En oikein vieläkään osaa asennoitua siihen, että täällä Svennelässä 6.12. on ihan normaali päivä. Niinkuin esim. tänään, ihan perusperjantai. Tai no, pääsin yksien meidän yhteistyökumppaneiden tarjoamalle joululounaalle, joten ihan tavallinen päivä ei onneksi ollut töissäkään.

Karkasin lisäksi töistä pikkuisen etuajassa kotiin – ja nyt odottaa perinteitä kunnioittava Itsenäisyyspäivän juhlinta toimiston Finne-tyttöjen kanssa. Ohjelmassa on kynttilöiden polttamista, kuplivien juomien täyttämien lasien kilistelyä ja Tasavallan Presidentin Itsenäisyyspäivän Juhlavastaanoton tölläämistä suorana YLE Areenalta. Mahtiskivaa siis! Melkein jänskittää, että tarjotaankohan vieraille mustaa makkaraa… Kyä luulis!

Halusin ehdottomasti julistaa (diskreetisti…) Suomen värejä tämän päivän asullani. Lempparimekoksi muodostunut Lindexin Matthew Williamson toimii tarkoituksessa mielestäni erinomaisesti. Sinivalkoisen lisäksi asukuvia “värittää” kuvaushetken kohtuunapakka (lue: myrsky) tuuli.

• mekko, Matthew Williamson for Lindex
• jakku, H&M
• nilkkurit, H&M
• korvikset, Isabel Marant pour H&M

Ihanaa Suomen Itsenäisyyspäivää!!

Kaksi kokonaista päivää putkeen SAP-koulutusta takana. Kouluttajana murtaen englantia puhuva pedagogiikaltaan tyylisuuntausta “ajatuksenvirta” toteuttava saksalaisherra (erittäin charmantti kylläkin!). Voin kertoa, että Mintun kovalevy on aika lujilla juuri nyt!

Miten sitä aikoinaan jaksoi päivät päästään istua luennoilla ja päntätä tenttiin? Nyt jo nämä kaksi päivää laukaisivat spontaanin tarpeen käydä kirjakaupassa hamstraamassa tsemppi-kyniä, kannustus-viivoittimia ja jaksaa-jaksaa-post-it-lappuja…

Koulutuspäivän asuna toimi Henkan alesta bongaamani mekko. Musta, reikäbrodeerattu leninki on kokonaan, vaalean hiekan väristä vuoria myöten, 100 % puuvillaa, mikä tekee siitä tosi miellyttävän toimistomekon. Malliltaan se on H&M:n peruskaavalla tehty; mielestäni olen nähnyt tismalleen saman mallin toteutettuna about ziljoonasta eri materiaalista ja vaikka minkälaisella kuosilla. Sikäli hyvä, jos malli tuntuu sopivan, voi mekon vastaisuudessa hankkia sovittamatta, mikäli miellyttävä materiaali-kuosi-väri -yhdistelmä sattuu ilmestymään valikoimiin.

Mekko oli tänään ensimmäistä kertaa päälläni, että sikäli kai se olisi tämän päivän asun suurin “uutinen”. (Kyllä, olen tietoinen, että se on pikkuisen juhlavan oloinen toimistolle, vaikka onkin valmistettu arkisesta puuvillasta. Tästä syystä en ole oikein saanut pistettyä sitä päälleni. Super-arkinen neuletakki daun greidaa kokonaisuutta mielestäni kuitenkin ihan tarpeeksi.)

Itseäni tämän päivän asussa ilahdutti kuitenkin takaisin käyttöön ottamani Diane von Furstenbergin saapikkaat. Kaivoin ne jo jokin aika sitten kellarista esiin, mutta ajattelin, että odotan vähän talvisempia kelejä ennenkuin pistän ne jalkaani. Noh, edelleenkin mittari näyttää vaikka kuinka paljon plussaa ja karvavuorisina saappaat ovat kieltämättä vähän lämpimät. Enää en kuitenkaan jaksanut säästellä ja tänään korkattiin siis kolmas yhteinen talvisesonki rakkausbootsien kanssa!

• mekko, H&M
• neuletakki, H&M
• kaulakoru, MQ
• kengät, Diane von Furstenberg

Tänään olen heittäytynyt hurjaksi ja irroitellut kampaukseni kanssa kaukana mukavuusrajojeni ulkopuolella. (haha!) Yleensä hiukseni ovat noin 99 % ajasta yhdellä lenksulla kiinnitetyllä sykerösolmunutturalla. Viime aikoina olen yrittänyt tsempata ihan valtavasti ja pitää noin päivän viikossa hiuksia, voi hurjuus, ihan kokonaan auki. Yleensä kykenen sinnittelemään johonkin iltapäivään ja sitten karvat on jo ihan pakko laittaa  kuriin ja kiinni.

Peetun yllytyksestä päädyin kuitenkin jättämään sykerön tekemisen puolitiehen – ja kuljin ihan koko päivän hiukset ponnarilla. Huikeeta!

Yllättäen en tuntenutkaan itseäni wanna-be-teiniksi, väärään aikakauteen jumahtaneeksi tai epäuskottavaksi ja tahattoman lapsekkaaksi. Ponnari tuntui ihan aikuiselta, siistiltäkin jopa siinä mittakaavassa kuin se tämän kurittoman ja itsepäisen karvakasan kanssa ylipäätään on mahdollista, niin, siis kampaus tuntui suorastaan klassiselta. Eikä fiilis romuttunut edes siitä, että jalassa oli tennarit!

• paita, Matthew Williamson for Lindex
• housut, COS
• tennarit, Karhu

En tiedä teistä, mutta minun mielestäni maanantaisin jos koskaan, pitää saada pukeutua mukavasti ja rennosti töihin. Olen siis huomattavasti enemmän casual Mondayn kuin casual Fridayn kannattaja. Perjantaisin tulee päivastoin aina silloin tällöin pukeuduttua jopa hiukan yläkanttiin – etenkin, jos on suuntaamassa johonkin rimpsalle suoraan töistä.

Oikeasti tänään olisi kuulemma ollut Cyber Monday – nettishoppailun kunniaksi kaiketi. Hetken mietin, että olisi ollut hupaisaa pukeutua teeman mukaan, mutta ei nyt kyennyt. Henkan ruskeanharmaat sammarit ja saman firman Isabel Marant -malliston rannekorut on tosin tilattu netistä. Pari hyvä-yritys -pistettä herunee siitä hyvästä??

Lempeän vaaleanpunaisen ja ja harmaan sävyisen asun pikkuriikkisenä piristyspilkkuna toimi ihanat Isabel Marant pour H&M tyttöjen malliston rannekorut. Korukivet ovat korallia tai jotain värjättyä kivitavaraa – aivan ihanat – täytyy sanoa.

Pikkuisen tosin pisti harmittamaan, koska toinen rannekoruista hajosi heti ensimmäisellä käyttökerralla. Lukon kiinnityksessä käytetty fiksu metallihelmistoppari oli pettänyt – enkä tiedä saanko sitä korjattua, vaikka aika velho olenkin koruja ehjäämään… Täytyy nyt toivoa, että minä olen saanut sen maanantai-kappaleen, eikä kukaan pikkutyttö joudu itkemään kauniin korunsa perään.

• neule, H&M
• t-paita, H&M
• sammarit, H&M
• kengät, Dr. Martens

Thanksgivingin jälkeistä perjantaita kutsutaan kuulemma nimellä “Black Friday”. Peetun mukaan nimitys ei mitenkään viittaa mahdollisiin edellisillan kalkkunanautintojen aiheuttamiin morkkiksiin vaan ihan raa’asti kaupalliseen supershoppailukamikaze-hetkeen. No, jos taivutetaan hiukan Go 4 it vol. 2 -henkeen tuota mustan perjantain ajatusta, voidaan kai ajatella, että tämän päivän asuni oli pääosin sävytetty teeman mukaan.

Muuten ei kyllä ollut mitenkään mustat fiilikset – päinvastoin. Töissä oli kiva ja yllättävänkin paljon positiivista energiaa sisältänyt päivä. Perjantain ilta tarjoaa hiukan nostalgisromanttisesti finnevetoa Suomi-instituutissa. (Olen mummo. Tiedetään.) Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, ketkä tulee valituksi vuoden ruotsinsuomalaisiksi, mutta tottapuhuen odotan tällä kertaa eniten itse ohjelmaa, josta vastaa gaalabändi Eskilstuna Boys (Hannu Kiviaho/Fatboy, Heikki Kiviaho/Sator, Harri Mänty/ex-Kent) ja solisti Markus Fagervall. Ruotsinsuomalaiset 2013 gaalassa soi elokuvamusiikki Mika Ronkaisen elokuvasta “Laulu koti-ikävästä”. Suureksi harmikseni en ole onnistunut edelleenkään näkemään tuota loistavaksi kehuttua dokumenttia. Toivottavasti se on tänään illalla myynnissä DVD:nä.

Neulepaita on ihan uusi hankinta Lindexistä. Poikkesin ostamaan parit sukkikset tässä muutama päivä sitten ja kassan vierestä bongasin tuon. Ensin en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, sen verran kyllästynyt olen kaikkiin halpoihin polyesterivirityksiin. Kassajono mateli kuitenkin sen verran rauhallisesti, että ehdin hyvin tarkistaan paidan materiaalit. Yllätyksekseni neule on pääosin puuvillaa, villaa ja viskoosia, keinokuituja on vain about 25 %, elikkä ostettavahan tuo oli!

Himpun pariisilaishenkinen neulepaita vaati kaverikseen korkoja, helmikorviksia ja valkoisia kauluksia.

• neule, Lindex
• kauluspaita, Cheap Monday
• housut, frk
• nilkkurit, H&M
• helmikorvikset, Snö of Sweden (vanhat!)

En oikeastaan tiedä lainkaan, miksi osassa läntistä maailmaa vietetään juhlapäivää nimeltä Thanksgiving Day. Koko sivistykseni aiheesta on peräisin epälukuisista amerikkalaisleffoista ja -sarjoista ja niiden perusteella kyseessä on angstia, mähkimisähkyä, sukulaisriitoja ja krapulaa aiheuttava juhlapyhä. Elikkä sikäli ei mitään erityistä.

Tänään päivällä yksi kaverini laittoi facebookin statukseensa pitkän litanian asioista, joista hän on kiitollinen juuri nyt. Tärkeimpänä perhe ja ystävät, yllättävimpänä vahvemmaksi ihmiseksi kasvua edesauttaneet viholliset. En tiedä, onko Thanksgiving Dayn ideana jakaa kiitoksia, mutta tuo status on pyörinyt koko päivän takaraivossa ja mietityttänyt.

Miksi kiitollisuus on välillä (lue: useimmiten) niin vaikeaa? Jotenkin niin paljon helpompi jumittaa tavoitteellisuudessa, haaveissa ja pyrkimisessä. Eikä edes välttämättä missään negatiivisessa mielessä. Kiitollisuus on staattinen tunne, vaikka kohde tietty saattaa muuttua – tai toivottavasti niitä vain tulee lisää. Silti se antaa ihmeellisen tunteen jonkin saavuttamisesta erityisesti silloin, kun ymmärtää pysähtyä olemaan kiitollinen jostain, joka juuri sillä hetkellä on.

Olen siis tänään – Thanksgiving Dayn kiitollisuustunnelmissa – miettinyt asoita, joista olen kiitollinen juuri nyt. Listalle päätyi ihan ensimmäisenä upeat, lahjakkaat, fiksut, avarakatseiset, älykkäät ja suvaitsevaiset tyttäreni Karkki ja Peetu. Välillä on ihan uskomatonta ajatella, että noin mahtavat nuoret naiset on minun lapsiani! Perhe muutenkin on itselleni kaikkein tärkein asia maailmassa, äiti ja te muutamat “siskoni” etunenässä. Ja olen kyllä tosi kiitollinen myös siitä, että some on elvyttänyt kontaktin vuosikausia hukassa olleisiin äidin puoleisiin serkkuihini.

Olen myös kiitollinen kauniista kodistamme (enkä juuri nyt kiukuttele siitä, että kukaan ei ole siivonnut tai tiskannut) ja siitä, että elämä päätti, että jäämme tyttöjen kanssa tänne Tukholmaan.

Oikeastaan olen ylipäätään erityisen kiitollinen siitä, että elämä on tehnyt puolestani pääosin varsin kivoja ja hyviksi osoittautuneita päätöksiä silloin, kun en itse ole ollut päätöksenteosta kiinnostunut tai siihen kykeneväinen…

Olen myös kiitollinen siitä, että Peetun studentskiva:an ompelemani Pettson & Findus -shortsit eivät jääneet vain yhden illan huviksi, vaan neito on käyttänyt niitä ihan ahkerasti sekä henkselien kanssa että ilman.

• shortsit, Mintun ompelimosta
• paita, Forever21
• kengät, Dr Martens (Mintun)
• villakangastakki, merkki edelleen Mintulle mysteeri 😀