Vuotta on vähän vajaa kolme kuukautta jäljellä. Tulossa on vielä pikkujoulu- ja yleinen juhlakausi, H&M:n Balmain -mallisto ja oikeastaan lämpimän ja aurinkoisen syksyn ansiosta koko uusi a/w -sesonki. Ihan pakko siis tehdä pieni väliaikakatsaus siihen, missä 15 muotiostoksen haasteen kanssa nyt mennään.
Uusille lukijoille tiedoksi, että haastoin itseni vuoden alussa rajoittamaan shoppailuani ja lupasin pitää muotiostokseksi laskettavat hankinnat maksimissaan 15 tuotteessa.
Ensimmäisen kuvan nelikko on todellisia täysosumia, garderobin kaivattuja tukipilareita ja välittömästi kovaan käyttöön päätyneitä huippuhankintoja. Adidaksen Superstarit, COS:in raitamekko, Asoksen kashmir-neule ja Rodebjerin paita eivät ehkä hankintahinnaltaan olleet mitään budjettilöytöjä, mutta jo nyt tiedän varmaksi, että hinta/käyttökerta -indeksi tulee näillä olemaan pienempi kuin vähemmän harkituilla halpiksilla.

Kosmetiikka- ja koruosastolla on ostosten joukossa sekä huteja että hittejä. Paras ostos – todellinen löytö – on Marc Jacobs Beayty -sarjan musta silmänrajauskynä. Se on käyttö- ja pysyvyysominaisuuksiltaan erinomainen: pehmeä kynä piirtää helposti ja “jynssäämättä” halutun vahvuisen rajauksen, joka pysyy häipymättä vaikka miten pitkän ja hikisen päivän, mutta lähtee pois normaalin kasvojen pesun yhteydessä ilman panda-efektiä.
Olen ihan tyytyväinen myös Bobbi Brownin meikkipalettiin – vaikka olisihan se pitänyt tietää, että tummimmat sävyt jäävät lähes käyttämättä, ja “käyttövärit” alkavat jo osoittaa hiipumisen merkkejä. Kahta glitterisintä väriä, tummaa ja vaaleaa, en ole osannut käyttää oikein ollenkaan.
Henkalta hankkittujen Conscious Collection -korvisten kuvittelin päätyvän kovaan käyttöön, koska tykkään pitää isoja uistimia aina, kun on vähänkään syytä laittautua. Olisikohan nuo päätynyt korviin kaksi kertaa? Voi kyllä olla, että liioittelen puolet.
Sephoran kynsikoruista ei sen enempää kuin että kyllä minä vielä jonain päivänä niitä kokeilen!

Hyviä, mutta toistaiseksi aika vähälle käytölle jääneitä ostoksia on myös hankintojen joukossa. Kylmä kesä rajoitti River Islandin kimono käyttöä huomattavasti, vaikka ostohetkellä kuvittelin, että asun siinä koko kesän. Lindexin “culottesit” on sen verran tuore ostos, että sen vuoksi niiden ajokilometrit on vielä aika vähissä.
Primarkin raitapaitaa olen käyttänyt jonkin verran, mutta jotain sen mallissa tai leikkauksessa on, että siitä ei ole ihan kuvittelemaani superlempparia muodostunut. Stella McCartneyn Adidakselle suunnittelema kassi on sen sijaan päässyt jo mukaan aika moneen menoon, vaikka hankin sen vain reissukäyttöön. Suurin syy on varmasti se, että kassiin mahtuu kätevästi kroki-kurssin piirustuslehtiö – ja onhan sitä tullut vähän reissattuakin.

“Ei-aivan-napakymppi” -osastoon menee New Balancen ihanat tennarit. Tykkäsin niistä aivan hurjasti, mutta koko oli vain auttamattomasti liian pieni. Muutaman kerran yritin sneaker-kaunokaisia käyttää, mutta lopulta oli aivan pakko myöntää, että eihän siitä mitään tule. Pienet mitkä pienet. En lähtenyt kuitenkaan tossuja palauttamaan, koska ajattelin, että ne menevät sitten Karkille. Neidolla kun on melkein numeroa pienempi jalka kuin minulla. No, ei ne käynyt Karkillekaan – niin paljon pieni tuo malli on kooltaan. Peetun suosiollisella avustuksella tennarit saatiin kuitenkin myytyä hyvään kotiin ja ihan mukavalla hinnalla.
Toinen vähän vähemmän onnistunut ostos on Adidaksen hieno musta verkkatakki. En ole käyttänyt sitä kertaakaan, vaikka olen vilpittömästi sitä mieltä, että se on tosi magee. Pitäisi ottaa oikein asiaksi ja testata muutamia asuja takin kanssa… En ole vielä menettänyt toivoani sen suhteen!
Eli karu tilanne on se, että olen tehnyt 14 muotiostosta käytettävissä olevista 15:a. Aion tosin olla sitä mieltä, että saan hyvitystä New Balanceista, koska ne on myyty eteenpäin. Mutta siitäkin huolimatta jäljellä on vain kaksi ostosta tälle vuodelle. En ole vielä täysin toivoton haasteen pitämisen suhteen, mutta eihän tämä nyt kovin hyvältä näytä…

Nyt on jo korkea aika tunnustaa viimeiset kesän aikana tekemäni muotiostokset.
Yritin vähäsen argumentoida Peetulle, että näinköhän myös tämän – lähinnä viikonloppumatkailuun tarkoitetun – laukun kuuluu olla tällä listalla, mutta tyttären mielestä asiassa ei ollut mitään keskustelun varaa. Eli vuoden kolmastoista muotiostos on Stella McCartneyn Adidakselle suunnittelema jooga-kassi. Itselläni ei tosin ollut joogat mielessä lainkaan, kun tuon hankin. Lähinnä olin jo pitkään etsinyt kivaa ja tilavaa laukkua, jota voisin helposti käyttää lukuisilla yhden yön reissuillani Suomessa. En siis tarvinnut mitään oikeaa matkalaukkua – vaan vetketjulla suljettavan reilun kokoisen olkalaukun.
Myöhemmin huomasin, että kroki-kurssia varten hankkimani lehtiö mahtuu juuri mainiosti tuohon laukkuun – eli käyttötarkoituksia on jo nyt tiedossa enemmän kuin alunperin ajattelin. Ja voihan se olla, että menen se kanssa vielä joogaan – niinkuin pitäisi. 😀

Lindexin loppualesta hankittujen “culottesien” tarina on hiukan nolo. Olimme loppukesällä yhdessä  Peetun kanssa matkalla töihin yhtenä ihan tavallisena torstai-aamuna. Juuri, kun oltiin astumassa junaan, Peetu totesi: “äiti, sun housuissa on reikä”. Nice. Ja juuri sinä aamuna oli luonnollisesti toimistolla aamupalaveri, joten en voinut vain hypätä ulos junasta ja rynnätä kotiin vaihtamaan housuja. Pakko siis jatkaa matkaa toimistolle ja yrittää minimoida mahdolliset katastrofit.
Onneksi säiden puolesta epävakainen kesä oli edelleen tuolloin kaikkea muuta kuin lämmin – ja siksi käsilaukustani löytyi varuiksi pakattu klassinen musta neulepaita, joka solmin vyötärölleni kunnon ysärityyliin. Neulepaidan helma peitti kutakuinkin hyvin housujen takasaumaan revähtäneen reijän, mutta tarvitsin kuitenkin paremman ratkaisun dilemmaan, koska olin tapaamassa hyvää ystävääni AW:n merkeissä heti töiden jälkeen.
Niinpä ryntäsin Sundbybergin keskustaan lounastunnillani ja parasta, mitä löysin, oli “culottes” – nimellä myydyt, 70 % alessa olevat mustat housut.
Näiden kahden ostoksen jälkeen olen ollut todella pidättyväinen – ja syytäkin on. Jos haluan pysyä tavoitteessani, kiintiössäni on jäljellä enää yksi ainokainen muotiostos tälle vuodelle!

Jotenkin kuvittelin vuoden 15 muotiostoksen haastetta aloitellessani, että kaikenlainen hölmö pieni mielihyväostiskelu jäisi pois. Ajattelin, että jokaikistä hankintaa tulisi mietittyä ja harkittua, kun kiintiötä ei nyt ole käytössä kuin vain rajallisesti.
No, näin ei tosiaankaan tapahtunut – vaan yhdeksi vuoden mahtavista hankinnoistani kipusi aivan yllättäen Sephoran kesäalesta mukaan tarttuneet kolmiulotteiset kynsikoristeet.

Eihän nuo maksanut kuin pari hassua euroa – ja aina välillä innostun askartelemaan enemmänkin kynsieni kanssa. Eli sikäli ei kysymyksessä ole mikään ihan älytön ostos. Toisaalta olisin kyllä tarvinnut huomattavasti enemmän esimerkiksi syystakkia…
Näköjään myöskään kynsienkoristeluinnostus ei ole ollut ihan huipussaan, kun jo heinäkuussa ostettu paketti on edelleen avaamaton. Assistentti on toki aina valppaana auttamassa!

 
No, onhan ne ihan kauniita! Täytyy nyt ottaa asiakseen testata ihan in action. Ja kyllä sillä vanhalla syystakilla menee vielä ihan hyvin…

Nyt onkin kuulkaas esittelyssä sellainen suurhankinta, että investointi-sanan käyttö on kerrankin perusteltua! No ei vaiskaan!!
Vuoden 11 muotiostos tuli tehtyä vähän hätäpäissään kesällä, kun olin Karkin luona Berliinissä. Yhtenä päivänä kiertelimme shoppailumielellä kaupungilla – ja pitihän sitä sitten poiketa Primarkissa. Tarkoitus oli hankkia vain ja ainoastaan ei-muotiostokseksi laskettavia välttämättömyyksiä, pikkuhousuja, sukkia ja sen sellaista.

Olimme jo painumassa kassalle, kun silmiini osui kauniin vaaleanharmaaraitainen perusteeppari. Enhän siinä juurikaan miettinyt vuoden 15 muotiostoksen haastettani – vaan kiikutin sen kassalle sen enempiä harkitsematta. Ei niin, että olisin hetkeäkään ostostani katunut. Kiva klassinen raitakuosi sopii hyvin tällaisen t-paita-addiktin garderobiin – ja onhan sille tullut jo käyttöäkin vaikka kuinka paljon!
Esimerkiksi loppukesän Helsingin reissulla raitapaita edusti Hotel Indigon aamiaisella (ja sen jälkeen asiaan kuuluvassa vessa-selfiessä..).

Ostoksesta on jo sen verran aikaa, että otsikon “New in” tuntuu hiukan liioittelulta. Tosin yksi tämän shoppailunrajoittamishaasteen idea oli, että jokaisesta ostoksesta tulee myös oma blogijuttu. Ajattelin, että se lisäisi harkintaani ostohetkellä ja ex tempore -tehdyt läpihuutohankinnat jäisivät kokonaan tekemättä. Ihan niin ei ole käynyt ja varastoissa on pari muutakin ostosta, joita en ole vielä esitellyt, mutta hyvin opettavaista tämä on ollut!

Oletteko jo bonganneet H&M:n tuoreimman mallistolinjan, H&M Studion? Tänään valikoituihin putiikkeihin ja nettiin tullut mallisto on vielä astetta trendikkäämpi kuin H&M Trend -linja, joka tähän asti on vastannut Henkan terävimmästä designista. Studio AW 2015 -mallisto esiteltiin ihan suuren maailman tyyliin viime marraskuussa Pariisissa. Näytöstä tähditti Kendall Jennerin kaltaiset starat ja eturivillä istui kansainvälisiä celebrityjä. Ihan kuin kenen tahansa muotitalon näytöksessä toisin sanoen.
Tsekkasin juuri H&M:n nettikauppaa ja huomasin, että jotkut malliston vaatteet on jo myyty loppuun. Ihan yhteistyömallistojen kaltaista hurmiota näiden kanssa ei vaikuta olevan, mutta kohtuullisen kiitettävää kiinnostusta kuitenkin, vaikka osa vetimistä on varsin haasteellisia tyyliltään.

H&M Studio AW 2015 -mallisto on tosiaan tullut tänään torstaina myyntiin. Itse pääsin tutustumaan siihen (ja ennakkoshoppailemaan!) jo aikaisemmin. Sen verran tsemppailen viidentoista muotiostoksen haasteeni kanssa, että päätin jo etukäteen, että mitään en osta (enkä ostanut!), mutta muutamaa asiaa teki kyllä kovasti mieleni.
Etukäteen olin ajatellut, että jos löydän hyvän puolilämpimän sesongin väleihin sopivan takin, ostan sen. Ensimmäisessä kuvassa keskellä on kiva bomber-mallinen villkangastakki, joka olisi voinut olla se oikea. Valitettavasti takin mittasuhteet olivat niin älyttömät, että meistä ei tullut kavereita. Tykkään kyllä pitkistä hihoista, mutta että suht tönkössä villakankaisessa versiossa on parimetrisille käsille tarkoitetut röörit – sitä en oikein ymmärrä.
Tykkäsin myös kovasti ekassa kuvassa näkyvistä superpehmeistä ja hyvin istuvista nahkahanskoista ja reilun kokoisesta army-vihreästä laukusta. Nahkahansikkaita en kyllä yleensä raatsi hankkia, sillä hukkaan joka talvi niin monet käsineet, että parempi vain pysytellä niissä superhalvoissa versioissa, joita myydään kassojen lähellä kahden paketeissa. Laukkuun olisin saattanut sortuakin, weekend bag on oikeastaan ihan hankintalistallanikin, mutta 249,- euron hinta tikkikankaisesta kassista (toki tukevin nahkaisin yksityiskohdin) tuntui vähän turhan suolaiselta.
Tässä ykkössuosikkini mallistosta:

Kultalurex-neuletakki vetoketjukiinnityksellä ja irroitettavilla hihoilla. Mietin tooodella pitkään, että hankinko vai en. Olin jo menossa kassalle, kun muutin mieleni. Syynä oli se, että en voi mitenkään perustella itselleni minkään “menovaatteen” hankkimista. Nykyisillekin ulkoiluun sopiville vetimille tulee ihan liian vähän käyttöä. Kysymys oli siis siitä, tuntisinko oloni kotoisaksi toimistolla kultalurexiin kietoutuneena. Voisin kuvitella, että meidän, melko konservatiivinen työpaikkapukeutumiskoodisto, olisi tuon hyvinkin päälläni sulattanut. Etenkin, jos stailaus olisi klassinen ja hillitty. Aloin kuitenkin pelätä, että niin harakka kuin olenkin, koen olevani vähän liian kimaltava toimistolle tuon kanssa. Edelleenkään en ole varma, teinkö oikean päätöksen. Voi olla, että yritän sen vielä jostain itselleni kalastaa…
Aivan superlemppari on myös ihana, isoin muovihelmin koristeltu, paksu pooloneule.

En ole ikinä ajatellut, että ruskean, tiilen ja terrakotan sävyt sopisivat omiin väreihini, mutta jotenkin tämä neule tuntui vaistomaisesti heti juuri oikealta!

Aivan älyttömän pitkät hihat tässäkin! Ehkä se onkin trendikästä, mutta minä en vain ole tajunnut sitä? Neuleen koko on M, joten hihojen pituus ei selity edes isolla koolla… 😀

Tosi kaunis neule! Helmet tekevät siitä mukavalla tavalla raskaan ja ihanan tuntuisen päällä. Jaquard-neulottu kuvio ja villasekoitemateriaali tekee paidasta myös hurjan lämpimän tuntuisen. Sikäli tuo olisi ollut kyllä kaltaiselleni vilukissalle aivan mainio hankinta.
Nämä ja kaikki muutkin H&M Studio AW 2015 -malliston vetimet löytyvät esimerkiksi täältä.

These sneakers tho…
En yhtään valehtele (tai edes liioittele kovinkaan paljoa), kun sanon, että olen jahdannut näitä mustaraitaisia Adidas Original Superstareja jo aikaisesta keväästä.
Ostoprosessi eteni juuri niinkuin sillä on tapana, kun oikeasti haluan jotain. Ensin tuumailin, että ihan kivathan nuo ovat, katselin eri sivustojen street style -kuvia ja innostuin vähän lisää. Sitten olin aivan varma, että haluan jotain muuta mielummin, koska kaikilla muilla jo on nuo. Ajattelin, että käynpä siitä huolimatta kuitenkin sovittamassa – tietääpähän sitten, miltä ne näyttää jalassa.

Mutta eihän niitä ollut sovitettavaksi asti niin missään! Puna-, valko- ja vihreäraitaisia Superstareja kyllä, mutta ei mustaraitaisia – ja muuthan ei nyt tosiaankaan tullut kysymykseen.
Seuraavassa vaiheessa tsekkailin nettikauppoja ja mitä havaitsenkaan – loppuunmyyty joka paikassa! Kaikki pahan pakkomielteen ainekset alkavat olla kasassa. Kun tähän vielä lisätään se, kun Peetun Lontoossa asuva kaveri tuli käymään Tukholmassa ja meille visiitille, jalassaan uudenhohtavat mustaraitaiset Superstarit. Niitä ihastellessani hän kertoi, että tossujen saaminen oli ollut hänellekin kuukausien projekti – niin totaalisesti ne oli ollut myyty loppuun koko Lontoosta. Ja lisätään vielä sekin, kun kävin Karkkia moikkaamassa Berliinissä ja jo ensimmäisessä kaupassa meitä valistettiin, että ko. malli on loppuunmyyty koko kaupungista – ollut jo kauan.

“15 muotiostosta vuodessa” -projektini on opettanut paljon itsetuntemusta. Tällä kertaa tajusin, että olisin ehkä (mutta todellakin vain ehkä) saattanut jättää nämäkin tennarit hankkimatta, mikäli niitä olisi ollut tarjolla milloin vain, missä vain. Nyt, kun juuri tuo väri oli niin totaalisen loppuunmyyty joka paikasta, muodostui melkeinpä haasteeksi saada hankittua oma pari.
Välillä tuntui, että Adidaksen kaltainen yritys käyttää ihan hyödykseen sitä “pakko-saada” -fiilistä, mikä tulee, kun jotain, mitä on pikkuisen halunnut, onkin tosi vaikea saada. Eihän se nyt voi olla niin vaikea valmistaa mustaraitaisia standardi-tossuja, kun kerran muita värejä on saatavana ihan helposti?

Olin jo melkein luopunut toivosta ja lopettanut koko metsästyksen, kun Peetu kertoi nähneensä Nellyssä samaisia tennareita. No, eihän siellä silloin ollut jäljellä kuin jotain ihan älyttömän isoja kokoja, kun pääsin itse muutaman tunnin jälkeen paikalle. Ihan pettymyksissäni ja (lähes) tylsyyksissäni klikkasin itseni Adidaksen omaan verkkokauppaan vain havaitakseni, että siellä olikin poikkeuksellisesti lähestulkoon kaikkia kokoja tarjolla!
Ja mitä vielä – pientä korvausta vastaan tossuihin saa myös oman tekstin!!

Niinhän siinä nyt sitten kävi, että en voinut vastustaa oman nimen lisäämistä kauan kaivattuihin tennareihini – vaikka jos totta puhutaan – en kyllä tunne oloani mitenkään erityisen aikuismaiseksi tämän päätöksen kanssa. Haha!

 
No, onhan ne nyt niin hienot ja ihanat ja mahtavat ja “Minttu”-tekstikin niin vaan upea!! I’m in lööööv! <3