Olen silläviisiin varsin pihi, että en raatsi arkisin käydä kovinkaan usein “ulkona” lounaalla, vaan yleensä otan töihin aina mukaan lounaslaatikon. Tai ei se ihan pelkkää pihiyttäkään ole; toimistomme lähellä on tosi paljon kivoja lounasravintoloita, vaikkemme ihan keskustassa olekaan, mutta siitä huolimatta näin viiden vuoden jälkeen tarjonta ei tunnu enää kovin inspiroivalta. Käyn mielelläni aina silloin tällöin ulkona lounaalla – etenkin, jos siihen on joku erityinen syy – muuten syön mieluiten omassa ruokasalissamme kotona itsetehtyä ruokaa.
Aikaisemmin lounaslaatikon täyttäminen ei vaatinut meikäläiseltä mitään erityistoimenpiteitä. Peetu laittoi aina sen verran illallista, että seuraavan päivän lounas oli turvattu. Nykyisin olen ottanut tavaksi, että teen viikonloppuisin paria – kolmea ruokaa, joista suurin osa menee pakkaseen sopivasti lounaan kokoisiksi annoksiksi pakattuna. Arki-iltoisin kun nykyisin tulee harvemmin harrastettua mitään mainittavampaa kokkailua.
Näin syksyisin lounassuosikkejani ovat kaikkien ihanien keittojen lisäksi suolaiset, täyttävät piirakat. Karkki on perinteisesti ollut meidän perheen piirakkavelho ja juusto-kasvistäytteinen on yksi bravuuriversioista. Juustoinen piirakka saa mehevyyttä pinaatista ja parsakaalista, pohja kevenee rahkan avulla. Kyselin Karkilta täsmällistä ohjetta piirakan tekoa varten, mutta vastaus oli tyypillisen epämääräinen: laita sinne täytteeksi kaikkea hyvää. Eli tässä on nyt Mintun versio Karkin kuuluisasta juusto-kasvispiirakasta – ja voin vakuuttaa, että lopputulos on todella herkullinen!

 
KARKIN JUUSTO-KASVISPIIRAKKA
Ainekset:
Pohja (noin 30 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan):

• 2 dl vehnäjauhoja
• 2 dl graham-jauhoja
• n. 75 g voita
• purkki rahkaa
• pari ruokalusikallista vettä

Täyte:

• 150 g feta-juustoa
• 2,5 – 3 dl juustoraastetta (mielellään jotain maukasta juustoa, kuten “Präst”)
• pakastepinaattia
• parsakaalia (pakaste)
• 4 kananmunaa
• 4 dl maitoa
• ripaus suolaa
• mustapippuria myllystä maun mukaan

Valmistus:
Pilko kylmä voi ja sekoita jauhoihin esim. haarukalla. Lisää rahka ja vesi – sekoita ja levitä tasaisesti piirakkavuokaan (ei tarvitse voidella!) pohjaan ja seinämille. Tee haarukalla reikiä pohjaan ja esikypsennä 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
Pilko feta-juusto pieneksi ja raasta juusto, jos se ei ollut jo valmiiksi raastetta. Sekoita munat ja maito haarukalla kevyesti vispaten, Mausta munamaito suolalla (ei tarvitse kovinkaan paljon, koska juusto on sinänsä jo aika suolaista) ja vastarouhitulla mustapippurilla. Yleensä suosittelen aina rouhimaan niin paljon pippuria kuin sielu sietää, mutta juustopiirakan kanssa voi ottaa vähän rauhallisemmin, ettei mausta tule ihan kakofoniaa.
Levitä esikypsennetylle pohjalle ensin juustoraaste, sitten feta-kuutiot ja täytä lopuksi pohja pakastetulla pinaatilla ja parsakaalilla. Itse käytän mieluiten pinaattia, joka on pakastettu valmiiksi käyttökelpoisen kokoisiksi “napeiksi”. Tasainen, yhtä suuri määrä pinaattinappeja ja kesäkurpitsaa on mielestäni lopputuloksen kannalta paras. Täytettä voi olla reilusti, koska silloin pienempikin pala riittää hyvin lounaaksi.
Kun pohja on mielestäsi riittävän täynnä, kaada päälle muna-maitoseos ja kypsennä 200 asteisessa uunissa, toiseksi alimmalla tasolla, noin 40 minuuttia.
 

 
Ohje riittää mainiosti noin 5 – 6 reiluun lounasannokseen. Pieni vihreä salaatti vielä kylkeen niin ei edes tee mieli lähteä ulos syömään lounasta!

Onnistuin tekemään viikonloppuna niin järkyttävän hyvää kukkakaalikeittoa, että on ihan pakko jakaa ohje teillekin! Ja täällähän se säilyy kätevästi tallessa myös omaa myöhempää käyttöä varten. Ohje on vegaani, mutta voin vannoa, että tästä keitosta tykkää kaikki ruokavaliofilosofiaan katsomatta. Paitsi, jos sattuu inhoamaan kukkakaalia, mutta kuka nyt sellaista tekisi?
Kirpeiden syysilmojen lämmikkeeksi sopiva kermaisen mehevä keitto maustetaan tuoreena ruohitulla mustapippurilla ja valkoviinietikalla. Lisukkeena voi tarjota tuoreita sämpylöitä ja koristeeksi sopii makumaailmankin puolesta mainiosti tuore korianteri.
VEGAANI KUKKAKAALIKEITTO
Ainekset:

• 1 iso tai 2 pientä kukkakaalia (mieluiten luomu-)
• 5 isohkoa perunaa
• reilu 20 cm pätkä purjosipulia
• 2,5 dl purkki kasviskermaa (itse käytän yleensä Oatlyn Organic iMat, joka on tosi hyvää!)
• 2 – 3 valkosipulin kynttä
• 1 – 2 kasvisliemikuutiota (luomu-)
• runsaasti mustapippuria myllystä
• valkoviinietikkaa
• koristeluun tuoretta korianteria

Valmistus:
Kuori ja pilko valkosipulit pieneksi, halkaise, huuhtele ja siivuta purjosipuli. Kuullota sipuleita isossa kattilassa pienessä määrässä öljyä ilman, että ne saa väriä. Kuori ja pilko perunat, huuhtele ja pieni kukkakaali. Iske perunat ja kaalit kattilaan, kun sipulit ovat mukavasti pehmenneet ja lisää vettä niin, että kasvikset peittyy. Laita sekaan 1 – 2 kasvisliemikuutiota veden määrästä riippuen (1 kuutio per 1/2 litraa vettä).
Keittele sen aikaa, että kasvikset ovat pehmentyneet ja muusaa sitten koko helahoito tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää kasvisruokakerma (tavallista voi toki käyttää myös, mutta silloin keitto ei luonnollisesti ole enää vegaani…) ja anna kiehahtaa.
Mausta rouhimalla sekaan runsaasti mustapippuria ja maun mukaan valkoviinietikalla. Lisää suolaa, jos tarvitsee. Koristele annos tuoreella korianterilla ja nauti!

Itse tein keittoa ihan järkkyison kattilallisen ja laitoin lounasannoksiksi pakattuina pakkaseen. On niin ihanaa, kun aamulla voi vain napata toimistolle mukaansa valmiin, herkulliseksi tietämänsä lounaan!
Oletteko muuten huomanneet, että Indiedaysillä on nykyään ihan oma “ruokapalsta” nimeltä Foodlover? Sivusto suorastaan pursuilee toinen toistaan ihanampia reseptejä. Jotkut vaativat vähän edistyneempää kokkailutaitoa, mutta paljon sieltä on löytynyt testattavaa ja hyviä reseptejä myös tällaiselle ruuanlaiton vasta-alkajallekin!

Kävin sunnuntaina lounaalla aivan ihastuttavassa Meatballs For the People -nimisessä pikku ravintolassa Södermalmilla. Nimensä mukaisesti paikka on keskittynyt ruotsalaisten kansallisruokaan, lihapulliin. Ja täytyy kyllä sanoa, että jos Peetun tekemiä palleroita ei lasketa, en ole varmasti ikinä missään syönyt yhtä hyviä!
Ravintolan menu on lyhyt ja ytimekäs: muutama alkupala/snacks, muutama perinteinen jälkiruoka ja yhden pastan lisäksi pääruuaksi on tarjolla vain lihapulla-annoksia. Arvostan suuresti tällaista omanarvontuntoa! Jos kerran ollaan lihapullapaikka, niin sitten ollaan. Toki “liha”pullia on saatavana myös kala- ja kasvisversioina, ollaanhan Tukholmassa ja Söderillä, mutta perusajatus on kuitenkin sama.
Fisupullia en ole maistanut, mutta seuralaiseni otti kasvislihapullat – ja nekin maistuivat aivan erinomaiselle. Muistuttivat käsin tehtyjä falafel-pullia ja intensiivisen täyteläinen tomaattikastike oli kerrassaan taivaallista. Eipä tullut kysyttyä, mitä rasvaa kasvisannoksen tekemiseen käytetään, mutta äkkiseltään veikkaisin, että tuo sopii myös vegaanille.
Kivasti skandinaavisella designilla ja kirpputorilöytö-tyyppisillä elementeillä sisustettu Meatballs For the People ei ole kooltaan mitenkään älyttömän iso. Arvioisin, että sisälle mahtuu syömään noin viitisenkymmentä henkeä. Sunnuntaina lounasaikaan ravintola oli melkein täysi – ja lopuissakin pöydissä oli “varattu” lappu. Meille kyllä järjestyi paikat pitkän pöydän päästä ihan odottelematta, mutta ikiomaa pöytää olisi joutunut odottelemaan.
Asiakaskunta oli pääasiassa sen näköistä, että he asuvat parin korttelin päässä ravintolasta. Leppoisaa meidän ruokasali -fiilistä sekoitti muutamat paikalle eksyneet (tai vartavasten tulleet ehkä paremminkin) turistit. Oikeastaan ihme, että turisteja ei ollut enempää – kyllähän sitä nyt lihapullia pitää syödä, kun ollaan Ruotsissa käymässä!
Itse söin klassisen lihapulla-annoksen – enkä voisi olla tyytyväisempi! Luomutuotetusta vasikanlihasta tehdyt pallerot olivat mehevän herkullisia, sopivan miedosti pippurilla maustettu – ja riittävän suolaisia. Kermakastike, perunamuusi, etikkakurkut ja puolukkasurvos toimivat täydellisesti lisukkeena. Ensin katsoin, että puolukkaa oli annoksessa aika niukasti, mutta hyvin se riitti. Varmasti sitä olisi saanut myös lisää, jos olisi pyytänyt. Lisäksi tarjolla oli extra-lisukkeena melko hotteja chili-etikkakurkkuja, pikkelöityjä sipulirenkaita ja kurpitsan siivuja. Niin hyvää!
Eli kannattaa pistää muistiin kiva – ja suht edullinen – lihapullaravintola Meatballs For the People seuraavaa Tukholman reissua varten ja Södermalmin kierrosta varten! Osoite: Nytorgsgatan 30, pöytävärauksen voi tehdä esim. täällä!
 

No mitä ihmettä se Minttu oikein puuhaa, kun nyt meni jo toinen viikonloppu peräjälkeen ilman elonmerkkiä blogissa!? Ensin ajattelin putkauttaa valkoisen valheen – ja kehuskella kuinka olenkaan tehnyt töitä ja stressannut. Sillä sehän on hienoa, koska silloin on korvaamaton osa työyhteisöään ja muutenkin niin ylivertaisen taitava kaikessa, että viikonloppuisinkin pitää paiskia töitä. Eikö niin? Näin ei kuitenkaan ole asia… Sillä annoin klassisesti pirulle pikkusormeni ja aukaisin toissaviikonloppuna ensimmäisen kerran sitten alkukevään kännykälläni mollottavan Tinder-appin.
Mitään pientä pirinää kummempaa uutista ei kuitenkaan ole kerrottavana. Parit kaffet, yhdet lounaat sekä lasit viiniä on tullut nautittua, ja käveltyä sekä ulkoilupolulla että kaupungilla. Useamman eri tyypin kanssa – kaikki oikein mukavia, mutta kukaan ei silti ylitse muiden. Yksi suomalaissyntyinen kaveri, jonka kanssa meillä olisi jo valmiiksi vaikka miten monta yhteistä ystävää facebookissa, jäi erityisesti mieleen – mutta hänen kanssaan ei tullut matsausta. Damn!
Yllättävän paljon aikaa sitä kuitenkin suttaantuu tuollaiseen aikaisemmin tuntemattomien ihmisten kanssa seurustelemiseen. Ensin jänskätään matsauksia, sitten chattaillaan vähän, jossain vaiheessa vähän jyvemmät seuloutuvat täysakanoista ja sitten pitääkin jo alkaa sopia IRL-tapaamista. Laittautua finkaffe-kuntoon ja esittää itsensä parhain päin. Äkkiä tuohon puuhaan hulahtaa viikonloppu jos toinenkin. Haha!

No, ei nyt pitänyt kuitenkaan jumittua ihan liian kanssa äärimmäisen supertylsästä aavistuksen pateettiseksi muuttuneen deittailuelämäni pohtimiseen. Yhdet huipputreffitkin osui viime viikonlopulle. Ne tosin eivät olleet luonteeltaan romanttiset – vaan tapasimme pitkästä aikaa Blond Boulevardin ihanan Veeran kanssa.
Sen verran myöhään oltiin liikkeellä, että mihinkään kalenteriini keräämään “näissä ravintoloissa haluaisin käydä syömässä” -listan paikkoihin ei enää saanut tehtyä pöytävärausta. Onneksi Veera tiesi, kunnon aito-östermalmilaiseen tyyliin, kivan ja tunnelmallisen ravintolan ihan keskusta, jonne löytyi tilaa vielä parin päivän varoitusajallakin.

 
Restaurang Prinsen on yksi Tukholman vanhimmista ja perinteikkäimmistä ravintoloista. Mirreihin sonnustautuneet supersulavat tarjoilijat, lämpimän puinen sisustus, tärkätyt valkoiset pöytäliinat (sisällä) ja ziljoonat muut pienet yksityiskohdat henkivät sellaista mutkatonta arvokkuutta, mitä tapaa harvassa paikassa.
Viime perjantaina oli varmasti yksi viimeisiä tämän vuoden kesäisen lämpimiä päiviä. Niinpä halusimme ehdottomasti istua ulkona terassilla – vaikka sisällä perinteinen brasserie-ilmapiiri olisikin ollut voimakkaammin aistittavissa. Se täytyy sanoa, että ihan vähästä tarjoilijoiden ystävällisyys ei kyllä murene.
Meillä oli nimittäin pöytä varattuna kahdelle hengelle klo 20.00. Saavuimme paikalle hieman myöhässä (as usual..) ja ilmoitimme, että meitä olisikin kolme. Saimme painua kellarikerroksessa sijaitsevaan, erittäin tunnelmalliseen ja romanttiseen baariin odottelemaan pöytien uudelleenjärjestelyä. Odotteluaika venähti kuitenkin sen verran pitkäksi, että seurueen kolmannen jäsenen, tuoreen äidin, iltaloma-aika loppui. Elikkä olimme taas vain kaksistaan pöytäjonossa, mutta halusimme muuttaa varauksemme terassille. Kertaakaan ei henkilökunnan ilme värähtänytkään, kun tulimme aina uusien ja koko ajan muuttuvien toiveidemme kanssa.

 
Alakerran baari on todella tunnelmallinen ja viehättävä. Itseasiassa voisin kuvitella, että jos joskus tapaan sellaisen deitin, jonka kanssa haluaisin viettää vähän pidemmän illan, voisin hyvinkin ajatella tapaavani juuri Prinsen -ravintolan kellaribaarissa. Se sopii tempoltaan ja tunnelmaltaan paljon paremmin intiimin tapaamisen kulisseiksi kuin monet muut keskustan, sinänsä ihan kivatkin baarit.
Räpsimme myös päivän asukuvia kaikkien iloksi alakerran baarissa. En ole ihan varma, tuliko sieltä yhtään onnistunutta otosta; kuvat ovat Veeran kamerassa. Ehkä niitä vielä tänne ilmestyy!
Kun sitten lopulta päästiin käsiksi ruokailuun, oli ulkona jo aivan säkkipimeää. Kuvat on luonnollisesti sen mukaisia, mutta voin kertoa, että sekä Veeran “Toast Skagen” että minun “Laxpudding” olivat kyllä aivan mielettömän hyviä!


Restaurang Prinsen ei tosiaan ollut päätynyt kalenterini ravintolalistalle, mutta olin tosi positiivisesti yllättynyt. Palvelu oli vähintäänkin moitteetonta ja ruoka todella maukasta. Suosittelen paikkaa niille, jotka haluavat hartaudella ja pieteetillä tehtyä ruotsalaista perinneruokaa (kyllä, listalta löytyy näiden meidän klassikoiden lisäksi myös lihapullia ja Wallenbergeriä etsetera) klassisessa ravintolaympäristössä.
Tänne olisi erityisen mukava viedä kylässä käymässä olevat isovanhemmat tai ameriikan vieraat päivälliselle. Joltain matkasivustolta paikka varmasti löytyykin, sillä niin iso osa seurueista tuntui puhuvan muuta kuin ruotsia. Ja mikäs siinä – kertaakaan näiden viidentoista Tukholman vuoteni aikana en ole maistanut yhtä mielettömän hyvää laxpuddingia! 🙂

 
Maagisen lämmin alkusyksyn yö. Voisiko näitä saada vielä pari lisää!?

Vielä ei ole elokuu päättynyt, joten ehditään laittaa jakoon yksi virallinen kesän “viikon drinksu”. Tämän kesän drinksusarjan päättää klassikkojuoma Moscow Mule.
Olen aika varma, että olen ensimmäisen kerran maistanut ko. drinksua vasta tänä kesänä, kun olin Karkin luona Berliinissä visiitillä.
Moscow Mule -drinkin historia on aika mielenkiintoinen – eikä kovinkaan glamouria tihkuva. Aikoinaan vodka ei ollut mikään suosikki todellakaan – ainakaan cocktailien kotimaassa Ameriikassa. Kun samaisella kauppiaalla, joka yritti lanseerata juurikin Smirnoff-merkkisen vodkan uudelle mantereelle, sattui myös olemaan iso varasto vaikeasti kaupaksi käyvää alkolitonta inkivääriolutta, oli tässä ihan klassisen brändäyskeissin paikka. Joku kauppiaan kusiini taisi vielä olla kupariseppä, sillä perinteisimmillään Moscow Mule tarjoillaan (aika groteskin näköisestä) kuparimukista.

MOSCOW MULE
Ainekset:

• vodka
• 1/2 lime
• ginger beer
• kurkkua koristeeksi

Valmistus:
Moscow Mulen valmistus on ihan superhelppoa. Yhtä drinksua varten tarvitaan puolen limen mehu, joka puristetaan jäillä täytettyyn pitkähköön lasiin (tai kuparimukiin, jos niin haluaa..). Mittaa päälle noin 4 cl vodkaa ja täytä lasi inkiväärioluella. Sekoita pitkällä lusikalla tai drinkkitikulla.
Perinteisesti koristeluun käytetään limen lohkoa – ja jotkut laittavat lohkottua limeä myös lasiin kunnon mojito-tyyliin. Itse ihastuin pitkulaisiksi siivuiksi leikattujen kurkkujen raikkauteen berliiniläisessä drinksubaarissa, joten valitsen sen myös nyt. Tarjoiluun kuuluisi myös drinkkitikku ja ei oikeastaan pilliä, mutta itse tykkään juoda jääpalajuomia pillin kanssa.

Tämän kesän “viikon drinksu” -sarjan viimeinen juoma on tosiaan helppo ja raikas. Se sopii oikein hyvin näihin loppukesän aurinkoisiin viikonloppuihin, mutta inkivääri on sen verran mausteinen ja vahva maku, että sen ansiosta juoma toimii myös syksyn juhlissa. Moscow Mule on mielestäni drinksu, joka ansaitsisi klassikopaikan ihan GT:n vierellä. Kaikki kun eivät välitä ginistä ollenkaan, mutta samaa helppoa raikkautta ja pirteyttä löytyy myös tästä vodka-pohjaisesta juomasta!
Ja alkoholitonta vaihtoehtoa haluaville suosittelen etsimään kauppojen valikoimista inkiväärioluen nimellä kulkevan limpparin. Se on todella kiva ja aikuismainen juoma, jonka pienellä lime-tilkalla, jäillä ja kivalla koristelulla saa aivan yhtä herkulliseksi kuin holillisen isosiskonsa.

Kesäaika alkaa pikkuhiljaa päättyä, mutta vielä on aikaa “viikon drinksulle”. Tänä lauantaina nautiskellaan wasabilla terästetystä versiosta vanhasta suosikkidrinksustani, Bloody Marysta.

WASABI BLOODY MARY
Ainekset:

• 4 cl Vodkaa
• 1,5 dl hyvää tomaattimehua
• Tulista kastiketta
• Worcestershire-kastiketta
• wasabi-tahnaa
• 1/2 lime
• suolaa
• pippuria
• jäitä

Valmistus:
Yhteen drinksuun tarvitaan siis puolikas lime, josta puristetaan mehu. Sekoita noin sentin pituinen pätkä wasabi-tahnaa limemehuun ja kaada jäillä täytettyyn lasiin. Mittaa päälle vodka ja tomaattimehu. Mausta tulisella kastikkeella (Sriracha on niin paljon parempaa kuin Tabasco, mutta sekin käy), Worcestershire-kastikkeella, suolalla ja pippurilla. Sekoita ja nauti!

Perinteisesti Bloody Mary koristellaan joko sellerin varrella tai limen lohkolla. Itse innostuin, kun näin jossain, että alkudrinksu oli koristeltu herkullisella tapas-tikulla. Tikuksi käy joko ihan varsinainen cocktail-tikku tai vaikka sopivan mittaiseksi katkaistu grillitikku. Tai sitten niinkuin meillä, kun kumpaakaan edellisistä ei sattunut löytymään laatikosta: ihan mikä tahansa terävä piikkimäinen juttu käy ihan hyvin! 😀 Herkkupalaksi voi pujotella kaikenlaista hyvää – serrano-kinkkua, mozzarella-palleroita, tomaattia, juustokuutioita, oliiveja, pikkuisia herkkukurkkuja etsetera.