Peetukin kaivoi viime viikonloppuna esiin kevät-/kesävaatevalikoimansa esiin kellarista. Yksi löydöistä oli hurjan suloinen koralliraitainen hamonen, jonka historia ulottuu pitkälle (no aika pitkälle ainakin…) ennen kuin tätä blogia oli edes olemassa. Hame oli alunperin mekko ja Karkki osti sen, kun oli yläasteen kasin ja ysin välisenä kesälomana Oxfordissa kielikurssilla. En löytänyt blogihistoriasta yhtään kuvaa mekosta Karkin päällä, mutta itse näköjään edustin Peetun rippijuhlissa ko. mekossa.

Karkki ei mekkoa kovin montaa kertaa käyttänyt. Yläosa oli melko kummallisen ja huonosti istuvan oloinen itseasiassa meidän kaikkien mielestä, vaikka varsinkin yläkropasta ollaankin keskenämme varsin erilaisia. Jossain vaiheessa Karkki luovutti kaikki oikeutensa mekkoon ja me Peetun kanssa alettiin suunnitella, että josko tuosta kivan hameen saisi.
Olen ensimmäisenä tunnustamassa, että tuunausprojektini usein jää vain suunnitelman asteelle. Tällä kertaa kävi kuitenkin toisin ja hankalakäyttöisestä ja puolihyljeksitystä mekosta muokkaantui superihana ja todella kovaan käyttöön päätynyt hame. Karkki ei tosin klassisen elegantissa tyylissään ole kokenut hamettakaan kovin omakseen, mutta etenkin Peetu ja jossain määrin myös Minttu on pitänyt huolen, että tällekin alunperin virheostokseksi luokitellulle hankinnalle on kertynyt enemmän kuin kiitettävästi käyttökertoja.

 

• neulepaita, Forever21
• hame (tuunattu), Zara
• polvisukat, tuliainen Italiasta (kiitos Tinni!)
• sandaalit, Carin Wester

Tänään päivällä, kun ohimennen mietin illan blogipostauksen otsikkoa, ajattelin jotain raflaavaa kuten “pellavajakun paluu” tai “iloinen jälleennäkeminen kevätjakun kanssa”. Koska siltä oikeasti tuntui, kun vihdoin viime viikonloppuna sain kaivettua esiin kevät-/kesäsesongin vaatteeni ja löysin uudelleen tämän itse ziljoona vuotta vanhasta pellavakankaasta ompelemani jakun.
Tämän päivän asua kuvatessamme Peetu alkoi tilittää, että kaikki (huom. kaikki) asukuvat otetaan silleen alaviistosta, että kuvaaja on käytännöllisesti katsoen kyykyssä. Oh well. Olen toki nähnyt about ziljoona kansainvälisestikin arvostettua street style bloggaria työssään – ja täytyy myöntää, että Peetulla on tuossa kyllä pointti. Mutta haluaisin nyt hiukan valaistusta asiaan…

Itse tykkään, että kuvat otetaan oletetun “silmän” korkeudelta. Silloin mielestäni lopputulos on tuolla objektiivilla kaikkein luonnollisin. Tässä siis vasemmalla sellainen kuva, että Peetu oli kyykyssä ja oikealla ihan normaali silmien tasolta otettu kuva.
Ero ei tietty ole valtava ja itse henkilökohtaisesti tavoitteeni on lähinnä antaa inspiraatiota pukeutumiseen. Jotenkin tuntuu, että Minttu on enemmän edukseen silmän tasolta otetuissa kuvissa kuin alaviistosta, mutta mites toi asu? Tuntuu siltä, että itse en pysty tuohon vastaamaan. (Footnote: Peetu on kategorisesti kieltäytynyt ottamasta kuvia yläviistosta. Sellaisia on täällä blogissa kuitenkin paljon niiltä ajoilta, kun kuvasin itselaukaisimella.)

Toinen tämän päivän toimistoasun kuvien myötä herännyt kysymys on, että pitäisikö noita & Other Storiesin housuja lyhentää? Ja mielellään aika reilusti? Itseasiassa nyt, kun kuvia katsoo tarkemmin, kiiltonahkaloafereitten ja tuollaisten epämääräisten pitkien housujen yhdistelmä on aika rouvamainen. Huh huh.
Ostohetkellä ajattelin, että housuja on aivan totaalisen pakko lyhentää, ennenkuin niitä voi ylipäätään käyttää. Dr. Martensien kanssa pituus toimi kuitenkin yllättävän hyvin, joten asia valitettavasti unohtui. Mutta näiden kuvien myötä tajuan, että alkuperäinen fiilikseni oli aivan oikea, reilu viisi senttiä pois pituudesta ja housut ovat just hyvät. Vai?

 

• jakku, Mintun ompelimosta
• t-paita, Primark
• housut, & Other Stories
• kengät, Vagabond

Kissa-Vansit ovat olleet todella kovassa käytössä siitä lähtien, kun Peetu sai ne synttärilahjaksi. Tänään ne sopi erityisen hyvin teemaan, sillä pienessä aaltoliikkeessä oleva kisuvauvakuume on taas voimistumaan päin. (Esmes nämä uskomattomat punaiset karvapallerot olisivat hyvään aikaan luovutusiässä…). Välillä olen edelleenkin sitä mieltä, että en ehkä uskalla ottaa sitä riskiä, että jo viisivuotias Sunshine ei hyväksyisikään pentua. Eniten olen kuitenkin kallistumassa sille kannalle, että kisukaveri olisi vain hyvästä ja olisipahan sitten leikkikaveria, kun hoomanit on duunissa ja harrastuksissa.
Sunshine on luonteeltaan aika easy going, mielummin arka kuin dominoiva ja vetäytyy ennemmin sängyn alle omaan rauhaansa kuin puolustaa raivokkaasti reviiriään. Eli en usko, että pennun kanssa välttämättä tarvitsee tulla mitään suuria eksistentiaalisia taisteluita. Toki tutustumisvaiheen tulee olla suojattu ja rauhallinen niin, että molemmat voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Olisi aivan järkyttävää kiintyä uuteen pentuun ja sitten joutua luopumaan siitä, jos tutustuminen ei onnistuisikaan. Jotenkin tuntuu kuitenkin, että kaikki menee varmasti ihan mukavasti. Ikuinen optimisti täällä vaan moi, mutta ei kai sitä aina voi pahintakaan odottaa?

Tämä kuva on mielestäni mainio! Tvärbanan kuljettaja ei ollut saada vaihteita käännettyä pakoilleen, kun kyttäsi silmä kovana meidän kuvaushommia – haha!! On se hyvä, että pystyttiin antamaan vähän iltaohjelmaa työpäivän lomaan. 😀
Lämpötilat on täällä hiukan onneksi kohonnut sitten viimeviikon, mutta mikään älyttömän lämmin ei ole edelleenkään. Välillä sataa ja välillä pilkahtelee aurinko – sellaista se pitää keväällä ihan oppikirjan mukaan kaiketi ollakin. Kunnon kesän kaipuu on kieltämättä kova. No, ensimmäiseen kesälomapätkään ei ole kuin pari hassua viikkoa. Lennähdetään silloin Suomeen juhlimaan rakkaan kummitytön ylioppilaaksi tuloa. Saan oikein Karkin ja Peetun mukaani Tampereelle pitkästä aikaa. Vieläköhän tytöt osaa siellä kulkea..

 

• puuvillaneulepaita, Monki
• helmikauluspaita, Forever21
• hame, Primark
• sukat, Forever21
• tennarit, Vans

Päätin tehdä voitavani manatakseni auringon ja lämmön takaisin. Mietin hetken, että mikähän olisi tehokkain – ja erityisesti toimivin – vastakohta sadetanssille. Päädyin siihen tulokseen, että sen on oltava aurinkotervehdys tai sinnikäs aurinkolasien käyttö.
Joogahommissa tuli jo tervehdittyä aurinkoa varsin perusteellisesti. Toivottavasti viesti meni perille tuon paksun harmaan pilvimuurin taakse!
Ihan ei pokka riitä sadesäällä arskat päässä julkisilla paikoilla liikuskeluun, vaikka kyllähän niitäkin oman elämänsä superstaroja tuolla tuntuu olevan vaikka miten paljon. Aurinkolasivaraston esittely ei ehkä riitä houkuttelemaan kaivattuja auringonsäteitä esiin, mutta ainakin tämä lievittää hiukan luuytimeen tunkevaa kadonneen kesäkelin kaipuuta.

Elikkä tässä esittelyssä kaikki nykyisin aktiivikäytössä olevat pleksini. Tai no, varsin usein tulee pidettyä myös Bollen urheilusanikoita, mutta esittelen nyt kuitenkin yleisen viihtyvyyden vuoksi vain varsinaisesti ihmisten ilmoille tarkoitetut aurinkolasini. Yllätyin vähän, kun tajusin, etten omista yksiäkään rehellisiä klassikkolaseja – tyyliin Wayfarerit tai Aviatorit. Toisaalta mitään kovin hurjaakaan ei näköjään kokoelmiin ole päätynyt, vaikka monenlaisia trendihypetettyjä peilivirityksiä ja täysympyröitä olenkin himoinnut.
Karl Lagerfeld

Karl Lagerfeldin maskuliiniset arskat on aktiivikäyttökokoelmani vanhimmat. Muistaakseni nyt lähtee kuudes, ellei jopa seitsemäs, yhteinen kesä. Tosin aika monta vuotta on mennyt, että nämä ovat olleet aika vähällä käytöllä. Nyt tunnen, että vanha suola janottaa ja KL-lasit taitavat päästä uuteen tehokäyttöön. Varma valinta silloin, kun haluan olla viileän etäinen ilman viittauksia feminiiniseen hempeilyyn.
Tom Ford

Aurinkolasivalikoimani naisellisimmat ja näköjään myös kissanaispaitaan matsaavimmat sanikat on signeerannut Tom Ford. Tykkään noista aivan hurjasti – etenkin tuo silmäkulmassa oleva pikkuinen aukko on kertakaikkiaan herkullinen. Välillä kuitenkin tuntuu, että malli on jopa vähän liiankin huomionkipeä ja aika usein käy niin, etten tunne oloani niin naiselliseksi kuin mitä lasit vaatisivat.
Dolce & Gabbana

Dolce & Gabbanan leveillä vaniljanvalkoisilla muovikehyksillä varustetut aurinkolasit on valikoimani vähiten käytetyt. En oikein ymmärrä, miksi malli tuntuu niin haastavalta. Lasit tuntuvat erittäin mukavilta ja pidän niiden värimaailmasta. Karkin ja Peetun mielestä nuo ovat kaikkein hienoimmat ja yksi työkaveri (miespuolinen jopa!) sanoi, että olen kuin Bonnie & Clyde -leffasta karannut. Itselleni tulee D&G:n aurinkolasien kanssa sellainen olo, että pitäisi olla Roomassa ajelemassa skootterilla kaupunkia ristiin rastiin. Ilmankos käyttökertoja ei ole kertynyt kovin montaa…
Tiger of Sweden

Tällä hetkellä käyttössä olevista aurinkolaiseistani ainoat, joissa on silmälasivahvuudet, on nämä Tiger of Swedenin neliskanttiset pokat. Vahvuuksien vuoksi käytän niitä tosi paljon ja ihan esteettisesti olen myös varsin tyytyväinen. Ainoa kohtuusuuri ongelma on se, että Tigerit eivät tahdo pysyä nenällä, vaan valuvat hermostuttavasti taukoamatta alas. Pari-kolme kertaa olen käyttänyt niitä optikolla säädettävänä, mutta mitään erityistä helpotusta siitä ei ole ollut. Melko rasittavaa, mutta minkäs teet.
Neljät aurinkolasit eivät ole vielä kovin monet, mutta ihan mukavasti jo niilläkin saa vaihtelua kesän asuihin. Kovasti on nyt kyllä kuumotellut klassiset Ray Banin Aviatori. Tekisi mieleni hankkia sellaiset ihan perusversiot ilman hypetettyjä peilejä tai muuta säätöä. Vaikka taidan kyllä vanhastaan muistaa, ettei pilottimalli ihan älyttömän hyvin meikäläisen neliskanttiseen nassuun sovi. Täytyy nyt sitten katsoa tilannetta, jos se aurinko nyt joskus suvaitsee palata takaisin näkösälle. Onhan tässä tätä sesonkia vielä.

Viime viikonloppuna – eli vain muutama päivä sitten – tuli pötköteltyä pitkät pätkät bikineissä parvekkeella. Välillä oli jopa niin kesäinen fiilis, että piti mennä sisälle jäähylle. Vielä toissapäivänä maanantaina, kun vietimme töiden team building -päivää kaupungilla, paljaat sääret, olkapäät ja jopa varpaat oli ihan normaali näky. Ja mikä ettei olisi ollutkin, lämpöasteita kun oli parhaimmillaan yli 23.
Jostain syystä ilmojen haltija kuitenkin aina vuodesta toiseen muistaa, että vapuksi pitää olla viileää ja mieluiten lumikuurojen uhka päällä. Aivan erehtymättömästi tuntuu menevän säiden säätäminen tälläkin kertaa, sillä eilen iltapäivällä alkanut lämpöasteiden putoaminen on jatkunut kiitettävään tahtiin ja nyt on taivaskin sen verran tanakassa pilvessä, että ei ihmetyttäisi, vaikka sieltä alkaisi tipahdella kissoja ja koiria.

Suomi taitaa olla jo siirtynyt yksimielisesti viettämään vappua. Tässä neljäntoista Ruotsi-vuoden aikana olen pikkuhiljaa oppinut siihen, että täällä tuo ei ole mikään erityisen merkittävä häppeningi. Opiskelijat hulinoivat tahoillaan ja ilmeisesti esmes Uppsalassa vappu saattaa jopa näkyä aavistuksen katukuvassa. Huomenna poliittisesti aktiivit marssivat ja puheitakin kai pidetään, mutta meille muille tämä ei ole sen suurempi juhlapyhä kuin vaikkapa arkipyhänä pidetty Helatorstai.
Muutamina vuosina yriteltiin Suomi-porukan kanssa viritellä vappu-piknik -perinnettä, mutta ei se nyt ihan samalta tunnu olla keskenänsä jossain puiston nurkassa serpentiinit kaulan ympärillä viltin päällä istumassa. Vaikka Marin itse tekemät munkit olivatkin kyllä aivan loistavan herkullisia.

Ihan hyvin kuitenkin tällaiseen mukavan hileiseksi muuttuneeseen vappu-tunnelmaan sopii Peetun asu. Henkan leopardishortsit ovat juuri teemaan sopivan reteät. Boomerangin tummanpunainen suloisen suuri kashmir-neule rauhoittaa tilanteen ja lämmittää ihanasti. Tarkoitus oli vielä leikkiä vähän hiusväreillä, mutta niistä tulee tutorial toisena päivänä.
Itse taidan kaivella jo talvisäilöön roudaamani maihinnousutakin uudelleen esiin ja tsekata, jos vaikka Camilla innostuisi kaveriksi vappukokkoa katsomaan. Niin, ihan täysin ilman perinteitä ei täälläkään tosiaan olla. Vappuun kuuluu kokon polttaminen ja sytyttämistä edeltää yleensä melko harras kevätpuhe ja kuorolaulua. Virallisia kokkoja on Tukholman alueella muutamia, isoimmat Riddarholmenilla ja Skansenilla.

 

• neulepaita, Boomerang
• shortsit, H&M
• nilkkurit, minimarket

Indiedaysin parin viikon takaisessa Inspiration Day -tapahtumassa oli myös mahdollista tsekkailla ajankohtaisia pokia Instrumentariumin pisteellä. Kaikki halukkaat saivat osallistua Indiedaysin ja Instrun yhteistyökampanjaan – ja minä tietty olin innokkaana heti mukana. Kantsii muuten käydä kampanjasivulla äänestämässä suosikkipokiaan – palkintona arvotaan 179 euron lahjakortti. Sillä saa jo ihan kivat aurinkolasit kesäksi…
Pokien valinta on mielestäni aika haastavaa. Aurinkolasien kohdalla olen usein sitä mieltä, että haluan ne “trendikkäimmät” pokat, vaikka ne ei välttämättä olisikaan ne kaikken sopivimmat.

Suurin rajoitus on oikeastaan se, että korkeiden poskipäiden takia en voi kuvitellakaan käyttäväni suurinta osaa sen paremmin aurinkolaseista kuin tavallisista kakkuloistakaan.
Aurinkolasien kohdalla olen mielelläni aika trenditietoinen, mutta peruslasien kanssa suurin toiveeni on toimivuus. Haluan, että kakkulat istuvat hyvin ja että pokat sopivat muuhun tyyliini saumattomasti.

Kehyksien valinta ei ole mielestäni mitenkään erityisen helppoa. Tarjontaa on ihan mielettömän paljon ja helposti tulee sellainen olo, että kaikki näyttää ihan samalta. Onneksi asiantunteva myyjä osaa auttaa. Esimerkiksi näihin kuviin päätyneisiin pokiin sanoin vinkiksi vain, että yleensä tykkään aika maskuliinisista pokista ja ihan vain parin kokeilun jälkeen päädyin näihin kehyksiin. Ilman myyjän hyviä neuvoja olisin varmasti tuskastunut alta aikayksikön.

Juuri nyt olen sekä vailla uusia silmälaseja että hinkuan kivoja aurinkolaseja. Saa nyt sitten nähdä, mihin lopulta päädyn.
Mutta tosiaan äänestämällä omaa suosikkiaan, voi täältä kampanjasivulta voittaa uudet arskat – ja vaikkei voitto osuisikaan kohdalle, aina voi inspiroitua minun ja muiden bloggareitten pokavalinnoista.