Parisen viikkoa sitten aloittamani kuuden viikon kuntoiluhaaste on hiukan ennalta arvaamatta johtanut siihen, että olen alkanut miettiä myös syömisiäni tarkemmin – tai ainakin merkittävästi enemmän kuin aikaisemmin. Tarkoitus ei ollut tehdä mitään erityistä ravintoremonttia, mutta jaksamis- ja hyvinvointikysymykset on johtanut siihen, että sitäkin puolta on tullut suunniteltua yllättävän paljon. Ja tässä tarkoitan hyvinvoinnilla ihan sitä sellaista välitöntä maha-täynnä-gogonzola-pizzaa-ei-ole-hyvä-treenata -tyyppistä hyvin voimista, enkä niinkään sitä seesteistä ja vaikeasti tavoiteltavaa mindfulness-henkistä fiilistä.
Yhdeksi suosikkiruuistani on muodostunut makean tulinen, täyttävä, herkullinen, ravinto- ja proteiinirikas, helppotekoinen sekä edullinen punaisista linsseistä valmistettu pata, jonka ohjeen sain bestikseltäni Tinniltä viime kesänä. Pata on herkullista heti valmistuttuaan, mutta ei kärsi lainkaan, vaikka sitä jäisi seuraavan ja vielä sitäkin seuraavan päivän lounaslaatikkoon. Maku vain paranee. Variaatiomahdollisuuksia on myös loputtomiin. Itse tykkään tehdä ihan vege-versiota, koska se tuntuu kaikkein loogisimmalta, mutta Tinni laittaa pataan milloin tulista chorizoa, milloin pekonia ja milloin edellisen päivän kanawokin maalliset jäännökset.
Linssipata ei paina vatsassa, mutta se täyttää ihanasti. Nälkä pysyy kiitettävän pitkään poissa ja ainakin itsestäni on helpottavaa ajatella, että monipuolinen pata myös täyttää kroppani tarpeet hyvällä tavalla. Tässä lemppariohjeeni linssipadan perusversioon, joka on sellaisenaankin aivan mainiota, mutta tosiaan sovelias monenlaiseen soveltamiseen.!

TINNIN TULINEN LINSSIPATA
Ainekset:

• 2 sipulia
• 1 – 2 valkosipulinkynttä (voi myös jättää pois, jos on porukassa valkosipulin vastustajia)
• 2 – 3 porkkanaa
• 1 pieni kesäkurpitsa (tai pätkä isompaa)
• 1 omena
• 2 purkkia tomaattimurskaa
• punaisia linssejä
• tuoretta chiliä ja/tai kuivattua chilirouhetta
• suolaa ja pippuria myllystä
• tuoremehua, ketsuppia, raastettua sitruunan tai appelsiinin kuorta…

Valmistus:
Kuullota pieneksi silputut sipulit ja mahdolliset valkosipulit pienessä öljytilkassa. Kuivatun chilirouheen voi laittaa mukaan sillä se tykkää muhiskella öljyssä. Lisää pilkotut kasvikset ja paistele hetki. (Porkkana näyttää vähemmän koulukeittiöltä, jos se on pilkottu jotenkin muuten kuin perinteisiksi kiekoiksi. Terv. “Noviisi”). Lisää tomaattimurska ja purkkien huuhteluvesi ja anna muhia hetki. Lisää kylmän veden alla huuhdeltuja linssejä fiiliksen mukaan (= noin desi per syöjä, mutta äsch, jos haluaa myös lounaslaatikoita, kantsii laittaa koko 400 g:n paketti) ja keittele miedosti pulputellen, kunnes kaikki tuntuu about kypsältä. Linssien kypsyys on tärkeintä – muut voi kyllä olla myös vähän “al dente”.
Tinni käyttää siis periaatteessa chilirouhetta, mutta sitä meille ei jostain syystä ole päätynyt kaappiin lukuisista yrityksistä huolimatta. (En kyllä ymmärrä, miten voi missata toistuvasti kauppalistalla olevan asian…) Tuoretta chiliä ja Tabascoa sen sijaan on aina – edelleen – kaapissa. Parhaimmillaan Tinnin tulinen linssipata on silloin, kun se on kivasti hiukan makea (omena, tuoremehu, ketsuppi) ja syystunnelmallisen lämmittävästi tulinen (vastakohtana hiki-nousee-otsalle -tuliselle…). Tuoreesta chilistä on usein vaikea sanoa, miten tömäkkä kyseinen yksilö sattuu olemaan, toisaalta kuivatun chilin tulisuus vahvistuu vielä enemmän ajan kanssa kuin tuoreen.

Koko kokkailuhomma on tietty kaltaiselleni noviisille totaalinen learning by doing -elämys. Joskus sitä onnistuu soveltamaan muilla elämänalueilla hankittua tietotaitoa uusia kompetensseja opetellessa. Joskus sitten taas ei. Olen ehdottomasti ensimmäinen myöntämään, että taitoni keittiössä liittyvät lähinnä jälkihoitoon (siivoukseen) ja jossain määrin drinkkien sekoittamiseen. Siitä huolimatt kuvittelin, että kokkailuhomma ei ottaisi niin kovin lujille, koska olen nyt kuitenkin ehtinyt hankkimaan monenlaista osaamista elämän muilta alueilta.
Olen esimerkiksi – todistettavasti – aukaissut korkki-korkillisen punaviinipullon vähintään kolme kertaa ilman varsinaista korkkiruuvia. En nyt ihan tarkkaan muista jokaista kertaa, mutta tiedän, että hyvän ystäväni opiskeluaikaisen yksiön keittiön katossa oli vielä seuraavienkin asukkaiden aikana boheemit punaviiniroiskeet kyseisen aktiviteetin seurauksena.
Niin että mitähän sitä mahtaa tehdä Minttu, joka havaitsee, että tässä olisi taas yksi niistä Mutti-purkeista, joiden avaussysteemi ei toimi ja Peetu on napannut sen ainokaisen old school -avaajan mukaansa. Fiksu ajattelisi, että laitanpa tämän purkin sivuun ja testaan jotakin muuta niistä kolmesta kaapissa jäljellä olevasta Muttista ja käytän tämän sitten, kun olen ostanut uuden purkinavaajan. Minttu sen sijaan ottaa teräväkärkisen, lujaa tekoa olevan Fiskarsin kuorimaveitsen ja tuumaa, että tuollahan sitä teen pikkuruisen reiän tuohon reunaan ja sitten vain nostan ylös koko kannen. No, voin kertoa, että tällä kertaa roiskeet eivä ihan yltäneet kattoon asti.
Linssipata oli kaikesta huolimatta tosi hyvää.

Pelkkä treeni ei riitä, jos haluaa hyvään kuntoon. Pitää myös syödä – ja syödä tarpeeksi ja oikein. Mikään uutinen tämä ei varmastikaan ole kenellekään, joka on vähänkään aktiivisemmin harrastatanut kuntoliikuntaa. Treenaaminen ei ole kivaa eikä antoisaa, jos energiavarastot ovat nollissa. Tuloksena on helposti ihanasti maitohappokipeiden lihasten sijaan päänsärky ja pettymyksen täyteinen ei-musta-oo-mihinkään -olo.
Toisaalta täysi vatsa ei sekään ole mikään mukava treenikaveri. Itse en aikakaan pysty yhtään mihinkään, mikäli kunnon ruokailusta on alle kolme tuntia. Eikä kysymyksessä ole mikään hienostelu vaan ateria saattaa tehdä ihan vakuuttavia yrityksia tulla takaisin tervehtimään päivänvaloa. Ei mikään loistava fiilis urheillessa.

Tässä nyt pari viikkoa kuuden viikon kuntoiluhaasteeni kanssa tsempattuani, olen löytänyt muutaman herkullisen ja hyvin energiaa antavan välipalan. Tuntia-paria ennen liikuntasessiota nautittuna näistä saa justiinsa sopivasti energiaa, mutta vatsa ei silti tunnu liian täydeltä.
Välipala 1: Marjoja, siemeniä, manteleita ja rahkaa. Puoli purkkia rahkaa, auringonkukansiemeniä, manteleita ja pieni ropautus esikypsennettyjä kaurahiutaleita on herkullinen ja terveellinen pieni pala ihan milloin vain. Itse tykkään happamista maitotuotteista, mutta jos “raaka” rahka tökkii, herkkua voi makeuttaa teelusikallisella luomuhunajaa.

Välipala 2: Vihersmoothie pinaatista, basilikasta ja avocadosta. Sitruuna tai lime antaa smoothielle kaivattua raikkautta (pelkkä pinaatti on aika ankaran makuista…) ja pellavansiemenistä saa kaikkea mahdollista soluja hellivää, uudistumista ja palautumista edistävää. Avocadon ansiosta koostumuksesta tulee ihanan kermaisaa ja hyvät kasvisrasvat pitävät nälän poissa treenin aikana.

 
Välipala 3: Ruisleipä on ihan parasta super-foodia! Valitettavasti täällä meidän puolella Pohjanlahtea ei tunneta ihan yhtä laajaa ruisleipävalikoimaa kuin mitä koto-Suomessa. Onneksi kaupasta sentään löytyy yhtä Fazerin perusversiota, jota pitää aina löytyä varastoista. Muusattu avocado, ripaus suolaa ja vähän pippuria myllystä ja täydellinen pikavälipala on valmis!

Huomenna on elokuun viimeinen päivä – eli tänään on vielä virallisesti kesä! Sinänsä ihan passelisti olen ollut tämän viikon kesälomalla. Maanantaina alkaa sitten se s:llä alkava vuodenaika, jota en ikinäkoskaan ole oppinut rakastamaan. Tykkään käpertyä sohvan nurkkaan paksun villaisen Pentik-peiton alle kuppi rooibos-teetä kädessä ja töllätä uudestaan ja uudestaan True Bloodin viimeistä sesonkia (tai vaihtoehtoisesti vastikään löytämääni “How I met your mother” -sarjaa. Sain justiinsa eilen katsottua kolmossesongin loppuun – joten no spoilers pliis!) ja polttaa kynttilöitä ja olla sillain ihanasti haikea. En myöskään mitenkään vastusta kauniin kuulaita alkusyksyn päiviä, jolloin vielä valoa riittää ja luonto pistää parastaan väririntamalla. Syysmuotikin on mielestäni erittäin ookoo – eipähän tarvi stressata siitä, että pallean näyttäminen olisi muotia. Harmaaseen viittaan pukeutuu huomattavasti helpommin. Mutta ei, en ole syksyihminen, en sitten mitenkään.
Eniten tykkään tästä kesän ja syksyn vaihteesta siksi, että se tuntuu uudelta vuodelta ehkä jopa enemmän kuin se varsinainen vuodenvaihde. Täkäläinen syksyisin alkava kouluvuosi-ajattelu on varmasti pitänyt huolta siitä, että en ole yksin fiiliksieni kanssa. Meillähän on nyt aikasmoisen iso muutos edessä, kun Peetu muuttaa pohjoiseen. Aika hurjalta tuntuu jo nyt, kun katselen lapsukaisen tyhjennettyjä hyllyjä ja nurkkiin kertyneitä muuttolaatikoita. No toisaalta, ihan terveellistä mulle itsellenikin päästää irti perheenäiti-roolista ja alkaa miettiä, miksi haluan tulla isona.
Ainiin – tämähän oli kesän lauantai-postaukseksi suunnitellun “Viikon drinksu”-sarjan finaali – eikä yleinen elämänvaihepohdintapostaus. Tyypillinen syksy-ilmiö tällainen tilittäminen.

Ajattelin jo melkein nimetä tämän kesäkauden viimeisen drinkkivinkin jotenkin tyyliin: “drinkkien pyttipannu”, “kimara kaikesta, mitä kaapista löytyy” tai “terästetty jätskipirtelö toimii”. Mutta päädyin sitten vähän laimeampaan, mutta ehkä vähän houkuttelevanmpaan “Ice Cream Dream” -nimeen. Pointti on kuitenkin se, että drinkkiin voi hyvin käyttää baarikaapin perukoille pyörimään jääneitä pullonpohjia, pakastimesta löytyviä jätskinjämiä ja satunnaisia marjoja, hedelmiä ja kaikenlaista muutakin hyvää.
ICE CREAM DREAM
ainekset (yksi drinkki):

• 2 cl rommia (tummaa tai vaaleaa, myös konjakki, brandy tai brandyn tapaiset juomat käyvät hyvin)
• 2 cl likööriä (Cointreau on aivan ihanaa jätskin kanssa sellaisenaankin, mutta tähän drinkkiin käy käytännössä mikä tahansa likööri – vähän riippuen siitä, mitä on laittamassa alkoholiksi ja mitä jäätelöä on käytettävissä)
• 1 reilun kokoinen pallo jäätelöä
• pieni loraus maitoa
• 1-2 jääpalaa

valmistus:
Laita kaikki ainekset blenderiin ja huruttele tasaiseksi. Kaada kauniiseen lasiin ja tarjoile Milk Shake -efektiä tehostaen mieluiten pillin kera.
Drinksun aineksiksi käy tosiaan kaikki “ruskeat” alkoholit (paitsi viski ei ehkä kuitenkaan?) ja rommin kohdalla toimii myös vaalea. Likööriksi käy ihan mikä tahansa, kunhan makumaailma jäätelön kanssa osuu kohdilleen. Eli marjaliköörit mieluiten marjaisten jätskien kanssa ja kahvi-, muna- ja kaakaoliköörit suklaisten makujen kanssa.
Me käytettiin tänään suklaakastikeraidoitettua toffeejäätelöä Bacardin ja Cointreaun kanssa ja lopputulos oli aivan erinomainen! Voisin kuvitella, että myös jostain marjalikööristä saisi kivan jälkkäripirtelön sopivan herkkujäätelön kanssa.

 
Parhaimmillaan Ice Cream Dream on juuri jälkiruokana mieluiten hyvän espresson kanssa.
Jos ihan totta puhutaan niin olen jo pitkään suunnitellut, että tämän kesän “Viikon drinksu” -sarjan päättää juuri tämä, erinomainen, kiva ja helppo jälkkäridrinkki, joka toimii ympäri vuoden. Vähän niinkuin nyt olisi koko kesän kestäneiden “illallisien” aika päättyä ja nauttia virtuaalinen espresso ja ihana jälkiruokamainen Ice Cream Dream -drinkki.
Varmasti tulen julkaisemaan jatkossakin drinksuvinkkejä, jos törmään johonkin ihanaan ideaan tai saan muuten uutta inspiraatiota drinkki-rintamalta. Nyt syksyn alkaessa ajattelin kuitenkin omistaa tämän lauantai-illan postauksen treeni- ja hyvinvointiaiheisille postauksille. Jotenki se tuntuisi loogiselta kesän drinksutteluista syksyn ryhtiliikkeeseen – ja sitä rataa. Haha!
Tosin ensi viikonloppu menee Berliinissä ja sitä seuraavana olen luvannut ajaa Peetun muuttokuorman Tukholmasta Uumajaan (jep, tajusin, että myös Peetun uudella kotikaupungilla on suomenkielinen nimi). Muuttokuormahommasta tuli mieleeni kysyä, että mahtuukohan sellaiseen pieneen kuorma-autoon, jonka lastitilan mitat on: 135 x 242 x 165 yksi 90 cm leveä patja ja 7 kpl normikokoisia muuttolaatikoita (+ kitara ja Ikea-jättikassillinen kenkiä…)? Jostain mielestäni luin, että tuohon pieneen menee 30 kpl perusmuuttolaatikoita, mutta nyt kun tuo kamamäärä on silmien edessä, tuntuu hiukan epätoivoiselta.
Ehkä mun pitäisi laittaa tämä drinksu sivuun ja mennä vaihtamaan vuokra-auto isompaan?

Tämän vuoden mustaviinimarjasato ei ainakaan täällä meilläpäin ollut kaksinen. Liekö alkukesän koleat kelit pilannut kukinnan vai keskikesän kuivat helteet nitistänyt kaikki marjat vai mitä, mutta käytännöllisesti katsoen tyhjin käsin saatiin palata kotiin tämän kesän mustaviinimarjojen poimintareissulta.
Toivottavasti teillä muilla on ollut parempi onni marjasadon kanssa. Tässä on ohje mehevän makuiselle mustaviinimarjaviinille, jota teimme Peetun kanssa viime kesän sadosta.

MUSTAHERUKKAVIINI
ainekset:

• 1,5 litraa mustaviinimarjoja
• 2,5 litraa vettä
• sokeria

valmistus:
Kiehauta vesi ja anna jäähtyä about huoneenlämpöiseksi. Perkaa roskat pois marjoista, mutta älä huuhtele. Marjojen kuorissa on jotain hiivan tapaista, jota tarvitaan käynnistämään viinin käyminen. Muusaa marjoja pikkuisen kevyesti. Ohjeen mukaan marjat ja vesi tulisi laittaa isoon pulloon, mutta me käytettiin kannellista ämpäriä.
Tämän jälkeen viiniä tulisi ruokkia kolmen kuukauden ajan joka päivä neljällä sokeripalalla. Me ei ostettu erikseen palasokeria vaan käytettiin ihan tavallista hienoa sokeria, jota annettiin viinille 4 teelusikallista päivittäin. Jos viini on pullossa, pitää pulloa ravistaa. Me sekoitettiin ihan vain kauhalla sen verran, että sokeri meni tasaisesti viiniliemeen.
Kolmen kuukauden jälkeen sokerin antaminen lopetetaan. Viini saisi levätä muutaman päivän (meillä varmaan viikon), jonka jälkeen marjat siivilöidään pois ja juoma on valmista pullotettavaksi.

 
En osaa sanoa, paljonko viinissä on prosentteja, mutta ei varmaankaan kovin paljoa. Maku on todella intensiivisen mustaherukkainen ja mehevä. Makeutensa vuoksi viini sopii parhaiten jälkkäriherkuksi tai eilisten esimerkkien mukaisiin ihaniin juomasekoituksiin.
Viinin ohje on alunperin jostain interwebsin ihmeellisestä maailmasta peräisin. Yritin löytää linkin tänne, mutta ei se nyt tällä kertaa osunut haaviin. Ko. ohjeessa kuitenkin luki, että tällä samalla periaattella on viiniä tehty kuninkaanlinnassa joskus ammoin. Aika kuninkaalliselta tuo kieltämättä maistuukin!

Jos pitäisi valita yksi suosikkimarja/-hedelmä, oma valintani olisi ehdottomasti mustaherukka. Tai mustaviinimarja, niinkuin meillä kotona aina sanottiin. Rrrakastan mustaviinimarjan makua! Parina viime kesänä meillä on ollut sellainen onnellinen tilanne, että ollaan saatu käydä poimimassa tyttöjen mummin siirtolapuutarhapalstan viinimarjapuskan marjat ihan omaan käyttöön. Mummi on kyllä saanut hilloa ja mustaviinimarjapiirakkaa vastapalvelukseksi.
Viime kesänä pensas tuotti ihan tolkuttoman määrän marjoja ja siinä hilloja keitellessä Peetu sai idean, että testattaisiin mustaviinimarjaviinin tekemistä. Netistä löytyi ikivanha Ruotsin kuninkaanlinnan käyttämä ohje, joka laitettiin heti testiin. Kukaan meistä ei halunnut mitään kemikaaleja sisältävää viinintekoprosessia – halusimme testata sokerikäyttämiseen perustuvaa “luomuviinin” tekemistä.
Mustaherukkaviinistä tuli ihan hyvää. Varsin makeaa ja tuskin kovin väkevää, mutta voimakkaasti mustaherukalle maistuvaa kuitenkin. Maku on sen verran intensiivinen, että se melkein muistuttaa jotain mehutiivistettä. Siitäpä muistuikin mieleeni, että mustaherukkaviinistä tai -likööristä on jo kautta aikain valmistettu herkullisia Kir-nimisiä drinksuja.
Kesäkaudelle lupaamani “viikon drinksu” -sarja alkaa lähennellä loppua, mutta tänään on ohjelmassa peräti kolme Kir-drinkkiä: perinteinen perus-Kir, kupliva Kir Royal ja tsäpäkkä Kir-tini.

KIR
ainekset:

• 4 cl mustaherukkaviiniä
• 12 cl kuivaa valkoviiniä

valmistus:
Laita hyvin viilennetyt juomat kauniiseen viinilasiin ja nauti heti. Kir on kasarin klassikkojuoma ja sopii tosi hyvin seurustelujuomaksi tai aperitiiviksi. Yleensä sanotaan, että mitä paremmat ainekset, sitä parempi lopputulos. Tässä kohtaa sanoisin, että tärkeintä on, että valkkari on tosi kuivaa, mutta muuten ei kyllä tarvitse ostaa mitään Alkon kalleinta versiota. Mustaherukkaviini saa kyllä mielellään olla sieltä laadukkaammasta päästä, koska koko maku tulee tähän drinksuun juuri sieltä.

KIR ROYAL
ainekset:
2 cl mustaherukkaviiniä
8 cl kuohuviiniä
valmistus:
Mittaa huilumaiseen kuohuviinilasiin ensin hyvin viilennetty mustaherukkaviini ja kaada päälle hyvää kylmää ja kuivaa kuohuviiniä tai mieluiten tietty samppanjaa. Kannattaa olla varovainen, sillä kuohuviini kuohuaa vielä normaalia enemmän, kun lasin pohjalla on makeaa mustaherukkaa. Kir Royal on myös unohdettu klassikko samoilta aikakausilta kuin vähemmän kupliva isosiskonsa.

 
KIR-TINI
ainekset:

• 2 cl mustaherukkaviiniä
• 2 cl giniä
• jäitä

valmistus:
Mittaa ainekset reilun kokoiseen shottilasiin ja lisää 1-2 jääpalaa. Sattumalta ja hyvän ystäväni Camillan ideasta syntynyt drinksu. Toimii erinomaisesti aperitiivina!

Suomalaisten rakastama, Helsingin vuoden 1952 olympialaisiin kehitetty Gin Long Drink (tutuille ihanasti vain “Lonkero”) on tietystä spurgu-maineestaan huolimatta mitä mainioin drinkki. Aito Lonkero tehdään edelleen 50-luvulta peräisin olevan ohjeen mukaan ginistä ja greippijuomasta. Ruokakaupoista saa kuulemma myös jotain käymisteitse valmistettua versiota, mutta niistä me emme juuri nyt ole kiinnostuneita.
Aidon Gin Long Drinkin ainesosat on siis gin ja greippijuoma. Täällä Tukholmassa jatkuu edelleen aivan käsittämättömän ihana helle, joten me päätettiin tehdä peruslonkerosta jäähileinen deluxe-versio. Lopputulos oli äärettömän herkullinen ja viilentävän virkistävä – suosittelen ehdottomasti testaamaan!

LONKERO DELUXE
ainekset:

• 4 cl giniä per annos
• 1,5 dl greippimehua per annos

Valmistus:
Helpoiten homma hoituu, jos taloudesta löytyy jäätelökone. Alkoholi ei jäädy mitenkään näpäkästi, mutta suosittelen silti, että jätskimasiina laitetaan ensin pyörimään ja vasta sitten laitetaan ainekset koneeseen. Näin voidaan olla varmoja, että drinksun moninaiset ainekset sekoittuvat tasaisesti.
Mittaa ensin ginit ja sitten greippimehut jäätelökoneeseen ja anna masiinan käydä, kunnes tuloksena on ihanaa jäistä sohjoa.

Ihan älyttömän nopsasti meidän kolmen drinkit eivät sohjoontuneet edes jätskikoneessa – eli hiukan kantsii ennakoida drinksutarvetta. Mikäli taloudesta ei löydy jäätelökonetta Lonkero Deluxe onnistuu aivan mainiosti myös ihan pakastimessa. Laita vain kaikki ainekset laakeaan pakkasen kestävään astiaan ja sekoita silloin tällöin. Pakastimessa kolmen drinksun valmistuminen kestää noin pari tuntia ja sekoitus kantsii tehdä noin puolen tunnin välein.

Lonkero Deluxe – täydellinen hellepäivän viilentäjä!
(Karkin ensimmäinen kommentti tosin oli, että “toi näyttää ihan omenasoseelta”…)