Tässä nyt vihdoinkin esittelyssä viime viikolla postista hakemani vaatekaapin täydennykset. Olen ihan innoissani kaikista uutukaisista! Kyllä näillä taas saa makua toimistopukeutumiseen. Valillä kun tuntuu, että sitä pyörittää samoja vaatteita viikosta toiseen – eikä mikään oikein jaksa enää ispiroida. Silloin on hyvä hetki hankkia vähän täydennystä.

Henkan paketista kuoriutui yksi kevyt jakku, mustat farkut ja vetoketjuin pimpattu tweed-tyyppinen hame. Siviilipaketti saapui Porista ja ihanan Veeran avustuksella olen kuin olenkin Lindexin Missoni-malliston sahalaitakuvioisen mekon onnellinen omistaja. Me so happy!!

Himoitsemani mekko on 100 % viskoosia ja sävymaailmaltaan aivan täydellinen. Sen verran avonaiseksi tuo kietaisumalli jättää pääntien, että jotain sen alle on melkein pakko laittaa. Olen testannut sekä valkoisen kauluspaidan että mustan t-paidan kanssa. Molemmat tuntuvat toimivan tosi hyvin.

Henkan mustat farkut oli aika heräteostos. On ollut sellainen olo, että garderobistani uupuu varsinkin käyttökelpoisia alaosia. Mustat farkut kuuluvat mielestäni vähän samaan kategoriaan kuin valkoinen t-paita ja musta kapea hame – yksi hyvä ja siisti versio aiheesta pitäisi löytyä aina varastoista!

Harmaa vetoketjuhame on pippuritweed- henkistä jerseytä. Ihastuin ei-niin-kovin yllättäen tuohon perushameen malliin, jossa kuitenkin on aika rutkasti jujua juuri noiden vetoketjujen ansiosta. Saa nähdä, miten materiaali kestää käyttöä. Nyt tuo tuntuu aika napakalta, mutta helposti tuollaiset jersey-hameet venähtävät ihan luvattoman nopeasti.

Musta-valkoinen graafinen jakku oli ihan pakko saada! Malli on vähän pusakkamainen, vajaamittaiset hihat ja pyöreä kaulukseton pääntie vie ajatukset 60-luvun op-muotiin. Vetoketju tekee jakusta vähän vähemmän tärkeilevän. Uskon, että tälle tulee tosi paljon käyttöä erilaisissa yhdistelmissä.

Nyt alan olla aika tyytyväinen vaatevarastoni tilaan tänä syksynä. Oikeastaan vain kenkäosastolla olisi vielä aukkoja paikattavana…

Perjantai – jeee! Tänään olisi vielä illalla tiedossa yhden pop-up storen (Minna Palmiqvist ja Alice Fine) avajaiset ja art movie -hässäkkää Moderna Museetissa. Saa nyt nähdä jaksanko lähteä yhtään mihinkään vai jäänkö vaan tylsästi nyhjöttämään sohvan nurkkaan. Sohva ja eilen tullut uusi Elle houkuttelee kieltämättä kummasti… Toisaalta välillä tulee valitettua, kun ei ikinä tapahdu mitään kivaa. Ei kai kai, jos jää kotiin nyhjäämään.

Eniveis.. Tänään liehuin toimistolla ensimmäistä kertaa uudet Anna Dello Russon Henkalle suunnittelemat korvikset korvissa. Näistä turkooseista koruista ei ollutkaan puhe ollenkaan lanseerausvaiheessa. Nettiputiikin kuvien perusteella ne näyttivät aivan liian räiskyvän turkooseilta omaan makuuni – tai oikeastaan siihen värimaailmaan, jonka tunnen itselleni sopivan. Laukkasin muutamankin kaupan läpi sinä päivänä, kun mallisto tuli myyntiin, mutta mitään, mitä olisin oikeasti halunnut, ei ollut enää jäljellä. Hamngatanin flag ship storessa kysyin myyjältä, että mites noi näyteikkunassa olevat jutskat ja hän kertoi, että ne voi varata ja tulla hakemaan myöhemmin, kun somistus vaihdetaan. Suurin osa koruista oli jo varattu (mm. vihreät dimangit, jotka olisin kovasti halunnut ja jotka yksi toinen kyllä sai.. :D), mutta kahdesta turkoosista korvisparista toinen oli vielä bookaamatta.

Hain korvikset muutama päivä sitten ja ne ovat mielestäni niin hienot, ettei mitään rajaa! Voin kuvitella, että näille tulee ihan ekstrapaljon käyttöä sitten, kun taas joskus on jotain rusketusta pinnassa. Toisaalta ihan hyvin ne toimivat näin syksyisen perjantainkin piristyksenä.

• neulepaita, Arelalizza (saatu)
• kauluspaita, Cheap Monday
• hame, Mintun ompelimosta
• nilkkurit, DonDonna
• korvikset, H&M (Anna Dello Russo)

Aamulla päätin, että tänään en kyllä vitsivieköön palele! Kaivoin kaapin pohjalta paksun villaisen neuletakin ja nappasin vielä sormikkaat käteen ennenkuin pinkaisin marssihölkkää työmatkalle. Sormikkaat olivat tietenkin eripariset, mutta kuljen muutenkin useimmin kädet taskussa, joten eipä se nyt paljoa haitannut.

Tänään kävin hakemassa postista mielettömän kasan kaikkea ihanaa. Yksi paketti tuli Veeralta, joka kävi metsästämässä Mintulle Lindexin Missoni-mekkoja ja toisessa saapui Henkalle tekemäni tilaus. Ja niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin, tasan kaikki uutukaiset olivat tosi hienoja ja oikean kokoisia ja muutenkin mieluisia. Ei huonompi tuuri ollenkaan. Esittelykuvia tulee heti, kun vaan valaistusolosuhteet sallivat fotosession järkkäämisen.

COSin metsänvihreä neuletakki oli tänään ensimmäistä kertaa päällä yli puoleen vuoteen. Yksi työkaveri kertoi joutuneensa raappimaan auton ikkunoita eilen aamulla. Ensimmäiset pikkujoulukutsut ovat tulleet. Kyllä se on kuulkaa talvi kohta!

• neuletakki, COS
• kauluspaita, Forever21
• housut, Forever21
• tennarit, Converse

Edellisen kerran ylisuuret statement-kaulakorut olivat kuumintahottia joskus 2000-luvun puolivälissä. Silloin niitä tosin ei kutsuttu statement -miksikään. Toinen ero tämänhetken trendiin on kaulakorun pituus. Vuonna 2005 näyttävä kaulakoru tarkoitti alas vyötärölle ryöppyävää esitystystä.

Löysin varastoistani Kookaïn vanhan yltiöpitkän puuhelmikorun. Pisin pompulalenksukka ulottui alunperin noin 5 cm housun vyötärön alapuolelle. Pienen sovittelun jälkeen totesin, että mittasuhteet menevät aivan väärin – eikä vanhaa lempparikorua voinut ajatellakaan käyttävänsä.

Sitten hokasin, että poistamalla alunperin niskan takaa kulkevan pitkän yksinkertaisen pompulapätkän ja laittamalla jäljellejääneille lyhyen lukkokiinnityksen, korusta saa varsin käyttökelpoisen esityksen. Pikkuisen tulee Aarikka mieleen kookaista kiiltävänmustista puuhelmistä.

Mustat pompulat sopivat aivan ihanasti lämpimänkeltaisen neulepaidan kaveriksi. Täytyy tunnustaa, että tämänkin päivän asu on melkein kokonaan lainassa Peetulta (kiitos ja anteeks!!)… Tosin tuo harmaa maksimekko on jo melkein omani, koska Peetu ei ole käyttänyt sitä varmaan kertaakaan viimeisen vuoden aikana. Eikö se niin mene, että kun jotain vaatetta on käyttänyt enemmän kuin alkuperäinen omistaja, omistusoikeus ikäänkuin hypähtää toiselle?

• neule, H&M
• mekko, Gina Tricot
• nilkkurit, Vagabond
• koru, Kookaï 

Lupaan tsempata ja löytää huomisen asun kokonaan omasta garderobistani… !

Eilinen ruutukuosivaihde taisi jäädä vähän päälle. Samoin kuin Peetun vaatekaapilla “shoppailu”. No, Cheap Mondayn ikivanha keittiöruutuinen puuvillatunika ei ole kuulunut neidon suosikkivetimiin enää pitkään aikaan, joten enpä usko että lainailu on mikään ongelma. Sitäpaitsi tiedän kyllä, että sekä Karkki että Peetu käyvät varsin vapaamielisesti valikoimassa outfitteja Mintun varastoista aina, kun silmä välttää. Niin että vuoroin vieraissa ja silleen…

Tänä iltana tavataan piiitkästä aikaa täkäläisen Suomi-tyttöjengini kanssa. Kummasti ne kuukausittain – jopa useammin – toistuvat After Work -tapaamiset alkoivat harventua, kun kaverit yksi toisensa jälkeen äitiytyivät. Etenkin nämä heillä nyt käynnissä olevat vuodet työssäkäyvinä päiväkoti-ikäisten lasten vanhempana tuntuvat erityisen kiireisiltä.

Monet puhuvat ihaillen siitä, miten sain tehtyä KTM-tutkintoni valmiiksi kahden pienen lapsen kanssa. Itsestäni tuntuu, että taloudellista puolta lukuunottamatta pääsin kyllä todella helpolla. Aikatauluja saattoi aina rukata lasten ja oman jaksamisen mukaan – ilman, että minkään pomon tai työkaverin tarvitsi siitä nähdä vaivaa. Toisaalta lasten ansiosta en voinut myöskään huithapeloida opintojen kanssa, siirtää tenttiin lukua tai esseiden kirjoittamista viime tippaan. Arjen rytmittäminen johti varsin kurinalaiseen opintotahtiin ja aivan varmasti nopeutti opintojani sen, mitä kesken kaiken pidetty äitiysvapaa niitä pidensi.

Hursomhelst – tänään Suomi-treffeilläni pääsen vihdoin tutustumaan suuresti kehuttuun Boqueria -tapasravintolaan. Toivottavasti se on kaikkien kehujen arvoinen…

• tunika, Cheap Monday
• neuletakki, Lindex
• minihame (alla), Monki
• vyö, InWear
• kengät, Vagabond

Go 4 it vol. 2 -blogia pidempään seuranneet muistavat varmaan Karkin alunperin tummahiuksisena. Vielä kolme vuotta sitten neidon hiukset olivat selkeästi tummanruskeat ja melkoisen pitkät. Viimeaikoina Karkki on kuitenkin näyttäytynyt lähinnä eriasteisena blondina. Lukuiset värjäykset tummasta vaaleaan, raidoitukset ja aurinko olivat kuluttaneet hiukset sen verran huonoon kuntoon, että edes tehohoidot ja öljykäsittelyt eivät oikein enää saanut eloa latvoihin.

Niinpä pitkän pohdinnan jälkeen Karkki päätti poikkaista hiuksensa. Ja nyt jälkeenpäin ei voi ajatella kuin, että onneksi!

Takaa lyhyempi, pitkähkö polkkatukka pukee Karkkia ihan mielettömän hienosti. Kasvoja kehystää pidemmät suortuvat ja siro niska paljastuu lyhyen takatukan ansiosta.  

Hiukan enemmän tuo vaatii laittoa – niinkuin lyhyet hiukset aina. Pituutta on kuitenkin sen verran, että tarvittaessa hiukset saa sipaistua pienelle nysäponnarille niskaan. Ihan täydellinen pituus siis!

Näissä kuvissa Karkin luonnonkihara/-taipuisa tukka on föönattu suoraksi. Rentoa surffihippivaikutelmaa saa, kun vain puristelee hiukset huolettomasti kuivaksi keskipitävän muotoiluvaahdon kanssa.

Ja tuo paita on siis Karkin löytö Tommy Hilfiger -häppeningistä viime viikolta.  Ihanan pehmeä merinovillasekoite lämmittää vilukissa-Karkkia ja parantumattomana raitafanina päätynee tytön ikisuosikkien joukkoon.