Meidän mahtavasta New Yorkin reissusta on jo kohta vuosi – ei voi uskoa, miten nopeasti aika menee!
Olen aikaisemmin jo antanut vähän menovinkkejä, shoppailujuttuja ja paljastanut suosikkiravintolani. Sen verran tulee kuitenkin kysymyksiä ihan perusjutuista, matkoista, viisumista, majoituksesta etc. että ajattelin tehdä vielä yhden vinkkijutun.
Konkarimatkustajille tässä ei ole varmasti mitään uutta, mutta ekakertalaiselle ehkä kuitenkin.

Ihan ensimmäiseksi kannattaa lähtökohdaksi ottaa se, että kaikkea ei ehdi nähdä ja kokea. Ei, vaikka reissu olisi kahden viikon sijaan kolme tai kokonainen kuukausi. Toisaalta parin yön pysähdykselläkin ehtii jo hurmaantua suurkaupungin sykkeeseen. Eli matkasuunnitelmia tehdessä on hyvä priorisoida ja laittaa toiveita tärkeysjärjestykseen.
Meillä oli esimerkiksi vaihtoehtoisia suunnitelmia riippuen siitä, millainen sää sattuisi olemaan. Pari listalla ollutta museota ja näyttelyä jäi näkemättä, koska kelit olivat niin ihanat. Toisaalta saimme viettää yhden päivän aurinkoisessa Central Parkissa. Brooklyniin emme päässeet ollenkaan, vaikka alunperin kuvittelimme, että siellä tulee vietettyä eniten aikaa.
Mitä lyhyemmästä reissusta on kyse, sitä tärkeämpää, että lentojen aikataulut on inhimilliset. Halpalentoyhtiöiden liput vaikuttaa ensisilmäyksellä todella edullisilta, mutta aterioista, matkatavaroista etc. kertyvät lisämaksut korottavat hintaa kummasti. Lyhyillä lennoilla sitä hyvinkin pärjää käsimatkatavaroilla ja omilla eväillä, mutta mannerten välillä lisäpalvelut alkavat tuntua pakollisilta.

Lisäksi ainakin meidän kohdallamme lentoaikataulut menivät niin, että jos olisimme halunneet olla perillä yhtä monta päivää, meidän olisi tarvinnut varata yöpyminen yhdeksi yöksi lisää. Niinpä SASin lennot tulivat lopulta sekä edullisemmaksi että mukavammaksi.
Suomalaiset eivät tarvitse varsinaista viisumia USA:an matkustaessaan, mutta voimassaoleva ESTA-matkustuslupa pitää olla. Se kannattaa hankkia hyvissä ajoin, vaikka usein luvan saakin ihan parin vuorokauden kuluessa. Toisaalta maahan ei ole mitään asiaa, mikäli ESTA puuttuu.
Lentokoneessa saa täytettäväkseen vielä tullikaavakkeen, jossa pitää tehdä tiliä mahdollisesta tullattavasta matkatavarasta etc.
Ennen maahantuloa tullissa skannataan sormenjäljet ja usein saa vastata joihinkin matkaa koskeviin kysymyksiin. Toisinaan tuo on ihan läpihuutojuttu, mutta meille pidettiin kaikille oikein perusteellinen haastattelu. En nyt kuitenkaan usko, että maahanpääsy tuohon tyssäisi, jos nyt osaa antaa edes jotakuinkin järkeviä vastauksia.

New York ei ole mikään edullinen matkakohde. Etenkin majoituksesta saa helposti pulittaa pitkän pennin. Varsin simppelinkin oloiset hotellit oli meidän budjetille niin tyyriitä, että päätimme käytännössä heti, että koitamme löytää jonkun kivan Airbnb-kämpän vuokrattavaksi.
Suosittelen Airbnb:tä todella lämpimästi! Lyhyelläkin reissulla saa ihan erilaisen tuntuman siihen, millaista on olla paikallinen, kun asuu asunnossa muiden tavallisten ihmisten keskellä. Hotellissa sitä helposti päätyy turistikuplaan, vaikka tietty monet käytännön asiat hoituvatkin niin helpommin.

Esmes ihan random ruokailu voi olla todellinen seikkailu, jos ei asu hotellissa. Me törmättiin mm. Finlandia -nimiseen juustoon (oli hyvää), Gilmore Girlseistä tuttuihin pop tartseihin (järkyttävän makeita) ja peace-merkin muotoiseen pastaan valmiin juustokastikkeen kanssa (yllättävän ok, mutta ei jatkoon).
Manhattanilla asunnot ovat melko pieniä. Isompaa kämppää havittelevan on joko oltava valmis maksamaan tai sitten majoittumaan Manhattanin ulkopuolelle. Jo Brooklynissä näyttää asuntojen keskikoko kasvavan ja hintataso on varsin inhimillinen.
Me löysimme aivan täydellisen Airbnb-kämpän Lower East Sidelta. Kuudennessa kerroksessa sijaistsevaan asuntoon ei ole hissiä – ja siellä asustelevasta Ming-kisusta pitää vuokraajan pitää huolta. Nämä kaksi seikkaa vaikuttavat siihen, että suhteellisen tilava ja hyvällä paikalla sijaitseva asunto oli verrattain edullinen.

Majoitusta varatessa kannattaa varmistaa, että lähellä on hyvät yhteydet julkisen liikenteen kulkuvälineisiin. Erityisesti metrolla kulkeminen on nopeaa ja vaivatonta. Suosittelen lämpimästi, vaikka metron reittikartta saattaa aluksi vaikuttaakin hiukan sekavalta.

New York tuntuu varsin turvalliselta kaupungilta. Tietty kaikkia normaaleja suurkaupungin vitsauksia, taskuvarkaita ja turisteja huijaavia helppoheikkejä kantsii varoa. Enkä lähtisi yksinäni seikkailemaan mihinkään pimeille kujille.
Manhattanilla on kuitenkin koko ajan niin paljon väkeä liikkeellä, että en kertaakaan tuntenut oloani vähäisimmässäkään määrin levottomaksi, vaikka kuljimme esimerkiksi metrolla vielä pikkutunneilla. Ja minä olen kuitenkin se, joka yleensä säpsähtelee ja saa hermoromahduksen, jos tuntuu vähääkään epäturvalliselta.

Musikaali Broadwayllä on lähestulkoon must ainakin ekakertalaiselle. Liput ovat helposti järkyttävän kalliita, mutta saman päivän näytöksiin saa yleensä paikan huomattavasti edullisemmin. Turvallinen tapa ostaa halpoja lippuja on saman päivän näytöksiin erikoistunut Tkts-toimisto, jolla on toimipiste ainakin Time Squarella.
Paikalla kantsii olla hyvissä ajoin ennen luukkujen aukeamista, sillä suosituimpiin näytöksiin halpoja lippuja ei ole kuin muutamia – ja jonot saattavat venyä pitkiksi. Itse latasin app storesta Tkts-appin, jonka avulla pystyy reaaliaikaisesti seuraamaan, mihin näytöksiin lippuja on tarjolla ja kuinka paljon. Kadulla kulkevilta kaupustelijoilta en menisi lippua ostamaan, vaikka hinta saattaisikin tuntua houkuttelevalta ja jonottaminen epämiellyttävältä.

New Yorkin matkan budjetille ei taida olla ylärajaa. Shoppailuihin, ravintoloihin ja kaikenlaisiin elämyksiin saa helposti upotettua pienen lottovoiton.
Toisaalta upea kaupunki sopii mainiosti myös budjettimatkailijalle. Jo pelkästään kaupungilla kuljeskelu, pilvenpiirtäjien, upeiden art deco -rakennusten ja muiden klassisten maamerkkien ihailu on ihan mahtavaa – ja täysin ilmaista. Ja monien tv-sarjojen tyyliin mekin söimme monena päivänä lounaaksi hotdogit kadun varressa.


Staten Island Ferry on yksi klassisista ilmaishuveista.
Kunhan vain saa pujoteltua satamassa kaikenlaisia toinen toistaan “mahtavampia” vesibussikierroksia kaupittelevat myyjät, pääsee nauttimaan sekä vapaudenpatsaasta, että Manhattanin upeasta silhuetista ihan ilmaiseksi.

Kantsii myös tsekata museoiden kotisivut tarkkaan. Esim MoMA:ssa on ilmainen sisäänpääsy perjantaisin klo 15.00 jälkeen. Silloin tosin on yleensä kovasti ruuhkaa, mutta tämä sopii toisaalta vinkkinä ihan kaikille: jos olet valmis maksamaan sisäänpääsymaksun, valitse joku muu ajankohta – ja jos haluat nauttia ilmaisesta sisäänpääsystä, kantsii olla ajoissa jonossa ja miettiä tarkkaan mille osastolle haluaa ensimmäisenä suunnata.
Ja sitten ihan junttivinkkinä: monet museot on tosi kauniissa ja arkkitehtoonisesti merkittävissä rakennuksissa. Ihan  hyvään fiilikseen pääsee, kun menee itse rakennukseen, aulaan ja lopuksi tsekkaa aulan museokaupan tärkeimmät tuotteet. Jos onnistuu poistumaan ilman, että on ostanut mitään, on todennäköisesti saavuttanut ainakin lounaskeskusteluihin riittävän tietoisuuden tason ihan ilmaiseksi.

Tässä vielä lomakissamme Ming Nah. Joskus kaikki vain on niin täydellistä!

Meillä syödään yleensä kaikkea muuta kuin varsinaista suomalaista perinteistä kotiruokaa. Aasialaiset, italialaiset, meksikolaiset, libanonilaiset, intialaiset ja ties minkä maalaiset maut on illallispöydässä huomattavasti tavallisempia. Joskus tulee kuitenkin tehtyä ihan vahingossa jotain, mikä maistuu lapsuudesta tutulta, kotoisen turvalliselta ja ihmeellisesti lohduttavalta.
Kaalilaatikkowokki oli alunperin kyllä puoliksi vahinko, mutta nyt olen valmistanut sitä jo muutaman kerran – ja kaikki syöjät ovat olleet ihan myytyjä. Jopa saksalainen trainee tykkäsi ja santsasi. Nimi on peräisin Karkilta, joka ensimmäisen haarukallisen jälkeen huokasi onnellisena, että wokki maistuu aivan kaalilaatikolta.
Vegaanikuukauden kunniaksi tein tästä täysin vegaanin version, mutta himokkaat lihansyöjät voivat käyttää ihan yhtä hyvin tavallista jauhelihaa.

KAALILAATIKKOWOKKI
(4 annosta + 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 6 hengen annos vehnänjyväytimiä (eli matvete, mutta tuollaiseksi google translate sen käänsi…)
• 600 g kaalia
• 2 sipulia
• 250 g rasia tuoreita herkkusieniä
• 600 g vegaania “jauhelihaa” (käytin itse Hälsans Kök -merkin soijahommelia)
• 1 dl puolukkasurvosta
• 3 rkl kiinalaista soijaa
• 3 dl vettä
• suolaa
• pippuria myllystä
• ruokaöljyä paistamiseen

Valmistus:

• Keitä vehnänjyväytimet pakkauksen ohjeen mukaan (tuolla on pakko olla joku järkevämpi nimi, mutta terkkuja vaan tältä ulkosuomalaiselta.. ei sattunut nyt olemaan tulkkitukenikaan online tätä kirjoittaessani).
• Tee kaalista ohuita suikaleita, pilko sipuli, siisti ja siivuta sienet. Laita kaikki wokkipannuun tai muuhun syvään pannuun ja paistele kaikessa rauhassa melko miedolla lämmöllä niin kauan, että kaali alkaa osoitella pehmenemisen merkkejä.
• Paista soijarouhe toisella pannulla niin, että siihen tulee kivasti vähän paistetun näköä ja makua, mausta suolalla & pippurilla – ja laita sitten kaaliwokin sekaan.
• Lisää sekaan puolukkasurvos, soija, vesi ja keitetyt vehnänjyväytimet. Anna kiehuskella hiljakseen kannen alla kymmenisen minuuttia.
• Tarjoile!

Tällä ohjeella ruokaa tulee aika runsaasti, mutta se ei haittaa, sillä Kaalilaatikkowokki viihtyy erinomaisesti lounaslaatikossa. Maku senkuin vain paranee seuraavaan päivään eikä lohtuherkku pahastu siitäkään, vaikka sen työntäisi pakastimeen odottamaan.

Ihan ensimmäisenä muistutus: Huomenna alkaa neljän kuukauden pituinen “Unelma Itsestä” -nettivalmennus. Odotan itse kovasti, että pääsen tositoimiin –  työkirjaa on tullut selailtua sormet syyhyten. Vielä ehtii mukaan ja alekoodi Minttu20, jolla valmennuksesta saa 20 % alennuksen, on voimassa tänään ja koko maanantain.
Kaikenlaista muutakin on tänä viikonloppuna tullut puuhailtua – eli ihan koko aikaa en ole viettänyt Unelma Itsestä -työkirjaa pläräten. Karkki oli pikavisiitillä käymässä hyvän ystävänsä häissä, mutta ehti onneksi hengailla vähän myös äiskän kanssa. Viime yönä ei tullut paljoa nukuttua, kun jumahdin katselemaan suoraa lähetystä Washington DC:stä naisten marssista. Todella vakuuttavaa ja monta kertaa oli kyllä tippa linssissä kaikkea sitä yhteisöllisyyttä ja girl poweria todistaessa.
Edellisenä yönä nukuin aivan mainiosti, mutta näin niin kertakaikkiaan kummallisia unia, että vielä aamullakin olo oli ihan hämmentynyt. Tein sellaisen päätöksen, että nyt kahdeksan vuoden jälkeen käsin tiskaaminen saa riittää ja tilasin meille astianpesukoneen! Onhan se vähän hassua, että juuri nyt, kun lapsetkin on muuttaneet pois kotoa, mutta vastaan tuli tarjous, josta en voinut kieltäytyä. Olen erittäin tohkeissani uudesta kotiapulaisesta (joka ei siis ole vielä edes saapunut), mutta että näen koko yön unia astianpesukoneista, on ehkä vähän liioittelua! Mitähän alitajuntani yrittää kertoa?
Kävin myös Granitin lehdistötilaisuudessa tsekkailemassa tämän kevään uutuuksia. Sain tosi paljon inspiraatiota ja varmasti yhtä sun toista tulee hankittua omaan kotiin. Esim. tuollainen ekan kuvan tekstitaulu olisi aika hauska. Siihen voisi kirjoitella kaikkia siirappisia tsemppilauseita ja hengennostatussloganeita. Tosin Happy Cleaning tulisi tuskin kuulumaan valikoimaani. Haha!

Granitin kylppärikosmetiikka on ihan tämän kevään uutuus. Simppelit pakkaukset ja luonnonläheiset tuoksut sopivat hyvin yhteen muun tyylin kanssa. Olen jo jonkin aikaa etsiskellyt kivaa korvaajaa vuosikausia käyttämälleni Body Shopin pinkki greippi -suihkusaippualle, johon olen kertakaikkiaan kyllästynyt – eikä Body Shopkaan tunnu enää ihan samalta kuin ennen.
Sekä Citrus että Wood -tuoksut saippuoissa ovat ihanan raikkaat. Lisäpisteitä tuotteiden luonnonmukaisuudesta ja orgaanisista raaka-aineista.

Lamppujakin olen katsellut jo jonkin aikaa sillä silmällä. Granitin hiekkakivestä valmistettu kattolamppu antaa aivan ihanan pehmeän valon ja varjostimen himmeän lempeä pinta on todella kaunis. Ihan makuuhuoneeseen tuota en kuitenkaan osaa ajatella, joten varmaan täytyy laajentaa sisustusprojektia myös muihin huoneisiin.

Hauska uutuus on myös taiteilija Emilia Ilken kanssa yhteistyössä toteutettu seinäkalenteri. Vuosi on tosin jo alkanut, mutta jokaisen kuukauden sivu on irroitettavissa omaksi taideteoksekseen.

Granitin rouheat savi- ja betoniruukut ovat kestosuosikkeja. Nyt valikoimaan on tullut kaksi erikokoista epäsäännöllisen muotoista marmorivatia. Himmeäksi jätetty pinta ja rouheat muodot puhuttelee allekirjoittanutta huomattavasti enemmän kuin marmoriin materiaalina useimmin yhdistetty hienosteleva kiiltävyys.
No, ensin olisi kyllä vielä tiedossa ihan silkkaa raivaushommaa täällä meillä. Vasta sitten voi alkaa ajatella, josko voin perustella itselleni vielä yhden uuden vadin hankintaa.

Viime perjantai meni tosiaan täkäläistä Elle-gaalaa suorana lähetyksenä netistä vahdatessa. Ihana ja inspiroiva tapahtuma kokonaisuudessaan – se täytyy sanoa! En voi uskoa, että sen ainokaisen kerran, kun sain kutsun tapahtumaan, en päässyt paikalle. Silloinen joululomareissuni Tampereelle oli sen verran pitkä, että en ollut ehtinyt kotiutua ennen tammikuista ruotsalaisen Ellen gaalaa. Sittemmin kutsuja ei ole kuulunut, joten tapahtumasta inspiroituminen on tapahtunut interwebsin välityksellä.
Mutta meneehän se näinkin ja erona suuren maailman red carpet -kuviin, näistä voi todella ihan konkreettisesti hakea inspiraatiota omaan pukeutumiseensa.
Elle Galan mukaan kaksi trendiä on yli muiden. Ensinnäkin keltainen väri ja toisekseen housupuvut (siis “puku”-puvut naisilla).

House of Dagmarin upeat ja menestyvät perustajasisarukset voisivat olla ainoat pukeutumisesikuvat, jotka tarvitsen. Aikuiset, coolit, tyylikkäät naiset, jotka pukeutuvat mielenkiintoisesti mutta pelleilemättä. Mustaa, valkoista, housupukuja ja maltillisia korkoja – siinä on hyvä lähtökohta.

Ihana Diana Orving valittiin vuoden suunnittelijaksi. Ei yllätä yhtään, mutta nyt kyllä hiukan harmittaa, että ainokainen omistamani Diana Orving -mekko alkaa kyllä vedellä jo viimesiään.

Hehkeät Fahrmanin sisarukset. Sofin keltainen mekko saa aikas monta trendikkyyspistettä: väri, röyhelöt, vino leikkaus ja paljaat olkapäät. Itse aion kopioida ainakin mekon perusmallin – ja ehkä myös värin. 🙂

Ida Sjöstedt on suosikkisuunnittelijani, se ei ole mikään salaisuus. Tässä yksi monista Elle Galan punaiselle matolle päätyneistä luomuksista. Mekon malli on melkein jopa konservatiivinen ollakseen Ida Sjöstedt, mutta vetoketjumainen pääntie ja guipure-pitsimäinen kangas tekee kokonaisuudesta ihanan näyttävän, juhlavan mutta silti edgyn,

Olen ajatellut, että vielä jonain päivänä menen jonkun blogitapahtuman punaisen maton valokuvausseinälle valkoisessa housupuvussa. Juuri nyt tuntuu siltä, että ihan lähitulevaisuudessa näin ei tule käymään, mutta kenties vielä joskus. On vaikea kuvitella, mikä olisi tyylikkäämpi vaihtoehto kuin valkoinen puku, jos mekkoon pukeutuminen ei kiinnosta. Kuvassa keskellä valkoinen housupuku Styleinin mallistosta.
Kuvat: Elle.se

• Miltä tuntuisi voida todella hyvin omissa nahoissaan?
• Miltä tuntuisi olla tyytyväinen itseensä, elämäntilanteeseensa ja arkipäivän puitteisiin?
• Miltä tuntuisi viihtyä elämässään, ihmissuhteissaan, arjessaan?
• Miltä tuntuisi, jos voisi toteuttaa itseään niin, että jokaikinen hetki tuntuisi toistaan arvokkaammalta?
• Miltä tuntuisi olla paras mahdollinen versio omasta itsestään?

En missään tapauksessa ole tyytymätön elämääni – päinvastoin. Kun alan miettiä, että “mitä jos…” ja “jos pistäisiki kaiken…” en pääse ajatuksen alkupäätä pidemmälle, kun tajuan olevani varsin tyytyväinen enkä oikeastaan halua muuttaa asioita kovinkaan paljon.
Vaikka en varsinaisesti ole tyytymätön, en voi väitttää, että olisin täydellisesti sinut itseni kanssa. Olen yrittänyt elää viisauden “tee enemmän sitä, mistä nautit” -periaatteen mukaisesti, mutta jostain syystä akvarellit lojuvat laatikon pohjalla ja lenkki kutsuu korkeintaan kerran viikossa. Lisäksi en ole ollenkaan saletti, että olisin edelleenkään täysin varma, että kuka se “minä” on, joksi haluaisin tulla.
Itsensäetsimispostaukset ei ole täällä Go 4 it vol. 2:ssa mitään uutta. Ensimmäinen vähän järjestelmällisempi ohjelma oli The Artist Way – muita hyvinvointiin liittyviä pohdintoja on aika liuta niitäkin.
Olin jo suunnitellut, että aloitan The Artist Wayn uudelleen alusta nyt vuoden vaihteessa, mutta sitten sain yhteydenoton Unelma Itsestä -nettivalmennuksesta ja minua pyydettiin mukaan testaamaan palvelua. Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä heidän kanssaan.

Neljä kuukautta kestävän valmennuksen aikana käydään läpi kaikki elämän osa-alueet ja rakennetaan kuva elämästä juuri sellaisena kuin sen haluaa.
Olen käytännössä havainnut, että visualisoidut tavoitteet toteutuvat suorastaan hämmentävän usein. Ei ehkä ihan tismalleen siinä muodossa kuin oli ajatellut, mutta hyvin lähelle kuitenkin. Tästä syystä vanha klisee “ole varovainen, mitä toivot, sillä se saattaa toteutua” ei ole ollenkaan mikään vitsi.
Oman elämän laittaminen suurennuslasin alle, risukasojen karsiminen ja auringonpaisteen lisääminen on seuraavan neljän kuukauden tavoitteeni. Unelma Itsestä -valmennus toimii toivottavasti kompassin tavoin. Entisenä partiolaisena ja puolihyvänä suunnistajana tiedän, että kartta ei aina riitä – tarvitaan myös jotain, joka osoittaa, miten päin sitä karttaa pitää pitää kädessä ja mitä kautta kulkea, että määränpäähän pääsee mahdollisimman vähien mutkien kautta. Kompassia on hyvä käyttää suunnan tarkistamiseen, vaikka kartta olisi miten tarkka.

Unelma Itsestä -valmennus alkaa aika tasan tarkkaan viikon päästä. Muistikirjafania ilahduttaa valmennuksen työkirja – tuskin maltan odottaa, että pääsen täyttelemään sivuja.
Täysin konkreettisia tavoitteita en valmennukselle vielä ole asettanut. Neljä kuukautta on onneksi niin pitkä aika, että siinä ehtii tehdä jo monenlaisia muutoksia, joilla on hyvät mahdollisuudet jäädä pysyviksi. Kolme kuukautta on kuulemma se aika, kun aivoilta menee oppia uusia toimintatapoja ja ottaa ne osaksi rutiineja.
Olen kuitenkin tosi iloinen siitä, että Unelma Itsestä -valmennus ei ole vain henkistä sisäisien voimavarojen metsästystä ja toteemieläimien palvontaa. Neljän kuukauden aikana tsempataan myös hyvin konkreettisten asioiden kuten treenauksen ja syömisten kanssa. Erittäin hyvä ainakin just minulle, sillä vaikka miten tutkiskelisin omia henkisiä vahvuuksiani, en ole milloinkaan voinut niin hyvin kuin silloin, kun myös fysiikka oli kunnossa.
Tavoitteeni ei kuitenkaan missään tapauksessa ole mikään laihdutuskuuri. Haluan tuntea oloni voimakkaaksi, energiseksi ja kimmoisaksi – eikä sen saavuttamiseen riitä pelkkä postiivinen ajattelu. Toisaalta olen myös ollut joskus aikoinaan ihan älyttömän hyvässä kunnossa ja hoikka kuin mikä, mutta olo on silti ollut kauheampi ja mustempi kuin koskaan. Eli tiedän ihan hyvin, että pelkkä  kropan piiskaaminen ei ole mikään ratkaisu.
Tavoitteenani on siis vain voida hyvin – tai ainakin paremmin. Toisaalta en kiistä, ettenkö ilahtuisi, jos voisin vielä käyttää muutamaakin vaatekaapin perukoille hautautunutta, pieneksi jäänyttä ihanaa mekkoa. Mutta jos näin tapahtuu, se olkoon kaiken muun sivutuote.

Unelma Itsestä -valmennus alkaa aika tasan tarkkaan viikon päästä. Sain luvan tarjota kaikille lukijoilleni – 20% alennusta tuosta nettivalmennuksesta. Eli jos siellä nyt joku on jo todennut, että uuden vuoden lupausten pitäminen on paljon kovempi homma kuin mitä tuli ajatelleeksi ja että olisipa hirmu kiva, jos saisi vähän tukea matkallaan kohti parasta mahdollista versiota omasta itsestään, koodilla “Minttu20” saa 20 % alennuksen Unelma Itsestä -valmennuksesta.
Neljä kuukautta ei ole niin kovin pitkä aika, mutta itse ainakin odotan ihan malttamattomana, mitä muutoksia pystyn saamaan aikaiseksi jo kesään mennessä!
Aion raportoida säännöllisesti valmennuksen etenemisestä, mutta jos nyt joku haluaa lähteä samantien mukaan, Minttu20 -koodilla saa 20 % alennuksen. Alennuskoodi on voimassa 23.1. asti

 

Hei!
Mitenkäs siellä teillä on perjantai-ilta sujunut? Tai ylipäätään perjantai, tänäänhän on kuuluisa pahan onnenpäivä, perjantai ja 13. Toivottavasti mitään pahempaa kuin omalle kohdalleni osunut paikallisjunaliikenteen pysähdys ei ole sattunut kenellekään.
Täytyy tunnustaa, että jumahdin heti töistä tulon ja iltaruuan jälkeen niinkin jännittävän lähetyksen, kuin tänään illalla olevan ruotsalaisen Ellen vuotuisen gaalan livetaltiointia vahtaamaan. Siis tapahtuma itsessään on mielestäni supermielenkiintoinen, mutta ennen varsinaista ohjelmaa olevat livepätkät on aina vähän sådär, vaikka haastateltavat olisivat ketä tahansa. Nyt justiinsa siellä on menossa ohjelma-osuus, joten suosittelen klikkaamaan tänne, jos haluat vähän svenne-fashion-viihdettä perjantai-iltaasi.

Tässä samalla ajattelin esitellä itselleni joululahjaksi hankkimani ihanat aurinkolasit. Sesongin arskoihin ajateltu budjetti oli noin puolet noiden hinnasta, mutta kun lasit istahtavat aivan täydellisesti nenälle, tuntuvat ja näyttävät hyvältä – niin mitä siinä nyt sitten enää voi tehdä?
Hetken nikottelin, mutta olen kyllä niin tyytyväinen, että en päätynyt mihinkään puolivillaiseen semi-hyvään vaihtoehtoon. Niinkuin makutuomarina ollut Tinni sanoi – nyt voin rauhoittua ja olla hetkeen hankkimatta uusia aurinkolaseja.
Samalla esittelyssä myös joululahjaksi saamani taivaallisen ihana ja täydellisen vihreä pashmina-huivi. Se on peräisin Peetun Intian reissulta ja tulee aivan varmasti olemaan mukana ziljoonissa päivän asu -kuvissa tästä eteenpäin. Käytössä se on varmasti vielä useammin, koska toimistollamme ei ihanan AC-ilmaston takia voi käytännössä milloinkaan olla ilman jotain vetoa eristävää vaatekappaletta.


Lasien jujuna on linssin alapuolelta “löysäksi” jäävä kehys. Eihän se käytössä mitenkään paljoa näy, mutta tykkään huomattavasti enemmän tällaisista pienistä hauskoista yksityiskohdista kuin esmes päällekäyvistä kimalluskoristeista tai yltiöisoista logoista.
Nyt vaan tarvittaisiin vähän jostain sitä auringonpaistetta!

Pidemmittä puheitta: ihanaa perjantai-iltaa kaikille! Itse jatkan tässä Elle-gaalan live-lähetyksen katsomista!
(Tässä kirjoitusvirheitä korjaillessani julistivat vuoden suunnittelijan ja se on fantastisen ihana Diana Orving!! <3)