Tämän viikon lunchlåda-vinkki ei olekaan mikään varsinainen resepti tai ruokaohje. Nyt puhutaan oivalluksesta, jonka tein viime viikonloppuna. Instagramia ja Pinterestiä kansoittavat kuvat sievästi kerroksittain asetelluista salaateista lasipurkeissa ei olekaan vain visuaalinen jippo, vaan hommassa on ihan selkeä juju.
Kaikki, jotka ovat joskus yrittäneet säilöä valmiiksi tehtyä salaattia seuraavaan päivään tietävät, että homma on käytännöllisesti katsoen tuhoon tuomittu. Edes se Tupperin hieno muoviritilä salaattikulhon pohjalla ei estä, etteikö rehut vettyisi aika surkean näköisiksi jo yhden yön aikana. Salaatti on kuitenkin aivan ihana vaihtoehto lounasruuaksi – kevyt, mutta täyttävä – joten kuljetusprobleemi on tosiasia.
Mikäli haluaa välttää fancyjen kahviloiden ylihinnoitellut lounassalaatit, on tähän asti käytännöllisesti katsoen vaihtoehtona ollut vain se, että ottaa mukaansa salaattiainekset ja pilkkoo kasvikset vasta juuri ennen lounasta. Ei mikään mahdoton ajatus sekään, mutta itse en tykkää kovasti väsäillä enää toimistolla. Lounashuoneessamme käy muutenkin puolen päivän aikaan sellainen kuhina, että hyvä, kun löytää työpöydältä vapaata tilaa lautastaan varten.

Instagramin huippukauniita ruokakuvia selaillessani poletit alkoivat putoilla paikoilleen. Kerrossalaattihan on kertakaikkiaan nerokas keksintö!
Eli näin se menee: purkin pohjalle laitetaan ensin salaatinkastike, seuraavaksi sen päälle asiat, jotka mielellään saavat maustua kastikkeessa (kana, kala, tofu, pavut etc.). Proteiinipitoisen suojakerroksen jälkeen kantsii laittaa vähän vähemmän herkät ainekset, kuten feta, halloumi, pasta, bulguri, sen päälle vähemmän herkät kasvikset (porkkana, kurkku, tomaatti etc..) ja lopuksi purkki täytetään sekalaisilla salaatinlehdillä.
Näin salaatti pysyy freesinä ja rapsakkana, vaikka sen tekisikin jo edellisenä iltana valmiiksi jääkaappiin odottamaan.
Eikä siinä vielä kaikki! Kun salaatin sitten lopulta kumoaa lautaselle, on kaikki ainekset oikeassa järjestyksessä: kastike päällimäisenä ja vihreä peti alimmaisena. Nerokasta!
 

 

Tiesittekö, että kurpitsansiemenet on yksi parhaimmista proteiininlähteistä? Niissä on peräti 33 grammaa proteiinia/100 g, kun esimerkiksi tofussa on 17 grammaa ja soijapavuissakin “vain” 13 g/100 g. Rucolapesto on siis sekä aivan tajuttoman herkullista että myös ravintoarvoiltaan erinomaista.
Tykkäsin aikoinaan aivan hulluna perinteisestä, pinjansiemenistä ja basilikasta tehdystä pestosta. Meillä saatettiin syödä parikin kertaa viikossa pestopastaa, kun lapsetkin siitä tykkäsivät ja se oli helppoa ja nopeaa valmistaa. Taisin silloin syödä överit pestoa, varsinkin sitä noin about ainoaa kaupan valmisversiota, missä ei oltu käytetty pähkinää.
Vuosikausiin en voinut ajatellakaan koko ruokalajia, kunnes kesällä Peetu päätti pelastaa hiukan jo nuukahtaneen rucolapussinpuolikkaan ja teki tätä ihanaa uutta versiota pestosta. Nyt olen takaisin samassa addiktiossa ja vihreä herkku päätyy pastan lisäksi leivän päälle ja kaikkialle muuallekin, mihin vain mahdollista. (Vinkki: pieni nokare salaatin kyljessä maistuu tosi mahtavalta!)
Tämän viikon lunchlådaan pakataan siis raikas ja päivitetty versio pestopasta-klassikosta, kurpitsasiemenistä tehty rucolapestopasta.

RUCOLAPESTO KURPITSANSIEMENISTÄ
Ainekset:

• 1 pussi tai 1/2 isoa pussia rucolaa
• 1 dl raastettua parmesaania
• 1 dl kurpitsansiemeniä
• 1 dl hyvää oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• suolaa

Valmistus:

• Paahda kurpitsansiemenet kuivalla teflonpannulla. Siemenet palaa tosi helposti, joten hommaa kantsii vahtia silmä kovana ja sekoitella melkein koko ajan. Peetun vinkki: kun pannun lämpö tuntuu siemenkerroksen läpi käteen, voi hellan laittaa nollille. Näin paahtuminen tapahtuu hiukan hitaammin, mutta hallitummin.
• Laita rucolat, kurpitsansiemenet ja kuorittu valkosipulinkynsi (sen voi halutessaan palastella muutamaan osaan) syvään kulhoon, jossa ne on hyvä muusata sauvasekoittimella. Tehosekoitin toimii varmasti kanssa hyvin. Aloita muusaaminen ja lisää öljyä vähitellen. Kun seos alkaa olla kivan mössöä, lisää raastettu parmesaani ja tässä vaiheessa varmasti öljyäkin tarvitaan vielä lisää.
• Lisää suolaa maun mukaan. Pesto saa olla aika suolaista, sillä pasta on kuitenkin aina aika miedon makuista.

Peston kaveriksi sopii erinomaisesti tagliatelle-tyyppinen tuorepasta. Me keitettiin viime sunnuntaina kaksi tuorepastapaketillista ja siitä saatiin lounas-päivällinen kolmelle ja kaksi lounaslaatikkoa. Pestoa jäi ylitse noin puolet.
Pestopasta ei ole sellainen ruokalaji, jota voisi tehdä suuren annoksen ja laittaa pakastimeen. Sen sijaan valmis pesto säilyy kyllä jääkaapissa viikon, jopa vähän ylikin ja sitä voi tosiaan käyttää niin levitteenä kuin lisukkeena melkein minkä tahansa ruuan kanssa.

Hyvä ruoka, parempi mieli – eikös se niin mene!

Tällä kertaa Go 4 it vol. 2 -blogin viikon lunchlåda -osastossa kokataan todellista comfort foodia. Tomaatilla, sinihomejuustolla ja pekonisilpulla maustettu kermainen broilerigratiini on loistava vaihtoehto, kun ikkunan takana vihmoo ilkeä sade, mikään ei oikein huvita ja olo on yleisesti “kaikki on huonosti ja mikään ei ole hyvin”. (Tuo on muuten esiteinin Karkin heittämä kurjan olon määritelmä, joka on jäänyt tyhjentävyydessään elämään perheen kielenkäyttöön 😀 ).
Muistan, että lapsena tehtiin usein sellaista broilerigratiinia, johon tuli kaupan grillitiskiltä ostettu broileri (tillestettynä pieneksi toki, ei kokonaisena sentään), muistaakseni valmiiksi keitettyä makaroonia, purkki kermaa ja valtava määrä juustoraastetta. Aijesses, kun se oli hyvää!
Tämä versio on pienen aavistuksen sofistikoituneempi. Kermainen sinihomejuustokastike maustetaan modernisti mango-chutneyllä ja onhan mukana oikein vihanneskin!

BROILERIGRATIINI HOMEJUUSTON JA TOMAATTIEN KANSSA
(4 – 5 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 5 – 6 broilerin rintafilettä
• 1 iso paketti maukkaita pikkutomaatteja (mielellään niitä, jotka on kiinni oksassa)
• 1 paketti pekonia
• 3 dl kermaa
• 2 dl crème fraichea
• 200 g kovaa sinihomejuustoa (esmes Auraa)
• 3 – 4 rkl mango chutneytä
• suolaa
• pippuria myllystä

Valmistus:

• Suikaloi kananrinnat ja paista pannulla pienessä öljytilkassa. Mausta suolalla ja (runsaalla) pippurilla. Ei kannata liioitella paistamisen kanssa, ettei suikaleista tule kuivia ja sitkeitä. Pilko pekoni pieneksi ja paista rapeaksi toisella pannulla. Nosta valumaan talouspaperin päälle. Pilko tomaatit vähän pienemmäksi ja laita uuninkestävään vuokaan. Laita kananpalat tomaattien päälle.
• Keitä kerma, crème fraiche ja murusteltu homejuusto suht tasaiseksi ja mausta mango chutneyllä, suolalla ja pippurilla. Itse ostin sellaista chutneytä, missä on myös inkivääriä mukana ja aikas reipas maku – ja se sopii tähän tosi hyvin! Kaada kastike uunivuokaan ja ripottele päälle pekonin palat.
• Laita vuoka 225 asteiseen uuniin ja anna paistua keskimmäisellä tasolla noin 20 – 25 minuuttia.
• Keitä kaveriksi riisiä paketin ohjeen mukaan.

Gratiini sopii erinomaisesti lounaslaatikkoon, sillä maut vain mehevöityvät seuraavaan päivään. Tällä ohjeella ruokaa tulee aika paljon ja olen testannut myös lounaskokoisten annosten pakastamista. Sekin toimii mielestäni oikein hyvin, sen paremmin maku kuin gratiinin koostumuskaan ei kärsi pakkasesta. Sen sijaan suosittelen olemaan sen verran suunnitelmallinen, että ottaa seuraavaksi päiväksi tarkoitetun lounaan jo edellisenä iltana jääkaappiin sulamaan. Juustoinen kastike nimittäin sulaa/palaa/kärsii ärhäkästä mikrolämmityksestä helposti ja siksi valmiiksi sulan annoksen lämmittäminen käy paljon mukavammin.
Itse tykkään kovasti, kun pakastimesta löytyy runsaasti erilaisia annoksia mukaan napattavaksi. Silloin ei tarvitse turvautua keskinkertaisiin valmisruokiin lounaalla silloinkaan, vaikka välillä jäisi yhtenä viikonloppuna food preppaus vähän vähemmälle.

Lasagne on varmasti yksi maailman kiitollisimmista ruuista valmistaa. Sitä tulee helposti – tai ainakin samalla vaivalla – suuri määrä, se kestää hyvin säilytystä ja pakastamista, enkä näin äkkiseltään keksi ketään, joka ei tykkäisi tuosta ihanan mehevästä pastaherkusta.
Peetu on meillä yleensä lasagne-kuningtar ja neidon tekemä huippuherkullinen kukkakaalilasagne on ollut jo täälläkin esittelyssä. Itselleni suurin haaste valmistusvaiheessa on saada bechamel-kastike onnistumaan. Voin kertoa, että pienikin kärähtäminen pilaa koko annoksen.
Tinnin The Syntymäpäivillä elokuun alussa tarjottiin kasvislasagnea, jossa oli valkokastikkeen sijaan käytetty creme fraichesta ja parmesan-raasteesta tehtyä sekoitusta. Synttärilasagne oli aivan älyttömän hyvää ja bechamel-kastikkeen keittelyn jääminen pois inspiroi tämän viikon arkiruoka-/lounaslaatikko-ohjeeseen. Koko homman perusta ja ydin on mehevän maukas, intensiivisen tomaattinen kasviskastike, jonka keittelyyn kantsii varata ainakin pari tuntia aikaa.

MEHEVÄ KASVISLASAGNE
(ainakin 8 annosta, kantsii valita reilun kokoinen uunivuoka)
Ainekset:

• 3 purkkia creme fraichea á 2 dl
• 100 g hyvää parmesan juustoa
• paketti lasagne-levyjä
• pari desiä juustoraastetta, esim. goudaa
• 3 purkkia hyvää tomaattimurskaa
• kesäkurpitsa
• munakoiso
• 5 – 6 porkkanaa
• 3 isoa portabello-hattua
• 250 g shiitakesieniä
• 2 isohkoa sipulia
• (2 dl punaviiniä)
• 1 tl kuivattua basilikaa
• 1 tl kuivattua timjamia
• sokeria
• suolaa
• ketsuppia
• pippuria myllystä

Valmistus:
“Bechamel”-kastike: raasta parmesan juusto ja sekoita creme fraicheen. Mausta ripauksella suolaa.
Tomaattikastike: pilko sipulit ja kuullota tilkassa öljyä. Kaada päälle tomaattimurska, mausta suolalla, ripauksella sokeria ja parilla ruokalusikallisella ketsuppia. Rouhi päälle mustapippuria maun mukaan. Anna muhia miedossa lämmössä pitkään, mieluiten parisen tuntia. Lisää loppuvaiheessa basilika ja timjami sekä halutessasi pari desiä punaviiniä.
Pilko kasvikset ja sienet. Freesaa ne erikseen pannulla, suolaa ja pippuroi maun mukaan. Lisää rapeat, mutta kypsät kasvikset ja sienet tomaattikastikkeeseen.
Laita isoon uunivuokaan alimmaksi kerros tomaattikastiketta, sitten kerros lasagne-levyjä ja lopuksi creme fraichea. Tee päälle toinen kerros samalla tavalla niin, että päällimäiseksi jää kerros creme fraiche -sekoitusta. Ripottele päälle hyvää juustoraastetta. Kypsennä 180 asteisessa uunissa noin 40 – 45 minuuttia. Lasagnen kantsii antaa vetäytyä vielä 5 – 10 minuuttia sen jälkeen, kun se on tullut uunista. Jos vain malttaa!

Lasagne on – jos mahdollista – vieläkin parempaa seuraavana päivänä. Siksi se sopii erinomaisesti lounasevääksi. Ohjeesta tulee aika massiivinen määrä ruokaa, joten osa kantsii laittaa annospakattuna pakkaseen.
Jostain syystä lasagne pärjää tosi hyvin pakkasessa, vaikka muuten pasta ei mielestäni ole mitenkään optimaalista pakastukseen. Säilyyhän tuo ihan hyvin jääkaapissakin, mutta jos ei halua syödä ihan koko viikkoa samaa ruokaa, pakastus on hyvä vaihtoehto.

Muutenkin tykkään siitä, että pakastimessa on vähän erilaisia ruokia. Sitä voi sitten vähän fiiliksen mukaan päättää aamulla, että mitä sitä tänään tekisi mieli syödä!

Sunnuntai-illat on helposti jotenkin ristiriitaisen melankolisia. Tavallaan on vielä ihan vapaata ja rentoa, mutta mieli vaeltelee jo tulevaan työviikkoon. Aamun ja päivän aikana sitä vielä tekee viikonloppujuttuja, treenaa, ulkoilee, käy näyttelyissä, tapaa ystäviä. Näin illalla itse ainakin haluan olla vain kotona, laitella tulevan viikon asioita järjestykseen ja tehdä mitä voin, että edessä oleva arki sujuisi mahdollisimman noileasti. Esimerkiksi kokkailla jotain hyvää ruokaa, josta jää sopivasti annos tai pari lounaslaatikkoon.
Tein ihan ensimmäisen kerran lohikeittoa ja ai että siitä tuli hyvää! Niin hyvää, että uskallan kutsua sitä vaatimattomalla tittelillä “maailman paras”. Herkullisuuden salaisuus on klassisesti kuohukerma ja oikea voi – mutta myös se, että lohta ei käytännössä keitetä ollenkaan. Se kypsyy supermeheväksi ja maukkaaksi kuumassa liemessä ihan niine hyvineen.
“Maailman paras lohikeitto” sopii myös erinomaisesti lounaslaatikkoon (tai -purkkiin kai paremminkin), sillä maku vain paranee ja syvenee seuraavaan päivään. Lohikeitto saa kunnian aloittaa virallisesti Go 4 it vol. 2 -blogin uuden juttusarjan, “Lunchlåda”, jonka tavoitteena on nimen mukaisesti esitellä helppoja arkiruokia, jotka kestää vähän säilytystä ja joita on kiva ottaa mukaan töihin lounaaksi.
 
 

MAAILMAN PARAS LOHIKEITTO
(noin 4 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 kg perunoita (pienistä uusista perunoista tulee tosi kiva soppa!)
• 3 porkkanaa
• 1 iso sipuli
• 800 g hyvää ruodotonta lohifilettä (suosittelen shoppailua kalatiskillä!)
• 2 dl kuohukermaa
• reipas nokare voita (2 – 5 rkl about)
• muutama kokonainen mustapippuri (alunperin oli kyllä vahinko, että näitä hulahti soppaan – luin etiketin vähän huonosti)
• noin 8 maustepippuria
• nippu tuoretta tilliä
• suolaa

Valmistus:
Pese perunat ja porkkanat, tarvittaessa kuori, ja pilko ne mukavan suupalan kokoisiksi paloiksi (ei liian pieneksi, ettei keitosta tule mössöä). Kuori ja pilko sipuli. Laita kasvikset isohkoon kattilaan ja kaada päälle vettä niin, että ne peittyvät hyvin (noin 1,5 l). Nakkaa mukaan pippurit ja melko reilusti suolaa (merisuolaa mieluiten). Kuutioi lohi. Keitä kasvikset al dente, käännä levy ykköselle ja lisää kattilaan kalat, kerma ja voi. Anna hautua muutama minuutti, käännä levy nollille, saksi päälle reilusti tuoretta tilliä, sekoita. Maista suola. Kattila saisi olla vielä hetken hellalla jälkilämmössä tai muhia muuten vaan muutaman minuutin ennen tarjoilua.

Keitto kulkee mukana toimistolle parhaiten täysin tiiviissä purkissa. Kassiin levinnyt lounassoppa ei ole varsinaisesti mikään kaikkein positiivisin aloitus työpäivälle.
Meillä on ollut töissä aika paljon keskustelua muovisien lounaslaatikoiden terveellisyydestä ja mahdollisista riskeistä, mitä “vuotavat” kemikaalit voi aiheuttaa. Täytyy tunnustaa, että olen ollut ihan tosi huoleton tuon suhteen, jopa niin paljon, että olen käyttänyt uudelleen ja uudelleen vanhoja take away -rasioita, jäätelölaatikoita ja muita vastaavia muovipurkkeja. Nyt heitin ne kaikki roskiin ja hankin ihan oikeita lounaslaatikoita, lasisia, metallisia ja muutaman muovisenkin pakastettavia annoksia varten.

Tinnin The Syntymäpäivillä tarjottiin alkupalaksi elegantti pieni kupillinen maukasta, kylmää, jogurtilla pehmennettyä kurkkukeittoa ja kyytipojaksi muutama herkullinen parmesaanikeksi. Parmesaani sopii aivan täydellisesti samppanjan kaveriksi – ja sehän tämän alkupalan tausta-ajatuksena oli. Kotioloissa tosin voi – Tinnin sanojen mukaan – laatukuplien kaveriksi veistää ihan vain muutaman lastun hyvää, herkullisesti ikääntynyttä parmesaania.
Kylmänä tarjottava raikas kurkkukeitto on omiaan juuri juhlien alkupalaksi, mutta se toimii myös ihan mainiosti kevyenä lounaana, vähän kuin salaatin korvikkeena. Parmesaninapit kestää varsin mainiosti säilytystä, sillä juurikin viestittelin Tinnin kanssa ja hän sanoi maistelleensa synttäreiltä yli jääneitä keksejä. Niihin ei ollut kuulemma tarttunut lainkaan mitään kaapin makua tai muitakaan ikääntymisen merkkejä. Hyvä tieto varsinkin isompia juhlia valmistelevalle, sillä kaikki, minkä voi tehdä etukäteen, on kotiinpäin itse h-hetkellä.

TINNIN KURKKU-JOGURTTIKEITTO
Ainekset:

• 1 iso kurkku
• n. 2 tl sokeria
• n. 2 tl suolaa
• tilliä
• mustapippuria
• 1/2 dl balsamiviinietikkaa
• 2 rkl väkiviinaetikkaa
• (1 tl chilijauhetta)
• 1 l turkkijogurttia

Valmistus:
Pese ja pilko kurkku noin sentin mittaisiksi kuutioiksi. Valmista liemi etikoista, suolasta, sokerista ja tillistä – mausta halutessasi ripauksella chilijauhetta. Laita kurkunpalat maustumaan liemeen noin puoleksi tunniksi. Maista kurkunpalaa – se saa olla ihan maukas, tarvittaessa lisää mausteita tai etikkaa.
Muusaa kurkut tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää sekaan jogurtti. Tarjoillaan kylmänä!
Annostus riittää neljälle lounaaksi ja vaikka kuinka monelle alkupalaksi, jos se tarjotaan elegantista kahvikupista, kuten Tinnin juhlissa.
 

Kurkkukeiton (ja samppanjan) kaveriksi sopii täydellisesti ihanan juustoisen suolaiset pienet parmesaaninapit. Ohje on alunperin Marie Clairin reseptikirjasta, mutta tässä vapaa suomennos!
PARMESAANINAPIT
Ainekset:

• 125 g voita
• 100 g raastettua cheddar-juustoa
• 50 g raastettua parmesaania
• 150 g vehnäjauhoja
• ripaus paprikajauhetta mausteeksi

Valmistus:
Nypi kaikki ainekset kivaksi murotaikinaksi joko yleiskoneella tai käsin. Kun taikina irtoaa mukavasti sormista/vispilästä, se on valmista. Rullaa taikinasta ohuita pötkylöitä (about 3 cm – Tinnin oli kyllä varmasti vain 2 cm) ja leikkaa siitä noin puolen sentin vahvuisia siivuja. Paista nappeja 180 asteisessa uunissa noin 12 minuuttia. Nosta ne pois pelliltä jäähtymään.
Ohjeen pitäisi antaa noin ziljoona pientä herkkupalanappia (65 – 70 kpl), mutta en suosittele tekemään puolikasta annosta, sillä näitä myös kyllä menee!

Tiesittekö muuten, että tänään on “black cat appreciation day”? Ihan jo pelkästään sen kunniaksi voisi pistää pöydän koreaksi!