Yksi tuore super-blondi täällä vaan moi… Ei mennyt tämänpäiväinen kampaajalla-käynti ihan niin sanotusti putkeen. Tai, jos nyt pikkiriikkisen täsmennän – en ole ikinä kokenut mitään vastaavaa. Ja turha kai erikseen mainita, että en ole erityisen tyytyväinen (lue: olen superpettynyt) lopputulokseen. Olen täällä nieleskellyt uutta lookiania päivän mittaan ja nyt tuntuu, että on vaan ihan pakko avautua täällä blogissakin.
Nyt siis seuraa pahaa hius- ja kampaaja-aiheista tilitystä. Kuvituksena on otoksia Mintun hiuksista tämänpäiväisen kampaamokäynnin jälkeen. Jos kyseisistä kuvista saa sellaisen käsityksen, että kuvattavana oleva henkilö on itkenyt, se saattaa johtua siitä, että hän on. Bloggari kuitenkin hymyilee reippaasti ja tietää varsin hyvin, että maailmassa on huomattavasti suurempiakin murheita kuin yhdet liian vaaleaksi vaalennetut hiukset.
Tarkennukseksi: en ole erityisen tunneherkkä ulkonäköni suhteen – ja hiuksetkin saavat usein olla vähän miten sattuu. Kuitenkin hiusten värisävy on tullut aikaa myöten yhä tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi. Olen kokeillut aikoinani kaikki sävyt vitivalkoisimmasta vetyperoksidiblondista porkkanan-oranssin ja kylmän mahonginpunaisen kautta yönmustaan, mutta nykyisin yritän pitäytyä aika luonnollisissa, vaaleahkoissa lämpimänruskeissa sävyissä.
Jostain syystä suhde kampaajaan on itselleni paljon henkilökohtaisempi ja tärkeämpi kuin esimerkiksi suhde hammaslääkäriin, gynekologiin tai hierojaan. Kuvaavaa on, että ainakin pari vuotta Tukholmaan muuttamisen jälkeen kävin edelleen Tampereella Tukkateekissä kampaajalla.
Sen jälkeen, kun luottokampaajani Tamperen Tukkateekissä lähti jatkokouluttamaan itseään Lontooseen, päätin, että on aika löytää Tukholmasta joku säällinen paikka, jossa voi käydä huollattamassa kuontaloaan säännöllisesti.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen testannut yhtä sun toista. Täkäläiset hyper-kalliit hipster-kampaamot tuli koluttua toissa-edellisen työpaikan kollegoiden suositusten perusteella. Useimmat olivat ihan ookoo, mutta kun maksaa niitä summia, mitä kampaajalla käyminen täällä parhaimmillaan maksaa, olisi tosi kiva, jos fiilis olisi jotain muuta kuin ihan ookoo.
Lukuisien kokeilujen jälkeen jumituin muutamaksi vuodeksi Björn Axénin Urban – kampaamoon. Sain muistaakseni heti ensimmäisellä tai toisella käynnillä kampaajakseni aivan loistavan tyypin. Hän ei jankuttanut niitä niin monille kampaajille tyypillisiä kysymyksiä väkinäisen keskustelun toivossa. Kyseinen tyyppi oli myös siitä äärimmäisen harvinainen, että hän sekä leikkasi että värjäsi aivan taivaallisella taidolla. Sitten kävi niin, että hän päätti perustaa oman yrityksen jossain kaukana förortenissa. Sain kyllä puhelinnumeron sinne – ja tänään, jos koskaan, kadun, että en pannut numeroa tarkemmin talteen.
Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi käymistä Urbanissa, vaikka ihana kampaajani olikin ottanut hatkat. Testasin valehtematta kaikki paikan kampaajat senior hair stylist and excellent whatever -tyypeistä paikan harjoittelijoihin. Parhaimmillani olin vain väljähtyneen laimeasti tyytyväinen – ikinä koskaan (enää) en poistunut ko. paikasta rehellisesti ja vilpittömästi tyytyväisenä.
Reilu vuosi sitten Karkki, joka silloin vielä asui kotona, kävi aivan ex-tempore tässä meidän lähellä olevassa kampaamossa värjäämässä ja leikkauttamassa hiuksensa. Lopputulos oli aivan fantastisen hieno! Koko helahoidon hinta oli noin tuhat kruunua sisältäen vaalennettujen hiusten proteinihoitoampullit sun muut. Karkki ei ollut huomannut ottaa kampaajan nimeä ylös, mutta sanoi, että kyseinen naispuolinen henkilö puhui tuskin lainkaan ruotsia ja muuten todennäköisimmin venäjää.
Koska en ollut ollut mitenkään erityisen tyytyväinen Urbanin aikaansaannoksiin sen jälkeen, kun ihana rastatukkainen luottokampaajani lähti omille teilleen, olin hyvinkin avoin ajatukselle, että kokeilen jotain ihan muuta. Urbanilla pelkkä tyvivärjäys maksoi pari vuotta sitten noin 1800 kruunua (= 200 €) ja väri + latvojen trimmaus noin 2200 kruunua (250 €). Tuumasin, että koska tiedän aivan tismalleen, mitä haluan ja koska en ole muuttamassa sen paremmin leikkausta kuin väriäkään, voisin säästää aika pitkän pennin, jos siirtyisin Urbanista korttelikampaamon asiakkaaksi.
Ensimmäisellä kerralla toki jännitti, että mitähän tästä nyt mahtaa tulla… En luonnollisestikaan saanut kampaajakseni samaa, venäjää puhuvaa neitoa, mutta nuoren oloinen vahvanäppinen tyttö ylitti kyllä kaikki odotukseni. Mikään kaksinen leikkaaja hän ei todellakaan ollut, mutta värjäysvärisilmää löytyi sitäkin enemmän. En käy kampaajalla kuin muutaman kerran vuodessa, mutta kyseinen neitokainen ehti värjätä hiukseni kuitenkin varmaan viisi-kuusi kertaa. Jokaikinen kerta poistuin paikalta erittäin tyytyväisenä hiuksistani löytyvään väriin. Hintaa koko lystille tuli noin 500 kr (800 kr, jos myös latvat tasattiin). Eli ei juuri mitään.
Tänään päivällä olin innoissani menossa saman neitokaisen käsittelyyn. Mutta kuinkas kävikään. Kun saavuin paikalle herttainen ja hyvin treenattu nuori mies selosti, että vakikampaajani on lopettanut ja hän hoitaisi homman tänään. Kysyin ihan ensimmäisenä, että kai hänellä on minun asiakaskorttini, josta selviää, mitä väriseosta hiuksiini on aikaisemmin laitettu. Jees, jees, hän vastasi, samma färg, samma färg. Tuumasin, että mitäs tässä hötkyilemään. Jos kerran oikea väri löytyy kortista ja tarkoitus ei ole leikata – niin että mikäs hätä tässä on.
Pikkuisen epäillen katselin kampaaja-herran värikuppia. Sen verran pitkä kokemus on ehtinyt kertyä näistä värjäilyhommista, että siniseen taittava vitivalkoinen tarkoittaa yleensä erittäin vaaleaa sävyä. Kysyin vielä uudestaan, että onko tosiaan kyseessä sama väri, mikä löytyy kortistani. Vastaukseksi sain: jees, jees, samma färg, samma färg. Joten päätin rentoutua vaikka sitten väkisin.
Kampaaja-herra oli hyvin innokas keskustelemaan ja hyvin pian tajusin, että hänen ruotsinkielen taitonsa on lievästi sanottuna rajallinen. En yleensäkään pidä tyhjää jauhavista kampaajista (missä oot töissä, onko sulla lapsia, mitä sä harrastat, ookko ollu lomalla…) vaan kaikkein mieluiten syvennyn ultimate-kampaaja-paheeseeni eli öö-luokan juorulehtien lukemiseen. Tavallisesti näkyvä (muka) lehteen syventyminen hiljentää puheripulisemmankin kampaajan, mutta tämä nuori herra jaksoi sinnikkäästi viritellä keskustelua.
Tai paremminkin sanottuna “keskustelua”. Olen tottunut siihen, että kampaajat kommentoivat a) miten pitkät hiukseni ovat, b) kuinka hurjan paksut hiukseni ovat ja c) miten kivasti hiukseni ovatkaan luonnonkiharat. En ota tätä minään henkilökohtaisena kehuna vaan ennemminkin ajattelen, että heidän työhönsä kuuluu myös se, että he haluavat asiakkaan tuntevan olonsa hyväksi ja hienoksi. Ja nämä nyt ovat niitä asioita, joita minulle voi sanoa – ne ovat varmasti jossain määrin totta, mutta en todellakaan kuvittele, että hiukseni olisivat jotenkin poikkeuksellisen pitkät, paksut tai ihanasti luonnonkiharat.
Ehkä kyseessä oli erittäin monimutkainen sosioantropologinen ongelmakohtaaminen, mutta kun varsin huonosti ruotsia puhuva tämänpäiväinen kampaajani toisteli noin ziljoona kertaa, miten fantastiset hiukset minulla onkaan ja miten hänen mielestä pitkät vaaleat hiukset ovat niin hurjan kauniit, alkoi aivan järkyttävän epämukava olo hiipiä jäseniin. Siis täytyy sanoa, että hän ei ollut epämiellyttävä eikä lähentelevä ja yritin koko ajan tolkuttaa itselleni, että hän varmaan yrittää tehdä parhaansa sillä vähäisellä ruotsin kielen sanastolla, mitä hänellä on, mutta silti. Siis oikeasti olisi varmaan pitänyt olla tosi imarreltu, kun joku hädin tuskin kolmekymppinen selkeästi punttisalilla käymistä diggaava tumma egyptiläiskaveri yrittää tehdä vaikutusta. Spontaani reaktioni oli kuitenkin paniikki, mutta sekä kilttinä että sivistyneenä ihmisenä päätin käyttäytyä sekä kiltisti että sivistyneesti.
Väri ei ollut ollut kovin kauaa päässäni, kun minut viittilöitiin hiustenpesupaikalle (=huono merkki, värit vaikuttavat aina paljon pidemman aikaa kuin vaalennusaine). Ihan heti ei kuitenkaan alettu hiustenhuuhteluhommiin vaan herra kampaaja alkoi tarkastella kulmakarvojani. Joskus aikaisemminkin kulmakarvani on nypitty samanaikaisesti, kun väri vaikuttaa – niillä kerroilla on kuitenkin aina kysytty, että onhan se ok. Tämä nuori herra ei kysellyt mitään, mutta en kyllä alkanut vastustellakaan. Korkeintaan hiukan säpsähdin siinä vaiheessa, kun huomasin, että hän on ottanut partaveitsen aseekseen. Toisaalta olin kieltämättä kiinnostunut lopputuloksesta, sillä kulmakarvat on ollut omalla kohdallani aika laiminlyötyä periferiaa ja siksi olin halukas näkemään, mikä on jonkun muun näkemys siitä, miten varsin reheviä kulmakarvojani tulisi trimmata. Näissä kuvissa silmät on sen verran turvoksissa pienistä tunteenpurkauksista, joita en voinut tänään välttää, joten varmaan on parempi, että arvioidaan kulmat, kun tilanne on paremmin rauhoittunut?
Kun päädyimme pesupaikalta takaisin tuoliin ja peilin eteen, olin tikahtua siihen paikkaan. Tajusin samalla sekunnilla, että olin saanut jonkun super-blondin tyvivärin normaalin keskiruskean sijaan. Hyvä että en pillahtanut itkuun saman tien.
Joskus vähän aikaisemmin – ennen paluuta pesupaikalta – kampaaja oli kysynyt aionko mennä ulos tänä iltana. Kysymyksessä sinänsä ei ollut mitään outoa – tänään on lauantai etsetera. Vastasin tietty, että oon, koska ajattelin, että hän innostuu fiksailemaan kivemman kampauksen sen ansiosta. Mihinkään en ollut oikeasti tänään menossa, täällä sitä vain naputellaan blogipostauksia. Haha! Kampaajatyypin jutut muuttuivat eniveis vielä kummallisemmiksi tuon jälkeen. Erittäin rajallisella ruotsillaan hän selosti, kuinka rakastaa tanssimista ja hauskanpitoa ja miten hän tykkää blondeista naisista, jotka käyttää korkeita korkoja… (toim. huom. olin paikalla ilman meikkiä, Balin lötköhousuissa ja sinänsä ihan tyylikkäissä Havainaksen mustissa lipsuissa).
Tiedän, että kampaamon asiakkaalla on oikeus vaatia esimerkiksi uusi väri, jos ensimmäinen on mennyt pieleen. Mielestäni tämänpäiväinen väri meni niin pieleen kuin vain voi olla, mutta kampaaja oli niin creepy, että en voinut kuvitella olevani siellä enää sekuntiakaan kauempaa (tyyppi jankutti mm. ska vi dansa ikväll, ska vi dansa ikväll sen jälkeen, kun olin valehdellut meneväni ulos tänä iltana… Ja ei, en todellakaan tiedä tarkoittiko hän tuon kysymyksenä, että tanssitaanko me eli minä hänen kanssaan tänä iltana vai oliko se vain päiväkoti-retorinen lausahdushömpsähdys..) – halusin vaan pois, niin pian kuin mahdollista.
Ja kyllä, tiedän myöskin, että hiukset eivät ole koko maailma, mutta joskus sitä pitää itkeä myös tuollaisia turhamaisia asioita… Tällä hetkellä on nyt vain yksi kysymys: mitä ihmettä mä teen nyt?? En voi missään tapauksessa mennä takaisin samaan paikkaan. En enää ikinä. Mutta toisaalta toi “ikinä” on helpommin hoidettavissa, mutta mitä ihmettä sitä pitäisi tehdä just nyt?? Tällä vaalennusasteella varmaan parasta olisi bookata tyvivärjäys ensi viikon keskiviikoksi…
58 Comments
Minusta ne on kyllä nätit ja sopii sulle 🙂
Kiitti kivoista sanoista Helena, mutta ehkä karsea totuus ei sitten ihan kuitenkaan vielä selvinnyt noista kuvista…
Voi ei! Mä en ole kolmeen vuoteen käynyt kampaajalla, en uskalla mennä! Mulla on kokemusta vaikka mistä kampaajista ja se paras, luottokampaajani kuoli :S Sen jälkeen on ollut yli-innokasta höpöttäjää, ihmeellistä kynijää ja muuta mukavaa. Yksi nuori kampaajaneiti pyöritteli silmiään ja ihmetteli suureen ääneen, miten ihminen voikaan saada hiuksensa niin huonoon kuntoon kun mulla oli. Herkkänä ihmisenä mulla meinasi päästä itku 😀 Kyllä mä itsekin tiesin toki, että hirveää hamppua ne oli, mutta sen kampaajan sanomiset oli liikaa!
Vaikka nyt kuuluis varmaan sanoa, että tosi kivat hiukset, niin rehellisyyden nimissä aikaisemmat on olleet kivemmat! Vaikkakin kyllä nuokin ihan nätit ovat. Toivottavasti saat ne pian omaa silmää miellyttäviksi ja löydät sen täydellisen kampaajan 🙂
Joo… kyllähän nuo, ihan rehellisyyden nimissä, on aika karseat. Jostain syystä kuvissa tuo juuren valkeus ei näy ihan yhtä törkeänä kuin livenä, vaikka tuossa yhdessä kuvassa yritänkin vähän otsista nostaa, että tyvi näkyisi. Ja siis kampaajien pitäisi kyllä ymmärtää, miten hurjan henkilökohtaista työtä tekevät. Mut on kanssa haukuttu monet kerrat, kun aikoinaan värjäsin aina hiukseni itse ja kampaaja sen tietysti huomasi. Tosi kurja olo tuli aina, vaikka tiesinkin, että niille kemikaalikeitoksille, joita aikoinaan harrastin, ei tosiaankaan olisi pitänyt hiuksiaan altistaa… 🙂
Voi eih, tämä oli kyllä hauksaa luettavaa. Olit kivasti maalaillut meidän lukijoittenkin mielikuvitukselle kauhun hetkesi :D. Ei tuo tukka kyllä lainkaan paha ole, nou hätä, mutta tottahan toki sitä saa täydellisyyttä tavoitellakin mitä hiushommiin tulee ja toi se vasta totta onkin, että kyllä pitää saada itkeä turhamaisiakin asioita :D! Zemppiä uuteen yritykseen :)!
Joo, kyllähän se helpottaa, kun välillä voi vähän tirauttaa, vaikka syynä ei olisi sen kummempi kuin huonosti onnistunut hiusten värjäys… Ja on ne hiukset ennenkin kestänyt vaikka miten monta korjausvärjäystä putkeen, joten eiköhän tääkin tästä. 🙂
Laita nyt ihmeessä palautetta tuonne kampaamoon, vaikka et varsinaista korvausta vaatisikaan. Voipi olla, että moni muukin (haluaa/aikoo) karttaa tuota kampaajaa.
Periaatteessa tietty joo, mutta kysymyksessä on tosiaan sellainen pieni korttelikampaamo… En usko, että monilla ylipäätään on kovin korkeat odotukset tuon tyyppisten paikkojen suhteen. Ennemminkin itse olen ollut aika uskalias tähän asti, koska olen antanut heidän tehdä muutakin kuin vain trimmata otsatukkaani. 🙂
Tiedän, että jos on odottanut jotain muuta, pettymys on suuri. Itse olen kyllä sitä mieltä, että uusi väri on oikein kiva. Vähän tuollainen strawberry blonde, jos kuvat eivät kovasti valehtele. (Ymmärrän kyllä, että koko kampaamokokemuksen oltua noin ällöttävä on vaikeaa kääntää kokemusta miltään osin positiiviseksi.)
Kyllähän tuossa oli vähän just se, että koko visiitin fiilis meni ihan pieleen – ei pelkästään väri. Enkä tosiaan vieläkään tiedä, oliko se kampaajatyyppi vähän ällö vai yrittikö se vaan tehdä parhaansa sillä vähäisellä kielitaidolla, mitä hänellä oli. Ja oikeastaan ton takia olo on vielä sekavampi, koska tiedän, miten tylsää on tulla totaalisen väärinymmärretyksi vain sen takia, että ei osaa kieltä kunnolla, mutta toisaalta se kundi vaikutti kyllä oikeesti vähän himmeeltä…
Tervetuloa Turun Avantgardeen värjäyttämään hiukset. On ehkä lounais-Suomen paras paikka, jonokin osaa olla toisinaan sen mukainen, voi olla että joutuu kuukaudenkin jonottamaan jos juuri tietylle kampaajalle haluaa 🙂 Et pety.
Ok – kiitti vinkistä! Tukholmasta pääsee kieltämättä ihan kätevästi Turkuun, vaikka onhan siinä puolensa, jos sopiva kampaaja löytyy parin minsan kävelymatkan päästä… 🙂
Hei !
Mulla asuu puoli sukua Turussa ja kaikki käy ko paikassa. Lisäksi ex-turkulaiset, jotka ovat muuttaneet Helsinkiin ja tiedän myös erään joka käy Jyväskylästä tuolla.
Ja jos sua ottaa päähän, on sulla oikeu marmattaa. Mutta on myös ollut ihan vst hiukset kerran. Lisäksi mulle kävi samoin, luottokampaja lähti. Uusi kun leikkaus, löytyi 2- haaraisia vielä päästä. Mulla on onglmana hiukset ovat huonossa kunnossa mutta pituuskasvu on uskomaton. Vuosien varrelle mahtuu vaikka mitä.
Kai tässä pitää alkaa suunnitella “päivä Turussa” -risteilyä… 🙂
voi ikävyys mikä kokemus!:( Mutta pakko sanoa, etten huomannut juurikaan eroa ex-hiuksiisi, sävy on oikein siedettävä ja eipä ole ainankaan sininen kuten mulla kerran 🙂
Kokemus oli kieltämättä aika karsea… Mutta olen kyllä kerran onnistunut värjäämään omat hiukseni tummanvihreiksi. Silloin taisi olla vähän sama tilanne – olin itse vaalentanut hiukseni jollain kotiväreillä ja kun yritin vähän laimentaa liian blondia vaikutelmaa, oli lopputuksena hehkeä metsänvihreä. Haha! 😀
okei hui. ensinnäkin nuo hinnat, toiseksi tuo tyvihän on 2-3 astetta vaaleampi…opiskelen itse viimeistä vuotta parturi-kampaajaksi Tampereella ja olen sitä mieltä, että jos asiakas ei vaikuta innokkaalta juttelemaan niin silloin ei yritetä painostaa juttelemaan !!
feel bad for you :- (
No just tuo kai se eniten häiritseekin. Eli että tyvi on selkeästi vaaleampi kuin latva… Näyttää tosi epäluonnolliselta ja hyvin epämairittelevalta valitettavasti.
Ei näytä pahalta ollenkaan! Osta Revlonin värinaamiota, pallonmuotoinen purkki, muhittele 5 minuuttia vaikka punaisuutta taittavalla silver-sävyllä tai beigellä värillä niin sävystä tulee viileämpi.
Uskaltaisko sen laittaa tähän vaalennuksen päälle? Ettei taas tule vihreää lopputulosta? Mutta kiitti vinkistä, jotain tarvitsee kyllä kehittää… 🙂
Voi Minttu. Teksti oli jälleen kerran niin mukaansa tempaavasti kirjoitettu, etten voinut jättää kesken.
A) Todella puistattavan kuuloinen kampaajapoika!
B) Ei hätää. Sun pitkä ja paksu tukka on yhä olemassa. Käyt värjäyttämässä sen kuntoon ja kerrot tuosta tapauksesta niin lohduttomana, että herätät uuden kampaajan sympatiat, jolloin se tekee normaaliakin tarkempaa työtä.
C) Mä maksaisin tuhansia sun tukasta. Meitä on monia, jotka ei ikinä saa noin pitkää ja tuuheaa tukka. Tuonkin värisenä kelpaisi mulle hyvin. T: Jos joskun ees tasaåpitkän polkan sais.
D) Oot mahtava tyyppi!
Nyt yhden yön nukuttuani olen pikkuisen rauhoittonut. Väri on edelleen ihan järkky, mutta kyllä sen varmaan jossain saa hoidettua kuntoon. Kyllä tämä tästä. Ihanaa, että mulla on niin upeita lukijoita kuin esim. sinä! 🙂
Turha tätä on sanoa, mutta mun mielestä tuo blondimpi väri passaa sulle mainiosti ja on raikkaan näköinen 🙂 Jos haluat hiuksiasi enemmän saman väriseksi kuin bloggaajakuvassasi, joku sävyttävä hoitoaine olisi varmaan hyvä ratkaisu.
En oikein tiedä uskallanko alkaa testailla itse mitään, ettei vaan mene pahemmaksi koko homma. Toisaalta sävyttävä hoitoaine olisi kyllä varmaan sen verran mieto, ettei mitään suuria yllätyksiä pääse tapahtumaan… 🙂
Hienon tarinan kerroit. Kuontalon pilalle meno sen lystin hinta. Onneksi tiedämme mitä tiedämme ; tukka kasvaa aina vaan.
Hiukset on tosiaan onneksi uusiutuva luonnonvara. Tällaiset katastrofit ovat hyvin ohimeneviä – onneksi! 🙂
Samaa mieltä kuin edelliset, että ei tuo ainakaan kuvissa pahalta näytä! Ja eiköhän sen saa korjattua jollain tyvivärillä aika hyvin, jos siltä tuntuu…. Tsemppiä, ja kerrothan sitten meille, miten kävi 🙂
Juu, aivan varmasti kerron, miten tukkatarina jatkuu! Varmaan pitää antaa hiusten hiukan levätä ennenkuin uskaltaa uutta sävyä kokeilla, joten hetki ainakin mennään blondina…
Mä katselin ensin kuvat ennen kuin luin karmivan tekstisi. Rehellisesti sanottuna mun mielestä toi blondimpi frisyyri on myös tosi nätti ja sopii sulle mainiosti. Oo blondina hetki ja seuraavalla kerralla palaat taas vanhaan, hyväksi havaittuun? Testaa onko blondeilla hauskempaa 😉 mutta joo, se on kurjaa kun ei saa sitä mitä pyytää. Muutoksetkin (ainakin kampauksissa) on kiva tehdä omin ehdoin. Mulla itsellä on myös pitkä, luonnonkihara pehko. Ostin Jenkkimatkalla paljon puhuttua Moroccan Oilia. On muuten ihan loistotuote kuivaan kiharapilveen. Suosittelen 🙂
Väkisinkin tässä tulee nyt hetki heiluttua blondina. Huomenna alkaa muotiviikko, enkä mitenkään ehdi uudestaan kampaajalle. Saas nähdä onko blondeilla oikeasti hauskempaa! :DD
Huhhuh mikä stoori! Teksti tempasi minutkin mukaansa totaalisesti. Itsekin kesän alussa asuinkaupunkia vaihtaneena (350km) sorruin lähikampaamoon ja kaikki meni pieleen leikkauksesta väriin. Kampaaja kerrosti tukan vain leikkaamalla latvat pois korvan yläpuolelta, muuten hiukset siis hartioihin asti. Arvaa itkinkö kun pääni näytti ihan mopilta, päältä surkean lyhyet.,,. Nyt olenkin sitten menossa entiseen kotikaupunkiin luottokampaajalleni muutaman viikon kuluttua. Sen verran onneksi nuo hiukset kasvaneet että hän voi muotoilla ne kerroksittain nyt. Väri oli kans karmea, tyvestä räiskyvån kirkas ja latvat tummat….. onneksi väri on melko helppo korjata itse värjäämällä.sun hiukset saa sut näyttämään paljon nuoremmalta, mutta täytyy sanoa et kyllä ne entiset oliluonnollisemmat 🙂
Huh, huh – aika hurjan kuuloisen leikkauksen sait. Onneksi hiukset kuitenkin yleensä kasvavat! 🙂
Voi kauheeta, että saa kärsiä väristä ja kampaajasta, kuulosti tosi epämukavalle tyypille!Mulla oli kanssa kahden vuoden ajan pelkkää pettymystä, vaikka en koskaan mitään maininnut. enkä myöskään palannut näihin paikkoihin 🙂 Nyt olen vihdoin löytänyt luottokampaajan, Ekman hairistä, Maria! Väri+leikkaus maksaa 1650 SEK eli ihan ok! Suosittelen!!
Kiitti vinkistä Emmi! Täytyykin tsekata, löytyiskö heiltä aikoja. Yksi syy siihen, että lakkasin käymästä Urbanissa, oli se, että vapaita aikoja oli yleensä noin kahden kk:n päähän. Enkä tietenkään ikinä ollut tarpeeksi ajoissa liikenteessä vaan tarvitsin aikaa kampaajalle tyyliin heti… 🙂
Oivoi, harmillista että kampaaja on ollut noin tympeä! Itselläni oli aivan mahtavan täydellinen kampaaja joka jopa leikkasi minulle otsiksenkin vaikken ollut koskaan aikaisemmin otsista pitänyt ja siitä asti minulla on ollut otsis, välillä vaan mallia vaihdellen. Kyseinen kampaaja jäi äitiyslomalle ja siellä on ollut jo vuosia enkä ole sen jälkeen löytänyt hyvää kampaajaa. Tyypillistä kampaajan logiikkaa: jos sanon että latvoista voi leikata max kymmenen senttiä niin se myös tarkoittaa sitä, eikä niin että hiuksistani pätkästään 20 cm pois! Olen erittäin tykästynyt näihin vyötärömittaisiin hiuksiini enkä kaipaa yhtään lyhyempiä hiuksia. Toki joku vähän lyhyempi kampaus varmaan olisi muodikkaampi mutta minä tykkään hiuksistani näin.
Hyvä kampaaja tosiaan ymmärtää, että joku haluaa pitää oman hyvältä tuntuvan tyylinsä (vaikkei se olisikaan sillä hetkellä se kaikkein trendikkäin vaihtoehto) ja osaa ehdottaa muutoksia – eikä vain tee niitä oman mielensä mukaan. Jos nyt ajatellaan tätä mun keissiäni niin yleensä kampaajat aina keskustelevat väristä (vaikka se olisikin vain tyviväri) asiakkaan kanssa. Tuo eilinen kaveri vain sekoitti värin ja iski sen päähäni. Varmaan siksi ajattelin, että sen on pakko olla sama väri, joka löytyi kortistani, koska hän ei sanallakaan kysynyt tai kommentoinut, mitä sävyä aikoi käyttää.
Olen itse kampaajaopiskelija ja tuli todella paha mieli puolestasi postauksen luettuani. Tukkasi tekijä ei selkeästi ole kampaajamateriaalia. Pakko silti kysyä, että kommentoitko hänelle ollenkaan, ettet ole tyytyväinen? Tekisi ehkä hyvää sille kampaajalle tietää, ettei voi lähteä tuolla lailla itse säveltämään. Vinkiksi voin sanoa, että kannattaa kokeilla KC:n Color maskeja, jotka ovat sävyttäviä tehohoitoja. Ne pysyvät hiuksissa muutaman pesun verran enkä ole ikinä nähnyt, että niillä tulisi esim. pelkäämääsi vihreää lopputulosta. 🙂 Kyllä se siitä hei! 🙂
No en kyllä sanonut ihan suoraan, että en ole tyytyväinen… Siinä vaiheessa, kun lopullinen sävy selvisi, olin jo aika paniikissa hänen muusta käyttäytymisestään ja halusin vain pois niin pian kuin mahdollista. Sanoin kyllä, että väri on kamalan vaalea ja ei todellakaan sama kuin mitä mulla on ollut aikaisemmin. En tiedä tajusiko hän ollenkaan, koska hänen kielitaitonsa (ja halunsa ymmärtää??) oli mitä oli. Hän vaan toisteli, miten hienoa on, kun on blondit hiukset ja “samma färg, samma färg”…
Täytyykin käydä tsekkaamassa nuo KC:n Color maskit – kiitti vinkistä!
Meinasin myös ehdottaa sinulle noita KC Professionalin sävyttäviä hoitoja. Itse olen käyttäny niitä sävyissä Honey ja Silver – yhdessä ja erikseen! (Omat hiukset ovat hiekanvaaleat.)
Eri sävyjä voi siis tosiaan sekoittaa keskenään ja vaikutusaikaa vaihdella (2-10 min) halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi. Vaikutus ei ole kovinkaan pitkäkestoinen, joten en usko että niillä voi värin suhteen enempiä tuhoja tehdä.
Parempaa viikonloppua sinulle! 🙂
Kiitti vinkistä Bluebird! Täytyy yrittää ehtiä tsekkaamaan nuo KC:n sävyttävät hoidot mitä pikimmin!! 🙂
Ja hyvää viikonlopun loppua myös sulle!
Vanilla-sävy on huippu, mutta ainakaan mä en ole näitä Tukholmassa nähnyt, vaan olen ostanut Suomesta.
Ookoo… Täytyy siis ilmeisesti laittaa taas Tampereen-kuriirit asialle. 🙂
Kommentoinpa minäkin 🙂 Ikävää, että sinulle kävi kampaajalla noin. Luottokampaajan löytäminen on erittäin tärkeä juttu, onneksi olen sellaisen löytänyt. Luulenpa, että tukkasi tulee kuntoon tyvivärillä ja jotain sävyä latvaan 🙂 Ehdottomasti kannattaa myös antaa palautetta kampaamoon, jossa kävit. Tyyppi ei selvästikään ole ammattilainen (liekö hänestä sellaista tulossakaan) ja muutenkin hänen käytöksensä kuulostaa erittäin epäilyttävältä…. Mukavaa loppukesää sinulle =)
Olen aika huono antamaan negatiivista palautetta, vaikka se olisi rakentavaakin. Yleensä äänestän jaloillani ja lompakollani – ja siirryn muualle asiakkaaksi… Otteiden perusteella kampaaja-kundi ei ollut todellakaan mikään aloittelija. Hän kertoi olevansa kotoisin Egyptistä ja oli tosiaan asunut Ruotsissa vain vajaat pari vuotta. Uskoisin, että hän on toiminut kampaajana aika kauan, koska oli tosiaan niin varmaotteinen kaikesta verbaalisesta sähläämisestä huolimatta…
Mietin, että ehkä hänen kotimaassaan on toisenlainen kulttuuri ja naiset haluavat, että heistä “pidetään huolta” liikoja kyselemättä. Samoin mietin, että hän ehkä huomasi itsekin sekoittaneensa liian tujun tyvivaalennusvärin – Egyptissä vaalennusta haluavat naiset tarvitsevat varmasti vähän järeämmät aseet kuin me luonnostaan hiirenharmaat pohjoismalaiset. Mutta ei hän sitten halunnut tehdä mitään asian hyväksi, koska oli selkeästi sen koulukunnan kannattaja, että “nainen ei voi koskaan olla liian blondi tai… (liian laiha tai liian rikas, niinhän se jatkuu, mutta noita kahta viimeistä en todellakaan täytä!!).
Voi ei mikä käynti :(. Mä niin ymmärrän eiliset fiiliksesi. Toki hiukset uusiutuvat, mutta ei se paljon lohduta siinä kohtaa, jos ne on omasta mielestä pilattu. Hiukset on kuitenkin iso osa identiteettiä.
Mulla on myös luonnonkiharat hiukset, mutta pidän ne lyhyenä (hieman alle korvien). Muutin maaliskuussa Helsingistä Turkuun ja yhden Turussa tapahtuneen katastrofaalisen kampaajakäynnin jälkeen (paikka ja tekijä oli työkaverin suosittelema, mutta ei sopinut mulle) olen käynyt hiustenleikkuussa luottokampaajallani Helsingissä. Värjäyksiin löysin Turusta onneksi parikin kivaa paikkaa, joissa kerron ensin ne värikoodit, joilla hiukset on aiemmin värjätty ja millaisilla väreillä nyt haluaisin värjäyksen.
Toivottavasti esim. jo mainituilla värinaamioilla saat sävyn jälleen pian toivotunlaiseksi ja sitten myöhemmin värjättyä uudestaan jossakin kivemmassa paikassa. Tsemppiä!
Kiitti tsempistä!!
Oli kyllä varsinainen kokemus ihan kokonaisuudessaan – ei vain pilallisen värjäyksen vuoksi. Vaikka eniten tietty ottaa päähän aivan kummallisen sävyinen tukka. Hiukset kun on esillä aina. Virheelliset vaatehankinnat voi palauttaa tai piilottaa vaatekaapin perukoille, mutta hiuksia ei. Onneksi hiuslaatuni on aika vahva, joten kyllä se varmaan kestää vielä pari lempeää (??) käsittelyä. 🙂
Mulle on käynyt sama, kahdesti… Sitten vaihdoin kampaajaa. Ensiavuksi suosittelen tyviväriä + raitoja samalla, vähän tummemmalla. Tulos on parhaimmillaan tosi hyvä ja luonnollinen. Pitäisi vaan löytää “oikea” kampaaja…
Joo, vaikeinta on tosiaan löytää se “oikea kampaaja” näköjään… 🙂
Voi hyvä nainen, noi uudet hiuksen on tadella paljon paremmat, kuin ennen. Väri sopii hyvin, näyttää hyvältä! Olen todella tuon värin kannalla. Mikään ei tietenkään voi kääntää tuota ikävää kokemusta hyväksi, mutta lopputuloksesta kuitenkin plussaa!
Kokemus oli tosiaan aika creepy, mutta ihan jo olosuhteiden pakostakin pitää tulla toimeen värin kanssa jonkun aikaa… Katsotaan, jos vaikka totun siihen! (en kyllä usko…) 🙂
No voi überblondin kannattajasedät sentään. :/ Juuri tämän takia olen opetellut sekä värjäämään että leikkaamaan tukkani itse. Ei edes ole niin vaikeaa kuin luulisi edes poropeukalolle, eikä rahansäästökään varsinaisesti haittaa. 😀 Haluaisin toki joskus luksusta arkeeni ja tukea kivijalkapartureita, mutta en ala maksamaan järkkyjä summia pelkästään kehnosta tai “ihan okei”-lopputuloksesta. Joskus pilalle mennyttä leikkausta on myös mahdotonta enää korjata kotona, jos parturi on jo leikannut liikaa omaa raaka-ainettani.
Viimeksi kävin parturissa 5 vuoden tauon jälkeen joulukuussa, kun kävin leikkaamassa pelkkää otsista. Noo, niinkin pieni hiusosio meni pieleen, sain havainnollistavista kuvista huolimatta toiveideni vastaisen mallin. 🙁 Kotona oli siis pakko saksia uusiksi. Nykyisin leikkaan vyötärölle ulottuvan takatukkani Feyen ohjeilla ( http://feyeselftrim.livejournal.com/ ), joskus tuon U-mallin ohjeiden mukaan ja välillä suorahelmaiseksi. Otsista on myös helppo leikellä itse, youtubesta löytyy paljon ohjeita esim. razorin käyttöön. Värinä käytän tummia sävyjä, ja toisinaan laitan foliolla joihinkin kohtiin suoravärillä haaleita raitoja elävöittämäään pintaa.
Voisin suositella omien kampaamotaitojen hiomista sinullekkin. Tottakai voisit silti käydä hemmottelemassa itseäsi toisinaan parturissakin, mutta perusjutut omaan tukan huoltoon olisi hyvä opetella itsekin. Ja et kuitenkaan varsinaisesti menettäisi mitään, vaikka kokeilisit uutena juttuna tätäkin metodia. Omat väriputelit, kunnon sakset yms. eivät kuitenkaan maksa niin paljoa.
Tämän hetkiseen hiuskatastrofiisi suosittelisin suoraväriä, eli pesussa haalistuvaa ja hiusta vahingoittamatonta väriä. Niistä tulee myös mainiota kiiltoa, ja tuotetta voi levitellä hanskoilla vain paikalllisestikin. 🙂 Joko sävyttävän hoitoaineen muodossa, tai sitten lisäät tilkan suoraväriä kerta-annokseesi normihoitoainetta. Toimii. 🙂 Jos ymmärsin oikein, haluaisit lisää kullanruskeaa vivahdetta? Joka tapauksessa monelta merkiltä löytyy kyllä noita muutaman pesun kestäviä (blondattuun hiukseen voi tarttua melkein lopullisestikin, jos monta kertaa jaksaa värjätä peräkkäin) tuotteita, ja monessa eri sävyssä. Oma suosikkiputelini on Crestolin Color Gloss.
Tosiaan tuntui, että kampaajatyyppi toteutti täysin omia fantasioitaan piittaamatta siitä, mikä oli asiakkaan toive – tai mikä olisi hänelle sopinut…
Muutenkin ihan hyviä ideoita Perhonen. Olen vaan käynyt jo läpi tuon ole-itse-itsesi-kampaaja -vaiheen. Taisi mennä kymmenisen vuotta, että en käynyt kertaakaan kampaajalla. Välillä turvauduin äidin tai kaverin apuun, mutta muuten hoidin niin värjäykset kuin leikkauksetkin itse. Lopulta tuskastuin, koska en kyllä koskaan ollut mitenkään super-tyytyväinen omiinikaan aikaansaannoksiin. Ja välillä taisi uuden värin hinta nousta aika korkeaksi, kun pieleen mennyttä testailua piti korjailla useilla eri väreillä.
Jossain vaiheessa lupasin itselleni, että nyt saa sählääminen loppua ja alan käydä kampaajalla. Tämän viimeisimmän kokemuksen jälkeen taitaa olla aika miettiä, josko olisi sittenkin parempi hoitaa homma itse! 🙂
Nuo sun hiukset on tosi kauniit malliltaan, eikä värikään varmasti muita haittaa. Mutta jos itsellä ei ole tukassaan kotoinen olo, niin se on vain niin karseaa. Ja tuo kokemus vaikutti kyllä aika inhottavalta muutenkin!
Itte en oo käynyt kampaajalla kolmeen vuoteen, sen jälkeen kun menin paikalliseen, aiemmin hyväksi havaittuun paikkaan hakemaan tätä (oikein tuon kuvan kera!)
http://gimps.de/pictures/264-short-hair-cuts-and-styles
ja sain tämän (vaaleahiuksinen mies oikealla tässä kuvassa)
http://bit.ly/SN3dzg !!!
En päässyt tuolloin siis sille kenelle halusin, mutta tuonkin kampauksen tehnyt (ilmeisesti siis sokeaksi muuttunut) kampaaja oli ollut se “ihan ookoo” aiemmin. Hänen föönaillessaan tukkaani tuohon malliin ajattelin, että sitten vasta aletaan laittaa kampausta kuntoon vielä vahalla tmv. Mutta hän sanoikin että valmista tuli! Olin niin hämilläni, että maksoin mukisematta siihen astisesti eniten kampaamokäynnistä (yli 100 euroa), ja koitin hiippailla autolleni parkkihalliin kaikkia sivukujia pitkin, samalla koitin haroa hiuksiani edes vähän toiseen malliin. Olisi tietenkin pitänyt vaatia alennusta tai että tukalle tehdään jotakin, mutta en vain saanut suuta auki, saatikka että samaa kampaajaa enää uudemman kerran tukkani kimppuun.
Kotona mies nauroi ihan väärällään ja halusi ottaa valokuvan, mutta kun uhkasin että päitä tulee tippumaan jos kamera lähistöllä edes vilahtaa, niin jäi aikeeksi 😉
Onnekseni sain ajan toiselle kampaajalle kahden viikon päähän, siihen asti koitin selvitä ponnarien ja pinnien kanssa. Tämä toinen kampaaja pelasti mitä pelastettavissa oli, mutta haluttuun lopputulokseen hänkään ei päässyt.
Palasin siis värjäilemään hiukseni ihan kotikylppärissä, tähän asti sillä konstilla olen saanut sen mitä olen halunnutkin. Sittemmin päätin lopettaa värjäystouhut, löysin omaa hiusväriä lähellä olevan värin jonka turvin voin kasvattaa “oman tukan” takaisin. Saksia hiukset näkivät viimeksi kai puolisen vuotta sitten, kun pyysin ystävääni vain tasoittamaan latvat.
Hiusmallini ei kai se paras mahdollinen ole, mutta eipä myöskään itketä joka aamu, kun ei näytä 1970-luvun rockbändin kitaristilta ;D
Oikeastaan aika lohduttavaa, ettei kaikilla muillakaan kampaajakäynnit mene aina ihan putkeen… Vaikka tosiaan en toivo yhtään kenellekään sitä tunnetta, että aamulla ensin säikähtää omaa peilikuvaansa ja sitten alkaa vähän itkettää.
Tykkään kyllä muilla ihan tosi vaaleaksikin vaalennetuista hiuksista, mutta omassa päässäni en kyllä todellakaan! Malli ei onneksi kärsinyt kovin paljoa, vaikka hän ihan väkisin halusi myös vähän leikellä. Kauhean vaikea pitää kiinni omista ajatuksistaan, kun kampaaja vääntelee naamaansa ja on sitä mieltä, että pakkohan tuota on vähän saksia…
Hei!
Luin nyt vasta tämän sun postauksen, kun löysin linkin Aussome & Unique !? -postauksestasi.
Vaikka kuinka sua on yritetty viime syksynä lohduttaa, niin joo, onhan ne olleet aika hirveät. Ihme raitojakin siellä täällä. Toivottavasti olet nyt saanut hiuksesi kuntoon!
Mun kampaaja on myös mies, mutta hieman erilaisempi. Hänestä oli aikoinaan juttu paikallisessa sanomalehdessä ja siinä hän kertoi, ettei leikkaa tiettyä mallia asiakkaalle siksi, että se on muotia, vaan hän leikkaa sellaiset hiukset, jotka sopivat asiakkaalle. Se oli mulle ahaa-elämys ja niin tartuin luuriin varatakseni ajan hänelle. Siitä on nyt noin viisi vuotta aikaa ja tyytyväisempi en voisi olla. Kyllä se luottokampaaja vaan on tärkeä ihminen!
Hiukset ovat onneksi nykyään kunnossa, mutta alkuvaihe oli kyllä ihan kamalaa. Vieläkään en ole löytänyt ihan oikeaa luottokampaajaa, mutta sentään sellaisen, jonka kanssa on löytynyt jonkinlainen yhteisymmärrys.
En kyllä keksi mitään mitä vikaa sun hiuksissa on! Älä katso liian läheltä itseäsi ja vain hiuksia. Katso kokonaisuutta. 🙂
Voi kiitti!! Jotenkin sitä aina itsensä kohdalla on kiinni jossain mielikuvassa…