Menin tänään suoraan töistä Peetun hyvän ystävän Dunin ylioppilasjuhliin. Dun on ollut Peetun parhaita kavereita jo ala-asteelta alkaen – ja siinä matkalla meistä vanhemmistakin on ehtinyt tulla oikeastaan oikein hyviä perhetuttuja. Yksi miinuspuoli lasten kasvamisessa on, että enää ei tule mitenkään mutkattomasti tutustuttua lasten kavereitten vanhempiin. Monta tosi mahtavaa tyyppiä on tullut tavattua sitä kautta! No, ehkä sitä sitten taas, kun alkavat tosissaan esitellä vävykokelaita äiskälle.. Haha!

Vaikka lakkiaisten dress code ei tyypillisesti ole niitä tiukimpia, piti asua kuitenkin funtsia hiukan tarkemmin tänäaamuna, koska ylppäreihin piti suunnistaa suoraan töistä. Henkkamaukan Marni-yhteistyön pallohame on ollut ihan loistava luotto-toimistovaate ja tuumasin sen sopivan hyvin vähän edustavampaakin pukeutumista vaativaan tilaisuuteen. Tykkään kovasti sen materiaalista, jäykästä jaquardista, joka antaa ryhdikkään ja reippaan olon, vaikka kantaja ei aina sellaiseksi itseään tuntisikaan. Sandin lyhythihainen neulepaita on 100 % merinovillaa. Aivan ihana vaate ja uskomatoman hyvän tuntuinen paljasta ihoa vasten, vaikka onkin villaa se ei kutita yhtään! Neule on parin vuoden takainen löytö Stockholm Quality Outletista, mutta jäänyt jostain syystä tosi vähälle käytölle…

Marnin H&M:lle suunnittelema näyttävä kaulakoru toi muuten aika arkitoimistomaiselle asulle juuri tarvittavan juhlavan säväyksen. Olin toki juhlaväestä kerrankin se, joka oli ehkä eniten alakanttiin pukeutunut, mutta toisaalta en olisi mitenkään ehtinyt käydä välillä kotona ja toisaalta vol. 2: juhlat pidettiin Dunin perheen puutarhassa. Eikös puutarhajuhlissa voi pukeutuminen olla aina vähän rennompaa? :))

• hame, Marni for H&M
• neulepaita, Sand
• takki, Acne
• kengät, Palmroth
• kaulakoru, Marni for H&M

Aina välillä saa asukriiseillä ihan perusteellisesti. Nyt, kun Peetun mekko on valmis, ehdin herätä huomaamaan, että itselläni ei ole mitään kivaa asua ylioppilasjuhliin. Yksi hieno mekko oli kyllä suunnitelmissa, mutta Beach 2012 -projekti muuttui jossain vaiheessa Beach 2013 -projektiksi ja salakavalasti talven aikana kaapissa kutistunut vaatekappaleenturjake saa odotella parempia päiviä.

Tälle viikolle osuvat kolmet ylioppilasjuhlat (Ruotsissa on tapana, että koulut päättävät itse, milloin on päättäjäispäivä) ja ensi viikonlopun Helsingin reissu nipistävät senkin vähäisen shoppailuajan, johon teoriassa muuten olisi voinut taipua. Onneksi valikoimia voi tutkailla netissä aika helposti – ja useimmat ehtisivät vielä toimittaa ostokset kotiinkin ennen varsinaista h-hetkeä.

En oikeastaan tiennyt tarkemmin, mitä etsin – lähinnä mitä en halua. Karsin pois/sivuutin cyber-salamannopeasti kaikki liian lyhyet, liian avonaiset, liian olkaimettomat, liian bile-, liian trashyt ja liian tylsät peruskotelomekko -versiot aiheesta “juhla-asu”. Voin kertoa, että koska budjettini ei salli ex tempore -shoppailua (eikä kyllä juuri muutenkaan…) net-a-porterissa, jäljelle ei jäänyt mitenkään liikaa valinnanvaraa.

Zarasta löytyi kuitenkin yksi mekko, joka jäi pahasti vaivaamaan. Tykkään ihan älyttömästi sinisen ja vihreän sävyisestä merenpohjakuvioisesta painatuksesta, joka haalenee liukuvärjäyksen tapaan hartioita kohti. Ja hei, miten hillittömän särmä olisikaan juhlamekko, jossa on kaloja!?

 Selänpuolen pääntie on lisäksi vielä ihan hurjan kaunis! Tiukka v-leikkaus näyttää elegantilla tavalla vähän paljasta pintaa, eikä tuo kultainen vetoketjukaan ole mielestäni yhtään hassumpi yksityiskohta, vaikka näyttävien metalliketjujen suuruusaika taisi kyllä mennä jo pari sesonkia sitten.

Nyt vain pitäisi keksiä, missä välissä ehtisin laukkaamaan Zaran liikkeissä etsimässä ja sovittamassa mekkokaunokaista…

Taisi tänään olla marginaalisesti lämpimämpää kuin viikonloppuna. Ainakaan ei satanut ja aurinkokin paistoi välillä. Silti ei ollut yhtään liioiteltua heittää päälle hemmottelevan pehmeää kashmir-neuletta. Maanantaikaan ei tuntunut ollenkaan niin takkuiselta, kun paita hyväili ihoa. Muutenkin päivän asu oli aika mukavuuspainotteinen, rennot ruutuhousut ja tennarit toimivat kyllä sellaisena toimistopäivänä, kun ohjelmassa ei ole mitään erityistä edustusta.

Pesin tänään aamulla ensimmäisen kerran hiukseni sitten perjantaisen kampaajakäynnin. Ja voi mieletön, miten ne tuntuvatkaan lyhyeltä! Nyt, kun hiukset ovat kuivuneet omaan luonnonkiharaansa, tuntuu, että niistä olisi kadonnut paljon enemmänkin kuin se kymmenen senttiä. No, latvat vaikuttavat terveemmiltä ja hyväkuntoisemmilta kuin aikoihin, joten kai se oli hyvä vähän pätkäistä niitä.

• neulepaita, Arelalizza (saatu)
• t-paita, H&M
• housut, Forever21
• tennarit, Converse

Peetun ylioppilaspuku on valmis! Aamulla istahdin kymmenen maissa ompelukoneen ääreen ja tuumasin, että teenpä tuon nyt tuosta alta pois, niin voi sitten kaikessa rauhassa alkaa puuhastella muita kotihommia. Hah! Kello on nyt yli yhdeksän illalla – eli lähes kellon ympäri vierähti ommellessa. Varsinkin pääntien hörselön kanssa sai jumpata aika kauan, ennenkuin se istahti paikalleen. Eikä lopputulos nyt mitään haute couturea ole vieläkään, mutta yleisilme on mielestäni ihan onnistunut. Ja mikä tärkeintä, puku on hyvin lähelle juuri sellainen kuin millaiseksi Peetu sen suunnittelikin.

Tyttö ei ole vielä nähnyt itse valmista pukuaan, koska on ollut töissä koko päivän ja vielä nyt illalla lapsia hoitamassa. Sain kuitenkin luvan laittaa ensimmäiset kuvat valmiista mekosta tänne blogiin.

Ihan kiva, eikö vaan!

Laitan kyllä kuvia tänne vielä sitten lakkiaispäivänä, että saatte nähdä myös asun ihan kokonaisuudessaan.

Joskus tuumasin, että kuusi kuvaa yhdessä postauksessa on kohtuullinen maksimimäärä. Enempää ei juuri jaksa katsoa, vaikka kuvat olisivat kuinka hienoja. No, voin nyt heti alkajaisiksi kertoa, että tässä jutussa tuo sinänsä ihan hyvä periaate ei todellakaan pidä paikkansa. Kuvia on monta ja bonuksena vielä tajunnanräjäyttävä tyttöenergiavideo.

Eilen oli Peetun lukiouran viimeinen suuri koitos. Täällä Ruotsissa on sellainen tapa, että kolmoset toteuttavat viimeisenä vuonna kohtuullisen paljon aikaa ja vaivaa vaativan työn, jota kutsutaan projektiksi. Työn luonne vaihtelee hyvin paljon ja riippuu esimerkiksi siitä, missä koulussa ja millä linjalla on käynyt lukion. Useimmiten projekti toteutetaan ryhmätyönä, mutta esimerkiksi Karkki, joka valmistui ylioppilaaksi VRG:n “hienostokoulusta”, teki lopputyönsä yksin ja aiheena oli suomalaisten sotalapsien kokemukset.

Peetun lukio Rytmus on musiikkipainotteinen “muusikkokoulu”. En tiedä onko tämä jokavuotinen perinne, mutta ainakin tänä vuonna kolmosten yhteinen projektityö oli järjestää kaksipäiväiset rokkifestivaalit. Eli kaikki Rytmuksen kolme (neljä?) rinnakkaisluokkaa organisoivat kahden päivän tapahtuman. Bändejä oli yli 70 ja lavoja yhteensä neljä – eli ihan kunnioitettavan iso organisointiprojekti! Oppilaat huolehtivat itse kaikesta: markkinoinnista, lipunmyynnistä, tekniikasta, organisoinnista, roudauksesta – ja tietenkin esiintymisestä.

Vaikka Rytmus onkin muusikkolukio, kaikki oppilaat eivät luonnollisestikaan tähtää ammattimuusikon uralle. Jo ensimmäisessä vanhempainillassa noin kolme vuotta sitten, meitä vanhempia rauhoiteltiin, että viimeistään lukion tokan jouluna on kaksi kolmasosaa oppilaista todennut, että musiikki on rakas harrastus, mutta ei ehkä sitten kuitenkaan se tuleva ammatti. Niinpä Rytmus onkin onnistunut olemaan samanaikaisesti sekä erinomainen korkeakouluopintoihin johtava lukio, että luova, ammattitasoista muusikkokoulutusta tarjoava opinahjo.

Peetu kuuluu mitä todennäköisimmin siihen kahteen kolmasosaan, joka ei varmaankaan koskaan tule tekemään päätöikseen muusikon hommia. Siitä huolimatta oli aivan mielettömän hienoa nähdä eilen Live Night -tapahtumassa, kun tyttö soitti bassoa parissakin eri mahtavassa kokoonpanossa.

Kaikki Live Nightin bändit olivat cover-jotain. Peetun ensimmäinen bändi oli Runaways.  Ja nyt sitten seuraa se pakollinen äiskän nostalgiatrippikuvasarja. Tämä oli nyt ihan varmasti viimeinen kerta, kun olin missään omien lasteni koulun kevättapahtumassa. Pitkälle on päästy niistä Akonpuiston päiväkodin pupuesityksistä…

Tässä kuvassa näkyy koko Rytmus-Runaways. Kun katsoo kuvaa oikein tarkasti, voi tunnistaa bändissä Peetun  kavereita, jotka ovat muutenkin vilahdelleet blogissa. Ihania tyttöjä, nuoria naisia oikeastaan. 🙂

Basistin puukengät! Kaiken muun lisäksi myös esiintymisasut oli tietty mietitty huolella ja esikuvien habitusta tutkittu tarkoin. Tarkoitus ei ollut kuitenkaan kopioida vaan tehdä oma tulkinta, koskien siis koko esiintymistä, ja siksi puukengät toimivat mielestäni Peetun Runaways-asussa aivan täydellisesti.

Ensimmäinen keikka takana. Onnellinen ja adrenaliinihuuruinen Peetu. Dun on saanut kunnian (tai “kunnian”) pitää staran bassoa…

Karkki oli kirjoittanut samana päivänä aikaisin aamulla kevätlukukauden päätöstenttinsä. Ainakin Uppsalan yliopiston lakiopinnoissa on se tapa, että vuodessa on vain kaksi tenttiä, yksi keväällä ja yksi syksyllä. Jos et pääse tentistä läpi, et saa jatkaa opintojasi. Aika raaka meninki, mutta selittää osaltaan sen, miksi täällä ei ole pääsykokeita ja aloitusmäärät ovat aika valtavia. Tentti oli kuulemma mennyt ihan hyvin ja helpotushysteriaa lievitettiin pikkusiskon tapahtumassa.

Peetulla oli pieni tauko ensimmäisen ja toisen esiintymisen välissä. Tässä jonotamme yhdessä Spice Girlsin keikalle, joka muuten oli yksinkertaisesti mielettömän mahtava! Aivan käsittämätöntä, miten hyviä nuoret ihmiset voivatkaan olla!

Nojuu. Mietin kyllä, että tämähän on blogi eikä perhealbumi, mutta kuva Peetun valloittavan ihanasta tyttöremmistä (vasemmalta ylhäältä: Peetu, Liz, Dun, Becks, Greta ja Karkki) on vaan niin ihana, että eiköhän se tähän nostalgiapostaukseen sovi ihan hyvin…

Spice Girls! Otin pienen pätkän videotakin esiintymisestä. Tuntui kuitenkin, että olemme niin kaukana, että filmistä tulee vain ihan kauheaa suttua. Kotona sitten totesin, että iPhone on parempi kuin osasin odottaa. Eli olisi kannattanut filmata enemmän, puolen minuutin hätäpätkää en kehtaa tänne laittaa. Mutta uskokaa, kun sanon, että tytöt olivat kyllä ihan mielettömän hyviä!

Peetun toinen bändi oli Salem Al Fakir.

Aivan mielettömät tilat, noin niinkuin tällaista kaupunkifestivaalia ajatellen, rytmuslaisilla oli käytössään. Jo koulussa on kaksi hyvää, kiinteää esiintymislavaa ja sen lisäksi kaksi erinomaista lavaa noin 50 metrin päässä Dieselverkstadenissa.

Nyt kyllä harmittaa taas, että en jaksanut luottaa iPhonen videonkuvauskapasiteettiin. Valaistusolosuhteet Dieselverkstadenin pienemmällä lavalla olivat aika haasteelliset. Kuvasin pienen pätkän, mutta ajattelin siellä pimeässä, että eihän tässä ole mitään järkeä, kun muistikortille jää pelkkää mustaa söhryä. Kuitenkin kotona näin, että ihan hyvää ja tunnelmallista kamaahan siitä olisi tullut.

Jäi sitten tallentamatta, kun Peetu heitti ehkä maailmanhistorian eleganteimman bassosoolon. Damn!

Keikan jälkeinen adrenaliini-euforia vol. 2. Ja Karkki tietty pikkusiskon fiiliksissä mukana. (paita on muuten Whyred, housut Monki ja rusetti Dr. Denim, jos joku sattuu ihmettelemään…)

Peetu ja bändikaveri Eric.

Illan päätteeksi piti vielä napata virallinen posterikuva Peetusta. <3 <3 <3

Ja ettei tämä postaus nyt vahingossakaan jäisi alamittaiseksi, tässä vielä nautittavaksi Runaways-tyttöenergiaa á la Peetu & co..

Raikas turkoosi sopii aurinkoiseen kesäpäivään kuin mansikankivi hampaankoloon! Kotimaisista mansikoista ei vielä voi kuin haaveilla, mutta Peetu matsasi turkoosin vintage-mekkonsa tänään raikkaasti mansikanpunaisiin kynsiin ja valkoisiin asusteisiin. Kiireinen työpäivä Americanassa sujui Mintun tuunaamassa mekossa ja Converset jalassa jaksoi kuulemma hyvin koko pitkän päivän.

Minttu on viettänyt koko päivän bikineissä parvekkeella ja brygganilla, joten päivänasukuvaa ei ole nyt tarjolla. Sen sijaan tajusin, että nyt kyllä olisi korkea aika päivittää bikinivalikoimaa, kun uusimmatkin on jo kolme vuotta vanhat – ja valitettavasti myös sen näköiset… Seuraavaksi täällä onkin varmaan tiedossa pohdintaa bikinien ostamisen vaikeudesta. Haha!

• mekko, vintage (Movie Mall)
• farkkutakki, lainassa Tovelta (jo kolmatta vuotta)
• tennarit, Converse
• kassi, Americana
• kynsilakka, Max Factor (Glossifinity, sävy 120 “disco pink” saatu blogin kautta)