Beckmansin design-koulun oppilasnäytös on Tukholman muotiviikoilla ainoa ei-kaupallinen. Näytös on koottu muotisuunnittelun toisen vuoden opiskelijoiden töistä. Kullakin oppilaalla on mukana 2 – 4 asukokonaisuutta. Beckmans on erittäin arvostettu alan oppilaistos täällä ja näytöksessä on vähintään yhtä arvovaltainen yleisö kuin viikon muissakin häppeningeissä.

Kaikki työt eivät tietenkään ole aivan vimpan päälle viimeisteltyjä – eikä kaikkien oppilaiden ilmaisu ehkä ole vielä kypsynyt catwalk-tasolle. Joka vuosi mukana on kuitenkin ehdottomia helmiä ja näytöksestä jää poikkeuksetta hyvä ja energinen fiilis.

Tällä kertaa suurimman vaikutuksen teki valtavat metalliset vannehameet puoliksi palaneine pitsikolttuineen. Erinomaisena bloggaritoimittajana ja laadukkaan journalismin kannattajana unohdin tietty ottaa ylös itse designerin nimen… Me so sorry!

Muotiviikon kakkospäivä sujui mukavasti Marimekon neulemekossa ja prätkäbootseissa.

mekko, Marimekko
bootsit, Vagabond

Eilen alkoi Tukholman muotiviikko – ja heti tietty ihan täpötäydellä ohjelmalla. Pressitilaisuuden lisäksi kahdeksan näytöstä ja vähän muuta säätämistä piti huolen siitä, että maanantai hujahti yhdessä silmänräpäyksessä. Puoli kahdeksan aikaan illalla tajusin, että olen viimeksi syönyt aamiaista… Mikäs siinä, kun huipun ohjelman lisäksi oli ihan mahtavaa seuraa!

Karkki piti pienen breikin lakikirjoista ja kävi tsekkaamassa muutaman näytöksen.

Peetu ehti mukaan illan viimeiseen isoon näytökseen, josta vastasi Carin Wester.

Pienien seikkailujen jälkeen paikalle laskeutuivat myös Veera ja Nelliina.

Näytöskuvia kertyi kameraan taas ihan tolkuton määrä. Tässä hässäkässä niiden haravoiminen tuntuu ihan mahottomalta puuhalta. Tänä iltana viimeinen näytös (Filippa K Man) alkaa “jo” yhdeksältä – eli ehkäpä pääsen koneen ääreen vielä tänään.

Mintun päivän (eilisen-) asu:

paita, MTWTFSS
toppi, TopShop,
hame, Mintun ompelimosta
OTK:t, 2nd hand/Beyond Retro

NY:n Newarkin lentokentän tax free alue on varsin… hmh… antoisa. Body Shop -ostosten lisäksi tuhlasin ylijäänyttä matkabudjettia mm. kissa-aiheisiin postikortteihin, Starbucks-kahvituliaisiin etc. sälään. Todellinen voimien koitos koettiin aurinkolasikaupassa, jota piti vain ihan ohimennen vilkaista.

Oikeastaan en ollut ollenkaan ostoaikeissa, vaikka ennen Costa Rican reissua pikkuisen haaveksinkin uusista sanikoista. Osaava, aivan hillittömän mukava ja oikeasti ammattitaitoinen nuori myyjäpoika poimi noin about ziljoonien aurikolasien joukosta upeat Tom Fordit. Jos vaikka madam haluaisi sovittaa näitä… Ihanat olivat, jopa melkein voisin sanoa lähestulkoon täydelliset. Mutta ihan aurinkolasien vaatimia dollareita ei sitten kuitenkaan reissusta jäänyt pyörimään tyhjänpanttina taskun pohjalle.

Mitä etua on siitä, että bf on innostunut aurinkolaseista ja on sitä mieltä, että hyvät sanikat on kannattava investointi? No, itse löysin himoitsemani Tom Fordin ihanat aurinkolasit tyylikkään tummanruskeassa pahvilaatikossa suureksi yllätyksekseni käsimatkatavaroitteni joukosta!

Ja kyllä ne vaan onkin hienot! Harvoin pystyn pitämään kunnon pleksejä – poskipäät ottavat kiinni pokan reunaan, jos yritän yhtäänkään liikutella kasvojen lihaksia. Tässä tapauksessa pitää virnuilla tosi leveästi ennenkuin pääsee minkäänlaiseen kosketukseen!

Vielä kun tuo aurinko ymmmärtäisi alkaa paistaa sekä enemmän että pidempään. 🙂

Viime perjantain väitöskaronkassa tuli leikittyä prinsessaa ihan koko rahan edestä… Hiukset kikkuralla, dimangit korvissa, punaa huulissa ja muutenkin hyvä meininki.

Itse väitöstilaisuus sujui mallikkaasti ja hyvässä hengessä. Ylpeänä olen saanut bongata ystävättäreni väitöskirjoineen niin YLEn uutisista kuin Tamperelaisestakin.

Iltajuhla pidettiin Hatanpään kartanossa, joka sopi tunnelmaltaan tilaisuuteen erinomaisesti. Vaikka kyllähän tietenkin hyvä ruoka, iloinen seura, lämminhenkinen ohjelma, tanssiin houkutellut hilpeä teinibändi ja säteilevä juhlien keskipiste, olivat ne, jotka takasivat ikimuistoisen juhlan.

Eipä niitä hopeisia – tai muuten diskreettejä – asusteita osunut kohdalle missään. Kas, enpä ehtinyt edes kauppaan. Vauhdissa päätin, että violetit sandaalit ja pikkulaukku ajavat saman asian. Yhdistelmä oli kieltämättä aika ärtsy, mutta tykkäsin kyllä itse kovasti! Valitettavasti kuvasta ei oikein erotu, että varpaankynnet ovat tismalleen puvun väriset. Ha ha!

Vielä kampaajalla napsaistu lähikuva hiuksista:

Periaatteessa aika klassista kiharahässäkkää on modernisoitu kreppaamalla osa haituvien päistä sähköiskun saaneen näköisiksi. Kampauksen teki Jari Lakka Hämeenkadun Glo Hairista.

Ihanihan ensimmäisenä haluan ilmoittaa, että spämmikammotuksen pitäisi olla nyt aisoissa, mikä on hienoa. Samalla katosi muutamia ihan oikeita ja ihaniakin kommentteja. I’m so very sorry – elikkä ottaa kyllä muakin päähän, mutta kai se nyt sitten parempi on kummiskin olla ilman spämmiä…

Sitten päivän aiheeseen.

Kuvasin eilisen sunnuntain päivänvalossa kaikki Costa Rican reissun ostokset ja hämmästyin itsekin. Olen yleensä äärimmäisen pidättyväinen lomareissushoppailija kahdestakin eri syystä: a) tiedostan, että lomalla sitä elää jossain rinnakkaistodellisuudessa, jossa kuvittelee kaikenmaailman rantsuhuituloitten ja buddha-paitojen olevan osa relevanttia pukeutumista vielä kotonakin, vaikka niin ei todellakaan ole, b) olen äärimmäisen huono heräteostojen tekijä ja lomareissulla sitä harvemmin tulee palattua samoille apajille niiden kuuluisien yksien yöunien jälkeen. Siihen nähden Costa Ricasta tarttui mukaan hämmästyttävä määrä kampetta.

Rantahuitulaosastoa tuli tietty kartutettua – etenkin, kun muutamaa tuntia ennen koneen lähtöä ajoitettu pakkauksen aloitus ei houkuttanut kaivelemaan edellisten reissujen saronkeja mistään kellarin syövereistä. Ja ei kovinkaan yllättäen perillä tuli kiskottua matkapakkauksiin päätyneet farkut jalkaan tasan nolla kertaa…

Kivan hippirenttumainen rantakassi oli oikeastaan tämän ostoksen “hankinta”. Vasta hotellilla huomasin, että kassin sisällä oli samankuosinen, mutta ohuemmasta kankaasta valmistettu saronki. Toivottavasti tuo kuului hintaan… ja jos ei, laskun voi lähettää Mintulle. Tykästyin kovasti sekä laukun pussukkamaiseen malliin että sarongin 100 % puuvillaa (harvinaista!) olevaan materiaaliin. (Lisäksi kuvassa Karkilta konfiskeerattu Forever21-toppi).

Toinen huitula on 100 % modaalia, epäsymetrinen olkapäät paljastava leikkaus. Santa Teresassa tosi hot. Saapa sitten nähdä onko Tukholman kesäyöt ikinämilloinkaan yhtä rantahippirelax… Kotiseutuplussaa kuitenkin harmaasta väristä??

Virallinen kiertuepaita tuli hankittua aivan hillittömän ihastuttavasta, taide-ateljee-/kahvila-/putiikki-/etc -kombinaatiosta. Kolme toinen toistaan ihastuttavampaa nuorta neitoa teki herkullisen ihanansekavia taidehässäköitä, paistoi suussasulavia fajitaksia ja painoi persoonallisia surffiteeppareita pienessä tönössä savisen Santa Teresa -boulevardin varrella. Samasta puljusta on peräisin Karkin ja Peetun tuliaisteepparit, jotka mahdollisesti päätyvät esittelyyn vielä jonain päivänä.

Pikkumustahuitula, jota ihan oikeasti ja vakavasti ajattelin voivani käyttää myös Tukholmassa…  Tykkään kovasti mekon halterneck/painijanselkä -leikkauksesta ja musta on nyt kuitenkin aina musta!

Pari paria hillittömän kokoisia uistimia (joo, korviksia) tarttui mukaan yhdestä lukuisista turisti-ish-putiikeista. Oikeastaan tämä poikkesi valtavirrasta siinä, että suuri osa kamppeista oli paikallisten tai ainakin costaricalaisten käsityöläisen/yrittäjien omia tuotoksia. Kuten esmes nuo ylemmät, tummanruskeasta langasta virkatut ja simpukankuoren kappalein koristellut korvikset.

Jos lomapaikkamme Santa Teresa olikin enemmän hippi, tosi paljon rantsu ja lähes pelkästään surf, löytyi Costa Rican pääkaupungista San Josésta ihan toisen tyylistä shoppailua.

Ihana graafisennaisellinen mustavalkoinen mekko löytyi paluumatkalla, kun pysähdyttiin yhdeksi yöksi San Joséen. Mekko on ehkä täydellisin ja eniten “Mintun tyylinen” Chanel-rip off sitten 90-luvun alun. Tuskin maltan odottaa tarpeeksi lämpimiä kelejä, että voin esittää viileää uudessa mekossani! Ainoa miinuspuoli on se, että mielikuvituksessani asusteena olalla roikkuu aito musta (joskus myös beige) Chanel 2.55… Ha ha!

San José oli tosiaan muutenkin shoppailupaikkana ihan toista maata kuin ihana hippi-backpacker-surfparatiisi Santa Teresa. Silti suorastaan hämmennyin itsekin, kun hyvän ystäväni karonkkaa varten etsimäni iltapuku ihan oikeasti tuli vastaan Costa Ricassa…

Tässä pikkuriikkinen kurkistus ihanuuteen:

Se on siis kirkkaan (lime)vihreä, kiiltävää satiniimaista materiaalia, täyspitkä ja tosi avonainen…

Ja tosiaan aikaisemmin oli puhetta karonkan etikettisäännöistä. Käsittääkseni voimassa on vähän samankaltaiset värikoodit kuin häissäkin, mutta vain päinvastoin. Eli väittelijä pukeutuu mustaan ja vieraat yrittävät sitä vältellä… Sikäli ehkä tuo shokkivihreä on ihan bueno valinta? Vaikka nyt kyllä kävi niin että mekko valitsi Mintun – eikä toisinpäin! 🙂

Ihan mahtavaa uutta vuotta 2011 kaikille!!

Mintun uusi vuosi vaihtui rauhallisissa, pikkuisen jetlagisissä tunnelmissa skumppaa Swarowski-kristallein koristellusta Moët-pullosta nauttien & naapurien rakettipaukuttelua ihmetellessä. Jotenkin oikeastaan hassua, että yhteen iltaan/vuorokauden vaihtumiseen on ladattu niin paljon symboliikkaa uudesta alusta ja melkein rituaalinomaista tarvetta tehdä lähes satavarmasti epäonnistumaan tuomittuja uuden vuoden lupauksia. Vuotta kun vaihdetaan vähän milloin sattuu kulttuurista ja perinteistä riippuen, vaikka “virallinen” ajanlasku kuinka olisi tämä meille tuttu länsimainen.

Kannatan kuitenkin ehdottomasti perinteitä ja mikään syy ei ole liian vähäpätöinen kunnon juhlien pitämiselle. Vuoden vaihtuessa lupasin pyhästi itselleni, että lopetan “ironisten” lainausmerkkien käytön (ooops!), välimerkkien ryöstöviljelyn (!!!) ja sivuhuomautusten lisäilyn sulkeiden avulla keskelle lauseita. Lisäksi ihanihan oikeasti yritän tehdä jotain blogia vaivaavalle spämmikommenttitulvalle (kyllä, Indiedaysiltä tuli ohjeet sitä varten, kiitos kaunis, mutta ne nyt hautautuivat jonnekin). Mahoton spämmivyöry on osaltaan vaikuttanut myös siihen, että kommentteihin vastaaminen ylläpitosivuston avulla on käynyt tosi vaikeaksi. Elisiis, kommentteihin vastailen taas reippaasti ja ajankohtaisesti, kunhan spämmihomma saadaan aisoihin…

Jos Mintun vuodenvaihde menikin vähemmän glamoureissa merkeissä, pisti Peetu sitten sitäkin paremmaksi. Nyt jo pari vuotta vanha silkkimekko taipui mukavasti vähän Mad Men -henkiseksi Karkin tekemien kiharoiden ja asusteiden avulla.

• mekko, Mintun ompelimosta
• huivi, tuliainen Thaimaasta
• vyö ja (melkein) kaikki korut, Mintun varastoista
• kengät, DinSko (vai olisko se ollut Skopunkten…)
• sukkikset, H&M