Irenen postaus palautti mieleen yhden kaikkien aikojen suosikkisarjoistani. Nykyään True Blood tulee niin niin harvoin, että pakkomielteen pitäminen pysyy suht aisoissa ja välillä koko sarja jopa unohtuu… Pahimpaan abstinessiin lueskelin joskus aikoinaan Sookie Stackhouse Novels -kirjoja, mutta en kyllä oikein päässyt niiden kanssa samaan imuun kuin tv-sarjan.

Uusia True Blood jaksoja pitää taas odottaa kesään asti. Aaargh! On varmaan pakko katsoa kolmos- ja nelossesonki tässä odotellessa uudelleen. Ykkönen ja kakkonen ollaan katsottu Peetun kanssa niin moneen kertaan, että niiden voi antaa levätä hetken.

Laitetaan kuiteskin ystävänpäivätoivotukset maailmalle kunnon vampyyrihengessä!

Toivotan kaikille juuri sellaista ystävänpäivää kuin kukin itselleen toivoo!!

Minttu pötköttelee kotosalla vatsaflussassa (no details!!) ja Vesa on duunihommissa Suomessa, joten kaikenlainen juhlistaminen ja romantiikka teletransporteerataan täällä seuraavaan mahdolliseen ajankohtaan – toivon mukaan jo viikonlopuksi.

Nyt tulee huutomerkki-overload, ei voi mitään. Olen niin onnessani ja tikahtumispisteessä ja vaikka mitä, koska iki-iki-iki-ikiaikainen idolini Madonna tulee Helsinkiin!! Konsertti on 12.8. Olympiastadionilla – ja arvatkaa mitä!? Mulla on liput sinne!!

Olen ollut yhtä virnistelevää ja hihkuvaa hymyä sen jälkeen, kun eilen kuulin, että pääsen mukaan Indiedaysin ja Livenationin Madonna-kampikseen. Olisin varmaan muutenkin tullut tänne vinkkailemaan tiistaina 14.2. klo 9.00 alkavasta lipunmyynnistä – ja ollut itse etunenässä klikkailemassa itselleni lippuja. Mutta nyt tosiaan on Mintun lippuhuolet ohi! <3

Madonnan edellisellä Suomen visiitillä vuonna 2009 roikuin kunnon fanin tavoin Kämpin edustalla kuikuilemassa, josko näkisin edes vilauksen kuningattaresta (Mä näin Madonnan!!). No, aika vilahdukseksi se jäi – eikä itse konsertissakaan juuri katsekontaktia päässyt syntymään (I was there!!), mutta kokemus kaikkineen oli kuitenkin Ihan Mielettömän Mahtava!!

Ihan mielettömässä vedossa tuntuu popin kuningatar olevan edelleen. Jos viimeviikonloppuisesta Super Bowl showsta voi jotain päätellä, niin vaikuttaa siltä, että ensi kesän konsertista on tulossa vähintäänkin fantastinen!!

http://youtu.be/ROkhklj0ZGs

Jokaisella Suomen reissulla hamstraan mukaani pinon suomenkielisiä muotilehtiä. Vaihtelee hiukan fiiliksen ja juttujen mukaan, mitä lehtiä ostan, mutta Olivia pitää ehdottomasti saada joka kerta!

Suureksi ilokseni saan nyt arpoa lukijoideni kesken Olivian vuosikerran!! Kilpailu on osa syssymmällä alkanutta yhteistyötä.

Arvonnan ohjeet:

• täydennä tämän postauksen kommenttiboksiin lause: Tarvitsen Olivia-lehden vuosikerran, koska… 
• vastausaikaa on keskiviikkoon 1.2.2012 klo 24.00 asti. Kaikki tuohon mennessä jätetyt vastaukset osallistuvat arvontaan. En siis arvostele vastauksia, mutta hauskoja vastauksia on tietysti aina mukavampi lukea. 🙂
• ilmoita vastauksen yhteydessä toimiva sähköpostiosoite, jotta saan sinut kiinni mahdollisen voiton osuessa kohdalle!
• voittaja ilmoitetaan täällä blogissa torstaina 2.2.2012

Eikä sitten muuta kuin… Tarvitsen Olivia-lehden vuosikerran, koska:

Suomen itsenäisyyspäivän Linnan Juhlat ja 10. joulukuuta järjestettävät Nobel palkintojen jakojuhlallisuudet osuvat aina muutaman päivän päähän toisistaan. Lähes joka vuosi tuntuu siltä, että Suomessa harrastetaan aika maanläheisiä juhla-asuja, kun taas Ruotsissa uskalletaan enemmän, jolloin lopputulos on persoonallisempi ja yksinkertaisesti parempi.

Tässä nyt muutaman päivän asiaa makusteltuani olen sitä mieltä, että tänä vuonna “juhlapukumaaottelun” voitto meni kirkkaasti Suomelle. Eikä syy ole pelkästään se, että ihana Prinsessa Madeleine päätti jättää Nobel-kemut väliin. Uskalluksen puutteesta ei täkäläisiä juhlijoita voi tänäkään vuonna syyttää, mutta ihan kaikki ei kuitenkaan tuntunut menevän nappiin…

Kruunuprinsessa Victoria on toki kuninkaallisen näyttävä yönsinisessä paljettivetimessään. Ihan mainiota, että hän on päättänyt esitellä pyöreää masuaan kimallellen kiireestä kantapäähän. Kuningatar Silvian mekko on kai periaatteessa ihan ok. Siluetti on kaunis, värikin passaa ihan hyvin, mutta kankea brokadi tekee kokonaisuudesta raskaan ja jotenkin tunkkaisen.

Kulttuuriministeri Lena Adelsohn Liljeroth vastasi yhdestä illan harvoista pukeutumisonnistumisista. Ihastuttava yhdistelmä naisellisia linjoja ja maskuliinista särmää! Lisäksi puku sopii täydellisesti Nobel-juhlien kaltaiseen arvokkaaseen tilaisuuteen.

EU-ministeri Birgitta Ohlsson on selkeästi funtsinut asuaan ja kyllähän pliseeraus on muodikasta. Mutta trendikkyys ei paljoa pelasta, kun helma on kallellaan miten sattuu ja yläosaa verhoaa hämmentävä bolerontapainen. Ja sanokaan nyt, että kuva on otettu ennenkuin ministeri on ehtinyt vaihtaa matkalaukkunsa iltalaukkuun!

Ministeri (näringsminister – mitähän tuo olisi suomeksi?) Annie Lööf päätti sitten näkyä kunnolla ja iski yllensä kunnon shokkivärejä. Puvun on suunnitellut jonkinlaisen tyyligurun mainetta nauttiva Camilla Thulin. Ei voi kuin ihmetellä. Puku on varmasti silkkiä, mutta kuvassa kokonaisuus näyttää yksinkertaisesti halvalta.

Pääministerinvaimo Anna Maria Corazza Bildt näyttää siltä kuin olisi menossa flamenco-henkisiin teemajuhliin… Uskalluksen puutteesta ei voi valittaa, mutta kyllähän tämä hörselökampauksella kuorrutettu outfit tuntuu olevan ihan totaalisesti väärässä paikassa.

Kyllä Suomessa vaan osataan!

Kiitos nykytekniikan ja iTV:n pääsee täällä lahden toisella puolellakin seurailemaan Linnan Juhlia ihan suorana. Jotenkin tuntui, että tänä vuonna naiset olivat älynneet keskittyä vähän aikaisempia vuosia paremmin juhlapukeutumisen yksityiskohtien hallintaan. Masun päällä muhkuroita aiheuttava sukkahousujen kuminauha, silittämättömät hameenhelmat, “mustahan sopii kaiken kanssa” -logiikalla valittu iltalaukuntapainen, kampaamattomat hiukset ja kymmenet muut pikkuasiat voivat pilata totaalisesti hienonkin juhlapuvun yleisilmeen.

Floppeja en lähde nimeämään, vaikka kyllähän niitäkin joukkoon mahtui. Osa oli silkkaa yli-yrittämistä, osa terveisiä joltain sellaiselta vuosikymmeneltä joka ei ole vielä muuttunut trendikkääksi ja osa jopa pikkuisen liikuttavia itse-ommellun näköisiä virityksiä (silitysrauta on myös kotiompelijattaren ystävä – ihan vinkkinä vaan).

Upeiden, omannäköisten ja kauniisti kannettujen juhla-asujen kärkikolmikko:

Jääkiekkovaimo Mirella Koullias, jota tituleerattiin ainakin jossain myös malliksi, osaa todella kantaa kauniin pukunsa. Tykkään hurjasti puvun graafisuuden ja laahuksen hörselömäisyyden kontrastista.  Tosin ilman näyttäviä koruja kokonaisuus jäisi vaisuksi.

Jenni Vartiainen on Mintulle täysin tuntematon suuruus, mutta ilmeisesti Suomessa suosittu laulajatar. Häkellyttävän upeaa leiskuvan oranssia pukua täydentää näyttävät tilaisuutta varten teetetyt korut. Sileä kampaus, meikki ja Alexander McQueenin magee clutch tasapainottavat ja antavat särmää. Täyosuma!

Ihanin ja paras kaikista oli kuitenkin:

Makkonen <3

Kuvalainasta kiitos Iltalehdelle ja Keskisuomalaisen Heikki Saukkomaalle. Kiitos ja anteeks.

Varoitus, tämä postaus saattaa sisältää linkkejä, jotka johtavat henkilökohtaisen kokonaistehokkuuden romahtamiseen. 🙂

Joskus käy näin. On lauantai-ilta, kaikki täysi-ikäiset lapsoset riekkuvat tahoillaan ja bf on duunissa. Mintun sekä kivojen että …ttu-nämäkin-olisi-ihan-pakko-hoitaa -tehtävien todo-lista on … hmmm, käyttääkseni rippasen kulunutta sanontaa, se on “loputon”.

Jostain syystä asiallisten hommien hoitaminen ei voisi kiinnostaa vähempää. (no okei, kohta menen hakemaan puhtaat, kuivat pyykit pesutuvalta – siitä saa kai aika monta vuxenpoängia??).

Oikeiden tekemisten välttelemisklassiko on tietty aina ihan paras I can haz a cheeseburgare. Peetun vinkistä löysin todo-listan, jonka perusteella voin uskoa, että en ole hassut-kissa-hassuissa-kuvissa-addiktioni kanssa yksin… Itseasiassa koko I waste so much time -blogi on pääosin ihan käyttökelpoista nettihengailuviihdettä.

Mutta nyt on kyllä ihan pakko vinkata viimeisimmästä addiktiostani:

Cute boys with cats. Voiko olla mitään siistimpää? I say no more!

Eikä tarvitse tulla sanomaan, että en olisi varoittanut!

Edit: ihan melkein unohdin lisätä: Simon’s cat – ihan parasta!