Oltiin tosiaan Peetun kanssa eilen Filippa K:n Grev Turegatanin putiikissa juuri myyntiin saapuneen syysmalliston esittelytilaisuudessa. Suureksi iloksemme tajuttiin, että Filippa K on ottanut positiivisessa mielessä pari askelta taaksepäin – palannut juurilleen ja tekemään hyviä ja laadukkaita, pohjoismaiselle vartalolle leikattuja perusvaatteita. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että garderobissani olisi useammankin Filippa K -vaatteen kokoinen aukko.

Peetu on ihan muutaman viikon päästä lähdössä melkein vuodeksi päiväntasaajan tuntumaan. Muuten nämä käsittämättömän pehmeästä oranssista nahasta tehdyt hanskat olisivat vaihtaneet omistajaa välittömästi. Vuori on pehmoista ja lämpöistä villasekoitetta, joten ainakin sellaisen tyypillisen Tukholma-city-talven näillä pärjäisi aivan hienosti. Mintullekin nuo kelpaisivat mainiosti, mutta – kuten Peetu asiaankuuluvasti muistutti – järjestelmällisessä ja huolellisessa elämässäni on hansikkaiden kokoinen aukko. Viime talvena hukkasin vain kaksi paria. Se on varmasti paras saavutus vuosikausiin…

Samasta syystä hyllyyn jäi kaunis merinovillainen turbaanin ja beanien kaunis liitto. Minttu ei ole oikein koskaan päässyt fäshion-pipa -trendistä jyvälle. Peetu sen sijaan rakastaa kaikenlaisia hattuja. Voi kyllä olla, että teen uuden visiitin putiikkiin siinä vaiheessa, kun pipan käyttöä ei voi enää vältellä. Olisihan se nyt kuitenkin aika jees, että jossain vaiheessa pakolliseksi muodostuva päähine olisi sekä kaunis että lämmittävä.

Minttu ihastui palavasti 100 % silkkiä olevaan simppeliin t-paitamekkoon. Painatuksen kauniit sävyt eivät oikein pääse oikeuksiinsa, mutta yhdessä mustan  kanssa värilliset osat muodostavat “pikkumustan”, jota ei tarvitse hampaat irvessä “asustaa itsensä näköiseksi”. Laittaisin tuon töihin mustan neuletakin ja noiden samojen nauhakenkien  kanssa. Drinksuille mennessä jättäisin neuletakin kotiin ja vaihtaisin jalkaan korot. Siinä se.

Äitin tyttö tutkii tarkasti kaikki laput ennenkuin antaa lopullisen tuomion kivalta tuntuvasta vaatteesta.

Ihana neuletakki osoittautuu olevan 100 % merinovillaa ja on niin pehmeä, että atoopikko-Peetu ei ole uskoa silmiään – tai ehkä paremminkin tuntemuksiaan. Vajaamittaiset hihat ja helman vyötäröpituus ovat Peetun mielestä just täydelliset. Toimisi kyllä Mintullakin, tunnustan. 🙂

Miesten puolelta löytyi aivan täydellisen hieno laukku! Juuri sopivan eleetön ja linjakas, että se sopisi heavy-user-käyttöön ilman, että siihen kyllästyy hetipaikalla. Kooltaan se on sopiva nielaisemaan läppärin ja muut perustyöpäivätarvikkeet. Täydellinen vaihtoehto niille mainos-kangaskasseille, joita normaalisti käytän tietokonelaukkuna. Sitäpaitsi tuon laukun pikkusisko majaileekin jo luonani ja tästä kuvasta tuli mieleeni, että pitääkin kaivaa se esiin ja ottaa pitkästä aikaa käyttöön.

Peetu ihastui jo malliston esittelyn aikana hienoon metalliseen pikkumekkoon. Malliltaan mekko on aika perus – eli väljästi istuvaksi tarkoitettu shift-dress. Koko juju on nyt jo asuste-osastolla melkein yli-hypetetyssä metallisessa ruusu-kultaisessa värissä. Lurex-mekkoja on tällä sesongilla varmasti joka valmistajalla, mutta lohenpunainen sävy, 3/4 -pituiset hihat ja tosiaan tuo ei-tyköistuva malli tekee tästä Filippa K:n versiosta kyllä ihan varteenotettavan vaihtoehdon.

Huomasin bongaavani putiikissa illan aikana useammankin kivan laukun omalle toivelistalleni. Sinänsä ei niin kovin ihmeellistä, sillä olen ollut enemmän kuin tyytyväinen niihin kahteen Filippa K:n laukkuun, jotka olen aikoinani hankkinut. Tällä hetkellä tarve olisi lähinnä keskikokoiselle/pienehkölle weekend-bagille ja normikokoiselle olan yli kannettavalle laukulle. Filippa K:n syksyn valikoimista löytyisi näköjään ratkaisu molempiin tarpeisiin.

Ohut kaulukseton nahkajakku olisi niin täydellinen lisä Mintun toimisto-asustukseen. Fiksumpi kuin neuletakki, mutta ei kuitenkaan yhtä “pönöttävän” virkamiesmäinen kuin ihan perusjakku.. Ja tuo oikealla alhaalla oleva ohut musta kashmirneule on vaan niin kaunis ja ihana ja eleetön ja – sanoinko jo – ihana, että sellainen on ihan pakko saada. Onneksi niitä ei tainnut olla kuin kahta eri väriä…

Joskus aika monta sesonkia sitten, Filippa K lanseerasi vapaa-ajan konseptin, muistaakseni nimellä Filippa K Easy – tai jotain sinne päin. Konseptilla oli ihan oma putiikkikin ja muistan olleeni siellä avajaisissa. Sittemmin idea hiipui, putiikki suljettiin ja olin ihan siinä uskossa, että  Filippa K on kokonaan lakannut tekemästä vapaa-ajan vaatteita. Mutta ei – yksi tangollinen kauniita, erittäin hyvin leikattuja ja rauhoittavan greigessä väriskaalassa olevia treeni- ja vapaa-ajan asuja on yhä mukana kuvioissa. Materiaalit ovat erittäin laadukkaita – kashmiria ja napakkaa jerseytä ja leikkaukset taattua, naisille tarkoitettua Filippa K:ta. Me likes!

Tosin pitää nyt ihan erityisesti sanoa, että vaikka Filippa K:n vapaa-ajan mallisto on mielestäni ihan fantastinen (laukkujen ohella parasta, mitä Filippa K:lla on nyt just!) ja haluaisin omistaa tyyliin jokaikisen tuon pienen malliston vaatteen, mitään kovin teknisiä materiaaleja näissä vaatteissa ei ole käytetty. Eli maraton-treeniin ja hikijumppaan suosittelen edelleen niitä teknisempiä materiaaleja, mutta joogaan, Body Balanceen ja muuhun vastaavaan nuo Filippa K:n pehmeät ja hyväilevät treeniasut sopisivat paremmin kuin hyvin.

Peetu löysi kauluspaidan, 100 % silkkiä, joka oli niin täydellinen jatkumo kesän turkoosi-villitykselle, että tämä vain piti saada suosikkilistalle. Kuvassa tuo näyttää enemmän ihan perussiniseltä, mutta oikeasti paita on syvän sini-turkoosi. Vain aavistuksen kesänkepeää uima-allasturkoosia syvempi ja tummempi.

Minttu on juuri näin vauhdikas. Kaikkein himotuimmaksi vaatteeksi koko iltana nousi hillitty, klassisesti kaksiriviseksi leikattu vaalea villakangastakki. Tykkään kovasti takin helppouden ja monikäyttöisyyden tunteesta. Väri on hieno, koska se tuntuu yhtä luonnolliselta näin syksyllä kuin keväälläkin.

Kaiken muotiviikkoilun, syystrendijuttujen ja tietty tällaisten spesiaalien putiikkivierailujen jälkeen tunne eiliseltä ja oikeastaan koko viime viikolta on se, että nyt on ihan pakko tehdä jonkinlainen lista asioista, joita pitäisi/haluaisi hankkia syksyksi. Listan avulla voisi ehkä poistaa kaikkein huonoimpia ideoita (=asioita, jotka eivät sovi minkään muun kanssa) ja varmistaa sitä, että uudet hankinnat sopivat yhteen keskenään. Ja toisaalta tehdä sen erittäin tarpeellisen garderobi-inventaarion… 🙂

Nyt olisi taas käyttöä sille lottovoitolle! Onnistuin nimittäin rakastumaan palavasti Riccardo Tiscin Givenchyn pre-fall -mallistoon suunnittelemiin bootseihin… En oikein tiedä, miten elämä voi jatkua ilman polvipituisia saappaita, joiden vartta koristaa maahan asti ulottuva käänne. Siluetti on aivan täydellinen – hienostunut mutta särmikäs.

Käyttäisin niitä juuri noin. Eli tuomaan tasapainoa heiluvaan helmaan, terävyyttä naiselliseen kokonaisuuteen. Saappaat antavat saman armollisen ja naisvartaloa imartelevan efektin kuin jo ziljoona sesonkia muodin no-no– listalla keikkuneet bootcut-farkut.

Onneksi ei tarvitse painia sen ongelman kanssa, että budjetti ei todellakaan salli mitään hurvahtamista nettishoppailuun. Bootsit näyttävät nimittäin olevan loppuunmyyty about kaikkialta ainakin omassa koossani. 

Muodin monitoiminainen, bloggaaja Sofi Fahrman, on toki ehtinyt napata itsellensä parin himoittuja gaiter bootseja. Ja näyttää – pardon my French –  aivan hemmetin hyvältä!!

Yleensä aito on aito, kopio on kopio ja rip-off on rip-off. Tällä kertaa himotus on kuitenkin niin suuri, että voisin harkita jonkun nopealiikkeisen ketjuliikkeen “tulkintoja” kyseisistä bootseista. Ainuttakaan en vain ole löytänyt. Saa linkittää, jos ruudun sillä puolella on enemmän tietoa!

Kuvat: Style.com, net-a-porter ja Sofi Fahrman blogi

Ajattelin aloitella syysväreihin totuttautumisen varovaisesti. Yksi suosikkini on tumma petrooli, jota on näkynyt aika monissakin mallistoissa. Kaikkein makeimmalta sävy näyttää metallisen kiiltävänä tai hohtavissa materiaaleissa, kuten silkissä ja sametissa. Metallinen tumma petrooli läikähtelee uhkaavasti raatokärpäsen tapaan…

Balmain pukee tummaa petroolia monokromisesti päästä varpaisiin. Kultaiset yksityiskohdat tuovat kaunista kontrastia ja antavat syvyyttä kokonaisuuteen. Minttu nynnyilee ja sävyttää toistaiseksi vain kyntensä suosikkiväriin.

(Balmain kuva Indiedays Lookbookista, Kuvat: Andreea Angelescu / All Over Press)

Raatokärpäskynnet syntyivät Peetun kynsilakkavarastosta löytyneellä L’Orealin lakalla. Pullosta on kulunut pois kaikki mahdolliset tarrat ja etiketit, joten tarkempaa tietoa tuosta ei ole. Sävy on melkein musta, mutta kimaltelee valon osuessa kynsiin hienosti sinisen, vihreän ja petroolin sävyissä.

Nyt lähden surisemaan Karkin luokse. Neito on hankkinut kaikenlaista uutta sisustusta kotiinsa ja pitäähän sitä mennä katsomaan. Täytyy vaan toivoa, että uusi Ikea-vaatekaappi on jo kasassa, ettei joudu samalla rakennuspuuhiin… 😀

Eilinen muotiviikkopäivä tarjosi monia hienoja hetkiä.

Odotin kovasti The Local Firmin näytöstä ja suureksi ilokseni mallisto – ja koko meininki – jätti oikein hyvän maun suuhun. Yleisilme oli taattua kerrostettua harmaan, grafiitin, hiekan ja armeijanvihreän sävyissä toteutettua urbaani heimo -tyyliä. Vaikka vaikutteita olikin haettu grungesta, 90-luvun rave-kulttuurista ja stailauksessa viittauksia safari-tyyliin (!!), oli yleisvaikutelma positiivinen ja energinen. En tiedä miten paljon omiin fiiliksiini vaikutti, että yksi 90-luvun suurista supermalleista, ihana Emma Wiklund, marssi pitkästä aikaa catwalkilla.

Ei kyllä ikinä uskoisi, että ollaan Emma Wiklundin kanssa käytännössä saman ikäiset! Wau!! Virallisista pressikuvista ei löytynyt yhtään kuvaa Wiklundista, joten nämä kaksi kuvaa on lainattu Rodeolta. 

Toinen suuresti ilahduttanut jälleennäkeminen oli Diana Orvingin näytöksessä. Hän ei ole mukana muotiviikoilla joka sesonki – ja täytyy tunnustaa, että niin kovasti kuin haluaisinkin hänen mallistoistaan tykätä, pari-kolme viimeistä näytöstä ovat jättäneet aika viileäksi. Eilen esitelty mallisto toi tunteen, että Diana Orving on ottanut pari askelta taaksepäin. Tai oikeastaan paremminkin – ja positiivisemmin – palannut takaisin juurilleen.

Diana Orving nostettiin aikoinaan yhdeksi ruotsalaisen muotisuunnittelun superlahjakkaista ihmelapsista. En tiedä, miten hän siihen suhtautui, mutta nyt tuntuu, että nyt kriitikkosuosikin paineet alkavat helpottaa: SS 2013 mallisto hengittää kevyesti ja ilmavasti. Leikkaukset ovat kauniita, naisen vartaloa hyväileviä. Jopa printtikuoseissa voi aistia sen syvyyden ja helppouden, jota ei ole pitkään aikaan nähty.

Ei kai tarvitse sanoa, että huolisin noin jokaikisen vaatteen Diana Orvingin uudesta mallistosta omaan garderobiini?? 🙂

Illan päätteeksi painuttiin vielä Råliksen skeittiparkkiin Cheap Mondayn näytökseen. 

Cheap Monday on aina kekseliäs näytöspaikkojen valinnan suhteen. Pimeässä elokuun yössä pitkin skeittirataa valospottien loisteessa kiertelevät mallit olivat varsin vaikuttava näky. Kokonaiselämyksestähän tässä on kyse…

Tänään onkin SS2013- muotinäytösviikon viimeinen päivä. Iloiset jälleennäkemiset toivottavasti jatkuvat, sillä Camilla Norrback (joka on näköjään lyhentänyt brändinsä nimen muotoon “Norrback”) on mukana todella pitkästä aikaa. Muotiviikon päätösnäytöksestä vastaa nyt jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan Tiger of Sweden. Pikkuisen hykerryttää myös nähdä uunituore tulokas Mes Dames, joka on onnistunut luomaan aikamoisen mediakuhinan ympärilleen ihan tässä viimeaikoina.

Diana Orving & Cheap Monday photographs are property of ASFB and copyright Kristian Löveborg

Parasta muotiviikolla on:

TUNNELMA

Sitä kihisevän jännittävää, inspiroitunutta tunnelmaa, mikä muotiviikoilla vallitsee, ei oikein voi verrata mihinkään muuhun. Kuhina näytöslavojen ulkopuolella, lyhyet keskustelut edellisistä näytöksistä ja seuraavien odotus, ovat ihan olennainen osa koko fiilistä. Kaikkein hekumallisin on kuitenkin mielestäni se hetki, kun catwalkia peittävä suojamuovi otetaan pois, valot sammuvat, musiikki alkaa ja vielä on sekuntti siihen, kun ensimmäinen outfit marssii esiin…

LUOVUUS

Jokainen näytös on vaatinut kymmenien ihmisten luovaa työtä. Tottakai itse suunnittelija ja hänen luomuksensa ovat tärkeimmät, mutta juuri näytökset ovat mielestäni aivan fantastinen elämys, koska silloin vaatteet pääsevät välittämään koko sen fiiliksen, mitä mallistolla halutaan antaa. Nautin suuresti hyvin tehdystä showsta, missä meikki, asusteet, musiikki ja koko stailaus muodostaa ehjän kokonaisuuden malliston kanssa, vaikka näytöksen vaatteet eivät kuuluisikaan kategoriaan “haluaisin itsekin käyttää”.

IHMISET

Kanssakävijöiden tiirailu on melkein yhtä hauskaa kuin itse näytösten. Niin paljon huikeita asuja ja rohkeita pukeutujia ei varmasti ole koolla missään muualla kuin maailman muotiviikoilla. Lisäksi on aina hauska tavata vanhoja tuttuja – monien kanssa ei nähdä kuin kaksi kertaa vuodessa Bernsin kulmilla. Eikä pidä unohtaa uusiakaan tuttavuuksia! Eilen törmäsin mm. naapuritontin viehättävään Veeraan. Aina yhtä mukava tavata bloggarikollegoita IRL.

Eilisen näytöksistä päällimmäiseksi jäi mieleen tapahtuman avannut Fadi el Khoury ja ikisuosikkini Ida Sjöstedt.

Fadi el Khoury on ns. hautu couture-designer. Minttu on sen verran perinteinen niuho, että jättää Haute Couture nimityksen sen ansainneille syndikaatin jäsenille. Se ei kuitenkaan estä huokailemasta huimaavan kauniin, käsittämättömiä työtunteja vaatineen unenomaisen kauniin malliston vuoksi.

 Ida Sjöstedt onnistuu olemaan tyylilleen uskollinen, vaikka samanaikaisesti vaikutelma on hillitympi kuin aikaisemmin. Vaaleanpunaisiin hiuksiin sonnustautuneet mallit muodostivat herkullisen (ja tarvittavan) ristiriidan söpöjen asujen kanssa.

Myös Ida Sjöstedt on laajentanut huomattavasti “haute couture” asujen osuutta mallistoissaan. Liekö tämän tyyppiselle pukeutumiselle suurikin kysyntä?

Tänään on vielä ohjelmassa aika monta näytöstä. Ehkä eniten odotan The Local Firmiä, vaikka he eivät kyllä ole olleet mitenkään tasaisen kiinnostavia uransa varrella. Jotain lukkarinrakkautta varmaan, koska suunnittelijaparivaljakko on niin läpeensä mukavia ja viehättäviä ihmisiä! 

All photographs from the shows are property of ASFB and copyright Kristian Löveborg.

Olin eilen ehkä jännimmässä indie-muotitapahtumassa ikinä! Kutsussa luki, että paikka on toistaiseksi salainen – vasta muutamaa tuntia ennen tapahtuman alkua tuli viesti, jossa paljastettiin osoite. Kävi aika poikkeuksellinen tsägä, sillä tapahtumapaikka oli vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä omilta hoodseiltani. Vanhan pienteollisuusrakennuksen kellarissa sijaitseva entinen autotalli loi aikas makeat puitteet tämän tyyppiselle häppeningille!

MFX4 -tapahtuman ideana oli esitellä kolme nuorta lahjakasta muotisuunnitelijaa. Kaikilla kolmella oli lyhyt muotinäytös ja Julia Koistinen esitti myös hienon lyhytelokuvan. Olimme kavereitteni Camillan ja Linan kanssa lähinnä katsomassa juuri Julia Koistisen osuutta. Sen verran olen juntti, että kahden muun nimet eivät jääneet mieleen. Jokatapauksessa oli todella virkistävää käydä vaihteeksi tällaisessa ihan aidossa (eikä aidon oloiseksi stailatussa) underground-muotitapahtumassa. Yöllä kotiin tallustellessani mietin, että on se vaan mahtavaa, että uudet luovat lahjakkuudet jaksavat yrittää ja tehdä asioita omalla tavallaan. Siitäkin huolimatta, että ala on erittäin raskas ja kilpailtu. Vain aniharvat menestyvät ja menestykseen – tai ylipäätään hengissäsäilymiseen – tarvitaan rutkasti muutakin kuin vain lahjakkuutta.

Valloittava Julia Koistinen pinkeissä hiuksissa. Kuvausolosuhteet eivät olleet Mintun kameralle (lue: taidoille) kovin otolliset. Julia itse tykkäsi enemmän tuosta alla olevasta mystisen pimeästä kuvasta, joten laitetaan sekin tänne!

Tästä alaspäin olevat kuvat ovat Julia Koistisen näytöksestä. Ei ehkä ihan maailman helpoiten kaupaksi käyvää designia, mutta uskallusta ja omaa tyyliä tarvitaan. Arvostan!

Ainokainen Mintusta napattu kuva.. Haha!

Nyt lähden laukkaratsureimaa kampaajalle ja sitten ulos nauttimaan tuosta valtavan ihanasta ja aurinkoisesta kesälauantaista!