Aivan mieletön shoppailuvinkki kaikille, jotka sattuvat olemaan Tukholmassa nyt loppuviikosta:

The Local Firm myy mallikappaleita ja vanhojen mallistojen häntiä hiukeasti alennettuun hintaan muutaman päivän ajan!

 
Aukio-oloajat selviävätkin tuolta ylhäältä ja paikka on tosiaan IBEYO-pressitoimiston tilat ihan keskustan tuntumassa osoitteessa Kammakargatan 11.  Paikka sijaitsee entisessä autotallissa, joten ei kannata ihmetellä erikoista sisäänkäyntiä.

HUOM! Ystiksessä käy vain käteinen maksuvälineenä! 

Kuva: The Local Firm

Kumpi määrää enemmän ostopäätöksiä, tunne vai järki? Riippuu varmaan hiukan siitä, mitä on hankkimassa. Jotain asioita, kuten esim. lääkkeitä tuskin kovin usein ostetaan pelkillä tunteilla. Investoinnin suuruus ei kuitenkaan vaikuta kovinkaan paljoa siihen tehdäänkö ostopäätös tunteella vai järjellä. Ehkä kukaan ei varsinaisesti heräteshoppaile vaikkapa asuntoa, mutta lopulliseen päätökseen vaikuttavat henkimaailman asiat huomattavasti enemmän kuin tiukat faktat.

Tämän tunne-järki -johdannon ainoa tavoite on auttaa Minttua päätymään jonkinlaiseen lopputulokseen syyskenkiä koskevassa pohdinnassa. Olen esitellyt täälläkin vaikka minkälaisia toivelistoja, mutta nyt, kun olen liottanut lähestulkoon päivittäin nahkakenkiäni enemmän tai vähemmän läpitunkevassa syyssateessa, alkaa suunnitelmat mennä pikkuhiljaa uusiksi.

Haluan – ei – tarvitsen kumisaappat!

Ja nyt mennään sinne tunne vai järki -osastolle… Hyviä ja siistejä kumppareita on tarjolla – jos ei nyt pilvin pimein – niin ainakin ihan kohtuullisesti. Kaupunkisateesta selviää kuivin varpain vähemmälläkin. Mutta, kun haluan Hunterin kiiltävänmustat Originalit. Haluan siitä huolimatta, että hyviä saappaita saisi halvemmallakin. Haluan siitä huolimatta, että varmasti kaikilla muotibloggareilla (ja muutamalla muulla.. ifs) on ollut jotkut versiot Huntereista jo vaikka miten kauan aikaa sitten. Haluan siitäkin huolimatta, että se hetki, kun saappaista tuli kuumintahottia kiitos Kate Mossin, on ollut jo about vuosikymmen sitten.

Järkiperusteet:

• olen tuhonnut niin monta kenkäparia vesisateessa ja loskassa rämpiessäni, että investointi kivoihin saappaisiin olisi vain järkevää.
• Tukholman syksy, talvi, kevät ja iso osa kesästä toteuttaa säätiedotusta: + 3 astetta lämmintä ja vesisadetta (tuo päti esmes viime jouluaattona ja kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna…).
• tavoitteeni ei nyt varsinaisesti ole olla muodin tai trendien etunenässä, joten hyvää hankintaa ei ole syytä hylätä vain sen vuoksi, että “kaikki muut” ovat ehtineet ensin.

 Tunneperusteet:

• haluan kiiltävänmustat Hunter Original -saappaat. Haluan. Piste.

(Ellen sitten ehdi muuttamaan mielipidettäni ennen ensi viikon palkkapäivää. Ei ole helppoa tuuliviirin elämä…)

Tietääkö muuten joku, miten hyvin Hunterit selviävät pienestä pakkasesta? Eli siis ei mistään varsinaisesta pakkaskelistä, mutta murtuuko kumi heti, jos päivän aikana sattuukin pakastumaan ja on pakko painella saappaat jalassa ulkona?

Kuvat: Hunterit Brandos, Kate Moss FabSugar

Käytiin eilen Karkin kanssa StarStudio pr-toimiston showroomilla ihastelemassa ensi kevään korutrendejä. Meidän kaltaisten harakoitten silmät alkoivat kiilua jo ensimmäisen esittelypöydän kohdalla. Niin paljon kaikenlaista ihanaa killutinta oli esillä. Pienen kiertelyn jälkeen ensimmäinen häikäistys alkoi tasaantua ja ne oikeasti omat lempparit erottautua massasta. Tässä meidän molempien – Karkin ja Mintun – suosikit esittelyssä.

Superhyper-kollaasi kaikista tähän postaukseen ajatelluista kuvista syntyi Picasassa ihan sattumalta. Se kuitenkin kuvaa niin osuvasti sitä koruöverifiilistä, missä visiitin jälkeen oltiin, että se sopii hyvin tähän alkuun. Pääsee niinsanotusti fiilikseen mukaan! 😀

Ihan rehellisesti sanottuna en ole täysin varma kuuluuko korumaailman uutuus, ruotsalainen Endra, nyt välttämättä siihen omaan supersuosikit-kategoriaan. Idea on siis se, että valmiiseen, neppareilla kiinnitettävään nahkaiseen tai ripsikankaiseen rannenauhaan kiinnitetään kolme kappaletta haluamiaan nappeja. Nappeja on valtava määrä erilaisia ja ne kiinnittyy rannekkeeseen suuren nepparin tapaan.

Saimme askarrella omat rannekorut ja pitäähän tuotokset esitellä täälläkin. Valitsimme molemmat mustan nahkaisen nauhan. Nappuloiden valinnassa päädyimme syvään henkilökohtaiseen symboliikkaan (hee, hee) ja siksi Karkin rannekorussa komeilee peace-merkki, sydän ja pääkallo, kun taas Mintulla samaisen peace-merkin kaverina on yin&yang-merkki ja tiilenruskealla pohjalla teksti “happy”.  Ihan hauskathan noista tuli, vaikka onnistuin kotimatkalla jo hukkaamaan jinin ja jangin. Se siitä tasapainosta elämässä! 😀

Varsinaista hyper-bling-bling -osastoa edustavat ElenaGlorian muhkeat pukukorut.

Taisin olla vielä H&M:n Anna Dello Russo -malliston aiheuttamassa huumassa, sillä jostain syystä en voinut vastustaa jättimäisiä violetteja dimangi-korviksia ja vähintään yhtä hillittömän kokoisia cocktail-sormuksia. On se vaan onni, että pressitoimistoilla ei voi shoppailla…

Varsinkin Karkki ihastui Happy Blingin pillerirasia-clutcheihin. Itseäni saattoi ihan aavistuksen haitata laukkujen melko läpinäkyvä inspiroituminen hippasen tyyriimmistä esikuvistaan. Varsinkin tuon alemman version Karkki sanoi kuitenkin ottavansa käyttöön ihan milloin tahansa.

Aika monta astetta hillitympää koruinspiraatiota tarjoaa by Mile. Koruissa on selkeä käsityön jälki ja materiaalit (hopea, kupari ja terässekoitus) tosi kivasti maanläheisen viimeistelemättömän oloisia. Kaikkiin koruihin on mahdollista saada hakattua myös oma teksti.

Sif Jakobs Jeweleryn montteerilla päästiin taas kunnon kimallusmeininkiin. Kirkkaaseen, mustaan ja savun väriseen pleksimuoviin on upotettu ketjua tai Swarovski-kristalleja. Ei voi mitään, mutta pakko tunnustaa: kyllä mulle toimii!

Kun nyt lähdettiin tunnustusten linjalle niin voin kertoa, että nämä – oikeasti siis pienille tytöille tarkoitetusta korusarjasta löytyneet renkulat ovat ehkä ihanimmat, mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Mielestäni tuota Pearls for Girls sarjaa myydään ainakin laivalla… Joten ensi keväänä, kun nuo tulevat myyntiin, on aivan pakko hankkia pari itselle!

Kaikkein suurimman vaikutuksen meihin molempiin teki kuitenkin aivan uusi korumerkki This Old Dark Machine. Kauniit, herkät, rajut ja ajatuksia herättävät korut on kaikki suunnittelijan itse käsin valmistamia.

Linnunkäpäläsormus Mintulle, Karkille setti ensimmäisen nivelen alla sormessa pidettäviä herkkiä hopearinkuloita. Siinä taas hyvää alkua (jatkoa) Wish Listille.

Syyskenkävarastossani on ammottava, nauhakenkien tai muiden matalien kenkien mentävä aukko. Oikeastaan olin päättänyt hankkia helpot trenditohvelit, mutta tässä vitkutellessani törmäsin Åhlénsin kenkäosastolla näihin kaunokaisiin:

Minimarketin Plateau Paige -nauhakengät  hyppäsivät tajuntaan, kun pahaa-aavistamatta laiskasti yleiskiinnostuneena skannasin tarjontaa. Niissä on kaikki täydellistä: siro muoto, kaunis kiiltonahka, klassinen herrainkenkäleikkaus ja jostain ehkä pikkuisen käsittämättömästäkin syystä paksu pohja tuntuu poikkeuksellisen raikkaalta. Voin vakuuttaa, että livenä nuo ovat vielä upeammat kuin kuvassa.

 Aplacen nettikaupasta nuo kaunokaiset irtoisivat noin kolmella sadalla eurolla. Pitäisköhän aloittaa joulupukille kirjoittelu saman tien? “Rakas joulupukki, olen ollut tooosi kiltti koko vuoden…” 😀

Keneltäkään ei ole tainnut jäädä huomaamatta, että fanitan lähestulkoon kaikenlaisia ketjuputiikkien muotitalojen kanssa tekemiä yhteistyömallistoja?  Ihan jo lähtökohtaisesti diggailen ajatusta muodin demokraattisuudesta – siitä, että high end fashion on mahdollisimman monien ulottuvilla. Ymmärrän toki, että yhteistyömallistot eivät ole sama juttu kuin vastaavat, merkin omat, päämallistot. Materiaalit ovat vähemmän luksusta, mallien kokoonpano vähemmän työtä vaativaa ja tuotteet sopeutettu suurille massoille – eli suunnittelu on väistämättä vähemmän edgyä.

Kuitenkin jokaisella suunnittelijalla tai muotitalolla on oma nimi kiinni yhteistyömallistoissa. Kukaan ei ole niin lapsellisen lyhytnäköinen, että päästäisi markkinoille surkeaa laatua, olematonta suunnittelua tai muuten kyseenalaista kampetta. Vaikka miten on kysymys yhteistyöstä ketjuputiikin kanssa, vahingoittaisi ala-arvoiset tuotteet myös emomerkin mainetta. Niinpä yhteistyömallistot tarjoavat yleensä poikkeuksellisen hyvää laatua, materiaaleja ja suunnittelua erinomaisen käypään hintaan.

Peetu kysyi vähän aikaa sitten (kun vauhkosin Lindexin Missoni -yhteistyöstä): “äiti, luuletsä, että näistä yhteistyömallistoista tulee joskus tulevaisuudessa sellaisia tosi himoittuja vintage-keräilykohteita?” Vastaus on, että kyllä, juuri niin uskon, että tulee käymään.

Siksi onkin monta monituista syytä alkaa hihkua H&M:n seuraavaa, ranskalaisen Maison Martin Margielan kanssa toteutettua yhteistyötä.

Etukäteen ajattelin, että olen vain silleen “hengessä mukana” -tyyppisesti innostunut Maison Martin Margielan ja Henkan yhteistyöstä. Tunnustan (silläkin uhalla, että teen totaalisen fashion-uskottavuus-suiciden…), että kovin avantgardi muoti dekonstruoituine vetimineen ei ole kaikken eniten se omimmalta tuntuva juttu. Tykkään kyllä katsella kuvia ja inspiroitua ennakkoluulottomasta ja oivaltavasta ajattelusta, mutta että innostuisin hankkimaan sen tyylisiä vaatteita itselleni, ei ole tuntunut ajankohtaiselta.

Ensimmäiset nettiin vuotaneet (tai vuotaneet ja vuotaneet…) kuvat yhteistyöstä paljastaa vähän yllättäen jo monta ihastuksen kohdetta, joilta hyvinkin löytyisi paikka Mintun garderobista. Ainakin tuo vetoketjuilla viriteltävä palmikkoneule ja organza-kaapuhässäkkä päätyivät välittömästi must have -listalle. Ja voi, miten haluaisinkaan omistaa hopeiset glitterilegginsit, mutta – rehellisesti – milloin niitä oikeastaan voisi käyttää? Sen sijaan tuo ruskea krokonahkarotsi olisi täydellinen OMG/WAU…

Eipä siis muuta kuin shoppailukyynärpäitä taas terottelemaan ja marraskuun puoliväliä odottamaan! 🙂

Kuvat bongasin ihanan Silverin blogista (joka oli puolestaan poiminut ne jostain muualta…)

Raf Simonsin ensimmäistä varsinaista mallistoa Diorille voi kuvata vain yhdellä sanalla: täydellinen. Siitäkin huolimatta, että se ei todellakaan ole yhtä mielikuvituksellisen runsas kuin edeltäjänsä Gallianon. Eikä se myöskään ravistele muodin ja taiteen rajoja, kyseenalaista pukeutumisen konstruktiota tai haasta käsitystämme vartalon, ihon, ruumiillisuuden ja muodin välisestä vuorovaikutuksesta. Sen sijaan Simons onnistuu risteyttämään Diorin feminiinisen perinnön ja modernin minimalismin tavalla, jota ei voi kuin ihailla.

Klassinen Dior-silhuetti tiimalasivyötäröineen, stilettoineen ja sensuellisti pyöristyvine olkapäineen on tallella. Kuitenkin Simonsin käsissä design on saanut aivan mielettömästi voimaa, särmää ja vahvuutta. Mikä helpotus, että enää ei tarvitse leikkiä sen paremmin kaupunkisoturia kuin rokkiprätkämimmiäkään viestiäkseen älä mulle ala -asennetta pukeutumisellaan.

Nämä (ja ne kaikki loputkin näytöskuvat) tallennan päällimmäiseksi inspiraatiokansiooni. Juuri tismalleen näin haluan pukeutua! Täytyy tunnustaa, että ikuinen heikkouteni teknisiin materiaaleihin ja sporttireferensseihin on varmasti yksi syy lisää siihen, että tämä vaan kertakaikkiaan toimii!

Kuvista kiitos: Style.com