Olen löytänyt shoppailu-heikkouteni. Alennusmyynneissä en riehaannu, eikä punaisena kirkuvat aleprosentit saa kukkaronnyörejäni höllentymään. Sen sijaan rakastamieni merkkien Sample Salet, utförsäljningit, ystävämyynnit pistävät pään helposti pyörälle. Viimeksi syynä oli Dagmar, nyt minimarket.
Tietty yksi syy ystiksien inspiroimaan shoppailuinnostukseen on usein alennusmyyntejäkin edullisemmat hinnat. Toisaalta myös ajatus siitä, että voi hankkia lempimerkiltään jotain mitä juuri kenelläkään muulla ei ole, on kieltämättä kutkuttava. Valitettavasti mallikappaletangon isoimmatkin koot ovat yleensä normaalivartaloiselle vähän turhan haasteellisia. Onneksi kenkien ja asusteiden kohdalla ei ole samaa ongelmaa! 

minimarketin sample salesta tuli kotiutettua parit huikean upeat – ja erittäin tarpeelliset – kengät. Toiset ei tosin ole tuossa edellä hehkuttamiani mallikappaleita – vaan tämän talven malliston häntiä.
Iltahämärä veti kuvien värit vähän kummallisiksi, eikä sävyt oikein tahtonut asettua Mintun säätötaidoilla kohdalleen. Kummatkin kengät ovat kuitenkin ihan klassisen turvallisesti pääasiassa mustat.

Klassiset mustat juhlakengät ovat olleet hakusessa jo pidempään. Juhlakäyttöön sopivia sandaaleita löytyy kyllä varastostani, mutta jossain vaiheessa tajusin, että tasan ainoat umpinaiset juhlakenkäni ovat pikkujouasussakin esiintyneet punaiset Lanvin pour H&M avokkaat. Kaikessa herkullisuudessaan kristallikorkoiset kirkkaanpunaiset lakerikorkkarit ovat aikas huomiota herättävät.
Tarvitsin siis vähän klassisemmat, mustat umpinaiset juhlakengät. Täydellisessä maailmassa olisin toki hankkinut selkeälinjaiset perusavokkaat. Nyt vain sattuu olemaan niin, että joko kävely- tai kantapäänmuototeknisistä syistä en pysty käyttämään mitään kenkiä, joissa ei ole nilkassa kiinnitystä tai vähintään sling back. Siksi tavalliset perusavokkaat eivät tule kysymykseen. Ja jostain syystä sling backit on lähestulkoon aina avoimia myös kärjestä.

Ei siis tarvinnut juurikaan miettiä, kun törmäsin ystiksessä näihin minimarketin ihanuuksiin. Tykkään hurjasti kenkien terävästä kärjestä ja pintanahkan, lakerin ja glitterin yhdistelmästä. Lisäksi iso kiitos (silläkin uhalla, että kuullostan tylsältä…) siedettävän korkuisesta korosta. Näiden kanssa ei varmastikaan tarvitse rynnätä vaihtamaan kenkiä ainakaan ennen puolta yötä… Haha!

Juuri sellaiset kuin toivoinkin! Jalassa pysyvät, suht klassiset avokkaat pienellä twistillä!
Toiset kengät olivatkin sitten aikas kaukana tämän sesongin käyttökeleistä…

Oltiin itseasiassa jo poistumassa ystiksestä Peetun kanssa. Peetulla oli lisäksi kova kiire hyvän ystävänsä synttäri-illallisille. Oven lähellä oli muutamia pareja nyt tulevan kevään kenkämallistosta. Olin kiinnittänyt niihin jo tullessa huomioni, mutta mallikoko oli itselleni väärä, 39, kun normaalisti olen 38 tai 38,5. Peetu, joka osti myös kahdet kengät, selosti, että kenkien koot ovat todella pienet – ja että kantsii kokeilla ainakin.

No niinhän siinä sitten kävi, että oli aivan pakko palata pitkänä kiemurtelevaan kassajonoon ja kiireestä huolimatta lunastaa myös teräväkärkiset matalat kiiltonahka sling backit omaksi!
Samaa mallia oli myös musta-valkoisena seepraraitaisena karvaisena versiona. Niissä nuo osat, mitkä ostamissani on harmaat (takaremmi ja pohjan yläosa) olisivat olleet kirkkaan turkoosit. Teki kyllä ihan hurjasti mieleni myös niitä, mutta ensinnäkin niiden hinta oli jo varsin reilu, ei vain sample sale -mittakaavassa, vaan ihan muutenkin. Toisekseen ostosteni yhteishinta alkoi jo hipoa kipurajaa pelkästään näiden jälkimmäisten kenkien vuoksi.  (Mintun Instagramista löytyy seeprakengistä kuva kuitenkin…)

Mutta eikös vain ole ihanat nämäkin!? Samasta kävely- tai kantapääteknisestä syystä johtuen en pysty käyttämään tavallisia ballerinoja. Ne ei vain kertakaikkiaan pysy jalassani! Kantapään takaa kulkeva remmi ratkaisee ongelman – ja minäkin pääsen nauttimaan ballerinamaisesta vapaudesta.

Ja kyllä, onhan se 39 aavistuksen iso, kun sovitin kenkiä uudestaan kotona ilman sukkaa. Juuri tässä mallissa se ei kylläkään haittaa (ei oikeasti haittaa!). Yksi reikä lisää vain nilkkaremmiin ja ongelma on ratkaistu.
Täytyy kyllä tunnustaa, että aavistuksen keskenkasvuiseksi tunnen oloni, kun taas kerran sorruin ostamaan väärän kokoiset kengät! Puolustuksekseni sanottakoon, että nuo eivät kyllä ole edes täyttä puolta kokoa liian isot. Ehkä olisin päätynyt samaan kokoon, vaikka tarjolla olisikin ollut 38,5…

Nyt vain saisi nuo loputkin vähät lumet sulaa ja kelit lämmetä aavistuksen, niin pääsisi tepastelemaan kuiville kaduille uutukaisilla! Sitä odotellessa joku voisi tosin järkätä pientä juhlallisuutta, että voisi koeajaa uudet luottokorot.
Ostin samaisesta sample salesta myös heleän pythoninvihreän maksineuleen, ihanan sinisävyisen sisä-bomberin ja pari kauniisti leikattua t-paitaa. Viikonloppuna saan varmasti nuo – ja Peetun kengät – teillekin tänne esittelyyn.

En ollenkaan unohtanut, että viimeisen muotiviikkopäivän kuulumiset on postaamatta. Jotenkin sitä kävi taas vain niin, että kun tämä “lomamatka” fashion-maailmaan oli ohi, normi-elämä imaisi taas mennessään niin että Bernsin kristallikruunujen loiste ja samppanjakuplien kipristely kielen päällä tuntui taas olevan valovuosien päässä. No, omien kuvien myötä ajattelin vielä kerran elää tämänkertaisen muotiviikon viimeisen päivän high lightsit uudelleen.
Keskiviikko-aamu valkeni (lue: “valkeni”) yhtä harmaana ja jäätäväntuulisena kuin kaikkina muinakin päivinä. Tukholman muotiviikko järjestettiin nyt jo seitsemättätoista kertaa (!!) ja laskettiin siinä Camillan kanssa, että minä olin nyt mukana viidettätoista ja Camilla kuudettatoista kertaa. Puolet ko. kerroista on luonnollisesti osunut tammi-helmikuulle. Keskiviikon ensimmäiseen näytökseen jonottaessamme muisteltiin, kuinka sinä yhtenäkin vuonna satoi räntää a i v a n  k o k o  a j a n niin, että kaikkien kengät, kampaukset ja meikit olivat aina pilalla. Siihen verrattuna siis koleasti puhaltava tuuli oli vain pieni haitta.
Ja lämmittihän se, että jonossa saattoi bongata super-herttaisia blogi-staroja, kuten esimerkiksi Indiedaysin Bloggers Inspiration Day:ssäkin vierailleen suloisen Angelica Blickin.

Beckmans College of Design -koulun muotisuunnittelun päätöskurssin oppilaat olivat saaneet mielenkiintoisen tehtävän tulkita valittujen ruotsalaisdesignereitten tuotantoa. Tarkoitus oli sekä tavoittaa brändin olennainen tyyli että lisätä siihen oma näkemys. Ihan hillittömän vaikea tehtävä – ainakin minun mielestäni. Tässä vasemmalla tulkinta BACKin tyylistä ja oikealla Dagmarin tyypillinen “luuranko”neulemekko hieman rohkeampana versiona.

Tässä yhteiskuva kaikista tulkintaluomuksista. BACKin ja Dagmarin lisäksi yhteistyössä oli mukana mm. Filippa K, Diana Orving, Lagom ja Örjan Andersson.

Keskiviikko oli siitä merkiilinen päivä, että ehdimme oikein käydä kunnon lounaalla. Muina päivinä on tiiviin ohjelman vuoksi pitänyt lähinnä turvautua juosten nautittuihin suklaapatukoihin ja nestemäiseen ravintoon aamiaisen ja myöhään illalla (yöllä) kotona nautitun mikro-aterian lisäksi.
Voisin itseasiassa tässä samassa yhteydessä suositella Spritmuseumin kivaa ja freesiä lounasravintolaa Tukholman reissaajille. Sijainti on turistin kannalta mukavasti Djurgårdenilla, ja lämpimään vuodenaikaan paikalla on myös kivan oloinen terassi – näköala Tukholmanlahdelle on ainakin ihan mieletön. Ravintolassa on lyhyt, mutta vaikuttava lista, erinomaista ruokaa hyvistä raaka-aineista ja tosiaan huomattavasti mukavampi tunnelma kuin esmes viereisessä Vasa Museetissa.
Täytyy kyllä tunnustaa, että tunsin olevani aikamoinen fashion rebel, kun söin lounaaksi poromakkaraa ja hapankaalia! Haha! Mutta oli kyllä ihan älyttömän hyvää. 😀

Moninaisten sattumien summana päädyin kurkistamaan myös backstagelle. Arvatkaapas, miltä siellä näytti…

No, suoraan sanottuna ei ihan kovin glamourilta! Hirveä hässäkkä kaikkialla, irtohiuksia, harjoja, vesipulloja ja kaikenmaailman hiustenlaittotuotteita jokapuolella. Ei voisi uskoa, että täällä se magic happens. Haha!

Keskiviikon hienoimmat huulet – hopeahileet on kuvattu about päivän puolivälissä, mutta bongasin saman neidon vielä illan päätösnäytöksessäkin ja yhä oli hopeat paikoillaan! Respect!

Blogikollegahengailu on ihan parasta! Ihana Stockholm by Me Veera pääsi kiireiltään osallistumaan keskiviikkona muutamaan näytökseen. Oli tosi mukava tavata! (Veera, sorry tuosta kuvan laadusta, Båthusetin valaistus oli mitä oli… Laita mulle viestiä, jos et tykkää kuvasta, otan sen kyllä pois. Mun mielestäni olet tosi kaunis, niinkuin aina!).
Suomibloggareista paikalla pyörähtivät myös ainakin Johanna, Jenni ja Linda. Valitettavasti oli sen verran pitkät piuhat, että kaverikuvat jäivät nopeissa tapaamisissa ottamatta…

Keskiviikon kohokohdat menivät aivan kirkkaasti nuorten suunnittelijoiden piikkiin. Rookies-näytös oli mielestäni niin mainio, että päätin tehdä siitä ihan oman postauksensa. Olen kyllä yleensäkin sitä mieltä, että on hienoa, että nuoret ei-etabloituneet suunnittelijat ovat mukana muotiviikoilla, oli sitten kysymys design-koulun näytöksestä (Beckmans), kaupallisen tahon sponsoroimasta kilpailusta (nyt H&M, aikaisemmin Max Factor) tai ruotsalaisen “järjestön” tukemasta kilpailusta, kuten Swedish Fashion Talents Councilin kohdalla.

Kuten sanottu, saatte kohta pienen katsauksen nousussa olevaan Ruotsi-muotiin, mutta tässä esimakua. Rookies-näytöksen avasi valloittava Awesome Things hienolla villapompula-bomberilla.

Front Row ja parit rusettipuserot.

Monena aikaisempana sesonkina joko Karkki tai Peetu – joskus jopa molemmat – ovat henganneet mukana muotiviikkotapahtumissa enemmän tai vähemmän kokoajan. Nyt oli poikkeuksellinen kerta, sillä Karkki oli totaalisen kiinni opiskeluissaan ja Peetu päivätöissään ja harrastuksissaan. Vasta viimeisenä iltana Peetu tuli perinteisesti avecikseni Tiger of Swedenin näytökseen. Ensin piti tietenkin ottaa lasilliset pulssintasoitusviiniä Bernsin pressitoimistolla.

Sisäänkäynti Tiger of Swedenin näytökseen oli kuin olisi käppäillyt catwalkilla itsekin (mikä lienee myös tarkoitus..). Cool, mutta ei kovin antoisa paikka ottaa asukuvia. Hursomhelst – Peetu oli superhienona Moschinon neuleessaan, (Mintun) nahkahameessa ja kiilanilkkureissaan (Bella).

Juttelin back stagella yhden meikkitaiteilijan kanssa tulevista trendeistä. Hänen mukaansa keskeisin muutos aikaisempaan on kulmakarvojen roolin korostuminen. Ehostus voi muuten olla aika hillitykin, mutta kulmakarvat ovat selkeät, näyttävät ja eivät missään tapauksessa ohuet viivamaiset. Sumusilmät ovat hänen mukaansa klassikko, mutta trendikkäin silmämeikki koostuu sävyltään melko neutraalista (mielellään vähän hohtavasta) luomiväristä ja näyttävistä kissarajauksista. Huulimeikissä suositaan puhtaita näyttäviä sävyjä raikasta pinkkiä, puhdasta punaista, selkeää purppuraa.
Jotenkin tuntuu, että Peetu on bongannut aika monta näistä trendeistä tietämättä yhtään Mintun meikkitaiteilijan kanssa käymistä keskusteluista. 🙂

Tiger of Swedenin näytös on päättänyt Tukholman muotiviikot jo useamman sesongin ajan. Ja jo pelkästään se tekee sen, että itse näytös on häppening vailla vertaa. Lisäksi paikalla on ennätysmäärä muotimaailman julkkiksia ja muitakin, pääasiassa kuulemma urheilumaailmasta, mutta olen niin surkea, että en edes tunnista nimiä, kun ne minulle sanotaan (paitsi Björn Borg! Hänet tunnistin – ex-tenniksen pelaajan sydän kyllä teki pari ekstra lyöntiä!!). Näytös oli hieno ja kyllä, vaikka sieluni kuinka rakastaisikin sekä BACKia että Ida Klambornia, tiedän, että arkiduunissani haluan kuitenkin olla enemmän Tiger of Sweden.
(Btw, täältä löytyy korkeatasoinen video Ida Klambornin näytöksestä. Sitä ei pysty linkittään tai upottaan muuten, mutta jos yhtäänkään progressiivinen muoti kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti katsomaan koko pätkän. You’re going to fall in love !!)

Kaksi muotiviikkopäivää takana ja vielä yksi edessä. Taidan toistaa pahasti itseäni, jos sanon, että just tällä sekunnilla pitäisi olla jo kiireesti menossa, jos haluaisi olla ajoissa ensimmäisessä näytöksessä? Niinpä en sano mitään vaan näpyttelen tämän “pikakuulumiset” -jutun valmiiksi ja toivon, että aikaan tulisi mutka minun edukseni. Haha!

Kahvia pahvimukista punaisten spottien loisteessa pressitoimistossa. Pahvimuki ei ole ehkä kovin luksus, mutta kaffe on kyllä mitä mainiointa!

Luokkaretkimeininkiä. En voi käsittää miksi Kungsträdgårdeniin pysytetyn paviljongin sijaan kakkoslava on siirretty Djurgårdenille. No, bussikuljetuksilla saavutetaan toki mainio luokkaretkitunnelma. Eh.

Eilinen alkoi hyvin H&M:n Design Awards -näytösellä.

Bongasin front rowlta suomalaisen Design Award ehdokkaan, säteilevän Sophie Sälekarin.

Voittajan, ranskalaisen Eddy Anemanin näytös oli vaikuttava – ihme, jos tästä nuoresta miehestä ei kuulla vielä jatkossa!

My Little Ponys front rowlla Ida Sjöstedtin näytöksessä.

Ihana, upea Ida Sjöstedt!
Lisää glamouria tääällä:

 

Ja mitäs me muuta tehtäisiin seuraavaa näytöstä odotellessa kuin selattaisi edellisen näytöksen kuvia kamerasta?

Maaginen kouludiskofiilis Cheap Mondayn näytöksen alussa.

Ruotsalaisen muodin tulevaisuuskin vaikuttaa erittäin lupaavalta. Muotiviikon aikana on eteen tullut useampikin nuori suunnittelija, jonka näytös on vakuuttanut näkemyksellään ja taidollaan. Yksi heistä on Caroline Kummelstedt.

Drinksutehdas ennen Dagmarin näytöstä.

Dagmarin upea näytös. Kokonainen, tasapainoinen ja linjakas mallisto. Tiistain suosikkini. Ehdottomasti! Tässä vielä vähän enemmän Dagmaria:

 

 
Huikea muotiviikkopäivä takana ja vielä yksi edessä (jos nyt tästä joskus pääsen liikkeelle). Tosiaan muiden muotiviikkovieraiden bongailu on ihan suosikkipuuhaani. Kaikenlaisia hassuja ja outoja asukokonaisuuksia on tullut nähtyä, mutta täytyy kyllä sanoa, että en mitenkään, mitenkään voi ymmärtää, että joku ottaa mukaan pienen koiransa näytökseen.

Hei ihanat! Tässä pikapikaiset kuulumiset ensimmäiseltä muotiviikkopäivältä! Ihan tällä sekunnilla pitää hypätä suihkuun ja suunnata kohti uutta huippua päivää. Maanantai meni suunnilleen näin:

Aamulla pressi-tilausuudessa saimme kuulla mm. että muoti on yksi olennaisimpia tekijöitä Ruotsin maa-brandia kehitettäessä, kovalla työllä ja pienellä onnella pärjää jopa muotibisneksessä ilman riskirahoitusta ja että vuonna 2012 muotisektorin viennin arvo Ruotsissa oli 138 miljardia kruunua, mikä on enemmän kuin metalli- ja elintarviketeollisuus yhdessä. Nih.

Bernsin peilisalin ulkopuolella kiertää paras pressihengailuparveke.

Jotkut sinnikkäät uhmasivat kipakkaa pakkasta ja suoraan pohjoisen ytimestä puhaltavaa jäätävää tuulta ja uskaltautuivat katumuotikuvailemaan. Respect!

Seating käynnissä. Tuo pandareppuinen ilmestys kuvan keskellä on euroviisutähti Loreen.

Pääsalin katonrajassa kiertää parveke, jossa meikkaajat ja kampaajat + muut assistentit katselevat näytöksiä. Niinkuin nyt esimerkiksi vaikka tätä Whyredin näytöstä:


Mmmm. Ei muotiviikkoa ilman samppanjakuplia!

Aika vaikea on tuo Mintun oikea nimi. Välillä meni kuitenkin ihan kirjaimelleen oikein! Haha!

Fashion Week faces!! Cin cin!

BACKin näytös entisessä kirkossa Skeppsholmenilla. Huikea tila ja vaikuttava näytös.

Ihokristalleja ja itämaisnaivia stailausta BACKilla.

Oriflamen meikkauspiste pressitoimistossa ei ollut kovinkaan kovassa käytössä. Kaikki oli niin tyytyväisiä omaan ehostukseensa?

Sen sijaan pressitoimiston Toni&Guy -kampauspysäkillä istuskeli koko ajan väkeä kutrejansa laitatuttamassa.

Tyylikäs, entistä aikuisempi Stylein.
Eilisen lempparinäytökseni oli kuitenkin ehdottomasti Carin Wester!!

(Kuva: Kristian Löveborg)

Olen aina tykännyt Carin Westeristä, mutta eilen esitelty mallisto oli jotenkin tasapainoisempi, kokonaisempi ja käytettävämpi kuin monet aikaisemmin. Heti näytöksen jälkeen oli lämmin ja hyvä olla – ja se jos mikä kertoo onnistuneesta mallistosta!
Veikkaisin, että bloggarisuosikiksi nousee kuitenkin kivan ja funkyn malliston esitellyt Hunkydory. Monta asua voisin itsellenikin hankkia – ja hyvin leikattu takki on aina hyvin leikattu takki. Silti kyllä tuli pikkuisen creepy olo… sen verran lähellä Isabel Marantin signature-tyylejä oli monet kokonaisuuksista. Toisaalta isot pisteet live musiikista. Kuka ei rakastaisi mallistoa, jonka avausbiisinä on “Waiting for my man”? Livenä.


 
Yksi suurimpia riemuja muotiviikolla on muiden vieraiden bongailu. Front row on aina kuvaamisen arvoinen.

Tässä männäviikolla saapui vielä yksi joululahjapaketti. Jotain, jota lahjan saaja (in this case, Peetu) on himoinnut ja kuolannut jo varmaankin vuoden verran ihan konkreettisesti ja vieläkin pidempään yleisellä “haluaisin jonkun sellaisen…” -tasolla.

Että “paketti” (yksikössä) saapui on kuitenkin lievä understatement. Naurettiin lopulta Peetun kanssa ihan ääneen, kun ensin melkoisen isosta pahvilaatikosta (sellainen kahden reilun käsilaukun kokoinen boksi) kuoriutui kiva Shopbop-laatikko, sen sisältä pienempi ruskea pakkauslaatikko (ei mukana kuvissa) ja vasta sen sisältä se varsinainen, odotettu, Michael Kors -rasia. Fashion versio venäläisestä maatuskanukesta?

Ja sieltä viimeisestä kuoriutui esiin Peetun superkauan himoitsema upea teräksenvärinen rannekello! Michael Kors Silver Slim Runway Watch on mittasuhteiltaan trendikkään maskuliininen, mutta muuten tyylikkään linjakas, ajaton ja elegantti. Upea kello on täysin vailla trendiversioille niin tyypillistä meluisaa muotoilua ja överiblingiä. Kelpaisi kyllä paremmin kuin hyvin myös Mintulle.

Tässä kaunokainen vielä Mintun ranteessa. Ai hitsi vieköön, kun alkoi tehdä mieli uutta rannekelloa!! Tai ehkä käyn vain vaihdattamassa patterit ikivanhaan Swatchiini. (Aika pudottava taso, btw, noissa vuonna 2007 tehdyissä postauksissa… Haha!)

Sunnuntait on aina tunnelmaltaan jotenkin epämääräisiä epäpäiviä. Outo ja täysin irrelevantti haikeus siitä, että viikonloppu on taas kerran ohi ja toisaalta tulevan työviikon odotus leimaa yleisfiilistä. Jos on toivoton loppumattomien todo-listojen rustailija niinkuin yours truly, tulee sunnuntaihin lisäksi helposti pakattua myös aivan liiaksi odotuksia tyyliin kaiken-tämän-ajattelin-tehdä-viikonloppuna-ja-nyt-on-viimeinen-tsäänssi.
Parhaimmillaan sunnuntai on leppoisaa yhdessä olemista, rauhaisaa tulevaan viikkoon valmistautumista ja yleistä akkujen latailua.
Joskus sitä kuitenkin vain tekee sen välttämättömimmän. Käy vähän ulkoilemassa, pesee pyykit ja sellaista, mutta muuten koko päivä häviää vain johonkin. En edes halua ajatella, miten monta tuntia voi saada hukkumaan vain pelkästään YouTubeen tai Tumblriin… Toisaalta taas, välillä on kyllä ihan pakko nollata pääkoppa ja joskus eteen sattuu yllättäen ihania helmiä. Kuten esim. tämä Calvin Kleinin upea promofilmi, jossa esiintyy fantastinen Suvi Koponen ja evö-so-sexy Alexander Skarsgård:

Ei muuta kuin näillä eväillä uutta työviikkoa kohti.