Taidan olla kyllä aika sucker näiden yhteistyöhommeleitten kanssa. En vaan nyt mitenkään voinut jättää väliin edes tätä Henkan asusteyhteistyötä Anna Dello Russon kanssa. Ihan hillittömästi en kaikesta överikimalluksesta innostunut. Sinänsä aika omituista – yleensä ei tarvitse olla kuin vähän bling bling ja sisäinen harakkani herää eloon.

Kaupoille asti en tänäaamuna lähtenyt – niin perusteelliset järjestelyt töissä olisi ollut totaalinen overkill. Mutta noin vartin päästä siitä, kun nettimyynti oli alkanut, kärkyin jo sisäänpääsyä putiikkiin refresh-nappi kuumana. About vartin odottamisen jälkeen olin sisällä.
Vihreät dimangit kiinnostivat etukäteen. Olin jo näkevinäni itseni tuon kuninkaallisen kaulakorun ja vanhan virttyneen farkkupaidan yhdistelmässä toimistolla. Pohdin päätöstä sen verran kauan, että nopeammat ehtivät nappaamaan kaikki kaulakorut. Ja parempi varmaan niin.

 Matsaavat korvikset kokivat saman kohtalon. Onhan nuo kieltämättä aika ihanat – ja voipi olla, että poikkean vielä toivorikkaana jossain keskustan putiikissa katsomassa, josko kävisi tuuri. En kuitenkaan itke, jos ei…Huikea oranssi statement-kaulakoru oli alunperin ostoslistallani. Sitten näin siitä realistisia kuvia jossain ja vasta oikein tajusin, miten hurjan massiivinen viritys tuo on.. Varmasti voisin keksiä asuja, joihin enemmän pyörökaulusta kuin korua muistuttava hässäkkä sopisi oikein hyvin, mutta nyt en kyllä edes katsonut, olisiko niitä riittänyt omaan ostoskoriin…
A-korvikset ovat mielestäni Anna Dello Russon -asustemalliston cooleimpia koruja. Oikeastaan olisin halunnut ostaa nuo itselleni, mutta sitten alkoi vaivata tuo A. Siis miten perustelen itselleni, että korvissa roikkuu A?? En fanita Anna dello Russoa mitenkään erityisesti, kukaan läheinen tai rakas ei ole A-alkuinen miltään nimeltään, eikä mielleyhtymät “parhaaseen A-luokkaan” tuo mitään, ainakaan koruyhteyksissä positiivisia assosiaatioita. (Siis A-luokan makkara??). Eli siis niin jäivät A-korviksetkin klikkaamatta ostoskoriin.Kultaiset ballerinat ovat aika herkulliset ja kokemuksesta tiedän, että tulee hetkiä, jolloin olisi valmis antamaan vaikka mitä siitä hyvästä, että laukusta löytyisi pehmoiset tasapohjaiset vaihtokengät. Sen verran olen kuitenkin niuho, että kultaisiin en kyennyt. Olisi ollut tarjolla mustia ballerinoja myös, niin olisi tullut kaupat heti.

Muuten laukut ja kengät eivät niin kovin innostaneet.
Timangikorvikset ehdin jo klikkailla iloisena ostoskoriin. Nuo ovat mielestäni koko malliston helmi! Onnistuin sitten kuitenkin tunaamaan ennen kassalle asti pääsyä sen verran, että onnettomat ehtivät tuossa välissä loppumaan. Blääh.

Koska olin kuitenkin kaiken tämän säätämisen kanssa onnistunut aikaansaamaan itseni kunnon pakko-saada-jotain-blingiä -moodiin poimin mukaan kärmeksenpäärinkulat.

Pikkuisen noissa on sellainen aina yhtä viehättävä white trash -fiilis, mutta sehän se vaan sopii tulevalle pikkujoulukaudelle hyvin.

Samaan tilaukseen lähti vähän muutakin, lähinnä asiallisia toimistovetimiä. Laitan niistä esittelyä sitten, kun paketti saapuu. Siis jos sisältö vastaa mielikuvia ja päätyy pidettäväksi.

Tässä vihdoin esittelyssä viime keskiviikon shoppailuterapian tulokset. Oikeastaan lähdin toivorikkaana tutkailemaan, josko tuolta meidän lähiostarin Lindexiltä olisi vielä löytynyt Missoni-kamppeita. Aika sitkeässä asuu näköjään meikäläisessä sekä toivorikkaus että positiivinen ajattelu, kun kaikkien tuon päivän vastoinkäymisten jälkeen vielä jaksoin ajatella, että eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka siellä vielä yksi zikzak-neulemekko Minttua odottelisi. No, ei odotellut.

Pingoin siis bonuskuponki ja 20 % jäsenalennuslappu ojossa H&M:lle.

Ensimmäisenä kalastin haaviini kauniin hennon korallinvärisen merinovillaisen neuletakin. Sisäinen harakkani rakastui timanginappeihin jo syyskatalogia selaillessa. Vasta nyt pääsin toteamaan, että ohut merinovilla on pehmoista ja hyvälaatuisen oloista. Eli siis hintaansa nähden suorastaan löytö!

Musta kaulukseton jakku on järkiostos, jos mikä. Simppeli, kauniisti vartalonmyötäiseksi leikattu malli miellyttää silmääni. Pääntietä kiertää ripsikankainen kantti, joka antaa kivasti vähän jujua jakulle. Muuten tuollainen kaulukseton ja härpäkevapaa esitys on paljon iisimpi ahtaa talvitakin alle kuin perinteinen bleiseri kauluskäänteineen ja napituksineen.

Vihreäsävyinen statement-kaulakoru suorastaan vaati päästä mukaani. Tykkään ihan valtavasti korun väreistä, veden- ja metsänvihreästä. En ole ihan varma, löytyykö garderobistani tuohon matsaavia vaatteita, mutta silmät nyt ainakin on ihan sävy sävyyn. Haha!

Terkkuja vaan Lindexin kassajonosta. Ajattelin, että voin tän hippasen pitkäksi venähtäneen kassajonossa seisomisen käyttää sitten vaikka bloggaamiseen.

Tällainen näky odotti, kun saavuin Lindexiin noin puoli tuntia ovien avaamisen jälkeen:

Eli paljon mitään muuta kuin jotain yksittäisiä huiveja, pipoja, pikkuisia clutcheja ja t-paitoja ei ollut jäljellä. Sovituskoppien ja kassan läheltä bongasin kuitenkin muutaman ihanan vetimen, jotka kiikutin soviteltavaksi. (Kokeneen kaaosshoppailijan vinkki: käy metsästämässä siellä, minne ihmiset hylkäävät ne vaatteet, joita eivät haluakaan ostaa!)

Tosi kaunis neulemekko, valitettavasti vain Aivan Totaalisen Liian Iso. Harmi. Ja tosiaan vain tuo yksi ainokainen kappale…

Sama kohtalo oli ihanaakin ihanammalla neuletakilla.

Kovasti yritin uskotella itselleni, että neule on vain muhkea ja siksi täydellinen lämmin syksyn pelastaja. Pyörin aikani pitkin putiikkia vakaana aikomuksena kotiuttaa se, mutta onneksi tulin järkiini ja tajusin, että liian iso on liian iso. Muhkea ja ihana on ihan eri asia.

Suunnittelemani ostoslista oli aika pitkä. Missoni-shoppailujen piti olla ratkaisu koko syksyn työpukeutumisongelmiin, mutta ihan niin paljon shoppailuonnea ei nyt ollut matkassa.

Jotain sentään löytyi…

Pinkki-viininpunaiset perhoshousut – jee!!

Eikä kukaan toimistolla ollut edes vihainen, vaikka lounastunti venähti *hieman*.

Kuvittelin tosiaan, että pahin ryysis olisi keskustan myymälöissä. Toivorikkaana ajattelin, että työpaikan lähellä Sundbybergissä oleva Lindex olisi aika varma paikka shoppailua ajatellen. Mutta toisin siis kävi.

Facebookista luin, että ainakin Hämeenlinnan Lindexissä olisi saanut shoppailla ihan ylhäisessä yksinäisyydessä. No, sinne nyt on liian pitkä matka, mutta mahtaiskohan sitä kannattaa piipahtaa jossain esikaupunkialueella… Nyt, kun on oikein päässyt hiplailemaan neuleita, hinku saada jotain omaan garderobiin senkuin kasvoi!

Jos ei paria välilaskua ja muutamien tuntien lentokenttähengailuja lasketa, en ole koskaan käynyt New Yorkissa. Mieli on kyllä kovasti tehnyt ja jossain vaiheessa sinne on kyllä ihan pakko päästä. Toistaiseksi olen tyytynyt ahmimaan kaikki mahdolliset NY-aiheiset matkaraportit ja kuuntelemaan (vain pikkuriikkisen aavistuksen kateudesta vihertäen) kavereitten reissukertomuksia.

Shoppailu on oikeastaan aika väistämättä yksi New Yorkin matkan ohjelmanumeroista. Yksikin kaveri kertoi viettäneensä yhden kokonaisen päivän maailman suurimmaksi mainostetussa Macy’s -tavaratalossa !!

Hoksasin juuri, että kevyeen NY-henkiseen shoppailufiilikseen voi päästä ihan kotisohvalta – Macy’sin nettikauppa toimittaa nimittäin myös Suomeen (ja Ruotsiin)! Taisin ihan vahingossa surffailla vähän Michael Korsin laukkuja ja päädyin tuonne. Kovin perusteellista hintavertailua tulli- ja postituskuluineen en ole vielä ehtinyt tehdä, mutta itse tuotteet ovat kyllä selkeästi vähintään 30 pinnaa edullisempia kuin Tukholman putiikeissa. Esmes monikäyttöinen vetoketjulla suljettava tote, jota olen tsiigaillut vähän sillä silmällä, irtoisi aika kohtuuhintaan…

Lisäksi kävin uteliaisuuttani kurkistelemassa Nicole Richien Macyn omalle merkille Impulselle suunnittelemaa mallistoa. En ole mitenkään erityisen suuri Nicole Richie fani enkä juurikaan pukeudu hänelle tunnusomaiseen bohemian luxury -tyyliin. Siksi olin vähän ihmeissäni, että päädyin ihastelemaan useampiakin malliston vetimistä.

Olen kaipaillut pikkuisen skarpimpia toppeja töissä jakkujen ja neuletakkien alla käytettäväksi. Valkoinen kauluspaita toimii tietty aina, mutta silti olisi kiva saada vähän vaihtelua. Ihastuin tähän solmutoppiin kovasti. Pääntie on riittävän avara niin, että solmuke asettuu hiukan perinteistä kasaritanttamallia alemmaksi. Värikin olisi just eikä melkein…

Graafinen lepakkohihainen neulepaita oli oikeastaan juuri se vaate, joka pysäytti tutkimaan mallistoa tarkemmin. On vaikea kuvitella neulepaitaa, joka olisi enemmän tyyliseni kuin tämä. Rrrrrakastan vyötäröpituista väljää mallia, vinoja pitsireikärivistöjä, ranteet paljastavia hihoja, väriä, eikä materiaalissakaan (viskoosi/puuvilla) ole ainakaan näin “paperilla” mitään vikaa.

Itselläni ei ole kyllä mitään käsitystä, mikä tuon Impulsen laatutaso noin yleensä on. Sitähän on tuntemattomista tapauksista täysin mahdoton nettikuvien perusteella päätellä.

Pikainen googlaus osoitti, että ainakin Nicole Richie viihtyy itse tosi hyvin mallistonsa asuissa.

Itseasiassa tuo mustavalkoinenkin paita sopisi mainiosti täydentämään Mintun garderobia. Ihan tässä nyt alkaa vaikuttaa siltä, että pitää laittaa tilausta Macy’sille menemään…

Lähestulkoon kaikki blogeissa esiintyvät nettikauppajutut ovat nykyään erilaisia yhteistyövirityksiä. Niinpä  taitaa olla paikallaan mainita, että tämä postaus EI ole millään tavalla sponsoroitu tahi muutoin laskettavissa kaupalliseksi mainokseksi. 🙂

Kuvat: Macy’s logo – Wikipedia, vaatekuvat – Macy’s, Nicole Richie – Just Jared

Tukholman muotiviikoilla jo tuli sellainen tunne, että tohvelikengät taitaa olla nyt se juttu. Toki muotiviikkovieraitten jaloissa näkyi edelleen eniten törkykorkeita korkoja. Sen sijaan ballerinat tuntuivat hävinneen lähes tyystin ja tilalla oli uusi ilmiö slippers.

Eilen illalla selailin viime viikolla ilmestynyttä uutta Elleä – ja siellähän se lukikin: tohvelikengät ovat uudet ballerinat.

Bongasin Ellen modechefin Cia Janssonin jalasta kiiltonahkaiset slippersit muotiviikolla. Hän oli tietty aivan hillittömän viileä – kuten aina – mutta tosiaan yleensä kulkee korkeilla korkoilla. Aivan mielettömän hienot nuo Ellen kuvassa olevat Jimmy Choon tohvelit. Onneksi selkeästi edullisempiakin vaihtoehtoja löytyy ihan hyvin.

Bongailin muutamat kivat budjettiystävälliset slippersit TopShopin ja Zaran valikoimista. Tykkään oikeastaan enemmän noista siniharmaalla pohjalla näkyvistä Zaran tohveleista. Pienen koron ansiosta ne tuntuvat vähän enemmän kengiltä. Enkä ole kyllä ihan vakuuttunut, jaksaisinko katsella tuollaisia kokonaan niittien peitossa olevia kenkiä kovinkaan pitkään (TopShop). Sen sijaan nuo TopShopin bouckle-kankaiset slippersit voisivat hyvinkin toimia…

Kenkäkuvat: Zara ja TopShop

Yksi kaikkien aikojen suosikkejani, ruotsalainen muotitalo Dagmar, on toteuttanut eksklusiivisen Pink Ribbon -malliston. Viisi tuotetta käsittävän minimalliston myynnistä 10 % menee suoraan rintasyövän vastaisen tutkimuksen tukemiseen.

Mallistossa on pinkki nahkainen ranneke, never-ending rinkulahuivi, valkoinen tee pinkillä Dagmar-painatuksella ja kaksi ihanan pinkkiä merinovillaista neulepaitaa. Erityisesti nuo neulepaidat kiinnostaisivat… Hehkuvan pinkki sävy on aivan ihana, kuvien perusteella paitojen malli on kauniisti istuva ja kummallekin – sekä ohuemmalle sileälle että paksummalle patenttineuleiselle – tulisi takuuvarmasti käyttöä nyt syksyn ja talven aikana.

Pink Ribbon -malliston hinnoista ei ole toistaiseksi tietoa, mutta voipi olla, ettei budjetti taivu molempien neulepaitojen hankintaan. Myyntiin nuo tulevat ensi maanantaina 24. syyskuuta. Ostopaikkoja täällä Tukholmassa on ainakin Åhlénsin ja NK:n tavaratalot sekä Aplace-putiikki. Verkkokaupoista ainakin Nelly.com myy tuota mallistoa myös – ja varmaan sitä kautta niitä voi tilata myös Suomeen.

Dagmar vastaa myös tämän syksyn virallisesta Roosa Nauha -kampanjan nauhasta. Pikkuisen harmittaa, että ei tullut aikoinaan alettua kerätä vuoden teemanauhaa. Vähintään viimeiset kymmenen vuotta, ehkä jo pidempäänkin, joka syksyksi on ilmestynyt uusi ruotsalaisen taiteilijan, muotoilijan tai suunnittelijan designaama nauha.

No, ehkä sen keräilyn voisi aloittaa vaikka nyt tänä vuonna!