Kesälomaterkkuja aurinkoisesta Tukholmasta!
Tosin Mintun kesäloma on tänä vuonna pirskottu pienen pieniin palasiin. Oman tiimini kaksi muuta jäsentä pitävät joko useamman kuukauden vanhempainvapaata tai melkein koko kesän kestävää yhdistettyä kesälomaa ja vanhempainvapaata, joten ilmoittauduin vapaaehtoiseksi pitämään vahtivuoroa toimistolla. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että en ole varsinaisesti edes yhtä kokonaista viikkoa lomalla koko kesänä, mutta toisaalta olen puoliksi lomilla melkein koko kesän. Sopii itseasiassa suunnitelmiini oikein hyvin, sillä mitään pidempiä matkoja ei ole nyt tarkoitus tehdä.
Aloitin eilen ensimmäisen tämän kesän lyhytlomistani ja sen kunniaksi läksimme likkaporukalla illalliselle Lilla Ego -ravintolaan. Olen yrittänyt saada pöytävarausta kyseiseen ravintolaan valehtelematta vuosikausia ja viimein eilen päästiin testaamaan kehuttua paikkaa.

Suuresta suosiosta ja ilmeisen ansaitusta hypetyksestä nauttiva Lilla Ego on aika mutkaton paikka. Jotenkin sitä kuitenkin haluaa aina laittaa jotain muuta kuin ihan tavallisia toimistovetimiä päälle, kun on menossa ulos. Ravintolan tyylin tuntien, en kuitenkaan halunnut olla ylipukeutunut.
Mustan topin ja kynähameen kaveriksi puin kestosuosikiksi nousseen silkkisen kimonon, messinginkiiltävän Michael Korsin laukun ja H&M:n Alexander Wang -malliston tohvelit. Jos totta puhutaan, mukanani ravintolareissulla oli myös punaiset Jeffrey Campbellin korkkarit, mutta raati oli yksimielisesti sitä mieltä, että tohvelit sopivat asuun paljon paremmin! 😀

Tänään, pikalomani ensimmäisenä ja toiseksi viimeisenä päivänä, olemme tehneet vain ja ainoastaan makuuhuoneremppaa. Se etenee kyllä, mutta voin kertoa, että tapettien poistaminen ei välttämättä aina suju ihan yhtä helposti kuin mitä YouTube-videoiden tutoriaaleista voisi päätellä. Mutta eteenpäin mennään – ja sehän on pääasia!

• kimonotakki, TopShop
• toppi, H&M
• hame, H&M
• laukku, Michael Kors
• tohvelit, Alexander Wang x H&M

Karkki saatiin eilen muutettua ja samaan syssyyn tuli myös aloitettua remppaprojekti kotona. Aivan älytön kaaos! Yllättävän paljon sitä ehtii kuudessa vuodessa keräämään kamaa, joten setvimistä riittää. Bonuksena on tosiaan vielä se, että oikeastaan pitäisi tyhjentää kaksi huonetta, että saadaan maalattua, ja vasta sitten voi alkaa laittaa tavaroita paikoilleen. Tarkoittaa käytännössä sitä, että olohuone toimii tällä hetkellä lähinnä välivarastointitilana. Onneksi kesällä muutenkin asumme parvekkeella. Nyt tuo kesäolohuoneemme on suorastaan välttämätön!
Ihan pelkkää muuttamista ja remonttia elämä ei kuitenkaan ole. Kesä on sen verran hartaasti odotettu ajanjakso meillä, että ei tulisi mieleenkään keskittyä vain sisähommiin. Välillä karataan ulos aurinkoon ja leikitään kesälomaa. Viikonloppuna tulee rakas kummityttöni Tukholmaan visiitille, joten siitä ainakin tulee ihan luonnikas paussi puuhailuun. Ja täytyy toivoa, että kelit sallivat grillauksen. En ole vielä lähimainkaan saanut vuosittaista grilliherkkukiintiötäni täyteen!

Nahkatakki ei tunnu ihan ensimmäisenä mitenkään kovin kesäiseltä vaatteelta. Etenkään, jos kysymyksessä on kunnon rotsi; kevyet nahkaiset jakkuset on asia erikseen. Kuitenkin välillä illat ovat viileitä ja varsinkin, jos vielä tuulee, sitä kaipaa jotain perusneuletakkia lämpimämpää hartioilleen.
Nahkatakki on siitä loistava vaate, että kiistattoman viileän auran lisäksi se antaa kantajalleen sopivasti lämpöä ja hyvän suojan tuulta vastaan. Oikein asustettuna tuhdimpikaan rotsi ei anna yhtään syksyistä vaikutelmaa.

Oranssi on ehkä yksi kesäisimmistä väreistä, mitä on! Paitaa ja hehkuvaa huulipunaa enempää ei tarvita siihen, että muuten musta kokonaisuus henkii heinäkuuta.
Asukuvien ottaminen on muuten todella vakavaa puuhaa. Ei ihme, että pitää olla tiukin ilmein..

Tai sitten ei!! 😀

• paita, Asos
• mokkanahkahame, Monki
• nahkarotsi, BLK DNM
• tennarit, New Balance

En ole mikään hillitön jalkapallofani, mutta isompia kisoja, Euroopan mestaruuksia, MM-kisoja ja sen sellaisia, tulee vähäsen seurattua. Rakas ystäväni Tinni, joka on ainakin nimeltä ja muutamien asukuvien myötä tuttu monille teille, on se, joka alunperin opetti meikäläisen jalkapallohommiin. Tinnin kanssa on tullut vahdattua matseja milloin missäkin päin maailmaa – tosin ei kylläkään koskaan katsomossa livenä. Toisaalta etenkin tällaiselle ei-niin-ammattilaiselle penkkiurheilijalle on itseasiassa ihan plussaa, kun näkee ruudulta vähän tarkemmin, mitä siellä oikeastaan on meneillä ja joku asioista paremmin tietävä (Tinnin lisäksi) selostaa, mitä kentällä tapahtuu.
Olin aika pettynyt, kun Ruotsi ei päässyt jatkoon. En ole mitenkään sitä mieltä, että jatkopaikan menetys oli vääryys, mutta olisin halunnut, että Zlatan olisi saanut makeamman päätöksen maajoukkue-uralleen. Oletteko muuten nähneet Zlatanin viimeisen pelin ympärille rakennetun Volvo-mainoksen? En aio ikinä tunnustaa, että silmäni kostuivat mainosta katsellessa, mutta totuus on, että maestron uraa semi-tiiviisti kesästä 2000 alkaen seuranneena, fiilis on vahva. I say no more.
Kaikki tämä päämäärätön jalkishöpinä on vain johdantoa sille, mitä oikeasti haluan sanoa: siis miten ihan älyttömän mageeta, mahtavaa ja kerrassaan hianoo, että Islanti on mukana loppupeleissä!? En muista, että olisin ollut näin innoissani sitten sen, kun Kamerun joskus ysärillä teki MM-kisoissa vähän vastaavanlaisen entrén. Välillä iskee epäilys, että mitä järkeä koko jalkapallossa on, mutta tällaiset yllätykset muistuttavat, miksi klassinen draaman kaari pitää katsojat hyppysissään. Ja onhan se hienoa, että on selkeä ja ihanan symppis joukkue, jota kannattaa, kun oma joukkue on päätynyt katsomoon.

Jalkapallosta takaisin perusasioihin.
Ihan valtavan ihanaa, että on ollut mahtavat kesäkelit jo vaikka miten pitkään! Välillä on sadellut toki, juhannuksenakin, mutta sekin on ollut sellaista lämmintä ja virkistävää kesäsadetta – eikä mitään terveisiä Pohjoisnavalta-myrskyä, niinkuin usein vielä kesäkuussa saattaa olla. Tänäänkin aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on huidellut hellelukemissa.
Tämän päivän toimistoasuni perustana on Lindexiltä hankkimani sini-valkoraitainen mekko. Aivan ihana vaate kuumalla kelillä! Materiaalissa on riittävästi elastaania ja leveän helman sivusaumoihin kätketyissä taskuissa kulkee puhelin ja muu pikkusälä helposti palaverista toiseen. Pitäisi kyllä olla laitonta tehdä työvaatteeksi tarkoitettuja vetimiä ilman kunnon taskuja!
Ostin mekon joskus toukokuun puolessa välissä ja siitä lähtien se on ollut ihan ykköslempparini. Vähän suorastaan harmittaa, ettei samaa mekkoa ollut myös kokomustana ja vaikka vielä jonkin muun värisenä – olisin aivan varmasti ostanut kaikki vaihtoehdot. Hyviä työvaatteita ei tunnu ikinä olevan tarpeeksi.

• mekko, Lindex
• neuletakki, Filippa K
• sandaalit, Clark’s

Peetu päätti, että tänä kesänä hän ei halua mennä kesätöihin.
Itse sain ensimmäisen työpaikkani elokuvateatteri Nordiasta Tampereella, kun olin juuri täyttänyt 15. Siitä lähtien olen ollut töissä ja jotenkin selkäytimessä on sellainen automatiikka, että työ on ihmisen mitta.
Elokuvateatterin lipunrepijän paikka ei ollut ensimmäinen palkkatyöni. Jo edellisenä (tai ehkä jo sitä edellisenä?) kesänä oltiin Tinnin kanssa sekä lapsenvahtina että vahdittiin uunista tulevia leipiä ja leivonnaisia Tinnin tädin leipomossa Peipohjassa. Muutaman viikon pesti leipomossa oli varsin opettavaista aikaa. Tinnin yrittäjätäti ei päästänyt pentuja helpolla, vaikka työajan jälkeen saimmekin ihan vapaasti ratsata pakastimesta tanskalaisviinereitä evääksi uimarannalle.
Leipomon omistaja, Tinnin täti Kaarina, oli hiukan pelottava, mutta samalla aivan mahtava esikuva. Silloisen 13-vuotiaan Mintun maailmankuva oli toki hiukan erilainen kuin nykyään, mutta muistan ihailleeni jo silloin (ja silloisella ymmärrykselläni) sitä, että Tinnin täti oli tehnyt ihan itse ja ihan tyhjästä itselleen juuri sellaisen elämän kuin halusi. Sen lisäksi, että hänellä oli koko ajan ziljoona tanskalaista viineriä ja tosca-kakkua pakastimessa.
Työpäivä Kaarinan leimossa alkoi neljältä aamulla, joten päivisin jäi hyvin aikaa hengailla uimarannalla. Aikana ennen nettiä viihteenä toimi lähinnä radio, Sinä/Minä -lehti ja Kaarinan kirjahylly. Aika monta kirjaa tuli kahlattua läpi sinä kesänä ja sitäkin useampi sivu kirjoitettua farkkukangaskantiseen, imelään hajuveteen hukutettuun päiväkirjaan.

Lapsuudenkodissani arvostettiin työntekoa. Yksi syy – tai ansio – siihen, että olen kouluttautunut ompelijaksi on se, että ensimmäisen kerran, kun abivuonna hain yliopistoon lukemaan kauppatieteitä, äiti oli sitä mieltä, että on hyvä olla joku takaportti, jos pääsykokeet eivät menekään ihan suunnitelmien mukaan. Ja hyvä olikin, menihän siinä aika monta vuotta, ennenkuin sitten oikeasti pääsin yliopistoon. Silloin monta kokemusta ja yhtä Go 4 it:ia rikkaampana.
Kun aloitin kauppatieteen opinnot Tampereen yliopistossa Karkki oli parivuotias ja odotin Peetua.
Mikään ei olisi voinut olla mahtavampaa kuin opiskella! Rakastin vilpittömästi jokaista hetkeä! (Tai no, siis konseptuaalisesti jokaista hetkeä, mutta olihan se välillä aavistuksen raskasta).

En muista, että olisin ollut yhtenäkään kesänä opintojeni aikana töissä. Välillä tein jotain kesäkursseja, mutta yleensä taisin olla kodinhoitovapaalla. Jo silloin se tuntui tosi huikealta. Että sitä vaan voi olla omien lapsiensa kanssa kotosalla ja voida hyvin. Olla stressaamatta. Tunsin oloni tosi etuoikeutetuksi.
Mielestäni on hyvä, että nuoret ja nuoret aikuiset oppivat tekemään töitä, mutta on myös hurjan tärkeää, että he oppivat, että joskus on tärkeämpi pitää huolta itsestään.
Peetu olisi päässyt kesätöihin tänäkin kesänä, jos olisi halunnut. Sen sijaan hän päätti lukea kesän aikana kaksi nykyisiä arkkitehtiopintoja laajentavaa kurssia ja olla menemättä töihin. Kaupunkiviljely ei ehkä ole se, mikä ratkaisee Peetun työnsaannin tulevaisuudessa, mutta hurjan kiinnostavalta kurssi on tuntunut myös näin äiskän näkökulmasta. Ja ensi viikolla laitetaan parsa-perunat parvekkeelle kasvamaan!
Töiden tekeminen on tärkeää, mutta aina silloin tällöin on tärkeä pysähtyä ja miettiä, että onko se kuukausipalkka todella kaikkein tärkein asia – vai voisiko sitä tehdä jotain muuta. Jotain, mikä ei näy välittömästi pankkitilillä, mutta antaa valmiuksia, kokemuksia ja lisää hyvinvointia.

Super-sateisen viikonlopun jälkeen tänään oli jo taas hiukan lämpimämpää ja kesäisempää. Aamulla mittarissa oli kuitenkin vain vaivaiset 15 astetta, joten sukkikset ei ollut ollenkaan liioittelua.
Peetun perusarkiunivormuun kuuluu vanhan Asokselta hankitun luottohameen lisäksi yleensä t-paita, New Yorkin reissulla hankittu farkkutakki ja tennarit.

• t-paita, Levi’s
• hame, Asos
• farkkutakki, Levi’s
• tennarit, New Balance

Kesäinen toimistopukeutuminen on haasteellista monessakin mielessä. Ensinnäkin sitä tietty haluaisi olla edes jotenkin kesäinen – erotuksena siis muun vuoden perusharmaaseen työunivormuun. En tosin ymmärrä niitä, jotka ilmestyvät konttorille rantsumekoissaan, mutta pieni ripaus sesongin fiilistä maustaa kyllä kivasti asun kuin asun.
Toisekseen säätiedotukset lupailevat ihan mitä sattuu. Sääriippuvaisena ennusteaddiktina tsekkailen paikallisen Ilmatieteen laitoksen nettisivut useamman kerran päivässä ja en liioittele yhtään, kun sanon, että ennuste jopa saman illan säätilaksi vaihtelee aivan laidasta toiseen. Illalla saatetaan luvata seuraavaksi päiväksi sadekuuroja ja nippanappa viidentoista-asteen lämpötiloja. Fiksuna siinä sitten aamulla tuumaan, että enpä anna hetkellisen auringonpaisteen hämätä, vaan pistän kuitenkin vähän lämpimämmät vaatteet päälle. Vain löytääkseni itseni hikoilemasta koko armaan päivän. Positiivinen ongelma toki, että sää on kauniimpi kuin luvattu, mutta ai että inhoan olla kuumissani!

Kolmas kiusa on toimiston AC. Vaikka ulkona olisi miten järkyn ihana helle, sisällä konttorilla on aina tasaisen viileä. Onnistun vilustuttamaan itseni melkein joka kesä, koska en muista, että sisälle pitää pukeutua suht lämpimästi, vaikka ulkona olisi millainen helle. On aika ikävä tunne, kun sandaaleissa värjöttelevät paljaat varpaat alkavat olla niin kohmeessa, että on pakko painua ulos aurinkoon sulattelemaan niitä.
Aika positiivisia ongelmiahan nämä ovat – ja suurimmasta osasta selviää kerrospukeutumisella ja tilanteen hyväksymisellä. Ei se nyt ole niin kauheaa, jos joskus joutuu kantamaan mukana ylimääräistä neuletakkia.

Henkalta hankkimani kynähame on ollut luottovaatteeni jo niin pitkään, että kävi mielessä, josko se olisi aika päivittää. Kesäisyyttä asuun tuo Lindexiltä hankkimani huivimainen huitula, jonka Peetu risti ensinäkemällä orvokkitunikaksi.
Adidaksen kevyet polypropeenitennarit ovat olleet aivan ykkössuosikkini koko kevään. Hengittävän materiaalin ansiosta jalat pysyvät paljon virkeämpinä kuin perinteisissä lenkkareissa ja diskreetin värimaailman ansiosta ne tuntuu kivalta vaihtoehdolta melkein kaikkien asujen kaveriksi.
Sattui muuten aika mukavasti päivän asuun sopiva ulkoilija hiippailemaan kuvan taka-alalla! 😀

• tunika, Lindex
• hame, H&M
• tennarit, Adidas
• laukku, Michael Kors

Eilinen sunnuntai meni lähinnä lauantaisen grillijuhlamme jälkiä siivoillessa, tulevaan viikkoon valmistautuessa ja illemmalla Netflixin ääressä chillaillen. Olin poikkeuksellisesti pois jopa somesta käytännöllisesti katsoen koko päivän. Vasta aamulla työmatkalla kauheat uutiset maailmalta iskivät tajuntaani.
Kyyneliä nieleskellen istuin t-banassa ja en voinut ajatella muuta kuin, että Orlandon ammuskeluissa kuolleet oli kaikki jonkun lapsia. Vähintään 50 perhettä on saanut kauheimman mahdollisen viestin. Suurin osa uhreista on Karkin ja Peetun ikäisiä nuoria aikuisia, jotka halusivat pitää hauskaa, tanssia ja olla yhdessä. Sitten joku sairas idiootti tulee ja alkaa ammuskella. Vatsaa kääntää, kun vain ajattelenkin.
Ei ole minun asiani puuttua USA:n politiikkaan, mutta on se nyt hemmetin kumma, ettei tajuta, että ilman aseita olisi huomattavasti vaikeampi ammuskella. Kun kuka tahansa häiriintynyt idiootti voi tuosta vaan mennä pyssykaupoille ja tulla kotiin konekiväärin kanssa, niin tuntuuhan se nyt melkein ongelmien kerjäämiseltä. Asioihin ei tietenkään koskaan ole yksinkertaisia ratkaisuja, mutta juuri tässä kohtaa menee meikäläisen ymmärryksen raja.

Jotenkin tällaisten kauheuksien vyöryessä päälle sisäinen leijonaemoni virkistyy kummasti. En haluaisi päästää lapsukaisiani pois silmistäni tai käden ulottuvilta – niin aikuisia kuin ovatkin. Vilpitöntä iloa tuottaa se, että Peetukin on nyt kotosalla, joten meidän likkajengin kokoaminen kasaan onnistuu ihan helposti.
Ja mikä parasta – nyt saadaan taas nauttia myös Peetun päivän asuista!

Keltaista on perinteisesti pidetty aika vaikeana vaatevärinä ja jotkut puritanistit ovat jpa sitä mieltä, että vaaleaihoisten tulisi skipata se kokonaan. No, meillä ei muutenkaan juuri välitetä ahdasmielisistä pukeutumissäännöistä ja ainakin omasta mielestäni ei ole juuri aurinkoisempaa vaatetta kuin kesänkeltainen mekko!
Mustavalkoisen jacquard-jakun, hiuspannan ja herrainkenkien kanssa asusta tulee jotenkin ihanasti kuuskytlukuisen henkinen. Ehkä se on tuo jakku – ja erityisesti jakun mittasuhteet.

Niinkuin huomaatte – perinteinen “lainailemme-toistemme-vaatteita” -periaate on palautunut samantien käyttöön! Ja hyvä niin, sillä tavoitteena on nyt ja aina mahdollisimman hpk-lukema (hinta per käyttökerta).

• mekko, Forever21
• jakku (Mintun), H&M
• kengät (Mintun), Vagabond