. Tosin jälkiruokalista on sen verran basic, että me päätettiin ottaa lasku ja siirtyä jälkkärille toiseen ravintolaan. En kyllä ole sitä mieltä, että menun ylipäätään tarvitsee olla muutamaa vaihtoehtoa pidempi. Kun keittiössä tiedetään, mikä on hyvää, vähempikin riittää, kiina-thai -mestat seiskapäivää -lehden pituisine menuineen on ihan eri juttu.


Café Proviant sijaitsee hiukan keskustan ulkopuolella, Kungsholmenin hiljaisemmilla sivukaduilla. Suosittelen kuitenkin lämpimästi visiittiä erityisesti kaikille oluen ystäville, mutta myös muille, jotka tykkäävät hyvästä ruuasta, siedettävään hintaan, mukavassa ympäristössä.