Muotimaailman vuoden tärkein red carpet -häppening on MET gaala Metropolitan Museum of Artissa. Eilen juhlittu tapahtuma kerää paikalle muodin silmäätekevät – ja tietty varsin edustavan katsauksen fashion-henkisiä celebrityjä. MET gaalan dress code on sama kuin esim. Oscareitten – eli white tie – mutta yleensä MET tarjoaa vähän uskaliaampia ja kokeilevampia luomuksia.
Tänä vuonna mitään ihan posketonta mekkovirittelyä ei silmiini osunut. Silti en voi mitenkään väittää, että kaikki olisi mielestäni ollut onnistuneesti ja kauniisti pukeutuneina paikalla.
Vahvimmat juhlapukeutumistrendit MET gaalan perusteella ovat: metalliset materiaalit (edelleen), gobeliinikukkaset (metallinkiiltoa näissäkin monesti), isojen koristekivien käyttö puvun kankaassa ja materiaalien kolmiulotteisuus muutenkin, kapea kaistale paljasta ihoa ylävatsan kohdalla ja merenneitosiluetti.
Bongasin omat suosikkini punaiselta matolta. Koko kavalkadin voi käydä tsekkaamassa vaikka täältä.

Emma Stone toteutti “vilautan pikkuisen paljasta palleaani” -tyylin ehdottomasti raikkaiten. Pinkki toppi (Thakoon) on hiukan sporttihenkinen, mikä tunnetusti menee Mintulle himaan. Fuksia hulmuava helma (myöskin Thakoon, luonnollisesti) on upean elegantti ja metalliset asusteet yhdessä harkitun sotkuisen letin kanssa tekee kokonaisuudesta kertakaikkiaan nautittavan!

En ole mikään suunnittelija Vera Wangin suuri fani, mutta tämän Joan Smallsin kantaman puvun kohdalla olen valmis tekemään poikkeuksen. Ehdottomasti yksi illan kauneimpia tulkintoja merenneitosiluetista ja huikeilla violeteilla huulilla terävöitetty kokonaisuus on yhtäaikaa elegantti ja fashion.

Karolina Kurková ja Marchesan hengästyttävän upea puku. Täydellinen tulkinta klassisesta gaala-asusta huikein kukkaprintein ja korostetuin suurin aaltoilevin laskoksin vaatinee kantajaksi juuri Kurkován kaltaisen jääviileän pitkän kaunottaren. Upea timanttikaulakoru ja pelkistetty stailaus on täydellisessä tasapainossa. Ehdottomasti illan upein kokonaisuus!

Oma henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin Margot Robbie ja Pradan älä mulle ala -cool kokonaisuus. Kivin ja metallirenkain koristeltu organza-toppi korkeine kauluksineen ja mosaiikkimainen hame eivät ehkä ole kaikkein pysäyttävin ilmestys MET gaalan tapaisessa tilausuudessa. Yhtäkaikki rakastuin kokonaisuuteen sen elegantin voimakkuuden ja tasapainoisen kompromisseja tekemättömän naisellisuuden vuoksi.

Voin kuvitella, että Stella McCartneyn Rihannalle suunnittelema asu jakaa varmasti mielipiteitä. Omasta mielestäni sen paikka on ehdottomasti top vitosessa. Kirkkaanvalkoinen, avomielisesti hyvin tuunattua vatsalihaksistoa paljastava, olkalinjaa markkeeraava mekko ei voisi sopia paremmin kantajalleen! Täydellinen esimerkki siitä, miten onnistunut kokonaisuus on paljon enemmän kuin osiensa summa.
Tähän lopuksi vielä bonuskuva. En itseasiassa pidä SJP:n muhkeaa Oscar de la Renta -mekkoa mitenkään erityisen onnistuneena. Etupuolelta otetuista kuvista saa sen vaikutelman, että parka pieni aivan hukkuu asun pöyheyteen.

 
Takaa puku on sen sijaan kuin tehty virallisille MET gaala -rappusille!
Kiitos kuvista: PopSugar

Viime viikonlopun juhlimisputkessa tämä viimeinen, Indiedaysin Inspiration Awards -asu oli ehdottomasti oma suosikkini. Tykkäsin toki muistakin – enhän niin olisi muuten pukeutunutkaan, mutta tämä oli jotenkin keväisin ja hyvin persoonaani sopiva. Vähän hassu, pikkuisen kimaltava ja helppo kantaa.
Kun esittelin gaalaviikonlopun asuja pikaisessa sneak peak -postauksessa, sain kommenttiboksiin kysymyksen tuosta omasta mielestäni aivan mielettömän hienosta t-paidasta. Onko tosiaankaan mitään järkeä maksaa t-paidasta 900,- kruunua? Hyvä kysymys, jota olen miettinyt tässä useamman päivän. Ja tässä on vastaukseni:
Muoti on itselleni rakas harrastus. Rakastan hyvää laatua, kaunista suunnittelua, siluettiajattelua ja myös sitä, miten joskus pienillä asioilla voi tehdä isomman stamentin. Tykkään siitä, miten vaatteiden avulla voi pukeutua johonkin valitsemaansa rooliin, osoittaa arvostavansa tilaisuutta, itseään, tapaa, millä kokonaisuus rakentuu. Olen sitä mieltä, että muoti on hieno harrastus. Ihan niinkuin tennis tai valokuvaaminen tai keramiikkapyttyjen väsääminen, voi myös muoti olla harrastus. Ja jos nyt mistään mitään ymmärrän 900,- kruunulla (noin 100 euroa) ei vielä kovin kaksista tennismailaa saa hankittua.
Muodin käsittäminen harrastukseksi on sikäli vaikeaa, että kaikkien pitää pukeutua ja ihan kaikki ovat todella kiinnostuneita siitä, mitä laittavat päällensä. Olen hankkinut ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa etenkin miesten keskuudessa tuolla väitteellä. Monet tosimiehiksi itsensä laskevat ovat sitä mieltä, että heille “pukeutuminen ei merkitse mitään” ja että he “laittavat päällensä ihan mitä sattuu” (näin siis jopa täällä svennelässä). Näille olen sitten sanonut, että: “siinä tapauksessa varmaankin menet huomenna NK:lle pinkissä paljettimekossa, vain todistaaksesi, että on todellakin aivan sama, mitä laitat päällesi”. (Ei varmaan tarvitse sanoa, että olen edelleen sinkku?)
Itse hankin pääasiassa vaatteita. Tarvitsen esimerkiksi mustan hameen, että voin näyttää fiksulta töissä – sen ostaminen ei ole varsinaisesti muodin harrastamista vaan ihan tavallista pukeutumista. Joskus sitten pitää saada Cat Woman t-paidan kaltainen hienous ja sillä taas ei ole mitään tekemistä rationaalisen t-paitahankinnan, vaatteiden ostamisen, kanssa. Ostin sen, koska rakastuin eleganttiin printtiin, ihanan pehmeään ja sikalaadukkaaseen puuvillaan. T-paitojen suurkuluttajana arvostan myös leikkausta, joka on väljä “suora” malli, mutta kuitenkin sen verran muotoiltu, että se ei näytä teltalta päällä.
Ostin paidan tukholmalaisesta Mrs. H -kaupasta. Mielestäni on fantastista, että täällä on tuollaisia pieniä putiikkeja, joiden valikoimissa on Balmainia, Isabel Marantia, Alexander Wangia. Varmasti moni on sitä mieltä, että kyllähän Tukholmassa on rikasta väkeä pitämään Mrs. H ja ne muutamat muut rohkeat hengissä – ja ovat tietty ihan oikeassa. Toisaalta on aika todennäköistä, että juuri nuo ihmiset lentävät Lontooseen, New Yorkiin, Pariisiin ja mitä näitä nyt on, kun shoppailuhammasta alkaa kolottaa. Yksi Mintun ostama t-paita ei tietenkään pidä pystyssä mitään putiikkia, vaikka paita kuinka olisi ylihinnoiteltu, mutta haluan kuitenkin äänestää lompakollani myös tässä tilanteessa. Varmaan jostain nettiputiikista tuon olisi saanut halvemmallakin. En ole googlannut.
Koska rakastan muotia, haluan myös tukea pienempiä merkkejä. Rika ei enää kai lukeudu niihin kaikkein aloittelevimpiin indie-merkkeihin, mutta viimeaikaiset uutiset todistavat, että edes menestyneen oloisilla merkeillä ei aina mene taloudellisesti kovin hyvin. Valitettavasti henkilökohtaiset taloudelliset realiteetit estävät sen, että voisin tehdä kaikki pukeutumiseen liittyvät ostopäätökseni tästä näkökulmasta, mutta että edes joskus on mielestäni parempi kuin ei koskaan.
Periaatteessa kaksi viimeistä perustelua menee hiukan samaan kategoriaan kuin klassinen “Support your local band”. Tosin kukaan tuskin ikinä kokee riittävän cooliksi toteuttaa “Support your local designer” -pinssiä. Haha!

 
Todella upeeta! Oman elämänsä Patsy Stone voisi opetella olemaan messuamatta edes kuvanottohetkellä. Puhuvasta ihmisestä ei kertakaikkiaan ole mahdollista ottaa järkevän näköistä kuvaa. Haha! Onneksi on vieressä aina niin ihana ja freesi Veera!
Indiedays Inspiration Blog Awards -asu:

• paita, Rika
• hame, H&M (Consicous Collection)
• laukku, Michael Kors
• sandaalit, Zara
• kaulakoru, H&M

Kuvat: Jim Bergström

Menin hetkeksi aivan sanattomaksi, kun näin sähköpostilaatikossa V AVE Shoe Repairin konkurssiloppuunmyynnistä kertovan uutisen. Kyllä olen ihan liiankin tietoinen siitä, että yrittäjän elämä ei aina ole kovin helppoa; ankarasti kilpaillulla ja ailahduksille alttiilla muotialalla vieläkin vaikeampaa. Mutta silti tuntuu suoraan sanottuna surulliselta ja kurjalta, että taas yksi persoonallinen brändi joutuu pakkaamaan piirustuskansiot, kangasnäytteet ja mittanauhat – ja laittamaan lapun luukulle. Jotenkin olin ajatellut, että V Ave Shoe Repair oli kuitenkin yksi niitä tasaisista menestyjistä. Maltillinen laajeneminen ulkomaille, etenkin USA:n itärannikolle ja Japaniin tuntui takaavan riittävän asiakaskunnan skandinaavisen dekonstruoidun avantgardimuodin uranuurtajille.
Vaikka kyllähän sitä muotipiirit aina spekuloivat kaikenlaista. Niinkuin että miksi yksi Tukholman muotiviikon vakiotähdistä jättää yhtäkkiä sesonkinäytökset väliin. Ja siis tosiaan kokonaan väliin – eri asia on tietty ne, jotka ovat siirtyneet isommille catwalkeille paksumpien sisäänostajalompakkojen näkösälle Kööpenhaminaan, New Yorkiin, Lontooseen ja jopa Pariisiin. Silti en halunnut uskoa, että pidättyväisyyden takana on taloudelliset vaikeudet.
Nyt olisi sitten viimeiset hetket lunastaa itselleen V AVE Shoe Repair -vetimiä. Vaikka tätä ikonista punaista mekkoa – kolmas vasemmalta – tuskin konkurssiloppuunmyynnistä löytyy. Yksi henkilökohtaisen fashion elämäni voimakkaimpia elämyksiä oli, kun kyseinen mekko avasi FASR:n näytöksen joskus muistaakseni 2007 (elikkä silloin esitettiin SS2008 mallistoa – pitänee paikkansa?). Olisi aikas makea saada tuo omaan garderobiin seuraavia gaaloja odottamaan. Noh, tämä tämänkertainen gaalailu on kyllä koetellut lompakkoa sen verran, että taidan korkeintaan uskaltaa pyörähtää konkurssiloppuunmyynnissä sen loppuvaiheessa, kun aleprosentti on 90 %.

Huomisesta torstaista lauantaihin asti olisi täällä meilläpäin fantastisen Carin Westerin ystikset. Sample Sale järjestetään ihan keskustassa, So Stockholm galleriassa Kungsträdgårdenissa. Eli pikaisemmallakin risteilyshoppailureissulla ehtii hyvin poiketa tekemässä löytöjä.
Aukioloajat
10 April – 17:00 to 20:00
11 April – 10:00 to 19:00
12 April – 10:00 to 17:00
Maksuvälineinä käy kortti tai käteinen.
Kuva: Carin Wester Sample Sale -Facebookissa

Jos eilisen postausotsikon oli tarkoitus olla vähän ironinen ja hauska (ei, en todellakaan ole sitä mieltä, että valkoiset farkut ja karvanilkkurit on “Paras asu sadepäivään“), tämän postauksen otsikko on täyttä totta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen garderobista pitäisi löytyä täydellisesti istuva farkkutakki ja unelmien nahkatakki.
Peetu on onnistunut ihan lähiaikoina mahdottomalta tuntuvassa tehtävässä ja löytänyt sekä täydellisen sopivasti kuluneen farkkutakin että aivan järkyttävän upean mustan bikersin.

Farkkutakki on klassikko Levi’s ja ostopaikka Americana Classic Vintage -putiikki. Juuri täydellinen kulutuksen aste ja sinisen sävy tulee osittain siitä, että takki löytyi käytettynä.
Toinen helmi olikin hankintahinnaltaan yli kymmenkertainen edelliseen. Ostohetkellä taisi hieman kirpaista, mutta sen jälkeen tyttö on ollut niin tyytyväinen uuteen nahkatakkiinsa kuin vain voi olla.

Täydellinen istuvuus, upea pehmeä nahka, klassinen malli, juuri oikeat yksityiskohdat – niistä on täydellinen takki tehty.

Biker on tällä hetkellä täällä Tukholmassa varsin Hypetettyä BLK DNM -merkkiä. Pitkän linjan suunnitelija J.Lindeberg osaa mittasuhteet ja on tarkka toteutuksen laadusta. Molemmat asioita, jotka painavat aika paljon silloin, kun investointi tekee aimo loven budjettiin.

Huh, miten nopeasti tämä lauantai on mennyt! Ihan mielettömän upea auringonpaiste houkutteli heti aamusta (aamupäivästä) lenkille ja tuntuu, että sen jälkeen en ole istunut aloilleni ennenkuin nyt. Tosi kiva ja rentouttava päivä silti, vaikka itsellenikin yllätykseksi sain ruksittua tavallista enemmän kohtia todo-listaltani. Kaikkea suunniteltua en tietenkään ehtinyt, mutta siihen verrattuna, että yleensä vain raapaisen kevyesti tehtäväsuman pintaa, olen tänään ollut harvinaisen tuottoisa. Ehkä energisyys on nyt jo loppusuoralla olevan detox-kuurini ansiota? Huomenna sunnuntai-iltana raportoin koko kuurin kulun ja laitan tulokset pöytään.
Mutta piti siis keskittyä ihastelemaan viimeaikaisia ostoksiani. Kaikki on peräisin toissaviikkoiselta VIP-shopping -kierrokselta ja hankinnat mahdollisti tilaisuuksissa tarjotut reiluhkot aleprosentit.
Solon shoppailuillasta mukaan tarttui Acnen t-paita, jota olin katsellut sillä silmällä jo pidempään. Jossain vaiheessa yritin kerryttää garderobiini vähän siistimpiä toppeja ja naisellisia puseroita toimistolla jakkujen alla käytettäväksi. Sitten tulin järkiini ja totesin, että mitä sitä kiertämään. Jos kerran on t-paita -tyyppi, niin sitten on. Tämän hyväksyttyäni päätin hankkia muutaman vähän erityisemmän teepparin. Virttyneet Henkan versiot aiheesta kun eivät edelleenkään ole mielestäni kiva osa yhtään mitään outfittia.

Tämäkin paita näyttää henkarilla kuvattuna aika paljon tavalliselta t-paidalta. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä leikkaus on erittäin väljä ja lyhyet hihat ulottuvat siksi melkein kyynärpäihin asti. Paidan etumus on silkkimäistä sekoitekangasta, hihat ja takakappale erittäin ohutta ja pehmeää trikoota. Liuhupaidan juju on etukappaleen kuvio, joka näyttää V AVE Shoe Repairin tyypilliseltä painatukselta. Tosiasiassa se on vain osaksi printtiä, puolet kuviosta on toteutettu aplikoimalla.

 
Olen nyt jo tainnut mainita aikas monta kertaa, että olen ensi viikonloppuna lähdössä Helsinkiin ja ohjelmassa on parit gaala-henkiset häppeningit ja yksi bloggarien päivätapahtuma. Tällainen vaatii luonnollisesti perusteellisen asuarsenaalin ja lievää vakavampaa pukeutumispaniikkia lieventämään kotiutin NK:lta Karen Millenin klassisen kleininsinisen kiiltonahkaisen kirjekuorilaukun.
Nyt vain pitäisi keksiä jotain, mitä voisi laittaa päällensä tuon laukun kanssa… 😀