Havaitsin jääkaapin vihanneslokerossa valtavan määrän nahistumisuhan alla olevia porkkanoita sekä pari ikääntynyttä verigreippiä hedelmäkulhossa. Inhoan heittää ruokaa roskiin, joten päätin keksiä jotain lounaslaatikkoonkin sopivaa kokattavaa niistä.
Aurinkoinen porkkana-inkivääri-sitruskeitto pitäisi määrätä pakolliseksi terveyskuuriksi kaikille talviharmaudesta ja krooniselta tuntuvasta väsymyksestä kärsiville. C- ja A-vitamiineja, samoin kuin karoteenia ja antioksidantteja pursuileva keitto lämmittää ja täyttää mukavasti.
Vegaanihaasteen viimeisen päivän kunniaksi valmistin keiton kaurakermaan, mutta jos ei halua karttaa maitotuotteita, tavallinen ruokakerma sopii makua pehmentämään ihan yhtä hyvin.

PORKKANA-INKIVÄÄRI-SITRUSKEITTO
(2 annosta ja 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 kg porkkanoita
• 2 sipulia
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 2 – 3 cm pala tuoretta inkivääriä
• 2  verigreippiä
• noin 6 dl vettä
• 2 rkl kasvisfondia
• 2 tl chilihiutaleita
• 2,5 dl kaurakermaa
• öljyä paistamiseen
• mustapippuria
• suolaa

Valmistus:

• Kuori ja pilko porkkanat, sipuli, inkivääri ja valkosipuli. Kuullota chilihiutaleita, sipulia, valkosipulia ja inkivääriä kattilassa öljytilkassa muutama minuutti. Lisää sen jälkeen porkkanat ja kuullota vielä hetki. Lisää vettä sen verran, että porkkanat peittyy sekä verigreipeistä puristettu mehu ja kasvisfondi.
• Anna kiehuskella keskilämmöllä kunnes porkkanat ovat riittävän pehmeitä soseutettaviksi. Soseuta sauvasekoittimella.
• Kuumenna keitto uudestaan ja sekoita joukkoon kaurakerma. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kasvissosekeitto – etenkin sellainen, missä pääraaka-aine on porkkana – maistuu helposti vauvanruualle. Itse tykkään annostella chilihiutaleita aika runsaasti välttääkseni mielleyhtymän syntymistä ja tietty myös siksi, että tykkään makean porkkanan ja tulisen chilin liitosta kovasti. Pieni miellyttävä kipakkuus lämmittää ihan sisuskaluja myöten!
Porkkana-inkivääri-sitruskeitto on halpa, kevyt ja herkullinen arkiruoka. Lounaalle suosittelen ottamaan keiton kaveriksi mukaan sämpylän tai reilun viipaleen hyvää hiivaleipää. Sen verran niukasti tuossa on energiaa, että muuten voi iskeä kiukkunälkä kesken iltapäivän.
Laitoin pari annosta porkkana-inkivääri-sitruskeittoa pakkaseen odottamaan tulevia lounashetkiä. Vielä en ole ottanut yhtään annosta ulos, joten en osaa sanoa, miten tuo sen kestää. Yleensä porkkanapohjaiset sosekeitot on kuitenkin kiitollisempia pakastettavia kuin esmes perunapohjaiset.

Hyvää sunnuntaita!
Täällä on aamu aloitettu raikkaasti virkistävällä ja piristävällä vihersmoothiella. Yhdessä vaiheessa tein kaikenlaisia smoothieta tämän tästä ilta- ja välipaloiksi, mutta sitten se unohtui ihan kokonaan.
Nyt kuitenkin löysin mixerikannun, kun tyhjensin keittiön alakaapin astianpesukoneen maanantaista asennusta varten. Sattumalta oli myös kaikki herkkusmoothieen tarvittavat ainekset olemassa, joten päätin hurautella kunnon tehosmoothien aamun iloksi.

TAMMIKUUN TEHOSMOOTHIE
Ainekset:

• muutama lehti Roman-salaattia
• n. 10 cm pätkä kurkkua
• 1 avokado
• 1 limen mehu
• peukalon pään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
• pari tl kapriksia
• 1/2 dl kurpitsansiemeniä
• 1 dl vettä (+ pari jääpalaa)

Valmistus:
Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja huruttele tasaiseksi. Lisää vettä tarpeen ja halun mukaan. Pari jääpalaa viilentää smoothien mukavasti.

Smoothie-ohjeiden kirjoittaminen tuntuu välillä vähän hassulta – sekaan kun voi laittaa melkein mitä vaan! Tässä nyt ei ollut kovasti hiilihydraatteja, mutta yleensä lisään vielä muutaman ruokalusikallisen kaurahiutaleita tai vaikka edellisaamun puuron jämät.
Kurpitsansiemenistä saa mukavasti proteiinia, avokadosta hyviä rasvoja ja limen mehu piristää makua sen lisäksi, että siitä saa C-vitamiinia. Aika harvoin edes yritän tehdä vihersmoothieta ilman avokadoa ja limeä tai sitruunaa. Niiden ansiosta koostumuksesta ja mausta tulee ihanan pehmeä ja raikas. Muuten vihersmoothie voi olla aika heinäinen kokemus.
Tuoretta inkivääriä pitäisi kuulemma syödä ruokalusikallinen päivässä. Hyvä ohje varsinkin näin flunssa-aikoina, mutta itse en aina keksi, että mihin sen päivittäin saisi työnnettyä. Ihan sellaisenaan nautittuna tuntuu ajatus aika hurjalta. Vihersmoothieen inkiväärin maku sopii kuitenkin erinomaisesti.

Energiaa ja virkeyttä tänään tarvitaankin, sillä iltapäivällä alkaa taas Tukholman muotiviikko. Jeee!
Ohjelmassa tänään on mm. Busnel, Hunkydory ja Dagmar. Päivän kohokohta saattaa kuitenkin olla uusi tulokas Lazoschmidl, josta monet on ennustaneet seuraavaa suurta ruotsalaista menestystarinaa.
Instagramin puolelle tulee reaaliaikaisia päivityksiä ja yritän saada myös videoita kuvattua, niin halukkaat pääsevät tunnelmaan mukaan. Instani löytyy osoitteesta: @minnapaakkulainen

Päätin sitten minäkin lähteä mukaan tammikuun kestävään vegaanihaasteeseen, innostuja kun olen. Ihan täpöillä en ole kyennyt koko ruokavaliotani vaihtamaan vegaaniksi, vaikka oikeastaan suurin murheeni on se, että kunnon happamalle luonnonjogurtille ei löydy mitään järkevää korvaajaa. Pidemmän päälle juustoista tulisi toinen kompastuskivi.
Pyrin kuitenkin vaihtamaan kaikki mahdolliset ateriat vegaanisiksi – olen jopa testaillut eläimettömiä leivänpäällisiä. Leikkele oli ihan jees, juusto tosi karseeta ja majoneesi parempaa kuin tavallinen. Mitään suurta muutosta haasteeseen osallistuminen ei vielä toistaiseksi ole kuitenkaan tuonut, vegaanit ruuat kuuluu ihan normaalistikin ohjelmaani.

Ruuanlaitossa käytettävät kasvispohjaiset kermat ja muut maitomaiset tuotteet toimivat erinomaisesti. Kaurapuuron kanssa tykkää kauramaidon mausta enemmän kuin tavallisesta. Tosin ensimmäinen syy siihen, että ostin sitä oli se, että kauramaito säilyy huomattavasti pidempään. Sinkkutaloudessa litra maitoa kuluu niin hitaasti, että koko ajan sai olla kaatelemassa happamia tölkinpohjia menemään. Kauramaidon kanssa tätä ongelmaa ei ole!
Samalla tulee sitten tehtyä pieniä hyviä tekoja ympäristön hyväksi ja äänestettyä lompakolla eläinten hyvinvoinnin puolesta.
Kokkailin eilen vegaaniversion Peetun tekemästä ihanasta uuden vuoden illallisen alkukeitosta. Lopputulos on aivan superherkullinen, vaikka poissa onkin mm. esikuvaa koristaneet parmesan-lastut. Itse keitto on makumaailmaltaan yllättävänkin mieto, vaikka rucola periaatteessa onkin melko ärhäkkää. Särmää vegaaniversio saa chililastujen kanssa paahdetuista kurpitsansiemenistä, jotka samalla tuovat mukavaa purutuntumaa ja proteiinia annokseen.

HERNE-RUCOLAKEITTO JA CHILIPAAHDETUT KURPITSANSIEMENET
(2 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• öljyä paistamiseen
• 8 dl vettä
• 2 kasvisliemikuutiota
• 600 g pakasteherneitä
• 100 g rucolaa
• 2 dl kasvis-fraichea
• 1 dl kurpitsansiemeniä
• 1 tl chililastuja
• suolaa

Valmistus:
Pilko sipuli ja valkosipuli & kuullota kattilassa pienessä määrässä öljyä. Lisää vesi ja murustele sekaan kasvisliemikuutiot. Laita herneet kattilaan ja anna kiehuskella hiljakseen noin 15 min. Lisää huuhdellut rucolat ja kiehuta vielä pari minuuttia. Pistä koko hoito sileäksi sauvasekoittimella, lisää kasvis-fraiche ja anna kiehahtaa. Mausta suolalla, jos tarvitsee.
Paahda kurpitsansiemenet yhdessä chililastujen kanssa kuivalla pannulla melko miedolla lämmöllä kunnes ne alkavat pullistella ja saavat hiukan väriä. Ripottele annoksien päälle juuri ennen tarjoilua.

Mmm.. Ihana, kevyt mutta mukavasti täyttävä lounas! Pari siivua leipää on hyvä olla siinä sivussa jo ihan pelkästään senkin vuoksi, että voi silleen muka sivistyneesti laappia lautasen puhtaaksi.
Jos haluaa vielä korottaa keiton proteiinipitoisuutta, voi kurpitsansiemenien määrän kevyesti vaikka tuplata!

Sen verran nyt käynnissä oleva vegaanihaaste on vaikuttanut korvien väliin, että olen alkanut miettiä, mitä kaikkea sisältyisikään siihen, jos oikeasti ryhtyisi vegaaniksi. Silloin pitäisi miettiä perusteellisesti myös kaikki vaatevalinnat – ja olisiko ollenkaan okei pitää kahta kissaa?
No, toistaiseksi tuumaan vähän samoin kuin treenaamisenkin kanssa: every step counts. En oikeastaan tunne mitään tarvetta saada kutsua itseäni vegaaniksi, mutta voin silti tehdä sekä ruokavaliossani että muussa elämässä ko. ideologian mukaisia valintoja aina, kun siihen on mahdollisuus. Pienetkin valinnat hyvään ja kestävään suuntaan on kuitenkin parempi kuin olla kokonaan välittämättä.

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’VaasanRuispalatOhutHerkku’ title=’Päivän paras hetki’]

Arkilounas ei ole mikään vähäpätöinen asia. Kaikki, jotka ovat seuranneet Lunchlåda-postauksiani tietävät, että arvostan kovasti keskipäivän ateriahetkeä, joka pätkäisee työpäivän mukavasti kahteen osaan. Lounas on nykyään päivän pääateriani, eikä ole ollenkaan yhdentekevää, mitä lounaslaatikosta löytyy. Siksi olinkin tosi innoissani, kun pääsin testailemaan uutta Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leipää Indiedaysin, Blogiringin ja Vaasanin kampanjassa – ja samalla kertomaan miksi mielestäni lounas, ja etenkin arkilounas, on usein päivän paras hetki.
Millainen on täydellinen lounas? Täyttävä, ravitseva, maukas tietenkin. Mielellään myös aika kevyt, että iltapäivälläkin pysyy silmät auki tietokoneen ääressä. Esteetikkona haluan, että yksinkertaisinkin ateriani on ilo silmälle. Kauniista ruuasta tulee niin paljon miellyttävämmin täysi olo kuin no, mössön näköisestä mättösafkasta. Lisäksi yksi tärkeä kriteeri itselleni on se, että lounas on helppo ottaa mukaan.

Vaasan Ruispalat Ohut Herkku täyttää kaikki toivomani kriteerit erinomaiselle lounaalle! Olen ollut kova ruisleipäfani jo ihan pienestä ja nyt täällä Tukholmassa tiedän tasan tarkkaan, missä kaupassa on paras valikoima. Kuitupitoinen, ravitseva ruis hellii ainakin meikäläisen vatsaa ja ruuansulatusta. Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leivässä on 74 % ruista leivän viljasta.
Leipälounaaseen liittyy hiukan ristiriitaisia mielikuvia. Myönnän joskus muinoin urani alkuaikoina Suomessa itsekin syyllistyneeni siihen, että skippaan koko lounastunnin ja haukkaan vain jotain nopeasti tietokoneen ääressä. No, kokemus on opettanut, että ei tuollainen stressaaminen päivän kokonaistuottavuutta kasvata – useimmiten päinvastoin. Sen sijaan pieni nautinnollinen rauhoittumisen hetki hyvän ruuan parissa, mukavien kollegojen kanssa, kesken kiireisen työpäivän lataa akut ja innostuksen niin, että virtaa riittää koko iltapäiväksi.

Rakastan hyvää ruokaa ja parhaimmillaan ateriahetki on, kun sen saa jakaa jonkun kanssa. Välillä tulee mietittyä, että kumpi oikeastaan on tärkeämpää: hyvä ruoka vai sosiaalinen vuorovaikutus. En kyllä osaa antaa tuohon mitään yksiselitteistä vastausta. Toisaalta makuelämykset, hyvä olo ja nautinto ovat olemassa, vaikka söisi yksinkin ja toisaalta taas hyvässä seurassa yksinkertaisinkin ateria voi tuntua ihan parhaimmalta.
Yksi syy siihen, miksi lounas on mielestäni päivän paras hetki, liittyy juuri tuohon. Sinkkuna elellessäni oikeastaan ainoa hetki, jolloin tiedän lähes 100 % varmasti, että saan halutessani ruokailuseuraa, on työpäivän lomassa nautittu arkilounas. Meillä on töissä vielä sellainen kulttuuri, että lounaalla ei puhuta työasioita, jollei siitä ole erikseen sovittu. Näin myös pääkoppa saa kaivatun lepohetken kaiken kiireen keskellä.
Juuri nyt Karkki asustelee parisen kuukautta kotona ennenkuin muuttaa Karlskronaan, Etelä-Ruotsiin – eli illalliseuraakin on tarjolla poikkeuksellisesti melkein joka ilta. Silti tuntuu, että lounas on edelleenkin se päivän tärkein ateria.

Leipälounaan täyttävyyteen ja herkullisuuteen vaikuttaa tietty se, mitä leivän päälle laitetaan. Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leivän happamuus on juuri sopivan mieto niin, että melkein mitkä tahansa täytteet sopivat. Tykkään puhtaista ja selkeistä mauista – ja nyt pitkän avokado-addiktoitumisen jälkeen olen palannut perusasioiden äärelle.
Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -lounasleivät saavat tällä kertaa sisuksiinsa sipauksen Bregottia (täkäläinen Oivariini), raejuustoa, pinon rucolaa, maukasta juustoa (Präst tässä tapauksessa), makoisia pikkutomaatteja maustettuna ripauksella sormisuolaa ja mustapippuria suoraan myllystä sekä basilikan lehtiä. Nam!

Parhaimmillaan arkilounaaseen voi yhdistää pienen tuulettumisen ulkona. Harva asia tuntuu niin ihanalta kuin viettää hetki auringossa ja raikkaassa ilmassa kesken työpäivän. Mitä luksusta nauttia hyvä lounas puiston penkillä kollegan kanssa niitä näitä jutellen ja fiilistellä ihan kuin olisi piknikillä!
Leipä on aivan täydellinen vaihtoehto ulkoilulounaaksi. Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leivät ovat hiukan perinteistä sitkeämpiä koostumukseltaan, mikä on erinomainen ominaisuus piknikiä ajatellen. Herkulliset leivät eivät olisi ollenkaan niin kätsy mukaan otettava, jos ne hajoaisivat käsiin matkalla suuhun – tai jo kuljetuksen aikana. Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leipien kanssa tätä ongelmaa ei ole.


Jos tuntuu, että Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leivät eivät kuullosta tutulta, olet oikeassa. Kysymyksessä on uutuus, joka on tullut kauppoihin vasta nyt elokuussa. Ainakin kaltaiseni ruisleipäfani tykkää uutukaisesta kovasti – ja Karkkikin kehui kovasti ihan spontaanisti ennenkuin edes tiesi, että tässä ollaan tekemässä makutestiä. Klikkaa lisätietoja uutuudesta täältä.

Omnomnomnom!! Hyvä ruoka, parempi mieli!
Syksyinen aurinkoinen puistohetki hyvän lounaan kanssa, mukavassa seurassa = nautintoa jokaiseen arkipäivään!

Täytyy tunnustaa, että meillä syödään aika usein texmex-henkistä, nopeasti valmistuvaa kotipikaruokaa. Rakastamme kaikki guacamolea ja jo pelkästään se riittää tekosyyksi pitää kunnon tortilla-illallinen.
Perussetti on joko se, että levitämme pussillisen tortilla-chipsejä pellille, päälle reilusti juustoraastetta (goudaa löytyy yleensä kaapista) ja purkillinen salsaa. Muutama minuutti uunissa grillivastuksen alla ja herkullinen – Netflix-tölläykseen hyvin soveltuva – illallinen on valmis. Kyytipojaksi tietty supersuuri kulhollinen guacamolea. Tai sitten se, että käärimme tortilla-lättyjen sisään ihanaa, useimmiten pääasiassa vegeä kastiketta, salsaa, tomaattihakkelusta, ranskankermaa ja kasapäin guacamolea of course.
En ole missään tapauksessa kyllästynyt perinteisiin tex-mex -herkkuihimme, mutta kun Indiedays yhteistyössä Santa Marian kanssa haastoi kehittelemään uusia, helppoja ideoita otsikolla “No more boring meals!” olin heti innoissani mukana.

Viime viikonloppuna meillä täällä Tukholmassa oli – samoin kuin tietääkseni myös suurimmassa osassa Suomea – aivan mielettömän ihanat kesäkelit. Sen kunniaksi fiksailimme kesäolohuonettamme, parveketta, kesäkuntoon ja testiajoimme pikkuruisen grillimme. Meillä on tosiaan sallittua grillata parvekkeella ja monet niin tekeekin. Itselläni on hiukan sellainen olo, että mitään kovin massiivista grilliä en halua hankkia ja että mielelläni pidän grillaushetket aika simppeleinä ja nopeina. En yksinkertaisesti halua ärsyttää naapureita, vaikka järjestyssäännöt olisivatkin puolellani.
Grillauskauden avajaisiin hankittiin muutama laadukas, raakana myytävä salsiccia-makkara (Italia). Oikeastaan siis illan aterian nimen olisi pitänyt olla “Around the World Hot Dog” – etenkin kun lähikaupasta ei löytynyt sen paremmin meksikolaista Coronaa kuin Soliakaan – ja piti tyytyä janon sammutuksessa saksalaiseen versioon – lisäksi tulisuuden pehmentäjänä ei ole turkkilaisen jogurtin voittanutta.

Eli parvekkeen-siivous-ja-kesäkukkien-istutus -lauantain illallinen koostui yksinkertaisuudessaan meksikohenkisistä hotdogeista. Tarvikkeina:

• grillattua salsiccia-makkaraa (meillä oli melkoisen pikanttia jalapeno-salsicciaa, mutta mikä tahansa muukin, myös vege-versiot, käy!)
• mini tortilla wrap
• taco sauce (medium tai hot)
• chunky salsa (medium tai hot)
• turkki-jogurttia (taittamaan mahdollista tulisuutta)
• avokado-hakkelusta

Avokado-hakkelus on alunperin meidän perheessä Peetun kehittelemä salaattimainen muunnos tavallisesta guacamolesta. Tykkään perusversiosta tosi paljon, mutta joskus on jotenkin ihanampaa, kun yleensä melkein kastikemainen guacamole tarjoillaankin freesinä salaattiversiona.
Eli meksikolaiseen hotdogiin tarvitaan: yksi grillattu makkara/hotdog (mielellään tulinen – ja vege-makkarat käy tosi hyvin myös!), pari-kolme ruokalusikallista avokado-hakkelusta, yksi Santa Maria -minitortilla, 2-3 rkl Santa Maria Chunky Salsa & Taco Sauce -kastikkeita, 2-3 rkl turkkijogurttia (tai muuta vastaavaa).

AVOKADO-HAKKELUS
Ainekset:

• 1 kypsä avokado
• kourallinen maukkaita pikkutomaatteja
• 1/2 ruukkua tuoretta korianteria
• 1/2 limen mehu
• suolaa
• pippuria myllystä
• (tuoretta chiliä)

Valmistus:
Hienonna tuoreet yrtit, pilko avokado ja pikkutomaatit – sekoita kulhoon. Purista limen mehu ja sekoita se hakkelukseen. Mausta suolalla ja rouhitulla pippurilla.
Mikäli makkara on miedon makuinen, voi avocado-hakkelusta hyvin maustaa pieneksi pilkotulla tuoreella chilillä.

Parvekekausi on avattu!
Aina välillä tulee sellainen olo, että olisin muka kateellinen niille, joilla on kaunis mökki puhtaan suomalaisen järven rannalla. Ja täytyy kyllä tunnustaa, että harvat, vain kesään liittyvät, muistot ovat yhtä rakkaita kuin ne, kun olen saanut saunoa ja uida Tinnin mökillä Saarikylissä (Roineessa!) – tai muualla Tampereen lähellä olevista kirkasvetisistä järvistä.
Silti huomaan aina uudelleen, että elämä on heittänyt mut juuri sellaiseen paikkaan asumaan, että vain ihan minimaalisella vaivalla saan ympättyä kaikki mökkielämän ja city-elämän hyvät puolet juuri tähän, missä olen juuri nyt. Ihan oikea luonto (Hellasgårdenin luonnonpuisto) ja järvi on vain muutaman askeleen päässä takaoveltani. Niin ihanaa, olen vilpittömästi rakastanut asua juuri tässä osoitteessa siitä lähtien, kun muutin tänne ja tsemppaan kyllä, että en alkaisi “kotisokeaksi”.
Mutta jos totta puhutaan, kunnollista saunaa en kyllä täältä ole löytänyt. Ja siksi kai aina Suomessa pitää päästä saunomaan, vaikka finne-mittakaavalla en todellakaan ole mikään supersaunoja!

Meksikolainen hot dog taisi kyllä tämän ex-tempore -testikerran jälkeen päätyä ihan vakituiseen “mitä-tänään-syötäis” -repertuaariin. En ole oikeastaan ikinä tykännyt siitä pullaleivästä, joka on perus-hotdogin perusta. Mini-tortilla on huomattavasti helpompi ja herkullisempi ja jos nyt ihan totta puhutaan, testi oli sen verran onnistunut, että tästä lähtien meillä tarjotaan aina hot dogit mini-tortillassa – eikä jossain väsyneessä sämpylässsä.
Ja aina ei tosiaankaan tarvitse viritellä grilliä – hotdogit lämpenee kyllä hellalla ihan yhtä hyvin!

Päätin pitkästä aikaa tehdä kunnon vihersmoothieta. Keväällä huruttelin vihreää herkkua harva se päivä – tai no, ainakin kerran-pari viikossa. Kesällä se sitten jäi, kun vihannekset tuli useimmiten nautittua salaatin muodossa. Nyt kuitenkin puhaltelin pölyt blenderistä ja tein yhden sovelluksen suosikkismoothiestani.
MINTUN BACK ON TRACK -SMOOTHIE
Ainekset:

• puolikas avocado
• nyrkillinen baby-pinaattia
• 1/2 sitruunan mehu (tai kokonaisen, jos sitruuna on pieni)
• reilu biitti tuoretta inkivääriä
• ruokalusikallinen pellavansiemeniä

Valmistus:
Laita ainekset blenderiin (käytä mieluiten luomu-versioita kaikista raaka-aineista!). Lisää joukkoon noin desin verran vettä ja halutessasi muutama jääpala. Huruttele tasaiseksi.
Vihersmoothiet tulisi aina juoda “pureskellen”. Näin kroppa saa parhaimman hyödyn kaikista vitamiineista, antioksidanteista ja hivenaineista. Valmis smoothie säilyy hyvin jääkaapissa kannen alla päivän pari. Siksi teen yleensä tupla-annoksen, mikä vielä juuri mahtuu blenderiini. Näin yhdellä vaivalla saa hoidettua parin päivän smoothiet.