Taisin viime sunnuntaina uhota, että tulossa on mainio jumppaviikko. Noh, alku oli ihan lupaava. Boxingissa oli maanantaina ihan loistomeininki, mistä osittain kuuluu kiitos uudelle ohjaajalle – aivan timangi äijä! Sitten onnistuinkin viettämään mahataudissa puolet viikosta, joten varattuja SATS-tunteja piti peruutella yksi toisensa jälkeen. Tauteilun jälkeen olo oli vielä aika hutera, eikä sitä heti pääse mihinkään hulluun vauhtiin. Niin se vaan on. Ihmettelenkin oikeastaan eniten, että mahtaakohan sellaista normaalia treeniviikkoa olla olemassakaan? Ehkä se on vaan urbaani legenda tai moderni myytti tai jotain…

Eniveis laajensin tällä viikolla tajuntaani treenauksen suhteen aivan totaalisesti uuteen lajiin. Lajiin, johon aikaisemmin olen suhtautunut erittäin alentuvasti ja vähätellen tuhahtaen. Niin, pitää kai se tunnustaa… Kävin siis dementiahiihtämässä (= Nordic walking, uh… siis… sauvakävelemässä!!) ja  – hör och häpna – se oli mielestäni sekä kivaa että tehokasta!! OMG! En olisi ikinä uskonut, että päästän suustani nuo sanat, mutta niin se nyt vaan on. Näköjään ennakkoluuloton asenne on ihan hyvä ohjenuora myös treeni-nimisellä elämänalueella. 😀

TREENIT VKO 7

Maanantai, SATS boxing 75 min

• Tosiaan tunnilla oli uusi ohjaaja, joka veti aivan törkeen raskaan treenin. Tuli sellainen olo, että hänellä on enemmän kokemusta nyrkkeilyjunnujen valmentamisesta kuin aerobic-saleissa huseeraamisesta. Aivan mahtava fiilis ja hauskaa anger managementia pitkästä aikaa. Uusi ohjaaja skippasi kokonaan venytykset eli koko 75 min vedettiin täysillä. Venyteltiin Peetun kanssa tunnin jälkeen noin vartin verran.

Perjantai, kahvakuula 40 min

• Perjantaina aloin olla taudin jälkeen sen verran kunnossa, että tunsin jaksavani tehdä vakiohjelmani kahvakuulalla. Video on kokonaisuudessaan 40 min sisältäen lyhyen lämmittelyn ja venytykset. Treeni sujui ihan hyvin ja videon avulla kaikki lihasryhmät tulee tehtyä ihan perusteellisesti.

Sunnuntai, sauvakävely 1 h 20 min

• Reipas kävelylenkki hellyyttävästi vihmovassa vesisateessa. Aluksi tuntui tosi ällöltä ja ajattelin välittömästi, että joko saa lähteä kotiin… Mutta sitten pääsin kunnon rytmiin ja hyvään hikeen ja lopulta olin tosi hypersuperreippailumielellä. Haha! MBT-kengät täydensi mahtavan treenifiiliksen.

MBT-kengät on ehdottomasti paras yksittäinen asia, mitä olen kipeän selkäni kuntoutuksessa kokeillut. Voisin melkein kirjoittaa niistä ihan kokonaan oman jutun tänne – sen verran mullistava tuo pullukkapohjainen kenkä on itselleni ollut. Ja tehostaahan se jalan ja alaselän lihasten käyttöä, vaikkei varsinaisesti mitään ongelmia tuolla alueella olisikaan.

Tänään sauvakävelylenkillä huomasin, että myös se on varsinaista terapiaa selälle. Pieni rytmikäs kiertoliike ja kevyt lihastyö tuntui todella hyvältä. Itseasiassa niin hyvältä, että ei hävetä ollenkaan tunnustaa, että aion marssia sauvat kädessä useammankin kerran!

Lupailin tuossa vähän aikaa sitten vanhojen – ja miksei uudempienkin – lukijoiden iloksi pientä selontekoa, mitä tässä nyt onkaan oikein lähimenneisyydessä tapahtunut.

Blogin lähestulkoon viisivuotisen elinkaaren aikana elämä on ehtinyt muuttua moneenkin kertaan. Kaikki muutokset eivät tietenkään ole olleet yhtä dramaattisia, tai elämää hetkauttavia, mutta vanha klisee pysyvää on vain muutos – on kyllä tullut todettua paikkansa pitäväksi välillä liiankin hyvin.

Ensimmäisen parin blogi-vuoden ajan Minttu oli päätoiminen muotitieteen opiskelija Tukholman yliopistossa. Ruotsin mallin mukainen magisterexam tuli suoritettua keväällä 2007, mutta MA-tason lopputyö on ollut kesken nyt jo… kröhöm… hetken. 😉 Samoihin aikoihin starttailin pienimuotoisesti yrittäjänä ja tein freelancerina lähinnä satunnaisia juttuja eri lehdille.

Pari ensimmäistä vuotta jutuissa vilahteli myös Karkin ja Peetun isä – useimmiten viittauksella miäs.

Tammikuussa 2008 aukesi pitkän pohdinnan jälkeen blogiputiikki Go 4 it vol. Shop. Putiikkia pyöritettiin perhevoimin; Minttu alkoi olla jo päätoiminen freelancer/yrittäjä, Peetu blogiputiikin korvaamaton assistentti ja valokuvamalli, kun taas “miäs” vastasi tekniikasta, logistiikasta, kirjanpidosta ja kaikesta muusta tylsästä.

Homma pyöri erinomaisen mukavasti ja leppoisassa hengessä. Marraskuussa 2008 tuli täyteen 20 vuotta naimisissa ja merkkipäivää käytiin juhlimassa Barcelonassa.

Sitten alkoikin suuri muutosten aikakausi. Reilu kolme vuotta sitten, tammikuussa 2009, kyseinen miäs ilmoitti muuttavansa Helsinkiin. Töiden vuoksi. Tosin aika pian – muistaakseni about päivälleen kolme vuotta sitten –  kävi ilmi, että Helsingissä odotteli vähän muutakin kuin pelkät työt. Viimeinen päivän asukuva vihkisormusten kanssa on helmikuulta 2009 – tinypics on kylläkin syönyt todisteet… Toukokuussa 2009 muutettiin Karkin ja Peetun kanssa uuteen kauniiseen kotiin Tukholman Hammarby Sjöstadiin.

Seurasi uskomattomattoman kammottava, musta aika. Yrittäjänä kalenterissani ei juurikaan ollut säännöllisiä aikatauluja. Noin vuoden ajan mietin lähes päivittäin, miksi pitäisi nousta ylös sängystä. Ilman ystäviäni ja Karkkia ja Peetua en olisi varmasti selvinnyt. Sen verran tiukkaa se teki nytkin.

Pidin kynsin hampain kiinni “normaliudestani” täällä blogissa. Kyllä, kieltämättä ajattelin välillä, että ehkä se nainen käy täällä ja käytin kaikki tahdonvoimani siihen, että blogi-elämäni näyttäisi vahvalta, upealta ja menevältä. Ajatuskin siitä, että antaisin hänen saada tietää, miten lähellä olin murskaantua kokonaan – ei, sitä en vain voinut sallia.

Pitkän pimeän vuoden jälkeen tajusin yhtäkkiä pieniä asioita. Että on mennyt kokonainen päivä, enkä ollut itkenyt ollenkaan. Että nauran jollekin hölmölle jutulle ihan aidosti, enkä vain teeskentele (itselleni, muut eivät sitä odottaneet) iloa. Aloin nähdä värejä ja uskalsin ulottaa tulevaisuuden suunnitelmani pidemmälle kuin seuraavaan viikonloppuun.

Puolitoista vuotta siihen meni – ehkä vähän enemmänkin – ennenkuin tajusin toteavani itselleni: Voi hitsivieköön, ei tää mun elämäni olekaan yhtään hullumpaa! Ja siitä, kun mielessäni lausuin nuo sanat meni ehkä tasan kaksi viikkoa siihen, kun törmäsin yhteisten ystävien synttäreillä Vesaan. Tai Sytelään niinkuin kaikki sanoo.

Tiesimme toisemme ja olimme “moikkaustuttuja”. Oli ihan uskomatonta, että päädyimme ylipäätään samoille synttäreille. Kun sain kutsun omaan sähköpostiini laitoin meilin välittömästi juhlakalupariskunnan naispuoliselle edustajalle ja kysyin suoraan (ja pahoittelin pikkumaisuuttani…), että a) onko ex-mieheni kutsuttu ja b) jos on niin onko hän vastannut. En mitenkään voinut kuvitella, että olisin valmis rentoutuneesti juhlimaan, mikäli hän on samoissa kekkereissä – etenkin jos kainalossa keikkuu uusi nuorikko. Sain nopeasti vastauksen: kyllä on kutsuttu, mutta hän on vastannut kieltävästi koska samana päivänä on Helsingin maraton. Vesa on puolestaan ollut paljonkin tekemisissä juhlakalupariskunnan herrapuoliskon kanssa joskus ziljoona vuotta sitten. Kutsu synttäreille olisi ehkä jäänyt tulematta siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei olisi tullut mieleen, jos he eivät olisi törmänneet Tampereella juuri niihin aikoihin, kun kutsuja lähetettiin matkaan.

Loppu onkin sitten tätä uudempaa historiaa, joka on blogissakin vilahdellut.

Halusin kertoa tämän tarinan nimenomaan nyt ystävänpäivänä monestakin syystä, mutta tärkein niistä on haluni valaa uskoa kaikkiin niihin ihmisiin siellä ruudun toisella puolella, jotka eivät tänään vietä elokuvista ja haaveista tuttua täydellistä Valentines Daytä sydänleivoksia natustellen.

Elämä on hyvin harvoin muuta kuin epätäydellistä. Eikä sitä epätäydellisyyttä aina pysty eikä voi rakastaa. En aio lässyttää kivun kasvattavasta voimasta. Vähän niinkuin olisi sitä mieltä, että jalan amputointi kehittää ihmisenä. Ei, en vaan ole sitä mieltä. Sen sijaan olen sitä mieltä, että kaiken sen kivun jälkeen on mahdollista löytää ihania asioita elämäänsä, uusia nautinnonaiheita ja jopa kasvaa ihmisenä. Ihan samoin kuin amputoidun jalan kanssa voi elää hienoa elämää.

Tärkeintä on, että ei menetä toivoa. Ja että muistaa rakastaa myös itseään!

Ai että olikin hauskat juhlat eilen!! En muista, milloin olisin viimeksi tanssinut ja nauranut yhtä paljon. Jotain kummallista siinä synttärikakussa kuitenkin taisi olla, kun tänään on ollut niin kovin hutera olo… ;D No, mikäs siihen olotilaan paremmin sopisi kuin menneen viikon treenien listaus.

Ihan älyttömän paljon ei kyllä taaskaan sitä listattavaa kertynyt. Maanantaina oltiin varattu Peetun kanssa boxing, mutta päädyttiin molemmat jonopaikoille. Eikä sitten lopulta saatu paikkaa tunnilta. Niinpä vedettiin taas kunnon spurtit crosstrainerilla. Tiistaille olin varannut SH’Bamin, mutta peruutin sen, kun viime sunnuntain ja maanantain treenit painoivat vielä jaloissa aika tehokkaasti. Torstaina oli treffit Suomityttöjengin kanssa (väsättiin pieni ohjelmanumero eilisiin juhliin) ja tarkoituksenani oli käydä salilla ennen sitä. Sitten muistin, että perjantaina on Peetun nimpparit ja ystävänpäiväkin on tulossa, joten melkein koko treeniaika meni shoppaillessa.

Ja tänään on urheilulta tuntunut jo pelkästään sohvalta ylös nouseminen. Mutta sitä ei kai oikein lasketa… 😀

TREENIT VKO 6

Maanantai, crosstrainer 50 min + lihaskunto

• Aivan loistava draivi crosstrainerilla! Vedettiin Peetun kanssa vierekkäin, pulssi oli koko ajan reilut 140. 50 minuuttia meni hujauksessa, kun telkkarista tuli ensin Big Bang Theory ja sitten Friendsit. Lihaskunto-osuus jäi aika lyhyeksi, mutta tehtiin kuitenkin vatsalihakset perusteellisesti ja vähän selkää ja hartioita. Plus venyteltiin kunnolla.

Torstai, kuntopyörä 35 min

• Joku sanoi joskus, että jokainen otettu askel on treenin kannalta parempi kuin  että sen jättäisi ottamatta. Sillä logiikalla poljin kuntopyörää (kaikki crosstrainerit oli varattu) matalalla sykkeellä vähän reilu puoli tuntia. Onhan se nyt tyhjää parempi…

Lauantai, Body Balance 55 min

• Oli ihana aloittaa lauantai-aamu balancella. Tunsin, että tosiaan tarvitsen kipeästi niitä venyttelyjä ja muutenkin kropassa oli tunnin jälkeen aivan mahtava olo.

Se oli sitten sellainen treeniviikko… Oikeastaan en ole erityisen tyytyväinen liikunnan määrään, mutta tällaista se joskus on, kun on välillä vähän laiffiakin.

Ensi viikolle olen varannut aika monta ohjattua tuntia SATSiin. Jotenkin tuntuu, että crosstrainer-kiintiö olisi nyt vähäksi aikaa täynnä. Lisäksi puhutiin Peetun kanssa, että kaivettaisiin lumilaudat esiin ja mentäisiin joku ilta tuohon meidän “omaan” laskettelurinteeseen vähän kurvailemaan. Se kun on kätevästi tuossa ihan vieressä (monot jalassa sinne kävelee meiltä kymmenessä minuutissa) ja pari tuntia raikkaassa talvi-ilmassa tekisi kyllä kummasti terää toimistopäivän päälle.

Nyt tulee huutomerkki-overload, ei voi mitään. Olen niin onnessani ja tikahtumispisteessä ja vaikka mitä, koska iki-iki-iki-ikiaikainen idolini Madonna tulee Helsinkiin!! Konsertti on 12.8. Olympiastadionilla – ja arvatkaa mitä!? Mulla on liput sinne!!

Olen ollut yhtä virnistelevää ja hihkuvaa hymyä sen jälkeen, kun eilen kuulin, että pääsen mukaan Indiedaysin ja Livenationin Madonna-kampikseen. Olisin varmaan muutenkin tullut tänne vinkkailemaan tiistaina 14.2. klo 9.00 alkavasta lipunmyynnistä – ja ollut itse etunenässä klikkailemassa itselleni lippuja. Mutta nyt tosiaan on Mintun lippuhuolet ohi! <3

Madonnan edellisellä Suomen visiitillä vuonna 2009 roikuin kunnon fanin tavoin Kämpin edustalla kuikuilemassa, josko näkisin edes vilauksen kuningattaresta (Mä näin Madonnan!!). No, aika vilahdukseksi se jäi – eikä itse konsertissakaan juuri katsekontaktia päässyt syntymään (I was there!!), mutta kokemus kaikkineen oli kuitenkin Ihan Mielettömän Mahtava!!

Ihan mielettömässä vedossa tuntuu popin kuningatar olevan edelleen. Jos viimeviikonloppuisesta Super Bowl showsta voi jotain päätellä, niin vaikuttaa siltä, että ensi kesän konsertista on tulossa vähintäänkin fantastinen!!

http://youtu.be/ROkhklj0ZGs

Noniin, palataanpas nyt sitten kaiken hurvittelun jälkeen ruotuun myös tämän treenihomman kanssa. Loman aikana Balilla tuli uitua, snorklailtua, pyöräiltyä, käytyä joogassa ja tietty käveltyä kymmeniä kilometrejä. Varsinaista treenitreeniä en ehkä kuitenkaan kehtaa väittää tehneeni. Samoin muotiviikkoon kuuluu olennaisesti aika paljon – jos ei nyt varsinaisesti kävelyä – niin ainakin jalkojen päällä hengailua ja joskus tuntuu, että korkkariseisoskelusta saa kyllä lihakset kipeiksi. En kyllä silti listaisi sitä varsinaisesti treeniksi.. 🙂

Muotiviikko päättyi keskiviikkona ja torstaina Peetulta tuli päivällä tekstari : “Mennäänkö tännään illalla sun töitten jälkeen salille”. Olin heikko ja tylsä ja kieltäydyin… Tuntui, että en ole reissun jälkeen istunut sekunttiakaan aloillani ja muotiviikko yhdistettynä normaaleihin työpäiviin takasi, että nukkuminen jäi koko alkuviikon tosi lyhyeksi. Tarvitsin torstai-illan lepoon ja perjantaina olinkin jo treenikunnossa. Onneksi!

TREENIT VKO 5

Perjantai SATS cross trainer 30 min + lihaskunto 20 min + venytykset

• Ei kyllä ollut mikään mahtava treeni-flow päällä vielä perjantainakaan. Raahasin ruhoni täysin pelkällä tahdonvoimalla salille. Kai sitä on mentävä, kun on kerran nähnyt hirveen vaivan ja ottanut treenivehkeet mukaan, tuumasin. Treeni sujui takkuisesti, enkä oikein päässyt vauhtiin, vaikka keskisyke cross trainerillä pysyttelikin siinä 130 korvilla. Venyttelin pitkästä aikaa oikein perusteellisesti ja se tuntui kyllä sekä tarpeelliselta että kaikin puolin hyvältä. Ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka treeni sujuikin vastahankaisesti ja takkuisesti olin noin ziljoona prosenttia paremmalla tuulella sen jälkeen.

Sunnuntai SATS cross trainer 30 min + lihaskunto 30 min

• Kirpsakka pakkassunnuntai tuntui sopivan treenaamisen huomattavasti paremmin. Tai ehkä vain olin ehtinyt nukkua univelkani pois. Anyways tuntui tämän päivän treeni oikein hyvältä. Keskisyke oli siinä 130 korvilla ja lihaskunto-osuudessa keskityin vatsa- ja selkälihaksiin (niinkuin muuten perjantainakin). Lisäksi tein hiukan hartia- ja käsivarsien lihaskuntoliikkeitä. Fiilis oli ihan mainio ja treeni sujui ainakin perjantaihin verrattuna erinomaisesti. Venytykset jäi kyllä aika muodollisiksi, mutta täytyy sitten paikata ensi viikolla…

Sunnuntain reippailut eivät päättyneet pelkkään salilla käyntiin. Treenin jälkeen kiskottiin vain päällysvaatteet päälle ja pingottiin Hellasgårdeniin saunomaan ja uimaan avannossa! Elikkä sunnuntain saldolle voisi vielä lisätä 40 min reippaan kävelyn ainakin. Kaksi kertaa kävin dippaamassa itseni avantoon, mutta sitä ei kai varsinaisesti voi laskea treeniksi, vaikka pulssi taisikin pikkuisen kohota. Haha!

Kotiin matkustettiin lämpimästi bussilla. Vaikkei täällä nyt ole ihan samanlaiset pakkaslukemat kuin Suomessa tuntuu olevan, ei kuitenkaan haluttu vilustuttaa itseämme.

Nyt olen ollut ihan fiiliksissä täällä koko illan. Avantouinnista saatavia kicksejä on kyllä vaikea verrata mihinkään muuhun, mutta uskokaa kun sanon, että makeampaa tunnetta saa hakea!!

Streetdance-tulkinta klassisesta Joutsenlampi-baletista.. Vaikuttavaa, koskettavaa ja kertakaikkiaan upeaa katsottavaa!

Esityksen takana on hillittömään suosioon noussut Bounce streetdance ryhmä. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan, jos siihen tulee mahdollisuus!