Saanko esitellä jumitushameeni nro: 1 – pohjepituinen kynähame napakkaa jerseytä! Se on jo yli vuoden vanha hankinta H&M:ltä, mutta vasta nyt olen oikein tajunnut, miten kätevä se onkaan. Yritän vältellä sukkiksien käyttöönottamista niin pitkään kuin mahdollista ja siksi lyhyiden hameiden käyttö on jäänyt vähemmälle. Vaikka olenkin aika kuumaverinen ihan niin lämmintä ei enää ole varsinkaan aamuisin töihin pinkoessa.
Pohjepituinen hame sen sijaan lämmittää sen verran, että vielä olen voinut leikkiä, että kesä ei ole ihan kokonaan mennyt ohitse. Viikonloppunakin oli onneksi taas välillä niin kaunista ja aurinkoista, että eihän tämä syksy tunnu ollenkaan hullummalta.

 

• paita, Fifth Avenue Shoe Repair
• hame, H&M
• tennarit, Adidas

Nyt onkin kuulkaas esittelyssä sellainen suurhankinta, että investointi-sanan käyttö on kerrankin perusteltua! No ei vaiskaan!!
Vuoden 11 muotiostos tuli tehtyä vähän hätäpäissään kesällä, kun olin Karkin luona Berliinissä. Yhtenä päivänä kiertelimme shoppailumielellä kaupungilla – ja pitihän sitä sitten poiketa Primarkissa. Tarkoitus oli hankkia vain ja ainoastaan ei-muotiostokseksi laskettavia välttämättömyyksiä, pikkuhousuja, sukkia ja sen sellaista.

Olimme jo painumassa kassalle, kun silmiini osui kauniin vaaleanharmaaraitainen perusteeppari. Enhän siinä juurikaan miettinyt vuoden 15 muotiostoksen haastettani – vaan kiikutin sen kassalle sen enempiä harkitsematta. Ei niin, että olisin hetkeäkään ostostani katunut. Kiva klassinen raitakuosi sopii hyvin tällaisen t-paita-addiktin garderobiin – ja onhan sille tullut jo käyttöäkin vaikka kuinka paljon!
Esimerkiksi loppukesän Helsingin reissulla raitapaita edusti Hotel Indigon aamiaisella (ja sen jälkeen asiaan kuuluvassa vessa-selfiessä..).

Ostoksesta on jo sen verran aikaa, että otsikon “New in” tuntuu hiukan liioittelulta. Tosin yksi tämän shoppailunrajoittamishaasteen idea oli, että jokaisesta ostoksesta tulee myös oma blogijuttu. Ajattelin, että se lisäisi harkintaani ostohetkellä ja ex tempore -tehdyt läpihuutohankinnat jäisivät kokonaan tekemättä. Ihan niin ei ole käynyt ja varastoissa on pari muutakin ostosta, joita en ole vielä esitellyt, mutta hyvin opettavaista tämä on ollut!

Olen tainnut sanoa jo aika monta kertaa, että en todellakaan ole mikään syksy-ihminen. Siitä huolimatta en voi olla ilahtumatta vuodenajalle tyypillisistä sääilmiöistä. Tuntuu kuin yhden päivän aikana käytäisiin läpi useampi vuodenaika!
Esimerkiksi tänään aamulla heräsin siihen, kun aivan tajuton sade hakkasi ikkunoita, tuuli paukutti puiden oksia ja oli niin synkkää, että piti ensimmäistä kertaa laittaa kaikki valot päälle, ettei olisi eksynyt matkalla keittöön aamukahvin keittoon. Töihin mennessä hengittelin syvään ja koitin olla ajattelematta sitä, että tätä tää nyt sitten on seuraavat puoli vuotta.
Perillä toimistolla pimeys, sade ja myrskyn mittoihin nouseva tuuli oli vakipuheenaihe huomenien toivottelun yhteydessä. Vielä lounasaikaan keli oli niin kurja, että päätimme Hannan kanssa jättää perinteisen lounaskävelylenkin väliin. Loppupäivä märissä kengissä ei houkuttanut, vaikka pieni keskipäivän happihyppely kyllä yleensä tuntuu tosi hyvältä ja lisää kummasti potkua iltapäivän tunteihin.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Yhtäkkiä alkoi kirkastua – ja ennenkuin huomasimmekaan aurinko paistoi, jos ei nyt aivan pilvettömältä taivaalta, tosi ihanasti ja päättäväisesti kuitenkin. Kylmä ei ollut ollut aamullakaan, mutta paisteen myötä elohopea kipusi yli kahteenkymmeneen! Uskomaton juttu!!

Yllättävä aurinko ja lämpö aiheutti välikausille tutun ilmiön. Töistä kotiin matkalla olevat ihmiset olivat hauskaa katseltavaa, kun osa paineli menemään kumisaappaissa ja sadetakissa täydessä auringonpaisteessa, osa hikoili kevytuntuvatakeissaan – mutta monet olivat nopeasti mukana sään vaihteluissa. Paljaita sääriä, shortseja, t-paitoja ja jopa nirunarutoppeja sai bongata iltapäivän lämmössä yllättävänkin paljon.
Itse olin vähän siltä väliltä – hameessa ja avokkaissa, mutta pikähihaisessa neuleessa. Hiki tuli, mutta en todellakaan valita!
Pukeutumisen kannalta nopeasti laidasta laitaan muuttuvat kelit on varsinainen pähkinä. Kerrospukeutumiselle kaikki kunnia, mutta tänään olisi melkein pitänyt olla mukana kaikki mahdollinen, vaihtokengistä alkaen. Ja matkalaukku, jonne niitä kerroksia olisi sitten iltapäivällä purkanut. Edes säätiedotusten lukemisesta ei ole kummoistakaan iloa – ennuste vaihtelee parin tunnin välein, eikä pidä siltikään paikkansa. No, mielummin huono ennustettavuus ja aurinkoa edes toisinaan kuin satavarma sadekeli.

Peetun aurinkoisen syyspäivän asun perustana on herkullinen yhdistelmä mustavalkoista leo-printtiä ja sporttihenkeä, korallin ja oranssin sävyillä terästettynä. Erilaiset kuosit – jopa eläinkuviot – toimii tosi hyvin urheilullisten elementtien parina, kun väriskaala on niukka ja toisiinsa rimmaava. Musta-valkoinen on tässäkin tapauksessa helpoin vaihtoehto toteuttaa yhdistely ilman ylilyönnin vaaraa.
Oranssi-korallit sandaalit, takin kauluksen oranssi tehosteraita ja huikean oranssi huulipuna tuovat väriä ja eloa – ja lisäksi toimivat asun kokoavana tekijänä.

Peetun huikean oranssi, melkein neon, huulipuna on peräisin kesäiseltä ex-tempore -reissultamme Täbyn Sephoraan. Innostuimme silloin penkomaan alelaareja ja teimme useammankin kivan löydön. Puna on Sephoran omaa, Sephora Collection -merkkiä, mutta valitettavasti juuri tuon valmistus on lopetettu. Siksi se varmaan olikin alessa.

 

• mekko, H&M
• takki, Adidas
• sandaalit, Jeffrey Campbell

Ihanaa, että on perjantai! Ja ihan superihanaa, että on aurinkoista ja suhteellisen lämmintäkin. Viikko ei ole ollut mitenkään poikkeuksellisen raskas, vaikka muutamana iltana on taas tullut tehtyä ylitöitä pitkälle iltaan. Siitä huolimatta tuntuu, että perjantai ja vapaa viikonloppu ei tullut hetkeäkään liian aikaisin!
Olen juurikin kiitämässä takaisin kaupungille – kävin vain pikapikaa vaihtamassa vähän vaatteita kotona työpäivän jälkeen. Ohjelmassa on treffit ja illallinen hurmaavan Blond Boulevard -Veeran kanssa. Niin ihanaa päästä tiukan työputken jälkeen vähän ihmisten ilmoille ja parantamaan maailmaa hyvässä seurassa.

Ihan niin lämmin ei ole, että tänään olisin tohtinut lähteä Havaianakset jalassa liikkeelle. Katsotaan, jos saisimme järkättyä illallisen lomassa pienet asukuvaussessiotkin, niin voin sitten myöhemmin esitellä myös tämäniltaisen asuni. Mutta tämä hapsukimono- ja risafarkkuasuni on loppukesän lomilta. Taisi olla perjantai ja terassituulettumisen aika silloinkin.
Tykkään Asokselta* hankkimastani River Islandin* hapsukimonosta tosi paljon! Alunperin ajattelin sen vain rantakäyttöön, mutta kyllä se kesän mittaan oli aika usein muutenkin päällä. Nyt se on jo vähän liian kesäinen fiilikseltään ja tuskin jaksan odottaa, että saan ottaa sen uudelleen käyttöön seuraavan lämpimän sesongin koittaessa!

Tykkään tosi paljon tästä kuvasta, vaikka ensin ajattelin, että se on ihan oudosti valottunut. Alkusyksyn aurinko paistaa ilmeisesti jo niin alhaalta, että se asettaa ihan omat haasteensa kuvaamiselle. Toisaalta joskus tulee ihan sattumalta tällaisia epätavallisen runollisia kuvia. Tuota ei ole edes käsitelty mitenkään, paitsi että leikkasin hiukan ylimääräistä kiviseinää pään yläpuolelta pois. Kuvatodiste, että Minttukin voi joskus näyttää ainakin hiukan seesteiseltä! 😀

 

• kimono, River Island
• toppi, Primark
• farkut, Esprit (saatu)
• lipsut, Havaianas
• aurinkolasit, Tiger of Sweden

*= mainoslinkki

Sain Business Woman -blogista haasteen vastata muutamaan hauskaan kysymykseen – monet kiitokset! Pelkään, että vastauksista tuli hiukan liiankin paljastavia – en olekaan sellainen sivistynyt kahviloissa istuskeleva city-ihminen kuin kuvittelin… mutta menköön nyt!

Kuvituksena on Peetun loppukesäinen toimistoasu. Klassisten tyylisäännösten mukaan sinisen ja ruskean yhdistelmä olisi todella iso no-no. Omasta mielestäni combo näyttää kivalla tavalla syksyiseltä – samanaikaisesti sekä raikkaalta että tunnelmalliselta.
Paita ja hame Asokselta, sandaalit Alexander Wangin H&M mallistosta.

Mutta nyt haastekysymyksiin!
1. Millaista on paras kahvipöytäkeskustelu?
Ihan hävettää tunnustaa, että en käytännössä milloinkaan “istu kahvipöydässä”, vaikka asunkin täällä fika-kulttuurin kotimaassa! Juon kahvini aina lennossa – enkä töissäkään koskaan kahvittele, paitsi jos on joku pakottava syy, jonkun syntymäpäivät, läksiäiset tms. Ne harvat kerrat, kun päädyn fikalle, tapaan yleensä ystävää, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Ja silloin vaihdamme lähinnä kuulumisia. Tai sitten olen päätynyt Tinder-deitille ja silloin keskustelu muistuttaa yleensä työhaastattelua. Eli paras kahvipöytäkeskustelu on näistä kahdesta vaihtoehdosta valittuna kuulumisten vaihtaminen.
2. Millainen on sinun roolisi siinä?
Olen yleensä aika aktiivinen – vähän ehkä liiankin suulas. Olen yrittänyt opetella antamaan muillekin tilaa enemmän, enkä tosiaankaan kuvittele, että olen mitenkään briljantti ja että sen takia tarvitsen kaiken ilmatilan. Innostun vain herkästi ja saattaa olla, että minulla on mielipide kaikkeen. Yritän kuitenkin tehdä myös kysymyksiä ja kuunnella toisia – se ei kyllä ole mikään vahvuusalueeni…

3. Mitä teet seuraavaksi?
Seuraavaksi? Katson ehkä jakson Gilmore Girlsiä Netflixistä ja menen iltapesulle ja nukkumaan noin niinkuin välittömästi ajateltuna.
Filosofisesti otettuna vastaus on: en tiedä. Se, että elämäni seuraava “siirto”, ei ole vielä oikein kirkastunut, ei häiritse lainkaan. Pari viime vuotta on ollut niin täynnä muutoksia, että hiukan kaipaankin hengähdystaukoa ja rauhallisempaa vaihetta. Uskon, että tiedän, mitä teen seuraavaksi, kun sen aika koittaa.
4. Rantaloma vai kaupunkiloma?
Mieluiten niiden yhdistelmä! Siksipä unelmamatkakohteitani ovat mm. Barcelona, Palma de Mallorca, L.A. (tai puolet Kalifornian rannikkoa kai täyttää kriteerin), Rio de Janeiro jne. Toisaalta haaveilen reissusta New Yorkiin, Tokioon, Milanoon, Pariisiin ja moneen muuhun suurkaupunkiin – samoin kuin noin ziljoonalle maailman kauneimmaksi valitulle rannalle.
(Minäkö keski-ikäinen? -blogin Tiia sai saman haasteen Business Woman blogista ja hänen vastauksistaan bongasin yhden suurimmista haaveistani: kunnon road trip Jenkkien läpi. Siinäkin saisi sekä ranta- että kaupunkielementit toteutettua!)

5. Mikä on viimeisin hankinta itsellesi?
Lentoliput Uumajaan.
Marraskuun puolen välin jälkeen suuntaamme Peetun kummitädin Tinnin ja Tinnin tyttären (joka on mun kummityttöni!) kanssa pitkäksi viikonlopuksi Uumajaan Peetua moikkaamaan. Marraskuun loppupuoli ei taida säiden puolesta olla se maailman paras ajankohta lähteä pohjoiseen, mutta mitäs siitä. Uumajassa on kuulemma uskomattoman hyviä ravintoloita ja vilkas kulttuuritarjonta, joten varmasti saamme aikamme kulumaan!
6. Kun kutsut ystäviä kylään, mitä kahvipöydästäsi löytyy?
Kuohuviiniä ja pikkusuolaista… Kuten sanottu, en ole varsinainen kahvittelija. Kun kutsun ystäviä kylään, useimmiten syömme lounasta tai illallista yhdessä – tai sitten tarjolla on tosiaan pieniä herkullisia cocktail-paloja kuohuvan kanssa. Olen niin surkea emäntä, että usein illallisellakin unohdan erikseen kysyä, että haluaako joku aterian päätteeksi kahvia. Onneksi ystäväni tietävät tämän ja osaavat pyytää kaffetta niin halutessaan. 😀

7. Mitkä osiot luet sanomalehdestä ja mitkä jää lukematta?
Tilaan lehteä vain pe-su ja silloin tykkään lukea sen hyvinkin tarkkaan. Ainoastaan yleisönosasto jää lukematta ja taloussivuilta pörssi-jutut. Urheilusivut tulee selattua varsin pintapuolisesti nekin, mutta muuten tavaan yleensä läpi kaikki pikku-uutiset ja mielipidekirjoituksetkin. Viikonloppuinen lehdenlukutuokioni venähtää helposti pitkäksi, mutta se on sellaista tavallisen elämän luksusta, josta en halua luopua!
8. Miten säilöt valokuvasi?
Säilytän kuviani armottoman sekaisin ja huonosti  – oli sitten kysymys digitaalisista tai paperikuvista. Pelkään, että olen tuhonnut ison osan ensimmäisen sukupolven digi-kuviani ajalta, kun vielä asuttiin Suomessa. Yksi ensimmäisiä irtokovalevyjämme kärähti jossain vaiheessa ja olen melko varma, että ainakin viiden vuoden kuvat meni siinä samalla. Onneksi ensimmäisistä Ruotsin vuosista tuli teetettyä jonkin verran paperikuvia. Tosin aikamoisessa epäjärjestyksessä nekin on säilötty kellariin.

9. Paras tapa rentoutua?
Kävely luonnossa ja uiminen järvessä tai meressä rentouttaa parhaiten sekä sielun että ruumiin. Bonuksena olisi kunnollinen suomalainen, mieluiten puilla lämmitettävä sauna, joita valitettavasti täältä Tukholman alueelta ei tiettävästi löydy ainoatakaan. Vaihtoehtoisesti kivan, fiksun, hömpän töllääminen Netflixistä sohvalla löhöten – mieluiten yhdessä Karkin ja Peetun kanssa.
10. Oletko sinä illan virkku ja aamun torkku vai miten nämä sanat järjestyvät sinun tapauksessasi?
Periaatteessa olen sitä mieltä, että olen tehokkaimmillani aamulla. Käytännössä olen kuitenkin illan virkku. Välillä tuntuu, että vaikka olisin ollut miten väsynyt päivän mittaan, alan vain virkistyä, kun kello näyttää nukkumaanmenoaikaa. Olen myös äärimmäisen huono siirtymään sohvalta sänkyyn, joten illat venyvät helposti ihan liian myöhäisiksi. Yritän pakottaa itseni ajoissa nukkumaan, sillä arkiaamuni voivat olla parhaimmillaankin melkoisen tahmeita.
Seuraavaksi haastan mukaan bloggarikollegat: Lady of the Mess -blogin Ladyn, At Maria’s -blogin Marian ja But I am human not a sandwich -blogin Iinan. Haasteeseen ovat tervetulleita tarttumaan muutkin!
Tässä teille räätälöimäni (vähän vähemmän kahvitteluun keskittyvät) kysymykseni:
1.  Lempiharrastuksesi (bloggaamista ei lasketa!)?
2.  Jos olisit ruoka-annos, mikä olisit? Miksi?
3.  Paras piirteesi äitinä?
4.  Jos saisit kokonaan vapaan viikonlopun, mitä tekisit?
5.  Mitä haluaisit vielä opiskella?
6.  Salainen taitosi?
7.  Oletko syys-, talvi-, kevät- vai kesäihminen?
8.  Seuraava itsellesi suunnittelema isompi hankinta?
9.  Turvavaate, johon pukeudut, kun et keksi, mitä laittaisit päällesi?
10.  Milloin ja miten aloitat jouluvalmistelut?
 

Kun kalenteri näyttää syyskuuta, sitä usein on jo hyvin kypsä heittämään kesäisemmät vetimet talviteloille ja siirtymään tunnelmallisiin neuleisiin ja murretumpiin sävyihin. Syytän lyhyeksi ja vähälumiseksi jäänyttä kesää, sillä nyt en kyllä todellakaan ole sellaisilla fiiliksillä. Välillä toki on pakko olla vähän järkevä. Eihän sitä voi hiihdellä sandaaleissa, jos taivaalta loikuu vettä niin, ettei eteensä näe (niinkuin eilen) – tai tulee navakasti suoraan jäämereltä (niinkuin tänään). Mutta sitten on välillä näitä päiviä – niinkuin viime perjantai – että aurinko paistelee ja lämpömittarikin näyttää kesäistä kahtakymmentä lämpöastetta.
Voin kuvitella, että siellä ruudun toisella puolella valmistaudutaan jo syksyyn niin henkisesti kuin pukeutumisenkin osalta. Toisaalta tänne meille – ja käsittääkseni laajoille aluelle Etelä-Suomessakin – on luvattu keskiviikosta alkaen taas aurinkoista ja lämmintä. Tavoitteenani on ulkoiluttaa lipsuja ainakin kerran vielä muutenkin kuin roskienvientireissulla. Ainakin kerran pitää myös käydä vielä uimassa.

Uintihommaa olen miettinyt muutenkin. Lähimpään rantaan on meiltä noin 10 minuutin kävelymatka. Järveen on asennettu hyvä iso laituri ja rappuset veteen, mutta muita mukavuuksia ei ole. Hiukan silti houkuttaisi jatkaa uintireissuja vielä, vaikka niitä hikisen kuumia iltoja, jolloin vain on ihan pakko lähteä pulahtamaan, ei tälle kesälle kovin montaa tullutkaan. Eikä sellaisesta intiaanikesästä haaveile enää edes kaltaiseni patologinen optimisti.
Nautin ihan älyttömästi järvessä uimisesta ja mietin, että kai sitä voisi viileämmälläkin ilmalla jatkaa uintireissuja? Jos laittaa päälle verkkarit ja sukat ja tennarit ja vaikka tuulitakin, niin kai sitä selviäisi kotiin vilustumatta uintireissun jälkeen, vaikkei saunaan pääsisikään? Eikös jotkut käy ihan avannossakin ilman saunaa? Tosin heillä ei taida olla ihan niin pitkä matka kotiin, mutta en nyt itsekään ajatellut välttämättä mitään avantohommia. Olisi vain kiva päästä vielä järveen, vaikka kesä jo menikin.

Perjantaina kävin vähän pyörähtämässä terassilla yhden ystäväni kanssa tässä mustavalkoisessa asussa. Takki oli toki mukana, mutta se ei nyt päässyt näköjään kuvaan mukaan. Niin kauan, kun aurinko oli vielä näkösällä – eli ei mitenkään erityisen myöhään – tarkeni näinkin kesäisellä asulla aivan mainiosti. Tosin heti hämärän laskeuduttua tuli kyllä muistettua, mikä on vuodenajan nimi. Onneksi ei ollut pitkä kotimatka, sen verran oli jo varpaat hileessä… Haha!

 

• mekko, H&M
• huivi, Alexander McQueen
• sandaalit, Charles Jourdan