[mittaustagi]

Maistoin joskus noin ziljoona vuotta sitten Singaporessa ensimmäisen kerran elämässäni maapähkinäistä satay-kastiketta. Kuumankosteassa tropiikin yössä yksinkertaisesta katukeittiöstä ostettu annos, jossa oli avotulella grillattuja kanatikkuja ja valtava kasa aavistuksen tulista maapähkinäkastiketta, oli ehkä parasta, mitä olin siihen astisen elämäni aikana maistanut.
Samaisella Singaporen reissulla tuli koettua muitakin kulinaristisia huippuhetkiä (Black Pepper Crab – just saying…), mutta mikään ei ohittanut ensimmäisen illan satay-elämystä.
Siitä lähtien olen yrittänyt metsästää maapähkinäkastiketta, joka olisi yhtä maukasta ja vivahteikasta kuin aikoinaan Singaporessa. Ihan hyviä versioita on tullut vastaan simppeleissä thai-ravintoloissa, mutta mikään ei ole koskaan ollut kuitenkaan täysi kymppi. Kunnes törmäsin itse tehdyn satay-kastikkeen reseptiin, josta hiukan säätämällä sain tismalleen juuri sellaisen kuin halusin. Pikkuisen pikantisti chilisen, suolaisen makean pähkinäisen, suussasulavan kaverin paistetulle kanalle.

KANAA JA PIKANTTIA MAAPÄHKINÄKASTIKETTA
(2 annosta, 2 – 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 600 g kanan rintafilettä
• 1 iso sipuli
• 2 – 3 valkosipulinkynttä
• 1/2 tl curryjauhetta
• 1 1/2 tl sambal oelek -tahnaa
• 1 dl kermaa
• 1 dl vettä
• 3 dl suolaisia maapähkinöitä
• riisiä pakkauksen ohjeen mukaan
• pari rkl rypsiöljyä (tai muuta mautonta ruokaöljyä)
• suolaa
• pippuria myllystä

Valmistus:

• Suikaloi kanan rintafileet, mausta suolalla ja pippurilla, paista kypsäksi pienessä määrässä öljyä kuumalla paistinpannulla.
• Kuori sipuli, paloittele pieneksi ja paista kattilassa pienessä määrässä öljyä. Purista sekaan valkosipulinkynnet ja lisää curry & sambal oelek. Jos tykkäät tosi hoteista jutuista, voit ilman muuta lisätä sambal oelekin määrää. Lisää kattilaan kerma & vesi ja anna pulputella hetkonen. Ota kattila pois levyltä ja lisää maapähkinät. Tee koko hommasta tasaista kastiketta käsivatkaimella (mixerstav on kai suomeksi käsivatkain?) – siis sellaisella sauvamaisella jutulla, jolla on mm. tosi helppo tehdä sosekeittoja. Riippuu vähän kattilan muodosta, mutta itse olen huomannut, että keittiö on huomattavasti vähemmän sotkuinen, jos kaadan kastikkeen johonkin kapeaan ja korkeaan astiaan soseutuksen ajaksi.
• Kastike saattaa tässä vaiheessa olla aika tönkköä, joten lisää vettä niin kauan, että koostumus on mielestäsi sopiva. Itse olen myös lisännyt aina vähän suolaa, vaikka olenkin käyttänyt suolaisia maapähkinöitä. Kukin toki makunsa mukaan – tiedän olevani suolan väärinkäyttäjä.
• Ja tässä samalla on tietty hyvä keittää ne riisit. Ihan pakkauksen ohjeen mukaan mennään ainakin meillä.

Tarjoiluun tämä ei mielestäni tarvitse muuta, mutta jos kaipaa jotain vihreää, muutama nuppu keitettyä parsakaalia on aina paikallaan.

Ei tule varmasti minään yllätyksenä, että tämä jos mikä, on aivan täydellisesti lounaslaatikkoon sopiva ruokalaji. Olen kokannut kanaa ja pikanttia maapähkinäkastiketta useaan otteeseen syksyn aikana. Melkein tuntuu siltä, että siitä on tullut uusi suosikkini comfort food -kategoriassa! Maut kestävät hyvin pienen säilytyksen ja näinä pimeinä aikoina yksi asia, mikä ilahduttaa kovasti, on ihana herkkulounas.

[mittaustagi]
Heti tähän alkuun klassiset pahoittelut, että olen pantannut New Yorkin ravintolavinkkipostaustani. Se ei suinkaan ole ollut tarkoitukseni, mutta en vain tajua, mihin kaikki aika on mennyt. Erinomaiset ravintolavinkit ei onneksi ole ihan niin tuoretavaraa, että vanhentuisivat parissa kuukaudessa.
Kuvat ja kokemukset ovat helmikuiselta The Syntymäpäiväreissultamme ja siksi varsinkin kuvien tunnelma voi olla hiukan talvinen. Toisaalta sehän nyt oikeastaan taas sopii ihan hyvin täkäläiseenkin tunnelmaan.
Voin vakuuttaa ihan jokaikinen näistä ravintoloista (+ yksi kakkukahvila) on visiitin väärti. En keksinyt järkevämpää ryhmittelyä, joten esittelen suosittelemisen arvoiset paikat siinä järjestyksessä, kun me niissä matkan aikana käytiin.

La Flaca NYC

Ensimmäisen illan ravintola oli lähestulkoon ainoa, missä kävimme, jota en ollut valinnut huolellisen googlailun ja ristiintaulukoinnin jälkeen vinkkilistallemme. Ystävälliset Airbnb-isäntämme olivat tehneet kattavan minioppaan asunnon lähellä olevista paikoista, palveluista, liikenneyhteyksistä – ja luonnollisesti ravintoloista.
Heidän listalta valkkasimme kivan kuuloisen meksikolaisen ravintolan, La Flaca NYC, joka osoittautuikin aivan hittipaikaksi. Meno on mutkatonta annokset valtavia, Margaritat niinikään ja hinnat vähintäänkin siedettävät. Paikan autenttinen tunnelma teki vaikutuksen ja ruoka oli hyvää. Ehkä en kuitenkaan suosittele tekemään valtavaa kierrosta juuri tämän ravintolan takia, mutta jos sattuu olemaan hoodseilla, La Flaca NYC on aivan varmasti parempi valinta kuin naapurustossa vilisevät ketjupaikat.

Buddakan

Olin tehnyt jo kotona hyvissä ajoin pöytävärauksen Buddakan-ravintolaan, jota oli suositellut niin ystävät, monet ravintola- ja matkailusivustot kuin useat blogini lukijatkin. Tarkoitus oli, että matkan aikana valitsemme hintatasoltaan budjettireissulla oleville sopivia ruokapaikkoja, mutta pitihän sitä nyt kerran vähän hienostellakin.
Ja täytyy sanoa, että ravintolan valinta osui todella nappiin!

Moderni aasialainen makumaailma, rento mutta elegantti city chic -tyyli, ystävällinen palvelu ja kerrassaan herkulliset drinksut saavat kaikki täydet pisteet meidän koko porukalta. Ja pääruuista Black Pepper Beef – sitä ei kannata missata!
Ja niin, eihän Buddakanista voi puhua mainitsematta Sex and the Cityä, Carrien ja Mr. Bigin rehearsal dinneriä. Olen ollut vain sivusilmällä SATC-fani, joten en ollut todellakaan tietoinen, että kyseinen illallinen nautittiin (eli kuvattiin) juuri tuolla. Siitä huolimatta ravintola ei ollut mikään tv-sarja-entusiastien turistikohde, vaan tunnelma oli ainakin näin ekakertalaisen silmissä hyvin aidosti rennon elegantti.

Ruoka oli kertakaikkiaan aivan mielettömän hyvää! Dumplingit suussasulavia ja liha mureaa sekä täynnä makuja.
Suosittelen lämpimästi varaamaan pöydän etukäteen, sillä ainakin viime talvena vaikutti siltä, että paikka on käytännöllisesti katsoen joka ilta täynnä. Niin aion ainakin itse tehdä ennen seuraavaa New Yorkin matkaani.

Prosperity Dumpling

Aivan toista äärilaitaa edustaa superedullinen reikä-seinässä -tyyppinen kiinalaismesta Prosperity Dumpling. Nyt ei kannata antaa katu-uskottavan ulkonäön pettää, sillä kyseessä on todellinen kulttipaikka. Vinkkejä tuosta saimme vähintään yhtä paljon kuin Buddakanistakin ja sinne tehdään retkiä kauempaakin.
Meillä kävi sikäli loistava tsägä, että Airbnb-lomakotimme oli aivan Prosperity Dumplingin kulman takana. Kaikkina niinä muutamana iltana, kun totesimme olevamme liian poikki lähteäksemme enää etsimään illallisravintolaa, kävimme hakemassa ihanat dumpling-vuoret take awaynä kämpille. Ja kyllä oli kuulkaa niin hyvää!

The Butchers Daughter

The Syntymäpäivän iltana Karkki ja Peetu veivät synttärisankarin syömään illallista parin korttelin päässä kämpiltämme sijaitsevaan hurmaavaan The Butchers Daughter -ravintolaan. Ekologista, lähituotettua, täysin vegaania – ja erinomaisen herkullista!
Ravintolan tunnelma on varsin hipsteri – ja tiedän, että The Butchers Daughter on monen supermallin suosikkipaikka. Melkein salaa toivoin, että oikeasti asuisin vakituisesti kulman takana, että voisin pistäytyä vegaaniherkuttelemassa vaikka päivittäin. Palvelu oli lisäksi todella hurjan ystävällistä ja laskunkin kanssa syntynyt pieni sekaannus hoidettiin kohteliaasti ja äkyttämättä.

Chelsea Market

Kauppahallityyppinen hässäkkä, Chelsea Market, on varmasti kaikille NYC-kävijöille tuttu paikka. Jotenkin tuntuu, että jokatoinen julistaa löytäneensä maailman parhaan lounaspaikan juuri tuolta.
Ekakertalaisena kuitenkin hämmästyin tarjonnan määrää, monipuolisuutta ja silminnähden korkeaa tasoa. Hiukan harmitti, että sinä(kään) päivänä ei voinut syödä lounasta kuin kerran, mutta tiedänpähän minne suuntaan seuraavalla New Yorkin reissullani. Tarjontaa on aivan laidasta laitaan ja kaikkia mahdollisia etnisiä suuntauksia löytyy ihan fine diningia lukuunottamatta. Tunnelma koko marketissa on rennon urbaani ja ruokakulttuuria arvostava.
Lisäpisteet siitä, että paikka on tosiaan kuin suuri kauppahalli, mikä tarkoittaa sitä, että siellä on erittäin mukava viettää sadepäivää – niinkuin me teimme!

The Spotted Pig

Reissun viimeisenä iltana kävimme Kanye Westin ja Taylor Swiftin suosikkipaikassa, yhdellä Michelin tähdellä palkitussa, hampurilaisistaan kuuluisassa The Spotted Pig -ravintolassa. Jo ennen matkaa tuumasimme, että pitäähän sitä nyt kerran kunnon hampurilainen syödä, kun kerran ollaan oikein Ameriikassa. Huolellisen taustatyön ja sinnikkään googlailun jälkeen olimme vakuuttuneita, että juuri The Spotted Pig tarjoilee koko New Yorkin parhaat hampurilaiset.
Emmekä todellakaan pettyneet! Reilun kokoinen pihvi oli maukas ja mehevä, paikalle tyypillinen roqueford-juusto juuri sopivan maukas ja jopa leipä oli jotenkin hirmu herkullista, vaikka yleensä sämpylä jää itseltäni melkein kokonaan syömättä. The Spotted Pigin erikoisuus, tuoreella rosmariinilla maustetut kengännauharanskalaiset oli nekin kertakaikkiaan taivaallisia.
Fun fact: muistatteko sen Orange Is the New Black -jakson, missä Piper pääsee kotiin lomalle, kun hänen isoäitinsä on niin sairas? Isoäiti ehtii kuolla ennen lomaviikonloppua ja Piper sanoo, että “now we can go and drink Manhattans at The Spotted Pig”. Haha! En minäkään muistanut, mutta satuin katsomaan keväällä alkupään sesonkeja uudelleen ja bongasin tuon.

Little Cupcake Bakehouse

Lopuksi vielä yksi aivan mielettömän ihana kahvilavinkki! Reissumme viimeisenä päivänä, kun olimme jo liikkeellä matkalaukkujen kanssa, piipahdimme ennen kentälle lähtöä Little Cupcake Bakehouse -kahvilassa. Ihan pienen kivenheiton päässä New Museum -museosta sijaitseva kakkutaivas pitäisi olla ihan must kohde jokaiselle leivonnaisista pitävälle.
Tarjolla on ihan uskomaton määrä toinen toistaan herkullisemman ja syntisemmän kuuloisia ja näköisiä baakelseja. Myös vegaaneja vaihtoehtoja on pilvin pimein. Kakkupalat on niin isoja, että yhdestä riittää helposti kahdelle – tai sitten tekee kuin me ja ottaa aitoon pizzeriatyyliin loput laatikossa mukaansa.
Sitten vielä muutama bonusvinkki (näistä ei tullut otettua kuvia, mutta ihania paikkoja kaikki silti!):

• Karibialainen ravintola Miss Lily’s 7A. Nuorekas, riehakas ja iltaa kohti bilemeiningiksi muuttuva tunnelma. Usein aivan tosi täynnä. Söimme ihan mahtavaa ramen-soppaa tuolla.
• Drinkkibaari Lovers Of Today. Superpieni baari, joka on hiukan vaikea löytää (tarkoituksella?). Ovi on sisäpihalla ja käytännöllisesti katsoen anonyymi. Mielettömän hyvää musiikkia, tosi kiva tunnelma ja taivaallisia drinksuja.
• Schiller’s liquor bar. Kävimme tuolla vain synttäri-illan viimeisiksi tarkoitetuilla drinksuilla (mutta sitten eksyimme vielä salakapakkaan). Ruokalista vaikuttaa kuitenkin tosi mutkattomalta ja kivalta – ja tykkäsin paikan tunnelmasta tosi paljon, joten ihan jäi harmittamaan, ettemme ehtineet uudestaan sinne. Mutta siis suosittelen lämpimästi ainakin heidän drinksujaan.

Näiden kaikkien lisäksi toivelistalleni jäi vaikka miten monta paikkaa, joissa emme ehtineet käydä. Tällä reissulla jäi esimerkiksi Brooklyn kokonaan väliin. Tai se oli oikeastaan viimeisen päivän ohjelma, mutta mielettömästä kaatosateesta johtuen päätimme sitten mielummin sivistyä New Museumissa (kuivassa, katon alla).
Mutta onhan se toisaalta hyvä, että seuraavallekin reissulle on jo suunnitelmia varastossa. Varmaan kyllä pitäisi viettää New Yorkissa kokonainen kuukausi, että ehtisi syödä kaikkialla, missä haluaa. Haha!

Brunssi on yksi ihanimmista aterioista, mitä voi olla. Parhaimmillaan samaan aikaan voi nauttia sekä elvyttävää aamiaista että voimaannuttavaa lounasta. Viime viikonloppuna palasimme koko homman alkulähteille ja inspiroiduimme brunssin kotipaikasta New Yorkista yhdessä Santa Marian ja Risentan kanssa. (postaus on siis toteutettu yhteistyössä, mikäli tuo runollinen ilmaisuni ei ollut riittävän selkeä).
Eilen vielä surkuttelin, että miten ihmeessä sitä oikein jaksaa tämän sieluun asti puskevan pimeyden läpi taas kerran. No, yksi loistava idea on koota ystävät viettämään pitkälle iltapäivään venyvää brunssia!

Aamiaisen ja lounaan välimaastossa.
En jotenkin osaa elää ilman aamujogurttiani. Se pitää saada joka aamu tai muuten on koko päivän sellainen olo, että vatsa on jotenkin sekaisin ja muutenkin on outo olo.
Olen kaikkien Tukholmassa asumieni ziljoonien vuosien aikana kaivannut kunnollista, oikeasti hapanta, jogurtin tapaista asiaa. Suomessa kun tapanani oli aina syödä aamumyslit piimän kanssa. Ihan sattumalta, kun normaalisti ostoslistalla oleva oli loppu, Peetu löysi yhden täkäläisen pientuottajan tuotteen – täällä “fjällfil” nimeltään, olen ollut tosi tyytyväinen, vaikka ei sillä kyllä nimestään huolimatta mitään yhteistä suomalaisen viilin kanssa ole.
Ripaus granolaa ja häppeningin kunniaksi ostettuja sikakalliita tuoreita pensasmustikoita kruunaavat brunssin virallisen aamiaisosuuden.

Ennen viime talven New Yorkin reissuamme tein varmasti vähintään puolivuotta ankaraa ristiintaulukointia kaikista nähtävyyksistä tietty, mutta erityisesti siitä, mitä ja missä siellä kannattaisi syödä. Monessa paikassa törmäsin siihen, että brunssi on New Yorkissa se juttu.
Sen sijaan se, mitä brunssilla tarjotaan, vaihtelee todella paljon ihan sen mukaan minne päättää mennä. On italialaista, on meksikolaista, on “continental”, on vegaania. Oikeastaan tärkein oppini new yorkilaisista brunsseista on se, että kaikki käy – kaikki kulttuurivaikutteet ja trendit sopii mukaan.
Sinänsä huvittavaa, että monet New Yorkin brunssipaikat mainostavat samanaikaisesti miten hurjan terveellisiä, kuitupitoisia ja eri ruokavalioihin sopivia ruokia heillä on tarjolla ja esim. rajaton määrä kuohuviiniä tai bloody marya kuuluu hintaan. Oh well.
Meidän brunssilla Mimosalla on toki oma osansa, mutta ensisijaisesti keskityttiin syömiseen. Ja tarkemmin reseptejä tarkastellessani, voin todeta, että kylläpä tuli tehtyä varsinaista terveysruokaa – vaikka se ei edes ollut mikään erityinen tavoite, eikä makuhermotkaan sitä huomannut!

VEGAANIT PAPUTORTILLAT + TOMAATTIHAKKELUS
(4 annosta ja 1 lounasboxi)
Ainekset:

• 250 g mustia papuja (keitettynä)
• 2 sipulia
• 1 shalottisipuli
• 1 prk tomaattimurskaa
• 2 rkl tomaattipyreetä
• 1 rasia maukkaita pikkutomaatteja
• 1 ruukku tuoretta korianteria
• 3 valkosipulinkynttä
• 2 tl chilihiutaleita
• 2 tl juustokuminaa (jauhe)
• 1/2 tl kanelia
• pari rkl mautonta öljyä (typ rypsi)
• suolaa
• pippuria myllystä
• mini tortilloja

Valmistus:

• Kuori ja pilko pieneksi valkosipuli ja sipuli. Paista miedossa lämmössä kuultavaksi yhdessä chilihiutaleiden kanssa. Lisää pannulle pavut (paistele hetki), tomaattimurska, tomaattipyree, juustokumina ja kaneli. Anna pulputella hetki miedolla lämmöllä.
• Sillä aikaa voi valmistaa meidän perheen suosikin, tomaattihakkeluksen, jota yleensä tarjoillaan ihan minkä tahansa kanssa. Se menee näin:
• Huuhdo ja kuivaa tomaatit. Pilko vähintään 1/4 kokoisiksi paloiksi. Silppua salottisipuli toooosi pieneksi. Hienonna korianteri. Sekoita kaikki ainekset ja mausta ripauksella suolaa ja parilla pippurimyllyn pyöräytyksellä.

Lämmitä kaikille ruokailijoille 1 – 2 minitortillalättyä ja tarjoile papumuhennoksen & tomaattihakkeluksen kanssa. Me lämmitettiin tortillat ihan brutaalisti mikrossa, mutta jos uuni on sekä lämmin että vapaa, tulee lopputuloksesta vieläkin ihanampi.
Mikään ei kohota niin paljon brunssin tunnelmaa kuin tuoreen leivän tuoksu!

Se täytyy kyllä tunnustaa, että en kyllä milloinkaan ole ollut mikään suuri leivänleipojalahjakkuus. Sekä Karkki että Peetu on perinyt jostain varsinaisen jauhopeukalon ja molempien neitokaisten leivät on ihan oma lukunsa.
Ihan tavallisella perusohjeella sitä onneksi onnistuu myös tällainen kokkikoululainen. Superherkullisten sämpylöiden mehevyyden (ja terveellisyyden!) salaisuus on taikinaan lisätyissä paahdetuissa auringonkukansiemenissä ja vaaleissa chia-siemenissä.

NEW YORK BRUNSSISÄMPYLÄT
Ainekset:

• 5 dl vettä
• 25 g hiivaa
• 2 tl suolaa
• noin 13 dl maalaisleipäjauhoja
• 1/2 dl paahdettuja auringonkukansiemeniä
• 1/2 dl vaaleita chia-siemeniä

Valmistus:

• Sulata hiiva pieneen määrään kädenlämpöistä vettä. Lisää loput ainekset ja vaivaa kunnes taikina irtoaa sormista/taikinakoukusta. Anna kohota liinan alla noin tunnin ajan.
• Lämmitä uuni  225 asteiseksi.
• Rullaa taikinasta söpöjä pieniä sämpylöitä. Anna kohota vielä vartin verran pellillä keittiöpyyhkeen alla ja paista sen jälkeen noin 15 – 20 min.

Peetun meidän itse poimimista mustikoista tekemään mustikkahilloon ei valitettavasti ole ohjetta, mutta onhan se nyt niin, että mikä tahansa hyvä hillo maistuu aivan taivaalliselta juuri paistetun sämpylän päällä!

Ainokainen pikkuriikkinen ongelma brunssin kanssa voi olla se, että ruokaa jää huomattavasti suunniteltua enemmän ylitse. Tarkalla suunnitelmallisuudella voi toki välttää pahimmat överit, mutta toisaalta – eikös se vain olisikin ok, jos sunnuntaibrunssista jäisi lounaslaatikko maanantaille?
Paputortillat tomaattihakkeluksen kanssa toimivat aivan täydellisesti myös lunchlåda-versiona. Nuo minitortillat on ihan tismalleen oikean kokoisia ainakin meikäläisen lounaslaatikoita ajatellen.

Tämän viikon lounaslaatikkoon, tai -purkkiin paremminkin, kokkaillaan ylellisen oloista sinisimpukkakeittoa. Karkki teki tuota vain muutama viikko sitten ihan tavallisen arki-illan päivälliseksi, mutta ihastuimme siihen niin kovasti, että olen tehnyt itse samaa jo parikin kertaa sen jälkeen.
Periaatteessa sinisimpukkakeitto ei ole kuin päivitetty versio Maailman parhaasta lohikeitosta, mutta sinisimpukoiden ansiosta se on jo visuaalisesti ihan eri maata. Juuri näyttävyytensä vuoksi se sopii mielestäni myös mainiosti juhla-ateriallekin. Miksei vaikka alkukeitoksi uuden vuoden illalliselle.

KERMAINEN SINISIMPUKKAKEITTO
(2 – 3 annosta ja 2 lounasta)
Ainekset:

• 500 g kiinteitä perunoita
• 4 porkkanaa
• 500 g valmiiksi keitettyjä kuorellisia sinisimpukoita (pakaste)
• 400 g turskafileitä
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 rkl voita
• 1 1/2 dl kermaa
• 3 rkl kalafondia (tai 2 kalaliemikuutiota)
• 1 pieni purkki maissia
• 250 g rasia pikkuisia luumutomaatteja
• 1 ruukku tuoretta tilliä
• 2 tl cayennepippuria
• 1/2 tl timjamia
• 1 laakerinlehti
• suolaa
• pippuria myllystä
• vettä

Valmistus:

• Aloita sulattamalla sinisimpukat. Kuori ja kuutioi perunat ja porkkanat. Kuori ja hienonna valkosipuli ja paista alhaisella lämmöllä voissa kunnes silppu tuntuu pehmenevän. Lisää cayennepippuri, timjami sekä laakerinlehti ja paista vielä hetki. Lisää peruna- ja porkkanakuutiot, sekä niin paljon vettä (about 5 dl), että kaikki peittyy. Anna kiehua noin 15 min. niin, että kasvikset tuntuvat pehmeiltä.
• Lisää kerma, kalafondi, maissi ja kuutioitu turska. Anna kiehua vielä n. 5 minuuttia.
• Halkaise tomaatit ja hienonna tilli. Lisää molemmat sekä sinisimpukat (myös niiden liemi!) keittoon. Näiden ei tarvitse kiehua, mutta pari-kolme minuuttia siinä menee, että ovat lämmenneet.
• Maista lientä ja mausta tarpeen mukaan suolalla ja tuoreena rouhitulla pippurilla.

Vaikka sinisimpukkakeitto onkin hiukan randomia makkarakastiketta fancymmältä vaikuttava ruokalaji, se sopii erinomaisesti myös töihin mukaan otettavaksi lounaaksi. Kuka sitä on sanonut, että arkiruuan pitäisi olla vain väritöntä ja kurjaa? Eikä sinänsä mitään pahaa makkarakastikkeesta – Peetun korvstroganoff on aivan mielettömän hyvää!
Toimistolounaalla tosin on aika mukavaa, jos ei tarvitse askarrella sinisimpukoita ulos kuorista. Se on nimittäin melkoisen hidasta puuhaa, mikä on toki paikallaan päivällisellä. Töissä on kuitenkin käytännöllisempää, jos keiton voi vain lusikoida suuhunsa. Visuaalista efektiä voi toki tehostaa jättämällä lounasannokseen yhden tai kaksi simpukkaa kuorineen, mutta omasta mielestäni on kätsympää, että muuten tekee näpertelyä vaativat hommat jo kotona.

Sen verran kovasti olen nyt ihastunut Kermaisen sinisimpukkakeiton makuun ja viehkoon tarjoilu-ulkonäköön, että sanottakoon nyt tässä ihan blogiin välityksellä varoituksen sana kaikille ystävilleni: seuraavan kerran, kun saatte kutsun meille syömään, tarjolla on mitä todennäköisemmin juuri tätä keittoa!

Ruuan tekeminen uunissa on niin mahtavaa! Ei tarvitse kuin tuupata ateria sisään, säätää lämpötila oikeaksi ja odotella, että herkut valmistuvat. Vaikka kypsentäminen usein kestää hiukkasen kauemmin kuin paistamalla tai keittämällä, positiivista on se, että ajan voi käyttää johonkin muuhun, eikä kenenkään tarvitse hikoilla hellan ääressä.
Aasialaiset lohiruukut sopii mainiosti ihan viikonlopun illalliselle. Liemeen lisätty valkoviini antaa ihanan luksuksen lisän makuelämykseen – vaikka erinomaisesti tuo toimii myös arkipäivänäkin. Valmistukseen kantsii tosin varata jonkin verran aikaa, sillä perunat varsinkin vaativat reilun tunnin uunissa ennenkuin ovat ihanan syömispehmeitä. Mainio iltaruokaidea niille päiville, kun ennen syömistä pitää tehdä jotain pientä, käydä pokemon jahdissa tai mitä sitä nyt ihmisillä yleensä on.

AASIALAISET LOHIRUUKUT
(2 annosta ja 2 reilua lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• noin 600 g lohifilettä
• 2 pientä sipulia
• 8 keskikokoista perunaa
• 1/2 tuore chili
• 1 purkki kookosmaitoa
• 1 rkl kalafondia
• 1 rkl japanilaista soijaa
• 1 1/2 dl valkoviiniä
• 1 lime
• tuoretta korianteria tarjoiluun

Valmistus:

• Pilko lohi aika isoiksi paloiksi (ota tarvittaessa pois nahka) ja jaa palaset neljään uunin kestävään kulhoon. Kuori ja leikkaa sipuli ohuiksi lohkoiksi, pilko perunat noin puolen sentin paksuiksi siivuiksi (ohuemmiksi, mitä meillä näkyy näissä kuvissa!), poista chilistä siemenet ja pilko pieneksi. Jaa perunat, sipulit ja chili tasan kaikkiin neljään ruukkuun. Kaada päälle desin verran kookosmaitoa jokaiseen ruukkuun ja mausta suolalla (about puoli teelusikallista per annos), tuoreena rouhitulla mustapippurilla, soijalla, valkoviinillä ja puristetulla lime-mehulla.
• Peitä kulhot foliolla, jos ei satu löytymään sellaisia sieviä uuninkestäviä annoskulhoja, joissa on kansi.
• Kypsennä 200 asteisessa uunissa n. 1 – 1,5 tuntia tai kunnes perunat on pehmentynyt. Tarjoile tuoreen korianterisilpun kanssa.

Kypsentämisessä menee tosiaan hetki, mutta lupaan, ett’ lopputulos on sen väärti! Maukas lohiruukku on yhtäaikaa kotoisen ja eksoottisen makuinen. Luulin olevani hiukan kyllästynyt lohen makuun, koska sitä sellaista perusuunilohta tuli tehtyä varsinkin viime keväänä ihan koko ajan. Helposti sitä jää jumittamaan aina samoihin ruokalajeihin, kun on kerran keksinyt jotain mikä toimii.
Tässä on nyt kuitenkin hiukan säädetty versio joka kodin klassikosta ja ainakin meillä se upposi erinomaisesti parempiin suihin. Syömiseen kantsii varata aitoon thaikku-tyyliin haarukka ja lusikka, sillä liemi on todellakin suurta herkkua.

Perunat tosin taisivat imeä yön aikana ison osan liemestä, sillä lounaslaatikkoversio ei enää lusikkaa kaivannut. Toisaalta se ei haitannut ollenkaan. Niin lohi kuin perunatkin olivat seuraavan päivän lounaalla sen verran mehevän maukkaita, että helposti pystyi maistamaan, minne se ylimääräinen kosteus oli hävinnyt.

Melkein tekisi mieleni sanoa jotain maailmantilanteesta. Että on se nyt ihan mieletöntä, että suurin ja vaikutusvaltaisin demokratia valitsee johtajakseen täysin kokemattoman rasistin, naisia ja minoriteetteja väheksyvän fasistin, joka kaiken lisäksi antaa piutpaut juuri sille samaiselle demokratialle, joka juurikin antoi hänelle avaimet valkoiseen taloon ja ydinaseiden koodit. Kukaan ei voi olla niin naiivi, että väittäisi tuon olevan vain USA:n sisäinen asia – valitettavasti oranssi suurisuinen mobbaaja tulee vaikuttamaan vielä meidän kaikkien elämään.
Ankarat ajat vaativat sen mukaiset eväät. Niinpä tänään kokkaillaan illalliseksi ja huomisen lounaslaatikkoon makoisaa yakinikua.

Olen syönyt muutamia kertoja yakinikua täkäläisissä sushi-mestoissa sen kummemmin ihastumatta kuin vihastumattakaan. Yleensä se on ollut vähän liian suolaista (liikaa soijaa), vaikka yleensä olenkin suolaisen ruuan ystävä. Lihakin on ollut vähän ehkä sitkeää ja yksioikoisen makuista. Yakiniku on tuntunut lähinnä siltä pakolliselta jutulta, että ravintolassa olisi joku kiva lounasvaihtoehto niillekin, jotka eivät välitä sushista.
Sitten löysin tämän ohjeen ja päätin, että on aika antaa yakinikulle uusi mahdollisuus. Valkosipulissa, tuoreessa inkiväärissä, japanilaisessa soijassa ja seesamiöljyssä marinoidusta, ohuiksi siipaleiksi palastellusta lihasta tuli niin poskettoman maukasta, että ihan oli klassisesti viedä kielen mennessään!

INKIVÄÄRIMARINOITU YAKINIKU
(2 annosta ja 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 500 g naudan pihvilihaa
• 1 valkosipulinkynsi
• noin 2 – 3 cm pätkä tuoretta inkivääriä
• 1 dl japanilaista soijaa
• 1 rkl seesamiöljyä
• 2 rkl sokeria
• 1 rkl oliiviöljyä
• noin 10 cm pala purjosipulia
• 1/2 dl seesaminsiemeniä
• keitettyä riisiä kyytipojaksi

Valmistus:

• Kuori ja purista valkosipulinkynsi ja kuori & raasta pieneksi inkivääri. Sekoita soija, seesamiöljy ja sokeri puristetun valkosipulin ja raastetun inkiväärin kanssa marinadiksi. Tee lihasta ohuita nauhamaisia paloja ja laita likoamaan marinadin kanssa about reiluksi vartiksi.
• Paista lihoja pienessä määrässä oliiviöljyä kunnes marinadi on muuttunut tahmeaksi. Lisää purjosipulit pannulle ja paista vielä hetki niin, että sipulit vähän pehmenevät.
• Paahda seesaminsiemenet kuivalla pannulla ja ripottele yakinikun päälle.
• Tarjoile keitetyn riisin kanssa (ohje löytyy yleensä paketista).

Yakiniku tällä ohjeella on siis aivan mahtavan monivivahteisesti maukas ja ihana ruoka! Niinkuin monissa tämän tyyppisissä lihajutuissa, maku vain syvenee seuraavaan päivään, mikä lounaslaatikkoa ajatellen on aivan loistavaa. Tosin marinadi hieman katoaa ja annoksesta saattaa tulla kuivan oloinen. Se pelastuu sillä, kun varovaisesti tiputtelee teelusikallisen verran soijaa lisää.
On myös testattu, että yakiniku pärjää pakastimessa oikein mainiosti, joten ei ole yhtään harmillista, vaikka kerralla valmistuisikin vähän isompi määrä!